Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (4) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (5) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (16) Hallinta (3) Hallissa (7) HaneRitola (71) Hepsis (1) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (63) HuonoOhjaaja (16) Idiotismia (20) IHME (12) Ii (2) Ilmaisu (11) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (17) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (20) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (3) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (7) Leiri (8) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MaskunIhaNainen (4) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MiniRaha (2) Motivaatio (4) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Nouto (1) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (2) Peltojälki (8) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (29) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (24) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (5) Suru (19) Sydänkouluttaja (3) Säkkituoli (6) Säännöt (9) Tauko (2) Temppu (15) Terveys (66) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (2) Treeni (127) Treenisuunnitelma (10) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (98) TÄHTIHETKIÄ (20) Töissä (5) UusiVuosi (5) Vapaa-aika (70) Vappu (1) Varjelus (20) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (5) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (23) Välineurheilu (2) W (1) Yövuoro (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 17. tammikuuta 2019

Rantanplan


Silmistä paistaa älyn valo..... juu ei, ei
Älykäs katse...... ei, ei ei
Valot on päällä, mut ketään ei ole kotona.....No juu, tämä sopii Hanelle!!

Se osaa nähkääs aina välillä olla ihan vaan harvinaisen aivoton tuo elikko. Niin ihana ja suloinen ja rakastettava kuin onkin. Kerronpa esimerkin. Ihan aidon sellaisen, vieläpä ihan lähimenneisyydestä.

Tämä tositarina kertoo Hanen matkasta irtorullalta kiintorullaan. Ja valoista jotka valaisevat tyhjää.
Lajina on siis henkilöhaku ja ilmaisutapana on rullailmaisu.
🐶: What?? Mikä helkkari on henkilöhaku??
No se on kuule sitä kun me käydään mettässä ja sä etsit sieltä niitä puitten juurella tai kallionkolossa makaavia akkoja. Muistatko että tehdään sellaista välillä.
🐶: Jaa ne akat, kyllä mä niiden ettimisen tiedän. Vai että henkilöhaku on sen jutun nimi. No mikäs toi rullailmaisu sit on? Onks se sitä ku mä otan niiltä akoilta sen patukan?
Kyllä muruseni, justiinsa sitä. Kun sä löydät akan metsästä, ni aiemmin sä otit siltä kädestä sellasen patukan ja toit sen mulle merkiksi siitä että akka on löytänyt. Nykyäänhän sä otat suuhusi sen kaulapannasta roikkuvan rullan ja kerrot sillä tavalla että akka löytyi taas.
🐶: Ni että irtorulla ja kiintorulla. Eiks ton sit pitäis olla että irtoilmaisu ja kiintoilmaisu?
No ehkä pitäis, mutta ei niin kyllä sanota.

Eli...

Hane on jo pitkään toiminut suurinpiirtein täydellisesti irtorullan kanssa. Meikäläisen nilkkaonnettomuuden jälkeen me olimme melkein vuoden tauolla hakutreeneistä ja sinä aikana ryhmämme valitettavasti lopetti toimintansa. Joten sitten kun taas päästiin 2018 SPLn Kansallisten leirillä treenaamiseen kiinni, aloitin uuden ryhmän etsimisen. Se otti aikansa ja pääsimme vakijäseniksi uuteen ryhmäämme vasta marraskuussa. Ensimmäinen asia johon tässä ryhmässä keskityimme, oli siirtyminen irtorullasta kiintorullaan.

Ensin juoksutimme Hanea pari treeniä rullapannan kanssa käyttäen kuitenkin edelleen irtorullia. Se itseasiassa saattoi olla tulevan ongelman syy. Yleensä näes ensin opetetaan että se rulla saa roikkua siinä juostessa ja sen heilumiseen ei keskitytä vaan pidetään ajatuksen työn teossa. Noh, Hanepa näköjään ajatteli että sen rullan kuuluu heilua siinä ja siihen nimenomaan ei saa koskea. Kun yritettiin käyttää sitä kiintorullaa, kävi nähkääs näin:

Koira lähti keskilinjalta, etsi ja löysi piilossa olevan maalimiehen.
Maalimies pitää kättään maassa, kämmenpuoli ylöspäin ja piirtää sillä maata pitkin puoliympyrän eli aivan kuten irtorullan kanssakin on toimittu. Koira on oppinut nappaamaan irtorullan maalimiehen kädestä ja jatkamaan pysähtymättä matkaa, maalimiehen kiertäen, takaisin tulosuuntaansa. Idea kiintorullan kanssa on että koira tekisi samoin kuin aiemminkin, pään painaminen alas maalimiehen kämmenen suuntaan heilauttaa kaulassa roikkuvan kiintorullan melkeinpä automaattisesti koiran suuhun. Noh.... nyt tarinan koiran roolissa seikkailee tuo yksilö, jonka mielestä sitä kiintorullaa ei saa ottaa suuhun. Eli mitään ei tapahdu. Koira tuijottaa tyhjää kämmentä, maalimiestä, tyhjää kämmentä.... eikä ressukka ymmärrä miksei irtorulla ole siinä kämmenellä. Avulias maalimies heilauttaa sormiaan hiukan liikuttamalla kiintorullan koiran auki olevaan kitaan. Tiedättekö, siihen terävähampaiseen aukkoon joka yleensä sulkeutuu äänen nopeudella heti kun siellä hampaiden välissä on jotain. Se lienee jokin geneettinen automatiikka. Noh. Nyt ei sulkeutunut. Genetiikka petti. Vaan (suht suora lainaus maalimiehen selityksestä) "koiran silmistä sammui järjen valo, vain heikko tuikku jäi valaisemaan korvien välissä olevaa tyhjyyttä ja alaleuka tipahti veltoksi päästäen kiintorullan valumaan kulmahampaiden ylitse pois suusta". Järjen valo palasi silmiin heti rullan tipahdettua.
Maalimies nostaa rullan suuhun uudelleen. Valo sammuu ja leuka tipahtaa.
Maalimies nostaa kolmannen kerran rullan suuhun. Taas valo sammuu ja leuka tipahtaa.
Maalimies toteaa "Tsiisus mikä tyhjäpää" ja tarjoaa irtorullaa. Koira aktivoituu, otta rullan ja jatkaa täydellistä toimintaa.

Tätä jatkettiin kahden treeninkerran eli usean piston ajan. Maalimiehet tsemppasivat ohjaajaa ja toisiaan "kyllä se sieltä vielä, se on uros, sillä vaan kestää" nähden samalla painajaisia tulevista vuosista hivuttamassa sormillaan kiintorullaa tuon elikon suuhun kerta toisensa jälkeen.

Kiitos Pallipes-hengen, tuo elikko älysi lopultakin missä oli kyse!
Maalimiehen sanoja taas lainaten: "Se pysähtyi tuijottamaan ja mä näin miten se ajatteli. En uskaltanut liikahtaakaan kun odotin mitä tapahtuu. En ole ikinä ennen nähnyt miten saksanpaimenkoira ajattelee!  Sitten se kumartui ja poimi kiintorullan suuhunsa ja lähti juoksemaan."
Tämän jälkeen Hane on välillä ottanut kiintorullan vauhdissa suuhunsa, välillä pysähtynyt ottamaan sen, mutta ei enää jää miettimään asiaa.

🐶: Sä teit musta tässä tarinassa ihan pellen!
Muru, mä en valehtele tässä yhtään. En edes liioittele.
🐶: No et, mutta olis pitäny valehdella! Saada mut kato kuulostamaan hiukan fiksummalta. Voisit aluks vaikka poistaa noi "valo sammuu" kohdat. Sitäpaitti se maalimies ei sanonu "tsiisus mikä tyhjäpää".
Ai ei vai? No mitä se sano?
🐶: Se sanos "Tsiisus mikä Rantanplan"


Rantanplan kuva napattu Rantanplan Officiel:n youtube kanavan logokuvasta.

torstai 3. tammikuuta 2019

Uusi koti


On tää sit ollu outo syksy. Maailma on muuttunu ihan joka asiassa. 

Mun kuski on muuttunu.
Mä en oo ollu mun kotona monneen viikkoon. Oon uudessa paikassa ja vähä mää toivon et tää on nyt sit mun uus koti.

Nää on hyvii asioit kuulkaa.

Me oltii loppukesäst ton muidun kans leirelemäsä ja sil tais mennä jotenki tunteisii. Se parkus mun hianon turkkini iha märäks. Sen jälkee se on osannu kertoo mul selvemmi et mitä se haluu mun tekevän. Pellollekki se toi muutaman meitin vanhan tutun ja sielläki se muidu on edistyny.
Ihanaa ja niin kauhian pal rauhallisempaa ku kaikki ei enää vaa huuda sille. Hianoo et mun ei ennää tartte hualehtii siit niin paljoo.

Mut tää mun koti. Tää on iso juttu. 
Kattokaas ko mää asun sellases isos talossa. Siin on piha jossa on paljo autoja. Muidunki auto on siäl parkisa. Ulko-ovest ko mennee sisälle, ni siin kohtaa voi irrottaa hihnan. Meitin naapurit kulkee samast ovesta. Ne kulkee enempi rappusii ku me, me kuljetaan vaan yhden kerroksen verran. Muut mennee siit meitin oven ohi ylemmäs. Tai sit toisist ulko-ovist. Siäl kuuluu aina pikkasen ääniä. Joku kuuntelee musiikkii, joku on suihkusa, joku paiskoo ovia. Siel mul on mun oma sohva ja oma peti ja säkkituoli. Ikkunoist ei kauheesti näy. Keittiön ikkunaan ko nousee seisomaan, ni sit näkkee autot. Mut siis enhän mää siihe nouse, se on nääs kiällettyy nostaa tassui siihe ikkunalaudal. Ei mul tulis mieleenkä tehdä semmost.

No mut semmonen se siis on se mun koti. Siäl on keittiä ja eteinen ja olohuone ja kylpyamme ja muutama makuuhuone. Mä saan olla muuten misä haluun, mut makuuhuoneisiin en saa mennä. Enkä vessaan sillon ko muidu käy p*skalla. En ymmärrä miksen. Kyttäähän neki siin vieres ko mää punnerran. Mut nää on näitä. Ihmisten kotkotuksii.

Täsä on mun sohva. Mää pirän huolen ettei sitä viedä minnekkään.

Mut ei oo siis oltu koton mutamaan viikkoon. Aikas monneen viikkoon itte asiassa. Nyt ollaan tälläses talossa missä ei oo rappukäytävää lainkaan! Tooosi outoa. Pihalla saa olla vapaana. Tääl on kaks ulko-ovee, yks kummassaki kerroksessa. Mä saan kulkee kummasta vaan. Ja sit tääl sisällä on rappusia, niitäki saa mennä itekseen aina ko haluaa. Tääl on kans makuuhuoneit mihin ei saa mennä. Yks makuuhuoneist, kuulemma sen nimi on "vierashuone", on semmonen mihin koiratki saa mennä. On olohuonetta jonka toisessa päässä on ruokahuone. On iso eteinen ja piiitkä keittiö. Ja siit pääsee juoksemaan ympäri! Ja alhaal on saunaa ja autotallii ja lissää makuhuonetta ja pyykinpesu (vai romunkeräys?) huone ja sauna ja eteinen. Kauhiast paikkoi. Ja tosa pihalla saa juosta ja heitellä palloo ja vaiks mitä.
Mun sohva ja peti ja säkkituoli on kaikki tuotu tänne. Säkkituolin mä vein ite tonne eteisen, ihan heti siihe ulko-oven viereen. Sohva on nyt työnnetty sillee sopivasti ikkunan etteen et siit voi kattella ulos. Tääl on meinaa kauhiasti katottavaa! Roskisauto ja naapureita ja lintuja ja oravii. Kauheesti vahdittavia. Mut paljo hiljasempaa tääl on. Seinien takkaa ei kuulu musiikkii tai suihkui.
Vessaan menon kanssa tääl on samat säännöt ko siel kotonaki. Valitettavast.

Muidu sannoo et mun uus nimi on Hane Taalasmaa.
Mää tykkään täällä.
Ei lainkaan olis huono jos me jäätäis tänne. 
Ja tää olis niinko mun uus koti.