Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (53) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (94) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ärrieriärinää!!!


Kauhhia ko noi pienet jutut ossaa olla kiukkusii! Tommane pikkane mikäliä-ärriäri mahtaa ollakkaa, siit lähtee valla kamalan paha ääni. 


Perzkuleen lujjaa semmane muute liikkuu, mahtaaks noi sen töpöt jalat ulottuu maahan asti ollenka? Tommane ko tullee peräs ni olo on vähä ko ruåttalaine torpeero seurais persiin takan... koskaan et tiiä miten lujjaa se tullee ja aina se "nokkakosketus" pääsee yllättään. On meinaan vähä tunkeilevaa sorttia hetkittäin toi tommane ärrieri. 



Sit ko silt hetkeks akut loppuu nu sil ol näköjäs tapan yrittää vähä niinko liftil kulkee. Tost se nappas niskanahast kiinni ja nosti koivet ilmaa (tai se niit mittää nostanu, eihä ne eres maaha ulottunu) ja sit mää huamasinki olevani ainoo joka meittii etiäpäin kuletti, ärrieri roikku vaa mukan ja latas akui. Sit hetken pääst se irrotti ja laitto taas rähinän pääll. 




Muuten tommaset on iha kivoi mut en mää kyl oikkee tykänny ku se kävi muiduu vähä vällii moikkaamas. Jottai muidu koitti minnuu komentaa et iha noi suajeleva ja mustasukkane ei tarttis olla. 
Mut hei oikeest, tommone pikkane ärrieri ja sil sit mukamas olis lupa koskee mun muiduu? Juu ei kuulkaa. Joku roti se pittää olla.






torstai 16. lokakuuta 2014

Elämä on kärsimystä

Normaalist mä en kuulkaa voi lainkkas valittaa et mua kohreltais kaltoin. Tai millään muatoo kiusattais. Mut nyt on näemmä asiat meilläki muuttunu :(

En yleensä koe koiran omistamista raskaaksi tai että se olisi tuonut elämääni lisää ikäviä velvollisuuksia tai asioita joita en halua tehdä. Siis pitäähän siitä huolehtia, tavalla jos toisellakin, mutta en koe sitä negatiivisena. Mutta kyllähän tämän koirahommaan se kivuliaampikin puoli kuuluu.

Mää en eres tajunnu et tämmöst olis tulosa. Ei mittää varotuksen sannaa. Ei niin minkäälaista. Ihan ko salama kirkkaalt taivaalt!!

Pitkään tätä oli jo mietitty. Viime vuonnakin, syksyllä, tätä harkittiin tarkoin. Mutta silloin totesimme että kun ei vielä ole pakko. Ja talvi, lumineen ja lumipesuineen, se tuli sitten kuitenkin ja asia oli siltä erää poissa päiväjärjestyksestä.

Miäsmuistiin tämmösest ei ol puhuttu eikä aateltu! Joskus sillon kyl ko mää olin pentusempi... tai no sellane keskenkasvune ainaski. Sillon tätä tehtii. Mut se liitty noihi mun iho-onkelmiin sillon joteski. Niit vaahrotettiin ja huuhreltiin ja häsättiin ihan saakelisti. Niii, ja sit ain kiälleettii ko mää vaiks ihan vaa hiukka ohimennen ajattelin et josko vaiks pikkasen rapsuttelis ko ne kutisiva niin maan paljo! Ja toi muidu tuli ain pääl ko yleine syyttäjä. Ei saa rapsuttaa, sillai se ain vinku ja vitisi ko köyhän perheen rikkonaiset rattaat.

Rakkimuksen teini-iässähän tätä toimenpidettä toistettiin vähän väliä. Ruoka-aineallergiat aiheuttivat ihotulehdusta joka hoidettiin antibiooteilla joka aiheutti hiivaa jonka seurauksena iho raavittiin rikki ja se tulehtui ja se hoidettiin antibiooteilla joka aiheutti hiivaa jonka.... huoh. Silloin rakkia ja varsinkin sen leukaa ja etutassuja pestiin lääkkeellisellä shampoolla ja mäntysuopavaahdolla tasaisin väliajoin. Ja voi jestas sitä rapsutuksen kieltämistä! Kaikki matot (jep, eteisen kuramattoa myöten!) ja muutkin rapsuttamiseen yllyttävät tai sitä helpottavat objektit poistettiin kämpästä. Vähän väliä tuo kiero rakki kuitenkin luikerteli jonnekin "piiloon" ja jos ei pitänyt varaansa, havahtui raaps raaps ääneen. Ja sitten se kieltäminen olikin jo myöhäistä kun veri valui pitkin parkettia :(

Mää en tajjuu mikä ton muidun tämmöseen nyt innotti. Tai noooooh, saattaa olla et se oli toi meitin Rinsessa? Se nääs on viime aikoin nyrpistelly nookkaansa ko se on mua tervehtinny. En tiiä miks. Mää olen iha yht rakastettava ko aina ennenki, mikkään ei ol muuttunu!!

Nyt tilanne on kuitenkin eri. Ensimmäinen laatuaan tämän rakin elämässä. Onhan se pazkalle ennenkin haissut, joka ainoa kerta kun on sellaisessa "löydöksessä" metsässä pyörinyt. Tai suoritettuaan sukeltavaa toimintaa mutaojan kätköissä. Nyt se ei kuitenkaan ole pyörinyt missään. Tai sukellellut. Se on nyt... rehellisesti likainen! Karvat on rasvaset, ökköset, koira haisee pahalle. Eikä pelkästään hengitys ja pierut. Vaan ihan koko rakki. Sanon lainkaan valehtelematta että Pazkarakki!

Ihanan pörheä, eikö olekin. Niiiiin söpö :D
  
Mää nii menin lankaan. Kyl hävettää. Muidu huikkas et "tul tänne" ja mitä mää tein, mitä? No menin tiättyki heti kysymään silt et no mitä kivvaa nyt tehrää? Samantiän tajusin et hei perzskules, mehä seistää keskell kylpyhuanett!! Vaiks siäl ei ol mittää pahhaa pitkään aikaan tapahtunukkaa, ni kyl mul silti aina vaa on hiukka varovaine olo siäl seistes. Siis ei sillee jos siäl seisoo yksin tai jonku muun kans... mut toi muidu. Ja Rinsessa. Niitten kahren kans ei tosiaanka parane jäärä kylpyhuaneesee. Mut nyt mää olin vähä varomaton. Vaiks mää koitin heti tehrä uukkarin ni kerranki toi muidu oli kuulkaa nopia! Se koppas mut vauhrista sylliinsä enkä mää ehtiny naapurin kattii sannoo ku huamasin seisovani siäl kirotus kylpyammees! Juanikas pazkiainen toi muidu aina sillon tällön, täytyy tunnustaa. Ei ihan turha likka.

Ja eikun kylpyammeeseen! Varmuuden vuoksi, koska tuon rakin iho nyt kuitenkin on suht herkkä, kaivoin kätköstä esiin loput elukkalääkärin antamasta shampoosta. Vettä, shampoota, aktiivista hierontaa ja ai saakeli miten tappava asento tuo onkaan! Seistä kylpyammeen vieressä koiran ylitse kumartuneena. Auh, selkäparka! Siihen asentoon kun itsensä taivuttaa niin ensimmäinen 30 sekuntia on ihan ok ja sen jälkeen kaikki on puhdasta tuskaa. Jos siitä ei nouse ylös alta minuutin, saa viettää loppuillan kumarassa. Voin muuten kertoa että tuon rakin turkin kanssa ei pari minuutia riitä mihinkään. Se ei ole pitkäturkki mutta ai että se on paksu ja tiheä! Sen kanssa sitten saakin varautua vähän pidempään huuhtelutuokioon. Ja kaikki tämä selkäkipu vain siksi että koira olisi puhdas.

Siäl mää sit seisosin. Muidu kaato sammiotolkulla letkust mun päälleni vettä. Lissää ja lissää vaa. Ja sit sitä kamalaa puhtaalt haisevaa tököttii jost tullee sitä kauhiaa vaahtoo, hyi helekatti! Sen kans sit vatvottii ees taas. Täysin järjetönt touhuu. Ens kastellaa. Sit laitetaan tököttii. Sit vaahrotettaa se tökötti. Ja viätetään tuskanen pualtuntine ja koitetaa päästä siirt vaahrost erroo!! Kertokaa ny joku mulle etä mikä ihmeen irea tämmöses mukamas o'? Kauihia vaiva jonka jälkee mää olen märkä kokonaisen päivän verra. Kuivataa ja kuivataa ja sit ko kaik pyyheliinat o jo märkii ni sit otetaan käyttöö viäl Rinsessan vanha ilmamoottori. Sil se aikoinas hiuksians heilutteli aamusi. Ja nyt toi muidu uhkaili minnuu sil.

Nyt se on puhdas, kaunis ja pörheä :D
Kuivuminen tuolla rakilla kestää yleensä sen reilun vuorokauden. Yritin tällä kerralla nopeuttaa hommaa hieman ja kaivoin esiin Rinsessan vanhan föönin. Ei se paljoa auttanut, mutta hiukan. Vaikka tuo karva onkin aina kosteana hiukan pörheää, niin nyt se vasta sellainen onkin! Näyttää että se lihoi pesun aikana vähintään +4 kiloa!

Mää en kyl toivu täst iha hetkee. Mää en enää haise miähel. En varmaa ees koiral. Täsä tarttis ny päästä mahrollisimman nopiast mettää ettimää jottai oikein toimivii hajustejuttuloi. Eihä tämmösel vaahrol haisevana ja karvat kiiltävänä ja, hyi helkkari, iha pörheenä nyt kehtaa ees korttelinkiarrol käyrä, mitä jos joku näkkee? Pakko koittaa pyssyy piilos vähä aikaa ja ulkoiluttaa tota muiduu vaan pimiäll.
Mitäh, tulleeks joku, ei kai kukkaa vaa näje meit?!?
Oliks iha pakko tulla ulos ennen pimiää, oliko!!!!
Vaikka tuo rakki nyt onkin hetken ajan niin ihanan pehmoinen, pörheä, hyvän tuoksuinen ja maailman kaunein (sekä hervottoman paksu :D ), niin tämä operaatio uusitaan seuraavan kerran aikaisintaan... ööh, venatkaas.... syssyllä 2016??

Ens kerral ko toi muidu koittaa tota pesujuttuu ni mää olen kyl sit nopiampi. Siin on ukkelin iha turha tulla kurkunpalojen kans sopua hiaromaa kesken kirutuksen. Sitä se nääs koitti. Iha turhaa. Mää veri korvat luimuun ja sanosin et pir kurkkus! Tai no... saatoin mä muutaman ottaa. Mut ihan vaa siks et eihän se ukkeli mittää pahhaa ollu tehny. Muiduha se sitä kirutust teki eikä hän. Ni et sitä ei lasketa jos mää hänelt muutaman kurkunpalan otin, eiks nii? Mut oikeest, ens kerral muidun on iha turha sanoo Seiso ja Ei ja Paikka ja Seiso, ens kerral mää ota jalat alleni ja häivyn! Niin kauhiaks tää elämä on menny. En koskaan ennää tommoseen alistu, EN !!!




tiistai 14. lokakuuta 2014

Myrkyllinen elämän loppu


Olen nähnyt lyönnin toisensa jälkeen.
Elämä vs NuoriNainen.
Liian monta ylämäkeä, yllättää vastoinkäymistä toisensa jälkeen.

Toivottavasti tämä lyönti ei ole liikaa NuorelleNaiselle.

Tänään hän jätti hyvästit yhdelle parhaista.




Koiramaailmaan tustuttuani olen vuodattanut enemmän surun kyyneleitä kuin milloinkaan aiemmin. Elämän loppuminen on asia joka iän karttuessa tulee koko ajan tutummaksi meille jokaiselle. Mutta koirien, noiden pyytteettömien elukoiden kohdalla elämän päivien lukumäärä on niin pieni. Ei kuukautta ilman kyyneleitä.

Vaikka noiden nelijalkaisten ystäviemme elämä on luonnostaankin lyhyt, kävelee joukossamme silti ihmisiä jotka eivät sitäkään heille soisi. Jos jonain päivänä saan selville tuon myrkkyjen levittäjän...


keskiviikko 8. lokakuuta 2014

On kenttiä ja sitten on oma Kenttä


Mikä on mahtavinta koiraharrastuksessa? Tietysti se koira mutta siis sen jälkeen. No se harrastaminen tottakai. Missä ja kenen kanssa harrastaa. Se on se suuri juttu.
Tässä on oltu harrastamassa vaikka missä. Tuttujen kaverien kanssa missä lie kentillä. Puolituttujen seurakavereiden kanssa kanssa vähän joka kentällä. Tuntemattomien kanssa metsässä. Kouluttajan kera hallilla. Koulutettavien kera hallilla.
Ja sitten. Ne parhaat hetket. Kavereiden kera omalla kentällä. Oikeesti omien koulutettavien kanssa omalla kentällä. Oman treenipoppoon kera omalla kentällä.

Alaosaston kenttä ja alaosaston kouluttajat. 
Parhaat hetket.
Oikeita koiria, oikeita asenteita, oikeita tahtotiloja.
Ugh, olen puhunut!

SCM avatutti takajalkansa lekurilla ja leikkii nyt keppien kanssa kotosalla joten akiliidossa meitä käskytti uusi kouluttaja. Tai siis vanha ohjaaja joka jo Tiuhtia & Viuhtia männä talvena ohjeisti ja meitä siis tuuraajana nyt kouluttaa. Hah, juu torellaki :D Arvatkaas mitä hää sano tol muidul ihan ekan rata-alotuksen jälkeen... Haha, se sano "sää sähellät" buahhahhaaa :D :D Saatiin ihan alkuun vähän noottia turhasta kiirehtimisestä ja häsläämisestä. Tai siis minä sain. Rakkimus sai pelkkiä kehuja. Huoh. Rakkimus hyvä, minä huono. Ja oliko tässä jotain uutta muka? No ei ollut. Mutta oli aikases hyvä akiliitotreeni. Saatiin kouluttajakin pelästymään ;) Rakkimus tempaisi yhden hypyn (joo joo, johtuen huonosta ohjauksesta) vähän persiilleen. Hyppäsi ja kääntyi esteen takaa kiertäen takaisin tulosuuntaansa ja huitaisi puomin maahan sekä toisen siivekkeen kaatumaan. Ja jäi tietysti, pölö kun on, itse sen siivekkeen alle (alla olevasta videosta löytyy) Siis häh? Koska? Määvai? Siitäkös kouluttaja peljästyi ja kiljaisi kauhuissaan. Ihan niinkuin tuo rakki olisi edes huomannut moista siivekkeen kaatumista :D


Yksi ryhmä sai ripitystä tällä viikolla. Laitettiin vispaavia käsiä ojennukseen ja keskityttiin koiraan. Pohdittiin myöskin vakavasti koiran kurissa pitämistä ja kurittamista. Tai turhan kurittamisen jättämisestä... tai ei, siitä ei keskusteltu. Mutta olisi ehkä pitänyt keskustella. Luultavasti tullaan vielä keskustelemaan. Miten voi olla huomaamatta että oma koira puree ja ihan kohta justiinsa? Ja että provosointi tulee sieltä ohjaajalta?

Mikä on kouluttajan vastuu? Jos sinut on "palkattu" opettamaan tietyt jutut eli liikkeet tietystä lajista ja tietyltä tasolta.... ovatko nämä yleiset hallinta- ja perushommelit myöskin vastuullasi? Koira oppii seuraamaan ja jäävät ja siinä samalla vähän käyttää hampaitaan. Missä on raja, mikä asia kuuluu kouluttajalle, mikä on ohjaajan yksityistä aluetta? Jos annat neuvot ja niitä ei noudateta, mitäs sitten? Kenen on vastuu jos kun veri lentää treeneissä?
Huoh.

Onneksi on Kenttä. Maanantaina ja keskiviikkona oltiin Ladyn kanssa treenaamassa. Korvat töttöröllä tuo neitokainen teki töitä. Ihana nähdä miten neidin vietti on ajan myötä voimistunut. Kyllä se ilme vaan on niin erilainen silloin kun vietti nostaa päätään. Kaunista. Niih.
Rakkimuskin toimi suht hyvin. Hermo todellakin lepäsi kun omien joukossa sai pitkästä aikaa treenata.


 ******************************
seitsemäntoista