Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (218) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kuka kellisti Ovaran?!?



 
EI HEIKKOHERMOISILLE, KUVA VAROITUS!!!



Kauhhia ko mihinkä ei ennää voi luattaa. Iha tavallisel aamulenkil oltii. Justins olin saanu pykisteltyy erellis-iltasen peuranjalan ulos tualt peräpääs. Kyl se kuulkaa vaa o niit elämä piänii iloi ko semmasen kivan kokkosen luun saa iha iteksens ja rauhasa naattia. Oikkee joka hampaaväli tullee putsattua. Rouskis ja räks ja ai et se o kivvaa. Ja makosaaki. Siäl sisäl se nannakuda odottaa ko nätist vaa rouskii. Se ramasee sillai kivast toi luitten natustelu, tullee nukuttuuki oikkee hyvin. Ja sit aamulenkil saa viäl nauttii siit ko persannaalit tyhjenee. Siis jos ne ei normisti tyhjene. Mul on kyl nii hyvä roppa et se toimii kyl tosi hyvin. Tommosissaki asioiss. Sen lisäks et se on tiättyki helkkarin komia ;)

Taas mää unohtusin ittiäni kehumaan, ei koskaan enne ja taas :D
Mut siit aamukävelyst. Mä oli just siis pykistelly siin oravakalliol ja saanu ton hitaammanki persannaalin tyhjennettyy. Olo oli nii hyvä ja tyytyväine, kattelin jo et tosta ko mennään ni siit pääsee kotio ja aamusapuskalle. 

Sit siin keskel tiätä makkaa kuulkaa KUALLU OVARA! Mää en vaa ymmärrä ett kuka irvileuka on uskaltanu koskee mun ovaraan. Kyl pitäis kaikkien täsä mettäsä ja näillä kulmilla tiätää et rusakot ja ovarat, ne on kaikki mun. Mun eikä kenenkää muun. Muut saa jahrata vaiks lintui ja hiirii. Ja sitä harmaakuviollista kattii. Mut ovarat, niihi ei kosketa.
Nih!



Iha meni koko aamu pilal. Mää koiti tsekata et kuka se hyväkäs on ollu assialla, mut en löytäny syyllist. Ei se raato haissu ko naapurin mersul. Yhrenkään eläväisen hajjuu en siit löytäny. Ni et en kyl ymmärrä. Et kuka pirskatti on uskaltannu. 

Joku oli sen sit myähemmin siit viäny pois. Hajust päättelin et naapurin mersumiähen muija sen oli siit napannu. Olikoha sil ollu nälkä, se ol meinaa ihan hyväs lihas se raato. Määhä meinasin itte ottaa siit semmasen makupalan vähä niinko alkuaamiaiseks. Ko toi muidu vähä pihistelee sen ruuan kans aamusin. Mut ei. Toi tiukkapipo sanos vaan et "jätä" ja sit se jottai kualleen lihan syämisest räpätti. En kyl ymmärtäny lainkaa. Kualluttaha seki liha o mitä se mun kuppiin mättää. Ni et koita tota sit ymmärtää.

Noh, tää jäänee varmaa ikuiseks arvotukseks et kuka sen paksun Ovaran oikein kellisti. Mut sellast se o. Ei kaikki täsä maailmasa aina tiatoon tul, jottain aina jää kysymysmerkil roikkummaa.






perjantai 27. maaliskuuta 2015

Mitä oikein tapahtui päivänä 33?

Tässä olen muutaman päivän taas kerran hiljaa itsekseni ihmetellyt. Ihan ääneen en ole tohtinut. Mutta nyt kun tätä on jo ainakin viitisen päivää kestänyt (eli päivästä 27 tai jotain sellaista) niin tohdin asiasta jo kirjoittaa.  
Jaa ihmetelly, mitä sää oikkee ihmettelet? Ihme muidu. Sää kans analyseeraat iha liikaa. Sun pitäs tehrä niinko mää teen. Kato syä jos o ruakaa tarjol. Leiki jos silt tuntuu. Tutki ja ihmettele jos vaan jaksat. Kusase ko pystyt. Ja kaikkin muin aikoin voiki sit ottaa torkut. Leppäillä ja olla vaa. Ja venyttel. Iha joka välis jos venyttellee ni sil maailma paranee. Ei tart ihmetellä nii helkkaristi!

Nimittäin tuo Rakkimus reagoi taas vähän voimakkaammin kehuihin. Kotona, lenkillä, takapihalla treenatessa, lähikentillä. Objektipalkan odotus on jo näissä paikoissa loppunut. Mutta se hieno juttu... laumapalkalla palkkaantuminen on selkeästi parantunut. Ainahan tuo on kehuista noussut, mutta. Siis voi kun tätä on vaikea selittää! Se tottelee, tulee luokse, tekee mitä pyydetään ja olettaa saavansa kehuja palkaksi ja on siitä hiukan tohkeissaan. "Näittekö näittekö, mua kehuttiin"-tyyliin. Kun vielä jokin aika sitten se oli "kiva kun kehuit, häntä sanoo huisk huisk, jatkettaiskos?".  Pienen pieni mutta kuitenkin aivan VALTAISA ero.

Hiljaa hyvä tulee. Juhannuksena kuulkaa, silloin me ollaan mahtavia :D

Nokoset. Muistinks mää mainita et nokoset kannattaa ottaa aina ko vaa pystyy. Paikasta viis.


Hallissa en tätä muutosta vielä näe mutta se onkin vaikeampi ympäristö. Sielläkin on edistytty, mutta ihan helkkarin paljon hitaammin. Hallissa mitään suurta muutosta tuskin ehdinkään näkemään, ensi maanantaina kun on viimeinen hallitreeni. Sen jälkeen siirrytään omalle kentälle. Siellä tuo paine ja stressi taas on niin voimakasta, että otamme laumatreenissä oikein ison askeleen taaksepäin ja aloitamme aivan alusta. Niistä kaikkein helpoimmista liikkeistä ja rauhallisimmista. Niistä joissa Rakkimuksen itsevarmuus on aina ollut parhaimmillaan ja joita se tekee rennoimmin.

Suljemme Rakkimuksen kanssa kaksi ovea takanamme. Toisen pysyvästi, toisesta saatamme käydä joskus kurkkaamassa, vierailulla. Toinen ovi sulkeutuu syystä ohjaajan psyykkinen kestävyys ja toinen syystä koulutuksen selkeys versus ummikkona eteenpäin - sekä ohjaajan psyykkinen kestävyys tässäkin!
Näistä erikseen kertomusta tulossa.




Kertomuksista tuli mieleeni tarina joka alkoi tuossa helmikuun puolivälissä. Menen huomenna taas nuuskuttelemaan. Nyt ihan valinta mielellä. Jos vaikka osaisin sen omani tunnistaa
:D Syrän :D
Voi kiasus, kohta mä olen kuulkaa niiiiin sekaisin :D :D





Rakkauden värit sateenkaarisillalla lisääntyvät :(

Halaus vanhalle ystävälle.
Vierelläsi kulki hetken aikaa jotain elämää suurempaa. Todellinen sielusi kumppani ja ajatuksesi jatke. Päätöksesi oli raskas mutta rakkaudella tehty. Nyt kipu on lopullisesti ohi.




tiistai 17. maaliskuuta 2015

Vähä on kuivaa tää käntty päivänä 23

Kröh-ysk-krääh!!!
Väliin juuttuu kurkkuun nää kakkupalat.

"Väliin" Buahhahhaa!!! 
Koko aikaha sää niitä siältä nialustas räit :D 
Nosta muidu itte oma viättis kaakkoo ja tee täysil iha iliman palkkaa, katotaa miltä toi kakomine sen jälkeen kuulostaa. NIIIIH!!

Laumapäivä 23. Tänäpänä meinaan. Istuksin tässä yömyöhällä puolinukuksissa sohvalla ja mietin tämän päiväisiä treenejä.

- välihuomautus - 
Laumapäivien lukumäärä näyttää kulkevan eri tahtia kuin oikeat päivät, mutta ei se kyllä niin mene. Päivä 16 -teksti kertoo kuudennentoista laumaviettipäivän treeneistä, mutta se julkaistiin myöhemmin. Tänään, maanantaina jolloin tätä kirjoitan, on päivä 23.

Esineet. Ne oli nyt hyviä esineitä, pari kertaa testattuja ja hyväksi todettuja. Piilotettuina. Ladyn emäntä piilotti ne. Pikkasen kierrokset nousi, mutta jepulis, näin ne tehdään. Hiukan joutui enemmän aivonystyröitään kuluttamaan tuo karvakorva. Meininkiä olisi saanut olla vähän vähemmän mutta tehtävä toimi kuten haluttiinkin. Kierrokset tasaantuivat hiukan.

Huoh. Mutta muuten. Kyllä meinasi niiiiin tulla rukkasia. Mutta ihan vain siksi että minä meinasin hermostua. Vaikka tuo ressukka yritti.  Nyt se ei lähtenyt kertaakaan hullun lailla etsimään palkkaa. Tai no yhden kerran mutta silloin se tiesi hyvin että missään sitä ei ole, säntäili mun jaloissa ja piti mekkalaa. Viimeksi se raasu selkeästi uskoi että se palkka jostain löytyisi. Nyt se tiesi etsivänsä turhaan.

Tämä on selkeä edistysaskel.
Rakkimus _tietää_ että objektipalkkaa ei tipu. Silti se tekee ja yrittää. Ulina ja pärinä on tasaisempaa. Tai siis... se ei nyt kertaakaan käynyt huippukierroksilla ja juoksupyörä siellä korvien välissä pysyi suht tasapainossa. Ylinopeuttahan se kiersi, mutta ei vaappunut mennessään ;) Jos ymmärrätte, vink vink ;)

Mutta se on jotenkin niin surkeaa. Toinen yrittää ja yrittää ja oikeasti tekee aikases hyvin. Kaiken muun paitsi seuraamisen. Tekee, tekee, tekee... ja naamasta näkee että palkkaa ei ole tulossa.

Mun hermo meni. Mutta sain korjattua sen tekemällä lopputreenin vähän... hmm, oiskos "rempseämmin" oikea sana? Sille päättäväisemmin, hiukan äänekkäämmin (sekä käskyt että kehut). Ja ilman mitään taukoja liikeissä. Sekoitin ja hajoitin liikkeitä jotta mikään ei oikeastaan päättynyt ja siirtymiä ei ollut. Jäävästä kake ja siitä luoksetulon pysäytys josta ohikulkien mukaan seuraamiseeen.

Mun käy tota karvapersettä sääliksi.
Teki niin mieli juosta Raippiksen treenikassille ja napata sieltä palkka.
Mutta ei.
Jos nyt tässä vaiheessa antaa periksi, niin sitten tämä ei onnistu koskaan.

Huoh.
On tämä vaikeeta. Mutta mä olen niin uskomattoman ylpeä tosta ressukasta. Jonka aivoherneet on kyllä joutuneet koetukselle viime aikoina. Ja ihan pelkällä kehulla ja rakkaudella on joutunut työskentelemään. Eikä se kyllä vielä riitä mihinkään. Sanovathan vanhat ja viisaatkin että "kissa kiitoksilla elää...". 

Nyt tuo saa levätä pari päivää. Huomenna hierojalle ja sen jälkeen Rinsessan lellittäväksi.

Lauantaina oltiin hakumetsässä koko päivä! Yhdeksän tuntia metsässä & autossa ja sen jälkeen ÄrränÄssän Gorillan hännän irroitus. No sitä nyt ei olisi tarvinnut irroittaa, mutta minkäs teet kun ei osaa pehmolelulla suolistamatta leikkiä, niin ei osaa.
Sunnuntaina käytiin hommaamassa niitä pikkuesineitä kirpparilta. Lyhyiden hakutreenien jälkeen esineruutu. Rakkimus oli aikases super :D Niin ihanaa. En olisi aikoinaan (en edes reilu viikko sitten vielä!) uskonut että tuo karvaperse laittaisi kuononsa maahan ja aloittaisi työskentelyn heti ruudun reunalta. Vaan niin se teki. Olisi pitänyt saada videolle, oli meinaan niin tehokasta hommaa että tuollaista tuskin tullaan kovin nopeasti uudestaan näkemään. Taisi edellinen päivä sekä aamupäivän toimet vaikuttaa pääkopan tasapainoon hyvinkin voimakkaasti. Mutta se oli älyttömän hienoa, toistuu tulevaisuudessa tai ei.

Kävin kylässä nuuskuttelemassa sellaisia pieniä. Karvaisia. Haisevia. Sinisiä silmiä. Teräviä hampaita. Meinasin napata taskuuni sellaisen. Sellaisia. Kaikki olisin voinut ottaa. Mutta eih, ei onnistunut, sen verran tarkka vahti oli paikalla ;)


torstai 12. maaliskuuta 2015

Paviaanikakkua, day 16

AAARGHH!!!

TURHAUTTAVAA!!!

Treenit oli eilen. Sisällä hallissa ja siis sen meidän oman ryhmän, Raippiksen, treenit. Rakkimus yritti ja teki hetkittäin niiiiin loistavaa. Siis se luoksarin pysähdys, se on nyt sen erikoisuus. Se tietää jo käskysanasta että pysähdys on tulossa ja silti se juoksee (jopa sisällä pienessä hallihuoneessa) LUJAA ja sit PAM! stoppaa ku tiiliseinään. Huoh. Ja sit pölö ohjaaja vapautti etäältä riehakkaalla laumapalkalla.
Tietysti, koska oli niin mahtava.
Mutta muttaa..

Kun olisi pitänyt muistaa että tuo ihanainen ei laumapalkasta vielä palkkaannu tarpeeksi, eikä ainakaan korkeammilla kierroksilla. Eli olisi pitänyt kehua komeasti mutta rauhallisesti, lähestyä koiraa koko ajan kehuen ja siellä koiralla vasta vapauttaa ja heti fyysinen kontakti.
Huoh.

Pazka ohjaaja.

Se karvaperse meinaan juoksi hallin kulmasta kulmaan palkkaa etsien  täällä, täälläkö se mun palkka on, missäkö, täälläkö täälläkö ja sit alko uuaaaa, uaaaa  pyörä pyörimään ohi akselinsa :(

Näitä mokia tulee. Väistämättä koska kerran ohjaaja on varsinainen KÄSI! Idiootti! Tyhmä! PölöPunaPersePaviaani!!! törppö. Mutta ei, tällaisia ei saa enää tulla enempää. Tästä pitää ottaa opikseen.
Huoh.
Että sillee.

Mutta treeni muilta osin:

Ensin käytiin ihan vain hallissa rauhoittumassa ja palattiin saman tien autolle ilman treenaamista. Se meni paremmin kuin viime kerralla. Jos ensi kerralla Rakkimus rauhoittuu saman tien, niin sitten vedämme jonkun tosi lyhyen treenin siihen. Eli käytetään se tunnetila hyväksi jos se saadaan aikaan nopeasti ja helposti.
Tämä vaihe tuntuu olevan suht kivuton. Molemmille. Maahan-käskyllä ja siinä rauhallista silitystä ja kehumista.

Esineitä maassa aluksi.
Huonoja esineitä. Pitää tämän viikon aikana kerätä sellaisia esineitä jotka Rakkimus mieltää esineiksi ja joita se kohtelee kuten esineitä. Eikä kuten palkkaa. Mutta rutiinikoiralle tämä on hyvä aloitus. Se joutuu etsimään ja keskittymään. Siis miten paljon muka keskittymistä vaaditaan jos esineet ovat ripoteltuina keskelle hallia?? Ei piilotettu mihinkään, siinä tyhjällä lattialla??? No selkeästi sitä tarvitaan sen verran että pyörän vauhti hiukan tasoittuu.

Seuraamisessa haetaan vielä hyvinkin voimakkaasti sitä rajaa että milloin kehu vapauttaa ja milloin ei. Tässä on pakko todeta että vaikka minulla on päätettynä selkeät sanavalinnat... niin elävässä elämässä toteutan niitä väärin. Ja varsinkin nyt laumapalkan kanssa. Jotenkin se vapautussana on niin voimakkaasti minulla itselläni kiinni siinä objektipalkassa että huomaan jättäväni sen zup:n pois. Nin että taas vaan huoh. Miten voin vaatia koiraa ymmärtämään kun en itse ole selkeä.

Kaket.
Idiootti ohjaaja vapautti maa-sei ja is-sei liikkeistä (ensimmäinen vaihto) suoraan etäältä... ja hei, se rakki liikkui kaksi askelta! Puusilmä!
Tässä liikkeessä laumalla palkkaantuminen on edennyt. Ehkä millinmetrin tuhannesosan verran. Mutta tässä ollaankin hiukan keskittyneemmässä tilassa joten se on aika luonnollistakin.


Muistilistalle:
  • Kaket: Käytä apparia kun olet kauempana, älä usko omiin silmiisi!
  • Pysäytys luoksarissa + kaken sei: Jos vapautat seisomis-asennosta, älä vapauta kaukaa vaan mene koiralle rauhallisesti kehuen.
  • EI liian voimakasta vapautusta vielä!!!!
  • Hommaa kunnon esinesarja ja piilota niistä osa.


maanantai 9. maaliskuuta 2015

Laumapalkka, pala kakkua?

Laumapalkkapäiviä: 15

Kuusivuotias pallohullu. Jonka saalista on ruokittu. Pallolla ja patukalla. Aina ja aina vaan. Runsaasti harmaata ja paljon palkkaa.

Vaan maailma muuttui 22.2.2015.

Arkilauma

Kaikki, aivan kaikki, arjessa palkataan laumalla.
Okei, ennen ruokaahan pitää aina tehdä jotain. Se on ennallaan. Tekemällä jotain (kaukot, kierähdykset, jotain) pääsee ruualle. Mutta kaikki muu palkataan laumalla. Tekniikkatreenit olohuoneeessa, luoksetulot ja temput lenkillä, pysähtyminen liikennevaloihin, vastaantulevasta koirasta luopuminen.

Voi härreguud kuulkaa miten ihmeissään tuo karvapersaus oikein oli! Ei meinannut ymmärtää että mikä tämän jutun nimi on. Mihin hävisivät nami, missä pallo, kuka vei patukat?? Kun lenkillä tuli vastaan se naapurin ves'koera, se jota niin vihataan, se vasta oli outoa. Hieno rakki huomaa, muistaa miten käyttäydytään, vilkaisee vain hiukan päin ja luopuu. Luopuu ja hamuaa namia kädesta palkakseen. Ja WTF?!?!?! RAPSUTUKSIA?!?! Siis miten _rapsutukset_ voisivat muka korvata namin, häh?? Väisti ihmeissään kaulalle ojentuvaa kättä, hamuaa kuonollaan...
Vaan tottuu. Oppii hiljalleen.
Ei hamua enää kuonollaan. Ottaa kontaktin ja/tai tökkää reitaan, pukkaa kyljellään. Ei tarjoudu rapsutettavaksi vielä mutta ei enää väistäkään.

Paitsi luoksetulot.
Kiertää jalkojen väliä eestaas, nousee nuolemaan leukaa, leikkii kainaloapinaa.
Syrän :D

Tempputreeniä

Ideana oli rakentaa laumapalkka kuntoon arjessa & tempputreeneissä. Vaan ei onnistu. Uuden opettelu nostaa kierroksia niiiiiiin paljon kun tajuaa että objektipalkkaa ei tipu... voi kiasus mikä meteli! Siinä on tullut hengitys ja takahampaat tarkastettua muutamankin kerran kun älämölö on sylkenyt turhaumahaukkua mun naamalle. Joten laskettiin kierroksia ja pitäydytään vanhoissa tempuissa. Nyt jo selkeästi miettii että onko taas pelkkää laumaa vai saisko jotain muutakin...
Vielä heilutaan turhauman ja varovaisen hyvän väliä. Mutta selkeästi objektipalkan odotus on laskenut. Se taas on laskenut kierroksia. Minimaalisesti, mutta selkeästi. Saas kattoo onko taas kerran kyseessä kahden viikon poikkeama vai olisiko tämä lopultakin se meidän viisasten kivi;)

Ajattelin ottaa klikkerin mukaan. Sen kanssa pääsee merkkaamaan oikeasta ja uskon että siitä on apua kun lähdetään uusia temppuja opettelemaan.
Mutta ei vielä. Pysytään vanhoissa, tutuissa ja turvallisissa. Lasketaan niissä palkkaodotusta ja opetellaan laumaa enemmän. Ei kiirehditä uusille urille lähtöä vaan rakennetaan perustaa nyt kunnolla. Koko ajan lisää vaatien mutta tutuissa asioissa pysyen.

Kyllä me uusiinkin temppuihin ennen juhannusta päästään ;)

Tottistreeniä

Tämän piti mennä vanhaan tyyliin laumatemppujen rinnalla ja laumapalkka piti siirtää tänne vasta sitten kun tempuissa palkkaantuisi laumalla hyvin, mutta koska tempputreeni meni kuten meni... uusiin ei päästä ja kierrokset niin helposti nousevat edelleen jos jotain hiukankin nostattavaa on tarjolla. Niih. Joten hallitreenin alkuun "esineruutumaisesti" pieniä juttuja pitkin ja poikin. Niitä etsitää, vahvistetaan "esine" ja "lisää" sanoja, ihastellaan tavaroita yhdessä, huolehditaan vireestä ja kierroksista... vasta sitten siirrytään tekemään.

No mitä sitten tehdään?
Kakeja. Pelkällä laumapalkalla.
Niistä aloitettiin. Pelkkiä kakeja ja maassa rauhoittumista.
Joka kerta kuitenkin vaaditaan hiukan enemmän. Viimeksi tehtiin kaukojen lisäksi seuraamista, pari jäävää seisomista sekä luoksetulo pysäytyksellä.

No mites se sitten sujuu?
Vähän kuten tempputreenitkin. Välillä turhaumaa. Mutta vähenemässä määrin.
Jotain uskomatontakin. Viimeksi nähtiin paras jäävä ja paras luoksetulon pysäytys milloinkaan sekä kaukot noin 2 sentin siirtymällä. Voitteko uskoa?

Ihan hirveän hiljaa mielessäni olen oikein oikein varovaisen toiveikas....

Ai niin. 
Pala kakkua??

JUU EI TODELLAKAAN. Ei mulle. Ei Rakkimukselle.
Ihan USKOMATTOMAN VAIKEAA.

Suosittelen kaikille. Ihan jokaiselle.



Laumapalkka?

1. Kehu. Rauhallinen, ei liian innokas.
2. Fyysinen kosketus. Silitys, taputus. Rauhallinen, mieluummin aivan liian hitaat liikkeet kuin vähääkään liian nopeat. Voimakas, rauhallinen kosketus.

Ei kuulosta vaikealta vai?
Ei kuulostakaan. Vaan on silti.

Laumapalkkapäiviä siis takana 15. Tottistreenejä 5. Tempputreenejä 7. Lenkkejä ... no en minä niitä ole laskenut. Monta.

Ihan tämä ei etene suunnitelman mukaisesti. Mutta niinhän se on, että suunnitelma pitää mukauttaa koiraan. Ja ohjaajaan. Etenee silti. Se on pääasia.


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Väliaikatiedote


Henkittääkö se?
:
:
Joo-o, taitaa henkittää. Se on ollu viime aikoina nii hiljane, et oli pakko varmistaa ;)

No ei tartte naamalle tunkea, kyllä mä elossa olen!!


Jaas, jaas, viimeksi on tehty päivitys melkein kuukausi sitten. Katotaanpas mitä kaikkea tässä välissä on tapahtunutkaan eli tässä tulee pikainen päivitys tapahtuneista ilman sen syvällisempää pohdintaa:
  • Video. Siis se viimeisen agility-session video. Juu-ei, ei ole kukaan tehnyt sitä loppuun. 
  • Hakuilu. Päästiin mukaan toiseen hakuryhmään. IHAN MAHTAVAA!! Käydään siis treenaamassa kahdessa eri ryhmässä joissa tekniikat ovat täysin erilaiset. Eikä tarvitse pelätä että Rakkimus siitä rikki menisi. Minä vedän kultaista keskitietä ja yritän hyödyntää hyvät puolet molemmista. Tällä hetkellä sanoisin että aika hyvältä näyttää. Pääasiahan olisi että Rakkimus tykkäisi. Ja kyllä se tykkää :D On se niin mahtava. Tästä aiheesta on tulossa omat mietintäpostauksensa. Kahden eri hakuilutekniikan eroja. Plussia ja miinuksia, mun ihan omia subjektiivisia näkemyksiä :D
  • Esineruutu. Varmaan kaksi tai kolme vuotta on aikaa kun viimeksi ollaan "oikeesti" treenattu esineruutua. En muistanutkaan miten uskomattoman kivaa se on. Varsinkin kun on koira joka haluaa tehdä. Ei se hyvä ole tässä, säheltää ja sählää mutta koitetaan muistutella mieliin että rauhallinen ja keskittynyt työnteko on parasta maailmassa.
  • Laumaviettiseminaari. Jos joku rakentaisi alttarin Korrin jätkälle, niin siellä kävisin säännöllisin välein uhrilahjoja jättämässä ja suitsukkeita polttamassa. Viettiseminaarissa aikoinaan "näin valon". Tasaisin välein koitan käydä häneltä viisautta ammentamassa ja viimeisin oli siis tämä laumaviettihomma. Ei mitään uutta mitä en olisi tiennyt mutta joskus hyvä jäsentely, asioiden selkeä läpikäynti sekä (ehdottoman paras anti!!) joukko ihan käytännön tason neuvoja, vinkkejä ja ideoita... Kyllä tuli kuulkaa niin mahtava energiapotku meikäläisen laiskaan persaukseen tuolta reissulta :D
  • Laumapalkkaan siirtyminen. Ou jeees, jälleen kerran yritetään saada tuota Rakkimuksen ääntelyä kuriin. Tämä on viimeinen yritykseni. Olemme liikenteessä vain ja ainoastaan laumapalkalla. Haku- ja esineruututreenejä lukuunottamatta. Ja kun jälkikausi alkaa, mennään tietysti pellolla kuten ennenkin. Mutta siis arjessa ja siinä pirullisessa tottiksessa, siellä mennään tällä hetkellä tuttuja ja turvallisia sekä temppuja. Laumalla. Ah miten perkeleellisen vaikeaa!! Siis mulle. Ja Rakkimukselle. Meille. Onneksi Rakkimus on paras. Juhannuksena me ollaan jo mahtavia ;D
  • Kävin TOKO-infossa. Ralf availi saloja uusiin sääntöihin. Hetken olin jo epätoivoinen, sinne Tampereelle varsinaisiin koulutuspäiviin kun en pääse, heinäkuun päiväkin on vielä epävarma.... ja mä vaan en kestä että en saa tietoa heti-mulle-kaikki-nyt! Enkä todellakaan ole kiinnostunut maksamaan neljästä eri tilaisuudesta a 20 € vain siksi että "firma + tuomari" kun pääsin yhden illan tilaisuudella hintaan 10 € ja puhujana erittäin pätevä tuomari :D
    Sille ei voi mitään että toiset vain ovat parempia hommassaan kuin toiset. Nih.
  • TOKO koulutus by Kärnä Sari. Tuli sellaisessakin käytyä. Erittäin hyviäkin ideoita. Käytännön treenit hyviä, minä olisin suonut näkeväni vähän enemmän... nooh, antaa olla. Erittäin hyvä. TOKO kun kuitenkin oli lajina. Suosittelen. Nappasin monta vinkkiä tilaisuudesta, varmasti hintansa väärtti.
  • 3u+2n. Pääsiäisen jälkeen. Syrän :D
  • Ostin uuden koiran. Rakkimus teurasti sen. kts kuva alla.
No nyt se on suolistettu. Keräsin sisälmykset kassiin,
Tiuhdin ja Viuhdin äitee halusi ne.
Se on sellanen luannonmukanen muija.
Oikeassa reunassa näkyy meidän kissan jäänteet.

Laitan tuonne reunaan sellaisen "to do" listan. Käykää ruksaamassa että mikä aihe seuraavaksi postataan. Aiheita tottakai saa ehdottaa lisääkin.
Jep, tämä on yksi yritys saada itseäni pysymään aktiivisena täällä blogin puolella. Tuolla on liian monta keskeneräistä tekstiä ja jos tätä kautta saisin kohdistettua energiani aina yhteen tekstiin kerrallaan. Niin että tulisi julkaistuakin jotain :D