Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (218) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

maanantai 26. tammikuuta 2015

Puukon alla taas :( Varoitus! verinen kuva


Mä en ymmärrä miks mul aina käy näin.
Niiiih.

Mää yritän parraani tehrä. Tottelen ja kestän vaiks mitä. Heittelen tassuu ja pyärin ympyrää ku käsketää. Juaksen ko tuulispää ja stoppaan ko seinään, iha vaa pelkästä tottelemisen ilost.

Luulis ett siit niinko palkittas. Mut ei. Melkkest niinko rankastaan enempikin. 
Tai no ei se ny ihan rankasu.
Mut palkittemisen piänentämine ny kuiteski!

Paikkamakuulla sydänten leikkuun ajan jotta kuono (ja hervoton tötterö!) ei häiriköisi pöydän reunalla.
Jus männä viikol toi muidu juaks kiinni pari kanaa. Se heitti ne pataa ja sit suikaloitti sellasiks tsattanan piäniks palasiks ja heitti pakkaseen. Siält se on niit sit ain kourallisen kerrallas ottanu mukaan reeneihi. Ja sellasil pikkufifin suuhun sopivil piänenpiänenpiänil murusil se on mua sit lahjonu. Nyt se tempas kolome kauhian kokkost pötkylää roilerin syrämmii tonne kattilaan. Mää aattelin, et ny, ny lopultaski ruppee reeneiss tulemaa kunnon kokost palkkaa :D

Ja pazkat marjat. 
Olis se pitäny arvata.


Puukko heilus. 
Millai ihmees se saiki melkkei jokasen syrämmen kolomeen ossaan pilkottuu?

Ai nii, joku tiättyki on siäl ruurun ääres ny iha valamiina soittammaa leiseril. Ko mua rääkätää ja elukkasuajelijjaa tarvitaa. Ei tart soittaa. Toi tzattanan ämpäri on kuulema mun pääsäni sen takkee ko mää nualen ton kannastus-jutun tynkää. No ko se kutiaa. Niin maan ette muuten uso kui paljo! Ja sit toi muidu vaa sannoo "hyvä ku kutiaa ko se tarkottaa et se paranee". Lässynlässynlää. Tommoset millää ämpäreill oo ennenkä parantunnu!!

Kannuskynsi josta on kynsi leikattu pois. Se on parantunut kiinni. Pariinkin kertaan. Kunnes aina "joku" ehtii vähän itse hoitamaan sitä :( Ja sen jälkeen se taas näyttää tältä hetken aikaa...


 

Aasinsillalla kuultua... tai itseasiassa nähtyä.
Ihan pieni hetki sitten näin kyynärpään. Sellaisen jonka haluan toimivan minun vuokseni aktiivisesti loppukesästä hiukan ja sen jälkeen tasaisen varmasti. 
Se oli auki se kyynärpää. Oikeen kunnolla auki. Saas kattoa paraneeko ajoissa. Tai lainkaan oikeen kunnolla. Voi olla että tässä muutetaan vielä suunnitelmia :(
Paranemisia sinne metsän keskelle.
Ai niin. Kolmisen viikkoa vielä. Silloin nähdään että nähdäänkö.



maanantai 19. tammikuuta 2015

Kannatust...kannustus..kannastus... No se turhake!


Ihme halloo taas tullu. Onkoha se joku kuunkiarto tai ilimanpainejuttu mikä saa noi immeiset tollee kiinnostummaan aina yhrest aiheest kauhian tarkkaan hetkeks. Ja kotvasen pääst niit ei vois ennää vähempää kiinnostaa. Ja ans olla, joku kaunis päivä ne hoksaa sen saman jutun uurestas ja sit taas ollaan niin ihmeisäs ja sääretään ja hoiretaan. Vähä niinko semmost sairaanomast yhteen assiaan kerrallas keskittymist. Ja jos oliski vaa pelkkää "keskittymist" mut ko mennee jo vähä maaniseks toi niitten touhu.

Niinko vaiks nää mun koivet. Komiat, kauniit, torella voimakkaat. Oikkeen miäsmäiset. Ja nii kiiltäväs karvas ett! Noi jalkoje lihakset tuppaa välil menemää vähä jumii, mut onneks Johanna sit hoitaa ne kuntoo. Mut noi lihasjumit ei ny ollu se mitä mun piti teil kertoman. Mun piti kertoo tost mun etummaisest jalast ja noitten ihmisten miälenvikasuurest. Tost jalast on joskus kaua sit menny kynsi. Siis se mikä on siin vähä ylempän yksinäns. Kannatuskyns. Kannastus. No se, kyl te tiiätte. Kannuskyns. Sillo me oltii kentäl reenaamas ja mää sit kurvasin vähä sillee sladissa ja sit se sano naps! ja veri lens. Emmää sitä sillon ees huamannu heti. Muidu sen huamas ko punane vana jäi maaha mun jälkkeeni. Vähä semmottis siin nytki kävi. Ei mittää hajuu et misä mää sen nyt täl kerttaa kolaroittin. Verta kyl ei huamattu. Mut iha halkki se oli revenny. Iha ylös asti. Ihan pikkasen se tuntu kipiält ko toi muidu sitä kokkeili. Ei se kyl tahtii hirastannu ;)

Mää aattelin et jee, täsä tullee päivä tai pari sillee et minnuu hellitään ja piretään sylis ja päästetään soffal ja annetaan namei ja sellast. Pazkan marjat! Täs kämpäs ei kyl mun miälest panostetta tarpeeks tommoseen hyvänä pittoon. Niinko esimerkiks just tälläsis sairastapauksis pitäs. Ehrottomasti pitäs.

Sekunnin sadasosa ennen kuin taju katoaa.

Toi hullu ämmä vei mut sinne misä mun salainen rakkauteni yleens on, mun oma Jennini. No täl kertaa ei mentykkä Jennii kattomaa, vaan mentii viäreiseen huaneeseen mis oli joku ihmeen krista tai joku semmane. Kyl mää pikkasen olin pettyny. Ei sil et toi krista olis miteskä ikävä immeinen ollu, sil oli hellät käret ja kaikkee, mut... ku ei se ollu mun Jenni :(

Mää sit kuiteski antosin sen sit kosketel ja kuunnel minnuu. Ei se kauaa jaksanu, ihan sillee pikasest vaa. Sit se nipisti minnuu persiist. Iha uskomatont meininkii! Mahtokoha se olla jottai "sellast" häirintää? Siis eiks takapualest nipistämine oo vähä niinko ... epäilyttävää? Mää meinasin siit mainita tol muidull mut sit mua rupes iha helkkarist ramaseen. Aivan yllättäe, olin meinaan ottanu parit kauneusunet päiväl eikä me oltu käyty muidun kaa ku pikkasel kuslenkil ennen tota. En ymmärrä kui sillai rupes väsyttää. Mutt oikiast, elämä on kauhian pal onnellisempaa ko ellää hetkesä. Ja se meinaa sitä et jos nukuttaa viätäväst, ni sit kannattaa venytellä oikke kunnol (siis tekkee mitä tahans, ni ain kannattaa alottaa venyttelyl) ja unohtaa muut paikal olijat ja mennä iha rennost lähimppää nurkkaa maate ja pistää silmät kiinn. Nurkkahan sen takkee et siäl yleens saa rauhas koisii ilma et kukkaa astuu pääl.

Eteisessä, muiden silmiltä salassa, on puuhasteltu...

Seuraavan kerran ko mää avasin silmäni, ni en ollu uskoo mitä näin! Mut oli laitettu vankilaa kuulkaa! Sellases häkis olin makkaamasa, kaltereitten takan. Kuanon kohrall lattial ol kauhia lätäkkö kualaa. Ja jalasa oli vähä outo olo ja siihen ol laitettu tuppo pääll. Hetke mä ihmettelin et mitä mul nyt o tapahtunu, mut sit mää tajusin et mää olenki ollu tääl ennenki. Ni et ihan tuttu juttu. Ei tää ollukka mikkää vankila. Tää oliki näit Jennin piänii häkei. Ain ko joku nukahtaa noihi huaneisii, ni sit ne kannetaa pois jaloist tänne häkkeihi nukkumaa. Yleens mää en kyl herrää tommosten jalkatuppojen kans et se oli vähä yllätys. Yleens mä herrään vaa semmosen pikkasen päänsäryn kans. Kerran kyl jomotti suuvärkkii jonkun verran. Ja yhren kerran jomotti iha helkkaris tual munaskuitten liäpeilt. Se oli sillon ko mein isäntä lähti johkii kaukaseen maahan pitkäks aikaa käymää ni het ko lentokone nous ilmaa, ni muidu toi mut tän ja sit... nii, loppu onki sit historiaa. Vaan täl kertaa jomotti siis tosta etummaisesta jalasta. Siit sen kannatuksen kohralt. Mut päänsärkyy ei ollu, se ol hyvä juttu. Toi muidu jottai höpötti et ko antaa rauhas nukkuu kaua ja sit herätä itteksee, ni sit ei tul pää kipiäks. Emmää kyl ymmärrä millai muullai eres pystyy herräämään ko ittekseen.


Ne daamit siäl puhusivat jottai lääkkeistä ja sairaslomast. Mää aattelin et nonnih, nyt mä pääsen soffal ja saan niit hyvyyksii :D
Vaan iha oikkeest, luuliks joku teitist tosissaa, et mul niin hyvä säkä olis käyny? Juu EI.


Toi muidu on itte asiasa koittanu myrkyttää mua, jottain tzaakelin pahoi valkosii kikkarii se tunkee mun ruuan sekkaan. Sit ko mää en niit syä, ni se tunkee ne käsines mun kurkust alas. Ni et siin sitä täkäläist "teetä ja sympatiaa sairaal", tsattana. Jalasaki tarttis jottain penteleen riapui pittää vaiks se kannatus kutiaa niin viätävästi. Sit ko mää siistist irrotan ne riavut, ni sit alkaa kauhia häsä ja tuupataan sitä puhristusainet ja tätä voiret... ja uuret riavut. Ja niin konnei se olis riittäväst, ni sit lykkäsivätten viäl ton pahuksen ämpärinki mun päähäni.

Ni et jos teist joku ny tuntee syrämessäns, et minnuu o iha väärin kohreltu, ni lait' kuule rivana yhteystiatoi. Mää kerron sul misä mää asun, ni saat tulla hoivaamaan minnuu. Tai hakkee mut sun kottiis ja pittää hyvänäs siäl. Rehevät ja karvaset bitsit ova etusijal ;)




Toim.huom:
Yllämainitusta lääketokkurassa kirjatusta lausunnosta poiketen eläinrääkkäystä tai "sellaista" häirintää ei ole tapahtunut. Potilas ei myöskään ole uuden asuinpaikan eikä huoltajan tarpeessa.


Aasinsillalla nähtyä:
Viisi, niitä on viisi!

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Elämä hakusessa


Hakee hakee vaan ei löydä.
Akkoja! Akkoja hakkee. Hakkee hakkee hakkee! Ja LÖYTÄÄ :D
Aikaa. Tunteja. Tilaisuutta istahtaa. Huokaista. Lepuuttaa leviää persaustaan. Nostaa karvaiset jalkansa ylös (siis kellä muka on aikaa tahi ees energiaa sheitava, häh?). Antaa ajatustensa levätä. Selkiytyä. Ehkä jopa purkautua kynän kautta ulos. Tai näppäimistöähän nykyään käytetään. Parempi niin. Ei ranne kestä enää entiseen malliin sulkakynän siirtelyä.

Aikases mukavata oli kuulkaa ku alotettiin tosa ennen jouluu se sellane reenitauko. Kattokaas ko eihän se tauko taaskaa tarkottanu että ei oltais mittää tehty. Tottakai me jottai aina silti tehrää. Toi muidu löys nääs uuden mettän. Se on ite asiasa ihan tosa meitin normimettän viäresä. Siin toispual on se misä me kuletaan välill sillee laittomasti. Niin toi muidu aina sannoo ko se siäl päästää mut vappaana kulkemaa. Ko ei sais kuulema ilman hihnaa juasta. Ees mettäsä. Mut siäl se joskus mut päästää irti. Mut siit ei kuulema saa kellekkä kertoo. Ikinäs. Ko se o laitont. Vaiks ei ne muut siäl irrallaa juaksevat piskit kyl kukkaa mistään laittomast oo koskaa sanonu. Ni et mää ole ymmärtäny et se on sit vaan niinkos meitille laitont. Kaik muut saa tehrä sillai iha laillisest.

Loppusyksy oli uskomattoman tahmainen. Märkä ja epämiellyttävä. Sellainen joka rampauttaa kaiken toiminnan. Mutta niin se on joka vuosi. Joulu ja uusivuosi. Minun painajaiseni. Tai no ei painajainen. Mutta ahdistava aika. Vaatimuksia. Pitää ottaa huomioon. Jaksaa jaksaa. Vaikka ei jaksaisi. Kun ei kiinnosta. Ei liikuta pätkän vertaa.
Suku on pahin. Niin se vain on.
Suku on silti myös paras. Perhe. Sen voimalla jaksaa.

Nii siit mettäst siis. Siin uuren mettän viäres on siis meitin vanha mettä. Ja sit siin toises viäres - niinko siin sillee siäl tois pual niinku - siäl on se perkuleen vihulainen. Tai siis sen tuhkat. Se harmaa peto joka mun päälläni ruukas nukkuu. Ja istu mun pääni pääl ko mää koitin kauneusunii ottaa. Ja puri minnuu hännäst. Nii, se on siin tois pual. Niinko sen uuren mettän. 

Ja sitä paitsi.... nyt on tammikuu :D
Uusi vuosi. Uudet kujeet. Uusi energia. Mistä ihmeestä se energia aina tammikuussa ilmestyykin? Väliäkö tuon, pääasia että ilmestyy.




Siäl on akoi. Siäl uures mettäs siis. Muistatteks ko mää joskus kertosin et yhes mettäs oli yks akka joka hävös uurestaa ja uurestaa vaiks kui mont kertaa. No nää o vähä samanlaisii akoi. Paitti et nää ei ol nii pahoi. Nää ko hakkee pois mettäst ni nää ei men sinne uurestas. Siis saman päivän aikana ainaska. Muutaman päivän pääst ne kyl taas on hävönny sin puitten joukkoon. Ja näit on enempi. Mahtaaks se olla joku tarttuva tauti ett akat ruppee hävöksimää mettään uurestas ja uurestas ja uurestas? Pittää kysyy joltain lekurilt.

Loppuvuoden tahmaisen ajan pienet mutta niin sitkeät valopilkut jatkavat oloaan tämän vuoden valaisevina soihtuina.
Perhe. Ne mualiman parhaimmat tyypit jotka pitää mut täysissä sielun voimissa Buahhaahhaa, "täysissä sielun voimissa" just joo :D Tosi vitsiniekka!
Puolisot, lapset, sisarukset. Perhe. 
Koulutettavat. Varsinkin ne muutamat. Uskolliset. Pomminvarmat. Omat ryhmät.
Ja tuo karvapersaus tietysti. Se ei valita eikä tuomitse, ei aseta vaatimuksia. Se vaan rakastaa. Varsinkin silloin kun iltaruuan aika lähenee ;)

Siäl me ollaan sit juastu. Siäl mettäs akkoi ettimäsä. Se o helkkarin kivvaa. Vaiks oikeesti mää en aina tajuu et mitä toi muidu haluu. Se urputtaa jostain "maalimiäsmotivaatiost" vähä vällii. Se varmaa tarkottaa sitä ko mun miälest olis kauhian paljo kivampi juasta yhres niit akkoi ettimäsä. Siis toi juttu et mää ens etin ja sit meen hakemaan muidun mukaani... no toimiiha seki mutku yhes olis nii pal kivampi mennä. Onneks jottai hyvvääki. Mul o kuulemma ilmasu kunnosa. Kauhian kiva. Ei nääs piänintäkä hajjuu et mikä se sellane ilmasu oikee o. Ilmasu. Se o varmaa kirjakiälel et "ilmiasu". Kattosin sanakirjast et sellase sana o olemasa. Se kait tarkottaa et mun ulkonäkö o kunnos. Mikä ei kyl oo mitenkää helppoo ollu. Siis ulkonäös hualehtimine. Toi Totoro o ollu koton vaiks kui kaua, sil o joku loma-juttu. Ja noi kaks on kans ollu paljo koton viime aikoin. Koit siin sit pittää kauneusunist hualta. Ei oo helppoo kuulkaa. Mut selkeesti oon onnistunu jos mun "ilmiasu" kertas on kunnosa. Karva kiiltää ja sillee. Komia oon.

Minulla on uusi "plääni".
Uusi suunta. Uudet kujeet.
Katsotaan toteutuuko tämä suunnitelma lainkaan. Ehkä. Ehkä ei. Aikases moni suunnitelma on jäänyt toteutumatta. Parasta maailmassa on huominen. Se tulee aina. Ja silloin voi tehdä uuden suunnitelman jos tämänpäiväinen ei syystä tai toisesta toteudukaan.




Pitänee käväistä kylässäkin. Arolla. 
Joku Outo on näköjään käynyt kolkuttelemassa ;)