Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (4) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (14) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (67) Hepsis (1) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (61) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (9) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (20) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (3) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (6) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MaskunIhaNainen (3) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MiniRaha (2) Motivaatio (2) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Nouto (1) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (2) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (28) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (23) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (3) Suru (19) Sydänkouluttaja (3) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Tauko (2) Temppu (15) Terveys (66) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (124) Treenisuunnitelma (9) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (96) TÄHTIHETKIÄ (18) Töissä (5) UusiVuosi (5) Vapaa-aika (70) Vappu (1) Varjelus (20) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (5) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (22) Välineurheilu (2) W (1) Yövuoro (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 3. toukokuuta 2018

Hakee, hakee...KONFLIKTI!!


Kevät on Jumalaista aikaa kuulkaa💖
Treenikausi on käynnistynyt mukavasti, viikonloput täyttyvät leireistä ja seminaareista. Takana on oman ryhmän leiri josta jo kirjoitinkin sekä SPL:n kansallisten lajien leiri Kokemäellä.  Tuonne Kokemäen leirille olen yrittänyt päästä jo aiemminkin, mutta aina on jotain (jollei muuta, niin sairasloma) tullut esteeksi. Nyt kuitenkaan mikään ei estänyt meitä.

Lauantaina aamulla huristettiin pelipaikalle. Siellä oli, perinteiseen SPL tapaan, loistava aamiainen tarjolla ennen päivän treenejä. Tuo on kuulkaa mahtavaa ja samalla niin kirottua! Joka leirillä on niin hyvät sapuskat että laihtumaan ei pääse vaikka koko päivän metsässä juoksisi. Testattu on. Ryhmiinjaon jälkeen suunnattiin letkassa metsään. Siellä, alkuturinoiden jälkeen, heitettiin sitten koiraa metsään yksi toisensa jälkeen. Oli nopiaa ja rauhallisempaa, sählää ja aina iloista, opportunistia ja juoksemisen riemulla etenevää koiraa. Maalimies toisensa jälkeen nousi metsästä (me laskettiin molarit, kaikki oli tallella kun päivän loputtua palattiin leiripaikalle) ja koirat vuorollaan olivat metsän kuninkaita. Niin, paitsi tietenkin ne jotka olivat kuningattaria.

Ihan hippasen jännitti oma vuoro. Oltiin edellisen kerran juostu hakumetsässä vajaa 11 kuukautta sitten. Sen jälkeen kosahti meikäläisen nilkka ja loppukaudesta ei käyty hakutreeneissä kertaakaan. Joten pikkasen läikehti tuolla oman itsevarmuuden rauhallisilla laineilla, jotta mitäköhän tuo karvapersaus tekee kun sen maalimiehelle lähetän.
Käskyn kuullessaan
- kysyy jotta mitä häh
- valitsemanne numero ei ole käytössä 👀
- leikitään, hyps hyps eestaas, tuu sää kans!
- syöksyy vauhdilla matkaan ja puree maalimiestä 👿
- syöksyy vauhdilla matkaan ja vetää riemuissaan vartin verran rallia pisin metsää
- ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja vetäytyy konfliksin syvyyksiin piipittämään ja hyppimään mua vasten
- tai jotain mitä en edes osaa arvailla 👽
Niih. Tuollaisia minä sitten mielessäni pyörittelin kun koiraa autosta ulos otin. Valjaat päälle ja kuselle. Vinkunaa, kuppi melkein nurin kun ei pieni poika tiedä mitä ollaan tekemässä. Lyhyt lenkki puulta toiselle kuitenkin tasoitti mörököllin pään ja voitiin edetä radan suuntaan.

Siellä ne jo odotti. Meidän kouluttajat ja muutama maalimies. Kaksi oli joukosta jo kadonnut metsän pimentoon. Syvä hengitys, hartiat rennoiksi, ja eikun menoksi!

Koira mukaan, siihen vierelle etenemään. Ei tottista, ei seuraamista, rennosti ilman painetta. Akkoja, Hane, akkoja, missä on akkoja? Korvat nousee, nenä aukeaa, kierrokset kasvaa. Kouluttaja seisoo lähetyspisteen vierellä paikkamerkkinä, siihen "seu" sanan voimalla, yhdessä. Vähän valjaista kiinni ja Hane virittyy metsän suuntaan. Kuono heiluu puolelta toiselle, minne päin, missä se akka on? Korvat nousee, Hane on valinnut kiintopisteen suoraan edestään... AKKA!
Ja sinne läks 💪
Kuin kuppa töölöstä!
Kuin ammus piipusta 💣
Kun Hane lähtötelineestä!
WAU!!!

Lähti vinoon koska ohjaaja ei huolehtinut ruodon suoruudesta, eli tasan sinne meni mihin kroppa ja kuononsa osoitti. Upposi syvälle ja lähti tekemään hyvän levyistä pistoa josta oli jo palaamassa takaisin kun kuono nappasi hajun ja sieltä se löytyi! Maalimieheltä irtorulla joka tuotiin samalla vauhdilla keskilinjalle. Tässä, merkkiliina kiinni ja Näytä. Paluu vauhdilla maalimiehelle jossa palkkapallo sai kyytiä. WAU!!!

Melkein vuosi väliä ja Hane toimi kuin oltaisiin edellisenä päivänä viimeksi treenattu.
PARHAUTTA💖

Tulihan sieltä muistilistaa, tietysti, se on leirien parhaita asioita:
Konflikteja irroituksissa.  Antaa Hanen kantaa irtorulla vaikka takaisin näytölle, ei haittaa. Kantakoon palkan keskilinjalle, ei haittaa. Tuo on muuten uskomatonta, karvakorva tiputtaa käskystä pallon hiukan ennen keskilinjaa ja ottaa saman tien suuntiman linjan toiselle puolelle ja juoksee täysillä seuraavaa akkaa hakemaan.... vaikka se pallo on siinä maassa kahden metrin päässä selän takana! Jotain tehtiin pentuaikana motivaation suhteen oikein. Vaan tuo suhde ohjaajaan, konfliktit.... aina minä niitä vaan onnistun tekemään :( Pitäis vaan osata tehdä yhdessä ja lakata äkseeraamasta.
Kiintorullaan siirtyminen. Mitoitettiin kiintorulla oikealle pituudelle että Hane pystyy sen ottamaan. Yksi treeni yritettiin saada luupäätä tämä tajuamaan, mutta lienee nyt sitä mieltä että kun se on tossa roikkunut niin roikkukoon, hän ei siihen aio kiinnittää huomiota.

Kaksi päivää metsässä, leirisauna, vanhoja tuttuja, uusia juttuja.

Elämä ja 💖Hane💖


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti