Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (4) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (14) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (66) Hepsis (1) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (60) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (9) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (20) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (6) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MaskunIhaNainen (3) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MiniRaha (2) Motivaatio (2) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Nouto (1) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (2) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (28) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (23) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (3) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Tauko (2) Temppu (15) Terveys (65) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (124) Treenisuunnitelma (9) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (96) TÄHTIHETKIÄ (18) Töissä (5) UusiVuosi (5) Vapaa-aika (70) Vappu (1) Varjelus (20) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (4) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (22) Välineurheilu (2) W (1) Yövuoro (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

perjantai 6. helmikuuta 2015

Treenivuoden alku


Muistelenkohan oikein että olisin jupissut jotain uudesta vuodesta, uusista kujeista ja uudesta energiasta? Sellaista taisin turista. Ja totta turisin.

Töissä on niin kiire ettei pariin vuoteen ole näin kiire ollutkaan. Luulisi että kun ylipitkän päivän jälkeen raahautuu kotiin, niin sitä ei olisi laisinkaan kiinnostunut mistään helkkarin treenaamisesta. Ulkona on lunta. Ei paljoa. Ja suhteellisen kosteatakin. MUTTA!!!! Se on valkoista. Ja sitä on joka paikassa. Koko maailma on valkoinen, valoisa, energinen, ihana. Kotiovella kun vastaan tulee kostea kuono jonka yläpuolella kaksi ruskeaa silmää viestittää MennäänMennään! (Hah, luulitte että se haluaa mennä metsään/treeneihin/tekemään jotain mutta ei, ylipitkän työpäivän jälkeen tuo rakki haluaa kuzelle, sitä ei mun miellyttäminen tolla hetkellä kiinnosta ;D ) niin silloin on mentävä, halusi tai ei. Ja sitten kun sinne ulos on kerran joutunut niin huomaakin olevansa talven ihmemaassa. Rakkimuksen luovuttua kusikuormastaan rupeaa se luomaan TehrääksJottaiJookoJookoJooko? katseitaan .... silloin se tapahtuu. Valoisan maailman ja uskollisen katseen yhteisvaikutuksesta väsymys häviää ja tyhjästä ilmiintyy uutta energiaa.

Mun oman, aivan ensimmäisen ja sen ehdottomasti parhaimman treeniryhmän (jota siis Raippis vetää) loppuvuoden tauko on ohi ja olemme tammikuun alusta alkaen käyneet hallitreeneissä kerran viikossa. Treeniryhmä. Se on kuulkaa edelleenkin niitä kullan arvoisia juttuja. Toiset edistyy enemmän, toiset vähemmän. Mutta kaikilla on liike eteenpäin. Ja mikä tärkeintä, kaikilla on tahtotila eteenpäin. Eikä vain omasta puolestaan vaan myöskin sen kaverin puolesta. Vaikka sitä kahvia ryystäisi ja juoruilisi kaverin kanssa siellä hallin reunustalla, niin kaikkien katseet ovat silti koko ajan treenaavassa koirakossa. Kouluttaja ei ole ainoa joka vahtii ja kommentoi, meillä koko ryhmä seuraa mitä tapahtuu. Jos koira ei vaikka istukaan loppuun asti niin ei pelkoa vaikka sitä ei itse huomaisi. Kouluttaja tai treenikaverit kommentoivat kyllä :D
Vaikka sanotaankin ettei koiraa pitäisi lähteä treenaamaan jos itsellä on pinna kireällä tai muuten vaan paha päivä. Mutta kun treeniporukka on oikea, niin koiran odotellessa autossa ehtii kaverit huoltamaan ohjaajan pääkopankin siihen malliin että treenit sujuvat paremmin kuin hyvin!
Mutta se siitä. Se porukka on omalla oudolla tavallaan paras.



Lienee tuo valoisuuden tuoma energia sekä oman ryhmän paluu arkirutiineihin, me olemme tehneet enemmän tottistreenejä kuin kuukausiin. Lisäksi treenit ovat onnistuneet paremmin. Eteneminen on hidasta. Todella hidasta. Mutta sitä tapahtuu. Ei ihan kaikilla saroilla joilla toivoisin (se hiljaisuus olis kiva) mutta liike on pääasia.

Siinä vetämässäni tottisryhmässäkin oli vuodenvaihteen jälkeen myös komea aloitus. Loppuvuosihan meni hallin remonttiloman ja joulun vuoksi vähän vähemmällä porukalla. Tammikuun alussa mukaan tuli kaksi uutta koiraa sekä kaksi jo melkein kadonneksi luultua palasi takaisin ruotuun. Ja kaikilla tuntuu olevan intoa ja oikeanlaista tahtotilaa. Tässä joutuu ihan älynystyröitään hieromaan että pysyisi oppilaitaan askeleen edellä ;)

Hakumetsään palattiin taas männä viikonloppuna. Tuon kannuskynsiturjakkeen vuoksi olimme hetken tauolla. Siihen konttiin kun nääs laittoi siteen päälle, niin se hankasi suojattomana roikkuvan ytimen verille. Ihan sama miten ja millaisen tukon yritti tehdä. Pumpulilla ja pehmikkeillä ja salvoilla ja vaikka millä. Ei vaan onnistunut. Joten sitten mentiin ilmakylvyillä ja tötteröllä. Jottei oman elämänsä paras lääkäri päässyt nuolemaan sitä ydintä. Ja tuollaisella varustuksella ei oikein lumiseen metsään menty. Eli hakuleikit olivat tauolla kunnes ydin oli palautunut ihopussiinsa suojaan. Nythän siinä on jo pientä kynnen alkuakin eli paraneminen on edistynyt oikein hyvin.

Rakkimus on nyt ollut hakuilemassa kaksi kertaa tauon jälkeen. Ensimmäinen treeni oli uskomaton! Maalimiesmotivaation puutteesta kärsinyt karvapersaus tempaisi neljä molaria putkeen!! Luovutukset täydellisiä - Siis ah kuulkaa tätä mun on pakko hehkuttaa. Neljä kertaa putkeen (siis koira jolla riittää motivaatiota kahteen hyvään + kolmanteen "joten kuten vähän sinnepäin" suoritukseen) toi ihanuus lähti ensimmäisellä  lähetyksellä juosten suoraan eteenpäin, maalimieheltä tuli suoraan mun eteen patukka suussa, teki luovutuksen käteen, otti kontaktin ja - siis uskomatonta - odotti äänettömänä ja aktiivisena näyttöhihnan kiinnitystä ja "näytä" komentoa ja lähti täysillä näytölle :D

No taukohan se siinä näytteli isoa osaa. Joten seuraavissa treeneissä ei edes lähdetty hakemaan neljää vaan kolmea. Joista viimeinen oli tahmea, jouduin lähettämään kahdesti. Mutta kun lähti, niin lähti erittäin vauhdikkaasti ja suoraan. Toivottavasti näistä jäi jotain pientä positiivista noihin lähetyksiin, se irtoaminen kun ei meille aina ole niin helppoa.

Mutta se minkä muutoksen tuo nyt toi, niin tästä eteenpäin luovutus on aina suoraan eteen (tähän asti on tarjonnut sivulle jonka olen hyväksynyt) ja käteen asti. Tuo eteentuonnin testi oli jättipotti. Uskon että kun luotukseen tuli "ryhtiä" ja vaatimustaso nousee, niin se tuo ryhtiä ja asennetta koko touhuun. Koska niin siinä yleensä käy. Kun kiristetään yhdessä kohdassa, niin se vaikuttaa kaikkiin viereisiinkin kohtiin.

Piiiitkästä aikaa odotan taas innolla treeni-iltoja. Sekä huomaan treenaavani systemaattisesti. Myös normilenkeillä.
We are back!
Olemme selkä!


Ens viikolla???

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti