Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (218) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

maanantai 17. lokakuuta 2016

Paluu tulevaisuuteen, part III


HANEN TREENIT

Hane treenaa nyt aktiivisesti tottista, peltojälkeä, henkilöhakua, esineruutua ja suojelua. Valitettavasti agiliito jäi ohjelmistosta pois, johtuen kouluttajan puutteesta. Me kun ei sitä agia haluta päälajiksemme, ja hömpsötys-koulutuksia ei paljonkaan ole tarjolla.

Tottis on edistynyt kivasti, Hane tarjoaa aktiivisuutta ja yrittää tosissaan ymmärtää mitä se ohjaaja oikein haluaa. BH valmiita me ei vielä todellakaan olla, mutta suunta on sinnepäin.

Peltojäljellä olemme löytäneet lisää tarkkuutta ja keskittyneisyyttä, nyt lisäillään tyhjiä sekä esineitä. Esineistä puheen ollen... joo, esinesuoraa pitäisi tehdä. Ei tuo ilmaisu oikein ole kohdillaan.

Esineruudun puitteissa olisi esinesuora myös tarpeen. Ei ole tuo luovutuskaan oikein kohdillaan, Hane kärsii "lötkän esineen syndroomasta". Niitä ei siis tarvitse luovuttaa, löytäminen riittää. Kuulemma. Hanen mielestä. Yritän esittää eriävän mielipiteeni...
Tähän tietysti auttaisi myös, jos siellä tottiksessa rakentaisi noudon kuntoon ;)

Henkilöhaussa painimme edelleen suorien pistojen kanssa, ne on nyt meidän hiontalistalla. Irtoaa hyvin, kestää uudelleen lähetyksiä hienosti (hienommin kuin uskalsin toivoakaan). Ilmaisu on alullaan, ollaan muutama irtorullatreeni otettu. Mutta koska suorat pistot ovat nyt tärkeämpiä, keskitymme niihin ensin.

Suojelun puolella edistymme mielestäni erittäinkin kivasti. Hane antaa ohjaajan virheitä anteeksi (tiettyyn pisteeseen asti) ja sillä riittää viettiä. Ei maailmantappiin, ei se mikään varsinainen viettivieteri ole, mutta riittävästi ;) Meillä on myös ainutlaatuinen tilaisuus (jota tietysti hyödynnämme) käydä silloin tällöin maalimiehemme oppilaalla ottamassa ylimääräisiä treenejä. Saadaan edistystä "kahta polkua pitkin" ja lisää treenikilometrejä. Upeaa!

Kattokaa mitä mää löytäsin yhtenä iltana! Näit oli vaiks kui paljo. Onkoha se joku maalimanloppu tulosa, eiks nää oo joku vitsaus?


RAKKIMUKSEN TREENIT


Rakkimus ei ole viime aikoina päässyt meidän mukanamme treenaamaan lainkaan. Tämä johtuu vietistä, vinkumisesta, pään sekoilusta ja puutteellisesta kuljetuskalustosta. Farkun takapäässä on veräjä väliseinällä. Mutta Hane on niin paljon pidempi selkäinen että väliseinä oli pakko poistaa. Nyt koirat ovat siis poikittain autossa ja kaikki ovat tyytyväisiä. 

Paitsi...

Kun ollaan treenaamassa, on se sitten kentän, pellon tai metsän laidassa, on Rakkimuksen pienessä päässä sellainen hyörinä ja pakottava tarve treenaamaan että ulina on hirvittävä. Ja kun molemmat karvakorvat ovat mustasukkaisia omasta treenivuorostaan, niin hermostuneisuus on hirvittävä! Tunkua portilla, kumpi mahtuu ensin ulos autosta... Huoh. Eihän siitä mitään tullut. Meikäläiseltä paloi pinna koiria autosta ottaessa ja koirat eivät missään vaiheessa olleet hyvässä treenivireessä.
Joten.
Nyt Rakkimus jää aina kotiin kun lähden Hanen kanssa treenaamaan. 

Rakkimus hoitaa kuntoaan lenkittämällä Jöröä pitkin kaupunkia ja lähimetsiä. Ja kun katsoo Jörön askelmittaria ja Rakkimuksen hiljalleen palautuneita lihaksia, niin hyvin ovat lenkkeilleet <3

Ylihuomenna on poikkeuspäivä. Hane keventää jalkaansa ja on saikulla. Joten Rakkimus pääsee tottikseen!!


maanantai 3. lokakuuta 2016

Paluu tulevaisuuteen, part II


Plarailin tuossa vanhoja blogijuttuja ja törmäsin "Paluu tulevaisuuteen" juttuuni, jossa hehkutan koirien vatsan ja suoliston parantumisen yhtä rajapyykkiä. Sitä hetkeä jolloin siirryimme ns normaaliin elämään. Eli vaikka ruokavalio oli vielä vajaa, niin se ei ollut enää sairastuvan ruokavalio. Ja tosissaan treenaamaankin olimme jo päässeet.

Viime aikoina on tullut blogattua äärest vähän. Syistä monista, pääasiassa ajanpuutteesta. Sekä siitä että ihan tuohon lähelleni, siihen aivan sydämeni sisällä olevaan ihmisryhmään, iski muutama kuukausi sitten vakava sairaus. Sellainen muuttaa koko maailman. Jotkin asiat menettävät täysin merkityksensä ja toiset nousevat arvoon arvaamattomaan.  Itse asiassa maailma näyttää hetken pyörivän vain ja ainoastaan tuon diagnoosin ja kyseisen henkilön ympärillä. Vaan elämä jatkaa kulkuaan eikä kukaan meistä voi (eikä saa!) juuttua pelkästään lähestyvään kuolemaan. Varsinkaan kun se "lähestyvä" voi huomisen sijasta olla myös 20v päässä... Tästä syystä, itselleni muidenkin elämäni asioiden tärkeyttä korostaakseni sekä muille samojen asioiden kanssa taisteleville kokemuksia ja kannustusta jakaakseni, päätin tehdä jatko-osia jutulle.

Ensimmäinen "Paluu tulevaisuuteen" on julkaistu 17.4.2016


RUOKA

Askel
Askel
Askel

Tuo oli meidän toimintasuunnitelmamme alkuvuonna. Ja samalla menemme edelleen. Se ei kylläkään ole toteutuksen puolella ollut ihan tuollaista. Ehkä enemmänkin tähän tyyliin:

Askel
Askel
Askel
Peruutus
Askel
Peruutus
Peruutus
Askel
Askel
Askel

Ymmärtänette jutun juonen? Silloin tällöin (=tasaisen epätasaiseen tahtiin) tulee takapakkia, mutta pääasia on että askeleita eteenpäin on enemmän kuin taaksepäin. Jokainen askel on silti otettava.

Huhtikuun puolessa välissä molemmat karvakorvat söivät jo täysillä rakaa lihaa. Liha oli vielä vaaleaa lintua (kalkkunaa, broiskua) ja pääosin luutonta. Lihaa höystivät pienet öljytilkkaset sekä ripaukset erilaisista lisistä (vitamiinit ja muut hörönlööt). Lisät ja öljyt olivat määriltään vielä reilusti alle minimirajan, eli enpä tiedä oliko niistä mitään varsinaista hyötyä... mutta jostain se oli aloitettava. Sisuskalujen piti saada rauhassa tutustua uudelleen noihin jauheisiin ja litkuihin.

Nyt, eläessämme syyskuun ehtoopuolta, on ruokavalio molemmilla karvapersauksilla laajentunut.

Hane veti muutaman kerran takapakkia sillee oikein reippaasti. Eli vähän jouduttiin antibioottikaapilla käymään ja annostakin jo nostamaan. Eikä uskallettu leirille eikä minnekään ilman varalääkkeitä. Ja saipa Koirahoitola Sisukas :aan henkilökuntakin osansa :(

Päättipä meinaan Hane tehdä minun ja Jörön neljän päivän lomareissun alkuun heti vähän jännitystä. Kaikille osapuolille. Oksupazkaa nesteenä eli molemmista päistä, tuloksena kuivuminen ja uudet tulehdukset suolistossa. Että sillee. Treenistressi ei enää aiheuta mitään, mutta leiriviikko ja siihen heti päälle hoitolaan meno... se oli ressukalle jo liikaa. Ja tässä on kuulkaa se syy miksi siihen hoitolaan pitää panostaa! Henkilökunta joka tajuaa oireet heti, ei vaivu paniikkiin vaan aloittaa toimenpiteet sekä osaa hoitaa yhteydenpidon omistajiin ja lääkäreihin tarmokkaan asiantuntevasti, sellainen on oikea koirahoitolan henkilökunta. Me saamme kiittää Hanen hengissä olemisesta useampaa henkilöä, näistä suurin osa on klinikkojen henkilökuntaa, mutta nyt samaan kastiin lukeutuu myös Sisukkaan henkilökunta. Hane kiidätettiin ajoissa hoitoon ja sieltä hellässä huomassa takaisin hoitolaan jossa lääkittiin ja huollettiin ohjeistuksen mukaisesti. Kaikki tämä niin että meidän lomamatkamme jatkui suunnitellusti ja aikataulussa ja olimme koko ajan tietoisia tilanteesta.

Mutta takapakki on ollut vain hetkellistä. Lääkitys, tilanteen rauhoittaminen ja eikun uudelleen menoksi. Tällä hetkellä Hane saa melkein kaikkia tarvitsemiaan lisiä melkein riittävät määrät. Olen nostellut määriä hyvinkin hissukseen koska suolisto ei noista jutuista selkeästikään tykkää. Lihoissa olemme siirtyneet jo punaisiin lihoihin. Nauta ja possu uppoavat jo hienosti, jopa hieman rasvaisempinakin. Samoin luumurskaa sisältävä liha uppoaa jo ilman takapotkuja, kuitenkin vielä rajoitettuissa määrissä. Hevonen, lammas, hirvi etc, noita ei vielä ole kokeiltu. Ehkä joskus ensi vuoden puolella, ovat sen verran raskaampia sulatettavia. Jäljellä käytämme keitettyjä broiskun sydämiä sekä muutamia koiranmakkaroita ja jopa ihan lähikaupan koirille tarkoitettu maksapatee toimivat.

Rakkimus on saanut sisuskalujaan kuntoon Hanea nopeammin. Lisät ovat mukana täysmääräisinä, samoin luumurskaa sisältävät lihat. Possu ja nautahan eivät allergian vuoksi Rakkimuksen ruokavalioon kuulukaan, mutta lammas on jo normikäytössä. Hevosenliha on tällä hetkellä "sisäänajossa" eli sitä heitetään kuppiin säännöllisesti vähän, määrää koko ajan lisäten. Ja näyttää siltä että se ei tule tuottamaan ongelmia.

Kananmunat, kaurapuuro ja kaikenlaiset muut kivat (maksat, munuaiset etc) tipahtelevat myös tasaiseen kummankin karvapersauksen kippoon.

Persauksista puheen ollen, nuohan olivat molemmat (varsinkin takapäästään) erittäinkin laihassa kunnossa vielä keväällä. No nyt ovat asiat muuttuneet :D
Rakkimus on saanut kunnolla lihaa luidensa päälle. Jopa vähän turhankin paljon. Tai itseasiassa... toooosi paljon :D Niin että nyt hän on sitten laihiksella. Ressukka <3
Hane taasen syö niin paljon kuin vain annetaan ja aina on silti nälkä. Lihaksia on kertynyt todella kivasti (ei, läskiä ei ole) joten hyvältä näyttää.

Just nii, hyvält näyttää, eiks näytäkki :D
 ... ja pazka

Raakaruokkijan intohimo. Koiran paskan olomuodon seuraaminen ;)
Hyvältä näyttää kuulkaa! Hanen takapakkeja lukuunottamatta molempien tuotokset ovat kiinteitä ja terveisiin sisuskaluihin viittaavia. Onpa Hane ressukka saanut välillä totutella jopa vähän turhankin koviin kökkäreisiin ;)

YHTEENVETO?

Hiljaa hyvä tulee.
Niin se vain kuulkaa on. Varsinkin vatsan ja suoliston ongelmien kanssa painiessa. Aika ja kärsivällisyys ovat ne mitä tarvitaan. Takapakit ovat juuri niitä, pieniä takapakkeja jolloin otetaan askel tai kaksi taaksepäin, mutta rintamasuunta ja katse pysyvät koko ajan eteenpäin. Sillä hetken kuluttua edetään taas askel kerrallaan haluttuun suuntaan. Ei kannata kiirehtiä. Mutta ei kannata jäädä paikoilleenkaan pienistä onnistumisista nauttimaan. On edettävä ja aina välillä uskallettava ottaa pieniä riskejäkin. Suoliston ehdoilla, ehkä hiukan "kannustaen", tavoitteena hyvin syövä ja paskova eläin.
Nyt uskallan tämän asian suhteen jo hengähtää. Sen lisäksi että nuo jäivät molemmat henkiin <3 ne myöskin paranivat normikuntoon eivätkä jääneet ikuisiksi toipilaiksi.