Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (4) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (14) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (67) Hepsis (1) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (61) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (9) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (20) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (3) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (6) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MaskunIhaNainen (3) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MiniRaha (2) Motivaatio (2) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Nouto (1) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (2) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (28) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (23) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (3) Suru (19) Sydänkouluttaja (3) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Tauko (2) Temppu (15) Terveys (66) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (124) Treenisuunnitelma (9) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (96) TÄHTIHETKIÄ (18) Töissä (5) UusiVuosi (5) Vapaa-aika (70) Vappu (1) Varjelus (20) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (5) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (22) Välineurheilu (2) W (1) Yövuoro (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

perjantai 26. syyskuuta 2014

Nenä


"Sitoutunut hakuryhmä" ja pah! Kuudesta mukaan ilmoittautuneesta kaksi saapuu pelipaikalle! ARGH!!

Siis oikeesti aikuiset ihmiset. Jos sitoudutaan niin silloin sitoudutaan. Jos ilmoittaudutaan, niin silloin ilmestytään sovittuna ajankohtana paikalle tai perutaan hyvissä ajoin!

Onneksi meikäläistä ei tuollaisten lahjattomien puuttuminen häiritse. Oli näet se yksi (siis se minun lisäkseni toinen) paikalle saapunut sen verran kokenut ja viisas, jotta me saimme parhaat hakutreenit ever!!!

Yhdellä maalimiehellä ei paljoa saa aikaiseksi... ajattelin. Olin aikases väärässä. Teimme kummallekin koiralle neljä pistoa.
Tuo vieras koira on siis jo kolmosessa kisaava joten hänelle tässä treenissä haettiin vain vierasta maalimiestä. Ja koska meitä maalimiehiä (eli siis minua) oli vain yksi, niin lisättiin hämyä siten, että ensin oli kaksi pistoa vasemmalle ja sitten kaksi pistoa oikealle. Ja koira kysyi että mistäs tässä on kyse kun peräkanaa samalla puolella haetaan? Eli hyvää tekee tuokin muutos opetella. Peräkkäiset pistot voivatkin olla samalla puolella, nih ;)

Vaan Rakkimus :D

Tuol mettäs, mahtaakohan se akka olla...?
Tuo iki-ihana keski-ikäinen karvaperse kuurokorva rakastaa metsässä riekkumista. Huomioi sanavalinta. Riekkumista. Ei juoksemista, hyppimistä, leikkimistä, haistelua tai mitään sellaista... normaalia. Tuo rakki RIEKKUU. Jopa silloin kun sen pitäisi keskittyneesti etsiä maalimiehiä, se RIEKKUU pisin ja poikin. Juoksee niin lujaa että jalat tuskin koskettavat maata. Hyppii ja loikkii lohkareiden ja puunrunkojen ylitse kuin vuorikauris. RIEKKUEN. Keskittymiskyky asennettuna tasolle nolla. Kuulo asennolla "ehkä kakkonen". Carpe diem - asenne täysillä :D 

Mää löysin kuulkaa mettästä uuren akan! Se oli sit semmanen sitkee sissi. Siis ihan hianoo, joo, siis meikäläisen kantilta katottuna, mutta kyl se vaa oli kuulkaa niin turhasen tyhmä mimmi. Siis oikee akkojen akka. Vaan mitäs tuasta. Toiset meistä on kuulkaa selvitytyjii ja toisii ei vaan pysty auttamaan. Mää aattelin ens et sil muijal tars tehrä jottain, ohjata hoitoo tai jottai. Mut sit mul tuli miäleen et jos sen muidun ohjaa valkotakkisill, ni mitäs jos ne sit laittaa sen suljetul. Ko se tarkottais sit et se ei ennää eksyis mettään. Ja se taas tarkottais et mää en ennää vois löytää sitä. 
Kattokaas ko mää haluun löytää sen akan.  Itte asias jokasen itteään kunnioittavan koiran tarttis olla valmis menemää mettään sen akan peräsä. Sillä on nähkääs jonkinmoinen pakon omane tarve mennä sinne mettään uurestas ja uurestas. Heti ko sen löytää, ni heti se ottaa sen vihriän vilttinsä ja hilpasee uurestas mettään. Siis iha tasan tarkkaa toivoton tappaus! Siis mää joutusin viimeks ettimään sen saman akan neljä kertaa. Siis neljä kertaa, iha peräkanaa. Uskomaton akka!

Vaan nyt oli maalimiehenä sellainen konkari joka tiesi miten nenä avataan ja keskittymiskyky käännetään kympille!
Se oli joku tuulihaku tai joku sellanen se sana. Mutta siis meikäläinen meni Rakkimuksen kanssa metsään vähän niinkuin kävelylle vaan. Rakkimus hihnassa. Siinä sitten mentiin etukäteen suurinpiirtein sovittua reittiä. Edessä näkyi kirjava tuulimerkki yhden puun oksalla, siellä se ihan hissukseen liehui. Näytti että sieltä päin hiukan tuuli kävi...

Melkein päästiin kuusen juurelle ennen kuin Rakkimuksen nenä värähti ja tajunnan läpäisi ajatus siitä että tuossahan on hei joku! Tässä vaiheessa vielä ajattelin että juupa juu. Ei tuo karvakorva tällä konstilla nenäänsä avaa. Vaan sitten kun ensimmäinen akka oli nostettu ja saatu pikkisen makkaraa, sitten lähdettiin takaviistoon kävelemään uutta lenkkiä ja otettiin suunta uudelleen tuulimerkille. Merkki oli jollain kumman tavalla siirtynyt mutta kas, olipas kiva juttu että taas oli tuulen suunta merkiltä meihin päin ;) 

Kuunteles, mää kerron miten uskomaton akka se o. Ensteks me lährettiin kaikki kolme kävelyl, mää ja muidu ja se akka. Mää luulin et me mennään ettimään niit toisii akkoi, mut ei ne sit ollu siäl mettäs sinä päivän ollenkaa. Mut siin ko me kolmestas sit käveltii ni yks kaks se akka oli kadonnu! Ensteks mää ajattelin et se oli joteski sovittu juttu enkä sitä sit sen enempää ajatellu. Mut yks kaks mun kuanoon tuli sen akan haju ja siin se oli kuulkaa, siin iha mun jaloisani. Sil oli sellane vihriä viltti päällä ni et mä en nähny sitä lainkas. Oikkiasti, melkkeen kävelin sen akan päälle! No onneks en kävelly ja sit se ilostus niin paljo et kehus mua iha kauhhiast ja anto makkaraaki viäl.

Hiukan Rakkimus lähti taas kuin normikävelylle, mutta sitten kuitenkin laittoi sen nenän hiukan värisemään. Jokin tuoksu kiinnosti ja piti oikein minulta kysyä että mites on, pitäisikö tähän reagoida vai ei?  Kysyin hiljaa että missäs se akka on ja jovain lähti nenä tärisemään ihan täysillä. Ei tuo isoa kannustusta tarvinnut eikä sen suurempia lupia sitten enää kysellyt. Veto täysillä tuoksun kohdetta päin. Ja taashan sieltä löytyi akka ja taas akalla oli makkaraa.  

No sit me jatkettii matkaa ja yks kaks se akka oli taas karonnu!  No sit ko mää huamasin et se hilpas jonnekki, ni sit mää vähä miättisin ett pitäskös se ettiä vai ei. Aattelin et muidu saa päättää. Ne tommoset tahallaan piiloutujat, ne voi joskus olla vaiks vaarallisiiki. No mut muidu sanos et joo, kyl se olis hyvä se akka löytää, jottain se haistelust sit viäl sano. Kauhhian tyytyväine se oli ko mää ehrotin et ettitään se akka. No mää sit aattelin et helpoiten se varmaan sit löytyy haistelemalla. Meinaan ko se ensimmäisenki kerran löytys haistelemalla. Tuli vaan niinko miäleeni. Ja sitä paitti juakseminen, sillai mää meinaan ne akat yleensä löydän, ni se juakseminen on kauhian hankalaa ko toi muidu roikku mun hihnas kines. Ni sit mää haistelin et misä se akka on. Ja löytyhä se ja taas se oli kauhian ilone. Ja anto makkaraa mulle.

Kolmas ja neljäs pisto, ihan samanlaiset siis kuin nuo kaksi ekaakin, tehtiinkin jo täysin avoimella nenällä. Niissä ei enää ohjaaja mennytkään piilolle asti hihnan perässä, vaan kun kävi selväksi että nenä oli varmasti jäljillä, niin siinä vaiheessa otettiin hihna pois ja tehtiin niiltä jalansijoilta ihan peruslähetys. 

Mää ajattelin et nysse oli sit siinä. Vaan ei kuulkaa. Viäl kaks kertaa se akka hävis kua piaru saharaa. Mut molemmill kerroil mää lährin heti nuuskuttammaan sen perrään. Ja toi muidu, heti ko se huamas ett nymmää löysin sen akan hajun, ni  muidu irrotti mun hihnan ja käski mennä sen akan tykö. Neljännel kerral se akka sit lopultas uskos et sinne mettään ei kuulu jäärä makkaamaan. Kauhian kiva akka se kyl oli ja varsinki ko silläki oli sitä makkaraa vaiks kui paljo. Se kehus minnuu aina ko mää löysin sen. Ja anto makkaraa. Ihana ihmine!
Mut joo. Vähä hölömö ko koko ajan sinne mettään ittiänsä häviksiin tunkee. Hölömö mut kerrassans ihana.

Kiitos ja kumarrus mahtavalle maalimiehelle!
Nyt odotetaan ja katsotaan miten seuraavissa treeneissä käy. Onko nenä auki vai ehtiikö putkiaivo unohtaa viikossa ;)

Tuli muuten miäleeni, et mahtaakoha se sama akka olla ens kerrall taas siäl mettäs hävöksis?
Heh, kyl mää vähä toivon et olis ;D



****
viisi


4 kommenttia:

  1. Kiitos, tämä oli taas taattua tavaraa koska mä pidän sun (ja -Rakkimuksen) tavasta kertoa asia asiaa sillä tapaa ettei se ole niin stanan jäykkää ja nämä tekstit muuten jäävät muistiin paljon paremmin kuin "virallinen, tylsä teksti".

    Samaa mieltä sitoutumisesta ja siitä että jos sovitaan joku aika, niin siitä pidetään myös kiinni. Itse jouduin odottelemaan puukuormaa (talven lämmityspuut) yli tunnin.

    VastaaPoista
  2. :D
    Jostain syystä mulle tuli mieleen meidän PP raunioilla nuorena miehenä kun kuvailit Rakkimuksen toimintaa metsässä. Oi niitä aikoja... ;D

    Joo, mua ärsyttää kans tommonen, että ilmottaudutaan mukaan, mutta jäädään pois eikä viitsitä edes ilmoittaa, että ei aiota saapua paikalle. Ihme porukkaa, isot ihmiset.

    VastaaPoista
  3. Sama vika täälläpäin. Rotuvika? Juokseminen vaan on NIIN kivaa, että unohtaa avata sen nenänsä. Ja tuuliharjotteita (noita mitä olitte tehny) on tehty sen sata kertaa ja silti se nenä vaan on kiinni, jos sattuu jalat_vie-päivä :D

    VastaaPoista
  4. Äly mua ärsyttää ihmiset jotka ei vaan tuu paikalle. Grrrrrrrr

    Kyl Rakkimus on hyvä. Ja makkara on POP!

    VastaaPoista