Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (218) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kulman takana... pelko

Taisin viimeksi kirjoittaa näin:
" kulman takana on kuitenkin uusi tragedia tai haaste odottamassa "

No niin siellä oli.
En taida enää milloinkaan kirjoittaa noin. Tuntuu kuin olisin manannut jotain tapahtuvaksi.
Tiedän etteivät asiat tapahdu manaamalla eikä mikään mitä minä tai kukaan muu olisi tehnyt toisin, olisi muuttanut tapahtunutta. Mutta silti se tuntuu kuin...

Silloin kun Piskimus kuoli, yksi henkilö sanoi minulle "nomen est omen".
Piskimuksen arkinimi oli Tuska. Ihan kuin olisin muka saanut pennulle aikaan geneettisen virheen antamalla sille "kivuliaan" nimen. Mutta näin me joskus heitämme sammakoita suustamme. Minä muiden mukana. Mutta tuo kyseinen kommentti säilyy kyllä mielessäni aina.  Ja ei, en usko että edellisen päivitykseni loppukaneetti olisi saanut mitään aikaan.

Vaan oli tapahtumien syy tai syyttömyys missä tahansa, niin olisin valmis melkein mihin tahansa jotta voisin kääntää kelloa taaksepäin ja saada peruutettua viime sunnuntai-illan kauhut.

Rakkimus Domesticus on sunnuntain ja maanantain välisenä yönä leikattu päivystyksessä. Kiertynyt vatsalaukku ja kaasuuntuminen.

Onneksi olimme hereillä ja tajusimme hyvin nopeasti mistä oli kyse.
Onneksi päivystävä on vain lyhyen ajomatkan päässä.
Onneksi päivystävällä (jossa oli töissä yksi hoitsu ja yksi ell) ei ollut muita hätätapauksia juuri sillä hetkellä.

Onneksi Jörö sai pidettyä minut toimintakykyisenä. Oli niin hilkulla etten hajonnut kappaleiksi.

Vielä se on hengissä.
Vielä ei kuitenkaan voi huokaista helpotuksesta. Tällaisen leikkauksen jälkeiset komplikaatiot ovat erittäin yleisiä. Me etenemme tunti kerrallaan.

Lääketokkuransa lomasta katselee kulmainsa alta keittiön hyörinää. Pupillit lautasen kokoisina kipulaastarin vuoksi. Täysin irrallaan todellisuudesta. Tunnistaa meidät mutta maailma heittää näköjään sen verran että pyrkii koko ajan vain häkkiin turvaan. Häkin oven kun sulkee, niin se rauhoittuu lepäämään.
Levätköön juuri siellä missä haluaa.
Mä vaikka syötän sille kädestäni tota velliruokaa seuraavat seitsemän vuotta kunhan se vain selviää.


Pelottaa taas niin perkeleesti ettei ikinä ennen.



keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kulman takana yllätys elämältä?


Onkohan olemassa joku lasten rallatus jossa lauletaan ylämäki, alamäki?
No ei se ole lasten rallatus, se on Leevi & the Leavings: Elämänmeno.

Juttu ei nyt liity tuon kappaleen muuhun sanoitukseen. Mutta tuo ylä- ja alamäki -osuus sekä kappaaleen nimi itsessään iskee oikeinkin hyvin meikäläisten elämään justiinsa nyt.
Jälleen. Eihän tämä siis ensimmäinen kerta ole kun elämä heittelee.

Se on tuo Pärkele* joka meillä nykyään aiheuttaa verenpaineen heittelyä. Siis meikäläisessä.
*Hane Ritolan tämän hetkinen kutsumanimi

Piiiitkä tarina lyhyesti:
- Syksyllä iski ns kasvukipu johon lekuri antoi vahvan kipulääkekuurin. Kyseinen lääke ei sopinut vaan aiheutti suolisto-ongelmia, lääke vaihdettiin, suolisto hoidettiin. Ongelma ratkaistu.
- "Joku" ahne-idiootti päätti justiinsa ennen joulua siirtyä itsenäiseen ruokintaan. Ongelma ratkaistiin.

Kaikki ongelmat siis on ratkaistu? No eihän maailma niin helpolla päästä.
Mahdollisesti tuo kaikki tapahtunut (tai sitten jokin aivan muu syy) aiheutti uuden sisäelinongelman. Sitä ei niin vaan helposti ratkaistukaan. Leikattiin, tutkittiin, valutettiin verta monituiset kerrat. Vaan nyt on leikkaushaava suljettu, lääkkeet syöty ja sisäelimet kunnossa.

Rakkimus liikenteessä kahdestaan Jörön kanssa. Talven riemuja, tuoreita rusakon tekemiä polkuja ;)

Pärkele vain on laihaakin laihempi. Nyt siis säästetään energiaa ja yritetään saada vähän lihaa luiden ympärille. Onneksi on talvi ja kylmä. On siis tekosyy laittaa Pärkeleelle takki. Jottei tuo haaskaa energiaa itsensä lämpimänä pitämiseen. Takki peittää samalla kylkiluut ja kätkee koiran yltiömäisen laihuuden naapureiden silmiltä. Jos olisi ei-takki-keli, olisivat rakkaat naapurini varmasti jo soittaneet leiserille (paikalliselle elukka-valvojalle) väittäen etten ruoki tuota elukkaa lainkaan.

Tosiasiassa ruokin sitä ihan älyttömästi. Vatsalle hellää ruokaa kokkaan joka toinen päivä tynnyrillisen verran. Arkisin tarjolle lapioidaan kolme isoa sapuskaämpärillistä päivässä. Viikonloppuna neljä tai viisi kertaa päivässä, riippuen liikunnan määrästä. Pärkele on saanut kadottamistaan kiloista jo reilun yhden takaisin (helkkarin huono hyötysuhde syötyyn ruokamäärään verrattuna!!). Loput kadotetut lihakset (sekä toivon mukaan vähän ylimääräistäkin) saataneen takaisin tuon luurangon ympärille ennen kesää.

Hane ja Hanen talvitakki. Kyllä nyt hymyilyttää kun on terveen paperit <3

Pärkeleen noudattama ruokavalio ei onneksi laihduta pysyvästi minun kukkaroani. Syystä että kaikki tehdyt leikkaukset ja tutkimukset ovat jo tyhjentäneet sen :D Joten tuo ruokavalio laihduttaa siis Jörön kukkaron :D :D Se on sitä omistamisen iloa :D :D

Juu ei hauskaa, tiedän. Vaan nyt kun lekuri ilmoitti että Pärkele on tutkimustulosten mukaan terve ja vaaka näyttää palautuneita kiloja... voi kiasus kuulkaa että on elämä hyvää ja hengittäminen helppoa.

Nuo karvakorvat saavat minut vielä ennenaikaiseen hautaan. Hiukseni harmaantuvat huolesta (ihan kuin ikä ei olisi jo tehnyt omaa osuttaan) ja verenpaine heittelehtii niiden edesottamusten vuoksi ylös ja alas.
Vaan hetkeäkään en antaisi pois.
Nyt Jörön kainaloon nauttimaan elämästä. Edes hetki huoletonta olemista - kulman takana on kuitenkin uusi tragedia tai haaste odottamassa ;)

tiistai 12. tammikuuta 2016

Pitäsköhän tää lopettaa, olikohan tää täsä?

Tää menee nyt vähä niinko pohrinnan pualelle. Vilosoviaa. Ajatelmii. Siis sitä jaabajaabajuttuu mitä muidu ain harrastaa. Ni et jos ei kiinnosta, nii men lukemaa jottai muut lokii. Nyt o nääs maailma muuttunu sen vertas et on vähä pakko istahtaa persaukselleen ja miettii hetki et mitä täst nyt oikkeen tullee. Ja siis mitä täsä pitäs tehrä. Töit niinko enneski vai pitäskö vaihtaa duunii.

Mää kerron mitä o tapahtunu. Ni sit sääki ymmärrät et miks mää rupesin pohriskelemmaa.
Tää homma mun ja muidun kans. Siit ny o kyse. Ja duunist. Tyänteost.
Kattokaas ko ain on homma menny sillee et muidun kans o käyty reenaamasa ja tekemäsä töit. On tonkittu peltoi ja etitty jälkii. O opeteltu erilaisii liikkei, pyssäämist ja peruuttamist. Ja juaksemaa käskyst erilaisii paikkoihi, semmosii nauhal piirrettyihi ruutuihi tai tötteröitten tykö. Kiärretty telttoi. Etitty tavaroit mettist. Haukuttu miähii. Etitty akoi. Purtu miähii. Hypitty esteit. Ryömitty putkii pitki. Kiivetty estei ja puamei. Nourettu kapuloi. Etitty justiins oikialt haisevii piänii tikui. Kaikkee sellast. Siis ymmärrätte varmaa et meikäläisen SeeVee on kuulkaa iha helkkarin pitkä! 
Siäl o semmonenki kohta mihi kirjataa kaik saavutukset. Siihe mää olen kirjottanu beehoot ja teekoot ja sammakot ja namit ja kaiks mitalit ja palkintopystit mitä mää olen saanu. 
Mut niinko lyhyest: me ollaa muidun kans tehty töit yhes iha kauhian monta vuat. Hirveest ton muidun kans olis viäl tekemist ko se o vähä hiras eristymään mut ohan se jo suht koht koulutettu.

Eli muidun kans on siis tehty töit. Mut on mul tiätty ollu vappaataki ain sillon tällö. Sillon mää olen ylleensä nautiskellu ton Jörön kans puuhaamisest. Me ollaa tehty vaiks minkälaist leikkii ja hauskanpittoo. Välil me ollaan leikitty mun ja muidun työkaluil eli niil erilaisil reenitavaroil. Mut sil meil o Jörön kans koton iha vaa meit varten hommatut omat tavarat mil me leikitää. Välil mää vahinkos unohran et ei toi Jörökää mikkää maailman noppein oo ja tulee vähä joskus .... Jörö sannoo et "osumaa". Se kait tarkottaa esimerkiks sitä ko kerran me leikittii patukal ja se hölmö heilutti sitä tosa leviän kohtansa (siis Jöröl leviä koht' tarkottaa vyätäröö ja muidul se tarkottaa perset') eres ja mää otin ja nappasin siit kiin ja Jörö koit väistää mut sit joteskii hassust mul oli yks kaks suu täyn sitä "vararenkast" :D Se o tosi noppee oppimaa toi Jörö, nykyäs se tiputtaa lelun mul ihan äärettömän nopiast het ko mää vaa vähä väläytänki hampaitani siäl sen vyätärön korkeurel ;D 
Sit me lenkkeillää kahrestas Jörön kans tosi paljo. Tehrää oikee pitkii lenkkei pisin ja poiki seutui. Ei toi muidu jaksa meirän tahris kulkee nii paljoo. Sen lisäks mää käyn Jörön töisä auttamasa sitä. Mää vahtin sen työhuanet tai sit mää pirän hualen ettei sin liikkeen pualel tuu kettää omituist olioo. Varsinkaa kettää semmost kuka haisee sellasel hassul pössyttelyl, niinko Jörö sannoo. Sitä ei mul oo kukkaa opettannu jos sillai luulet. Mää vaan en o koskaa siit hajust tykänny. Jörön miälest se o hyvä ominaisuus kuulemma.

Taas mää mene vähä sivuraiteil. Palataas päivän apostolaan.
Ko nyt o assiat vähä muuttunu. Mä täyttäsin justiinsa tosa uurenvuaren jälkeen, tarkalleen sanoen tais olla et tänä vuanna se ol tammikuun toinen päivä ko mul ol synttärit, ni mää täyttäsin komiat seittemän vuatta. Koko viime vuas on, niinko muidu sannoo, "ajettu mun aktiviteetei alas". Suameks toi tarkottaa et niit mun aktiivei, niit töit, on niinko vähennetty. Me lopetettii se akiliito. Eikä me ol ennää käyty kokkeis. Kuulema saatetaa joskus mölleillä vähä, mut kokkeisii ei ennää mennä. Se o mun miälest hyvä juttu koska siit johtuen me ei ennää reenata tottist sillee totisesti vaa nyt me tehrää kauhiast kaikkee hauskoi jutui. Ja hassui jutui. Muiduki o pal rennompi. Ja se o hyvä se! Ei nääs tart munka ennää ressata. Eikä piipata. Pellollaka me ei enää olla nii perskuleen tarkoi, pääassia et peril päästää. Ja nyt viimeks, me kuulkaa mettässä jätettii toi "ilmasu" pois.

Se on kyl mul vähä arvotus et mitä se nyt si oikeesti tarkotti. Ko määhä olen päätelly et toi "ilmasu" on vähä sama juttu ku ilmiasu. Elikkäs siis se ulkonäkö. Ja mehä kaik tiäretää et ulkonäkö pyssyy hyvänä ko ottaa riittäväst kauneus unii. Mut ei siäl mettäsä koskaa ol nukuttu. Ni et ei harmaint hajjuu et mitä se nyt sit tarkottaa.

Mut joka tappauksesa viimeks ko oltii mettäsä, ni mul ei laitettu sitä rullaa kaulaa. Ja ko mää löysin akan (ne ol muute aika helkkarin hyvin piiloutuneit!) ni mää sain het samantiän ruakaa niilt. Roiskun maksaa ja syränt, voi ko ol hyvvää!!! Ne oli vähä jäisii mut ei sen vällii, kyl tommane herkku sullaa suusa vaiks vähä kylmääki olis ;) Täl kertaa siis muidu ei juassu mun peräsä sinne akalle laisinkas. Se vaan käveli siäl keskilinjal. Sit ko mää sain namit syätyy ni muidu huus mulle et paas tullen tänne keskilinjal, mää löysin uuren akan jäljen! Mää sit syöksysin sinne ko myrskytuuli ja muidu näytti et hei katos tualla, siälä mää jus näin toisenki akan. No määhä uskosin sitä tiättyki ja juaksin nii helkkarist sinnepäin ko se näytti. Ja voitteks uskoo, se oli iha oikees. Riittävän pitkäl ko meni, ni taas löytys akka. Ja taas mää sain heti namei silt akalt. Iha outoo! Meinaan kaikki akat oli siis samanlaisii. Elikä antovatten namei heti eikä kukkaa eres puhunu siit kaularullast. Ja sit sil viimisel akal oli taas semmone aiva ihana pallo! Ja voi kuulkaa et se akka osas leikkii, mää taas iha rakastusin, kyl se ol nii ihana. Se ol kyl iha ehrottoman hauska reeni. Vaiks vähä mul tuli miälee et se kaularulla jätettiin kottii iha vaan sen takkee ettei muidun tartte juasta mettäsä. Nyt se meinaa vaa käveli siäl keskilinjal ja tähysteli karonneit akoi ja huuteli mul ohjeit. Saas kattoo mitä se seuraavisa reeneis tekkee, taitaa laiskimus jäärä autoon istuksimaan ;)

Sen lisäks et noit mun aktiiveit on vähennetty, ni mää olen vallan kauhiast enempi ollu ton Jörön kans. Voi ol et se johtuu iäst. Toi Jörö nääs vanhenee kans vuasi vuarelt. Se tarttee jonkun hualehtimaan ittestääns yhä enempi ja enempi. Se on hiano juttu et toi Hane o ottanu enempi vastuuta tost muidust ni et mul on jääny aikaa Jöröl. 

Mut mää en nyv vaan tiärä et miten mul riittää aikaa noil molemmil. Ko ei tohon Hanee viäl voi luattaa, se ei ossaa yhtikäs mittää asioit viäl kunnolla. Mut ei meikäläisen aika vaa ennää riitä muidun kans työntekkoon ja Jörön vahtimisseen. Molemmat hommat jos koittais hoitaa kunnialla ni sit ei tosiaan ennää ehteis ottaa lainkast kauneus unii! Ja siin o kuulkaa mun raja. Mää teen mitä vaa ja opettelen iha mitä noi kaks haluu, mut nokoset, niist mää en luavu!!

Ni et nyt mun pittää sit päättää et kummast mää luavun. Muidust ja sen töist. Vai Jörön vahtimisest.
Mää luulen kuiteski et mun elämän tarkotus ei ol koko aikaa tehrä sammaa juttuu. Ni et nyt taitaa kyl olla aika sannoo tol muidul et meitin homma olis pikkasen niinko menneen talven lumii. Me voitais käyrä välil, ihan niinko nyt o tehtyki, välil hiukka reenoomasa temppui ja vaiks noit akoiki  - itteasias iha erittäinki miälelläs -  hakemasa. Mut nyt mun o vaa pakko keskittyy toho Jöröön enempi. Aikansa kutaki sano. Vaihtaa ne ihmisetki työpaikkaa.

Nyt pittää vaan viäl keksii et millai mää tämän tol muidul kerron. Et tää työnteko loppuu nyt. Tää oli niinko täsä.
Huoh. 
Ei ol helppoo olla ammattii vaihtava reenikoira.


tiistai 5. tammikuuta 2016

Joulun lyhyt 2: Jouluruoka

Paas ny kertoin et mitä see meinasit sanoo niist "jouluruuist" ennen ko sää rupesit kuarsaamaa?
Ensinnäkään: Mää. En. Kuarsaa. Toiseksee: jouluruaka on semmost ruakaa mitä syörää vaan jouluna. Kai sää ny huamasit? Siis eihä joulust oo ko vajaa viikko!!!
No emmää kyl oikeesti huamannu. Mun miälest mun kiposa ei ol ollu muuta ko sitä sammaa iänikust riisii ja kannaa ja seitä ja saakelist lääkkei ja muuta semmos "mukavaa" ja "helpost sulavaa". Ni et ei, en ol huamannu!
Ai nii. Sää et kyl ny iha ymmärtäny mitä mää tarkotin. Siis niinko _ihmisten_ jouluruaka. Ne syä kato ain joulusin kauhiat määrät jottai ihme juhlaruakii. Sit ne on iha ylitäynnä ja väsyneit.
Ai sen takiiks sit joulun jälkee tehtiin semmosii kauheen pitkii ja kauheen hittai kävelylenkkei?
Justiinsa, osusit kuule pikku iriootti varmaanki elämäs ensimmäisen kerran noin niinko kertalaakist asian ytimee! Onnittelut!
Em mää ol mikkää pikku iriootti! Mää olen sua korkeempi. Ja painavampi. Eli siis isompi.
Niii'ih. Sitä on monenlaist kokkoo. On fyysist kokkoo. Ja psyykkist kokkoo. Ootko muuten huamannu miten muidu ja Jörö meittii sannoo, ootko? Ne sannoo minnuu "isompi" ja sinnuu "piänempi". Jotenkis minust tuntuu et he viittaavat tohon psyykkiseen olopualeen ;)
Sää ja sun syykkiset. Mää ole isomp, ni mää ole isomp!
Justiinsa. Niin tiättyki :D
Hane ja jouluiset pajunkissat
Onks se sit niinko aina sillee et ihmiset saa juhlaruakaa mut me koirat ei saara?
Justiinsa nappiin meni kuule. Me saaraan aina jottai hyvyyksii ko mennään sin muidun "anopil" ja sit siält Jörön "anoppilast" silt Raunolt. Ne molemmat on vähä semmosii höpsöi. Istu ja tassu ja sillee.
Niinko helppoo namii-hassui vai meinaat?
No justiinsa sitä. Säähän oikee aivoniakka tänäpä olet! Ja niinko jo torettii, ni jouluna me saaraa aina niis paketeis mitä revitää, ni niisä on kauhian ussein jottain hyvyyksii. Niinko nyt tänäki vuan. Niit lammasnamei ja pupunkorvii.
Siinäks se sit on? Niinko meitin kahren juhlaruuat?
No ei iha. Se Aliisan mummo antaa tiättyki kurkkuu.
Joo, niin anto!
Ja loht. Eiku siis...
Jaa mitäh!?!!? EMMÄÄMITTÄÄNLOHTSAANU!!!
Älä mul huura. Huura muidul. Se sanos et sul ei saa antaa mittää ylimääräst. Ni ei se sit uskaltanu antaa sul. Mää sit söin kaik. Aika hyvvää oli.
Siinäks se sit o? Tämän perheen koirien juhlaruuat?!?! Noil ihmisil ol pöyrät täyn kaloi ja lihoi ja vaiks mitä hyvän hajusii juttui. Ja me saaraan yhret tai kahret namit ja hiukka kurkkuu. Niitähä me saaraan muutenki, ei ne mittää erikoist "juhlaruakaa" ol.
Maailma on epäreilu paikka pentuseni. Meitin juhlaruaka on normiruakaa. Ettei men maha sekasin.
No mut mää ku söin sitä savustettuu juttuu just ennen jouluu ja maha meni iha ruikulil. Ni määhä oli ripaskal koko joulun. 
Niin, mitäs sit?
No minkä takkee mulle ei sit voinu antaa niit jouluhyvyyksii ko mää kertas olin jo valmiiks ripaskal? MIKSEI??





perjantai 1. tammikuuta 2016

Hyvästi ja kiitos!


Hyvästi
mahtava 2015!

Suuria odotuksia, täyttyneitä unelmia, ikimuistoisia sekä jo unohdettuja onnen hetkiä. Pelkoa, surua, kyyneleitä sekä suurta huolta huomisesta. 
Elämää.
Kiitos 2015, meillä oli mahtavaa yhdessä.
  







Tervetuloa 2016!

Odotukset ovat suuuret, sinulla ei tule olemaan helppoa. Vuosi 2015 jätti jälkeensä todella isot saappaat ja sinun on täytettävä ne ääriään myöten. 
Ilolla ja surulla, todellisella elämällä. 
Tervetuloa!












Yritin etsiä jotain hienoja tunnelmakuvia noista karvakorvista. Mutta sitten tajusin että tekeminen, sehän se meidän juttu on. Tietysti me myös tunnelmoimme, istumme kallioilla ja katselemme maailmaa ympärillämme tai löhöämme rykelmänä sohvalla kuorsaten ja piereskellen. Hallitottis on tällä kerralla se juttu joka lopettaa ja aloittaa vuoden, rakentaa sillan uuden ja vanhan välille. Katsokaa noita ilmeitä!