Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (53) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (94) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

maanantai 29. syyskuuta 2014

EEIIIII!!!!


Hakutreenit ja aiheena "mahtaako toi putkiaivo muistaa enää viikon takaista nenän avaus treeniä".

Ja Shittande kuulkaa vaan juu. Kyllähän se karvaperse muisti. Vaan mitä teki ohjaaja? No ns eksyi ja luuli että ollaan alueen reunalla ja näkee kun koira ottaa vauhtisuuntiman "alueen reunan yli" (ja pazkat, reunalle matkaa vielä yli 20 metriä) ja huutaa "EI SINNE, TUUS TÄNNEPÄIN". No mitä tekee koira? Kattoo että WTF!?!! Se akka on tuala ja sää käsket mut sinne?!?!? No, mää tuun... Ja sit jatkettiin hakua. "Etsi akka" sanoo ohjaaja. Ja karvaperse etsii. Väärästä suunnasta. Mutta sinnepäin käskettiin.

Kaksi (KAKSI!!!) kertaa se saakutin idiootti ohjaaja kielsi "EI SINNE" ja veti koiran pois. Molemmilla kerroilla siis syy oli sama, ohjaaja luuli että koira ottaa vainun jostain joka sijaitsee alueen ulkopuolella ja siksi komentaa takaisin. Molemmilla kerroilla oli koira menossa samalle maalimiehelle....

Asiaa ei auta se että kyseinen maalimies lopulta löydettiin, tultiin vaan eri suunnasta. Kahdesti kiellettiin hajun saanutta elikkoa etenemästä.

Tunti turpaan ohjaajalle.
Tzâttana sentään!



*****
kahdeksan

perjantai 26. syyskuuta 2014

Nenä


"Sitoutunut hakuryhmä" ja pah! Kuudesta mukaan ilmoittautuneesta kaksi saapuu pelipaikalle! ARGH!!

Siis oikeesti aikuiset ihmiset. Jos sitoudutaan niin silloin sitoudutaan. Jos ilmoittaudutaan, niin silloin ilmestytään sovittuna ajankohtana paikalle tai perutaan hyvissä ajoin!

Onneksi meikäläistä ei tuollaisten lahjattomien puuttuminen häiritse. Oli näet se yksi (siis se minun lisäkseni toinen) paikalle saapunut sen verran kokenut ja viisas, jotta me saimme parhaat hakutreenit ever!!!

Yhdellä maalimiehellä ei paljoa saa aikaiseksi... ajattelin. Olin aikases väärässä. Teimme kummallekin koiralle neljä pistoa.
Tuo vieras koira on siis jo kolmosessa kisaava joten hänelle tässä treenissä haettiin vain vierasta maalimiestä. Ja koska meitä maalimiehiä (eli siis minua) oli vain yksi, niin lisättiin hämyä siten, että ensin oli kaksi pistoa vasemmalle ja sitten kaksi pistoa oikealle. Ja koira kysyi että mistäs tässä on kyse kun peräkanaa samalla puolella haetaan? Eli hyvää tekee tuokin muutos opetella. Peräkkäiset pistot voivatkin olla samalla puolella, nih ;)

Vaan Rakkimus :D

Tuol mettäs, mahtaakohan se akka olla...?
Tuo iki-ihana keski-ikäinen karvaperse kuurokorva rakastaa metsässä riekkumista. Huomioi sanavalinta. Riekkumista. Ei juoksemista, hyppimistä, leikkimistä, haistelua tai mitään sellaista... normaalia. Tuo rakki RIEKKUU. Jopa silloin kun sen pitäisi keskittyneesti etsiä maalimiehiä, se RIEKKUU pisin ja poikin. Juoksee niin lujaa että jalat tuskin koskettavat maata. Hyppii ja loikkii lohkareiden ja puunrunkojen ylitse kuin vuorikauris. RIEKKUEN. Keskittymiskyky asennettuna tasolle nolla. Kuulo asennolla "ehkä kakkonen". Carpe diem - asenne täysillä :D 

Mää löysin kuulkaa mettästä uuren akan! Se oli sit semmanen sitkee sissi. Siis ihan hianoo, joo, siis meikäläisen kantilta katottuna, mutta kyl se vaa oli kuulkaa niin turhasen tyhmä mimmi. Siis oikee akkojen akka. Vaan mitäs tuasta. Toiset meistä on kuulkaa selvitytyjii ja toisii ei vaan pysty auttamaan. Mää aattelin ens et sil muijal tars tehrä jottain, ohjata hoitoo tai jottai. Mut sit mul tuli miäleen et jos sen muidun ohjaa valkotakkisill, ni mitäs jos ne sit laittaa sen suljetul. Ko se tarkottais sit et se ei ennää eksyis mettään. Ja se taas tarkottais et mää en ennää vois löytää sitä. 
Kattokaas ko mää haluun löytää sen akan.  Itte asias jokasen itteään kunnioittavan koiran tarttis olla valmis menemää mettään sen akan peräsä. Sillä on nähkääs jonkinmoinen pakon omane tarve mennä sinne mettään uurestas ja uurestas. Heti ko sen löytää, ni heti se ottaa sen vihriän vilttinsä ja hilpasee uurestas mettään. Siis iha tasan tarkkaa toivoton tappaus! Siis mää joutusin viimeks ettimään sen saman akan neljä kertaa. Siis neljä kertaa, iha peräkanaa. Uskomaton akka!

Vaan nyt oli maalimiehenä sellainen konkari joka tiesi miten nenä avataan ja keskittymiskyky käännetään kympille!
Se oli joku tuulihaku tai joku sellanen se sana. Mutta siis meikäläinen meni Rakkimuksen kanssa metsään vähän niinkuin kävelylle vaan. Rakkimus hihnassa. Siinä sitten mentiin etukäteen suurinpiirtein sovittua reittiä. Edessä näkyi kirjava tuulimerkki yhden puun oksalla, siellä se ihan hissukseen liehui. Näytti että sieltä päin hiukan tuuli kävi...

Melkein päästiin kuusen juurelle ennen kuin Rakkimuksen nenä värähti ja tajunnan läpäisi ajatus siitä että tuossahan on hei joku! Tässä vaiheessa vielä ajattelin että juupa juu. Ei tuo karvakorva tällä konstilla nenäänsä avaa. Vaan sitten kun ensimmäinen akka oli nostettu ja saatu pikkisen makkaraa, sitten lähdettiin takaviistoon kävelemään uutta lenkkiä ja otettiin suunta uudelleen tuulimerkille. Merkki oli jollain kumman tavalla siirtynyt mutta kas, olipas kiva juttu että taas oli tuulen suunta merkiltä meihin päin ;) 

Kuunteles, mää kerron miten uskomaton akka se o. Ensteks me lährettiin kaikki kolme kävelyl, mää ja muidu ja se akka. Mää luulin et me mennään ettimään niit toisii akkoi, mut ei ne sit ollu siäl mettäs sinä päivän ollenkaa. Mut siin ko me kolmestas sit käveltii ni yks kaks se akka oli kadonnu! Ensteks mää ajattelin et se oli joteski sovittu juttu enkä sitä sit sen enempää ajatellu. Mut yks kaks mun kuanoon tuli sen akan haju ja siin se oli kuulkaa, siin iha mun jaloisani. Sil oli sellane vihriä viltti päällä ni et mä en nähny sitä lainkas. Oikkiasti, melkkeen kävelin sen akan päälle! No onneks en kävelly ja sit se ilostus niin paljo et kehus mua iha kauhhiast ja anto makkaraaki viäl.

Hiukan Rakkimus lähti taas kuin normikävelylle, mutta sitten kuitenkin laittoi sen nenän hiukan värisemään. Jokin tuoksu kiinnosti ja piti oikein minulta kysyä että mites on, pitäisikö tähän reagoida vai ei?  Kysyin hiljaa että missäs se akka on ja jovain lähti nenä tärisemään ihan täysillä. Ei tuo isoa kannustusta tarvinnut eikä sen suurempia lupia sitten enää kysellyt. Veto täysillä tuoksun kohdetta päin. Ja taashan sieltä löytyi akka ja taas akalla oli makkaraa.  

No sit me jatkettii matkaa ja yks kaks se akka oli taas karonnu!  No sit ko mää huamasin et se hilpas jonnekki, ni sit mää vähä miättisin ett pitäskös se ettiä vai ei. Aattelin et muidu saa päättää. Ne tommoset tahallaan piiloutujat, ne voi joskus olla vaiks vaarallisiiki. No mut muidu sanos et joo, kyl se olis hyvä se akka löytää, jottain se haistelust sit viäl sano. Kauhhian tyytyväine se oli ko mää ehrotin et ettitään se akka. No mää sit aattelin et helpoiten se varmaan sit löytyy haistelemalla. Meinaan ko se ensimmäisenki kerran löytys haistelemalla. Tuli vaan niinko miäleeni. Ja sitä paitti juakseminen, sillai mää meinaan ne akat yleensä löydän, ni se juakseminen on kauhian hankalaa ko toi muidu roikku mun hihnas kines. Ni sit mää haistelin et misä se akka on. Ja löytyhä se ja taas se oli kauhian ilone. Ja anto makkaraa mulle.

Kolmas ja neljäs pisto, ihan samanlaiset siis kuin nuo kaksi ekaakin, tehtiinkin jo täysin avoimella nenällä. Niissä ei enää ohjaaja mennytkään piilolle asti hihnan perässä, vaan kun kävi selväksi että nenä oli varmasti jäljillä, niin siinä vaiheessa otettiin hihna pois ja tehtiin niiltä jalansijoilta ihan peruslähetys. 

Mää ajattelin et nysse oli sit siinä. Vaan ei kuulkaa. Viäl kaks kertaa se akka hävis kua piaru saharaa. Mut molemmill kerroil mää lährin heti nuuskuttammaan sen perrään. Ja toi muidu, heti ko se huamas ett nymmää löysin sen akan hajun, ni  muidu irrotti mun hihnan ja käski mennä sen akan tykö. Neljännel kerral se akka sit lopultas uskos et sinne mettään ei kuulu jäärä makkaamaan. Kauhian kiva akka se kyl oli ja varsinki ko silläki oli sitä makkaraa vaiks kui paljo. Se kehus minnuu aina ko mää löysin sen. Ja anto makkaraa. Ihana ihmine!
Mut joo. Vähä hölömö ko koko ajan sinne mettään ittiänsä häviksiin tunkee. Hölömö mut kerrassans ihana.

Kiitos ja kumarrus mahtavalle maalimiehelle!
Nyt odotetaan ja katsotaan miten seuraavissa treeneissä käy. Onko nenä auki vai ehtiikö putkiaivo unohtaa viikossa ;)

Tuli muuten miäleeni, et mahtaakoha se sama akka olla ens kerrall taas siäl mettäs hävöksis?
Heh, kyl mää vähä toivon et olis ;D



****
viisi


lauantai 20. syyskuuta 2014

Itsensä ylittämisestä


Itseensä ja kumppaaniinsa luottaminen, itsensä ylittäminen.
Nih. Kaunista.


Onnistuminen palkittiin sijoituksella startissa. Kyllä akiliito on kivaa ja kaunista, ONNEA!!




keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Makkaraa ja nakei ja lihapullii ja akoi...


Kylä mettäsä on kuulkaa sitte mahtavaa! Mää pääsin taas viikonloppuna tonne akka-mettää. Se on kuulkaa ihan sikamaisen hauska paikka. Siäl saa juasta nii pal ku haluaa ja sit saa viäl herkuiki.

Mut en mää kyl ihan kokonas sitä hommaa tajuu. Vartokaas ni mää selitän ett mitä siäl tapahtuu ni jos vaiks sit joku teist ossais kertoo mul et mist ihmeest täsä oikkest on kyse.

Vaan ensteks, niinko aina elämäsä, tullee tiätyst tyä. Ensteks tyät ja sit vast huvit. Sillai se mennee koirienki elämä. Elikättens sunnuntaisi mää ylleensä kaitsen tota muiduu ja AliisanMummoo tuol markkinoil. Vaan tällä kertaa mul oli kuulkaa ihan vaan helkkarist isompi tyämaa! Mun Hoka tuli kans mukkaa! Ja sit ei kuulkaa toi vahtimine ollukka ennää yhtää helppoo. Vanha ja lyhyt meni siäl jossai pöytien välisä ja jumittu aina jonnekki, näky menneen ennen aikojaan kahvillekki. Ja toi Hoka meni ko hirvi etiäpäin. Ei pysyny muidunka vauhti normaalina ko Hoka mennä viiletti. Ja se vanha ja lyhkäne, se ei ees yrittäny pysyy peräsä. Onneks siält sil löytys kaikkee kivvaa, Hoka varsinkin oli oikkeen hekumoisa ku se löysi jonkun piänen pytyn. Emmää eres yritä ymmärtää miks, ko ei sin pyttyy mahtunu eres kuanoo laittamaan. Mut Hoka ny on muutenki ain ollu piäneen tyytyväine.

Mää vähä eppäilen et Hokan etutassu on rikki ko se sitä tollee hassust piteli, varvasta sojotteli. Toivottavast se paranee pian. Pittää varmaan muuten sanoo muidull et se vois leikata ton Hokan kynnet...

Ja sit ko tyät oli tehty ja aamiainen saatu, ni otettiin nokoset ja sen jälkeen mentiin sin mettää. Elikättens ensteks me mennää autol semmosel isol aukial tonne mettän keskel. Sinn tullee usseemman autoo ja kaikis on akoi ja koirii. Nii ja mul siis on tiättyki muidu mukan. Ensteks kaikki noi akat keräänty siihe autojen viäreen, ne juarus ja höpötti ja me koirat päästiin yks tai kaks kerrallas kus... siis niinku tyhjentämmään rakkomme.

No sitku ne akat on saanu juaruttuu... tai oottakees, se tais olla "tehtyy reenisuunnitelman", siks ne sitä sannoo. Nii, sit mennää mettää ja noi akat kävelee enstekst metäsä toiseen suuntaan ja sit takas toiseen suuntaan. Ne mennee sillee rivisä, tosi isot välit. Ja me päästää välill sinne mukkaa, saadaan juasta ihan sekopäisinä akalta toiselle ja pisin ja poikin. Noi on oikeesti tosi outoja noi akat. Sillon ko me juastiin akalta akalle ko ne kävelee, ni sillon me kuulemma "tallataan alue". Mut sillon ko pellol mun muidu tallaa, ni se mennee sillee askel askeleelta eikä päästä mua lähellekkää koska siäl pellol mää en kuulema tallaa vaan mää sotken. Mite ihmees erestakas riakkumine voi toises paikas olla tallaamist ja toises sotkemist? Mää vaa kysyn. Mut kukkaa ei näemmä vastaa.
On noi sit outoi elukoi noi akat.


Sit ko siäl mettäs on tallattu ni sen jälkee me koirat päästää sinne yks kerrallas. Ja siin on kuulkaa vaikia pyssyy rauhallisena. Se on kuulkaa nii jännää! Ne akat juaksee sinne mettään piiloo ja sit me saaraan ettii ne yksi kerrallas. Ja tiätteks, niil akoil on kaikill' sapuskaa mukana! Mä en vaa ymmärrä et miten helkkarin hyvä tuuri meil on ton muidun kans käyny ku me ollaan löyretty just se mettä missä on akkoi ja vieläpä sellasii akkoi joilla on mun lempparii. Ensinnäki siis RUAKAA ja vieläpä sitä mahtavaa MAKKARARUAKAA!! Siis tajusittekste, ne akat antaa mulle makkaraa aina ko mä löyrän ne.

Muidu unohti mun pantani kottii ni sit mun oli pakko reenata
kaksil valjail. Voitte vaa arvata kui helkkarin kuuma
siäl mettäs juastes tuli ko kahret vaatteet
ol päällekkäi. Hiukka hiki!

Vähä tää on vaikiaa kyl ymmärtää... siis miksköhä ne oikkee on siäl mettäsä ne akat? Ja miks ne antaa mull' aina makkaraa? Sitä taitaa olla iha turha miättii et miks ne kaik akat siäl mettäs majailee, noil ihmisil - ja akoil varsinkin, niinko toll mun muidull' - niil on kyll' nii ihmeellissii tapoi. Mut se makkara? Tottakai se mul kelpaa, mää en ol ikin hyvvää makkaraa ylenkatsonu, en tosiaankaa. Mut vähä vaa miätityttää et mahtaaks ne pelätä minnuu ne akat ko ne aina sitä makkaraa turpaan lykkää? Vai onks ne vaa ilosii ko ne on löyretty? Mut se makkara... siis siit tää mul miäleen tuli ko eilen mää juttelin semmosen tyttelin kans, se kävi siäl samas mettäs akkoi keräämäs, ni se sano et sil annetaa aina lihapullii ja nakei. Mut mulle ei ol kukkaa koskaa mettäs antanu lihapullii ja nakei. Itteasias joskus pentuna olen saanu mut en ennää monneen vuateen. En koton, en mettäs. Ni mää vaa miätin et pitäsköhä ens kerrall mennä siihe viäreiseen mettää, jos siält löytyis niit nakei? Vaiks se tytteli väitti kyl et iha samas metäs hää oli juassu.
Outuu. Semmää sanon et aikases outoo.

Nakei tai makkaraa tai lihapullii, ei kaits sen nii välii oo, pääasia et on RUAKAA ja HYVVÄÄ RUAKAA :D Kyl mää ens kerrallaki taas juaksen niimaanpal ko ikinä tassuist lähtee :D Vaiks muidu jottai niitte toiste akkain kans urputti et ko mää vaan juaksen enkä haistele. Ko pitäs haistella mukamas. Emmää ymmärrä. Pellol ko mennää, ni sillo lykätää kuano kiinni maaha ja mennää justiinsa ja tasan tarkkaan hajun mukkaa. Mutku ei tual akka-mettäs ol semmos samanlaista hajujälkee maasa! Siäl haisee kyl, mut se leijailee sillai paljo enempi ilmas. Niis kaikis jutuis ku siin maas kasvaa ja matalis oksis ja pitkis heinis... millai siäl mukamas mittää hajuu pitki pystyis menemää? Mun miälest se riittää iha hyvi et mää juakse eestaas niin pertszkuleesti ja kyl ne kaik akat o tähänki asti löytynyt! :D



lauantai 6. syyskuuta 2014

Kouluttamisen kauneudesta


Sivuutetaan oma luonnonkaunis *virn* ulkonäköni ja keskitytään asiasisältöön ja suuriin tunteisiin ;) Torstaina, kuten jo aiemmin mainitsin, alkoi uusi ryhmäni pyörimään.

Silloin kun ryhmän koirissa on kaikissa työmoottori paikoillaan ja ohjaajilla kompassi kunnossa, on toiminta auttamattoman kaunista. Ensimmäinen treenikerta sujui hyvin, jokaiselle koirakolle löytyi jokin ensimmäinen suunta ja tärkeä painopiste jonka työstämisestä päästiin alkuun. Seuraavaa kertaa varten saimme jo ensimmäiset yksilölliset kotiläksyt sovittua. Tavoitteeni oli saada taustatietoa jotta ensi viikolla voin ohjata koirakkoja kunkin oman tavoitteen mukaan... ja pääsimmekin tähän pisteeseen jo ensimmäisellä kerralla! Hienoa!
Kirsikkana kermavaahdon päällä oli tänään sähköpostissa saapuneet kommentit ensimmäisen tunnin sujumisesta ;)

Päivän parhaimmat hetket tapahtuivat kuitenkin juuri ennen ryhmäni alkua. Omissa akiliitotreeneissämme. Voi kuulkaa! En tiedä onko kyse alkuihastuksesta joka haihtuu ajan myötä vai olenko taas kerran vahingossa osunut sellaisen kouluttajan ryhmään joka sopii minulle kuin nyrkki silmään? Joo, tiedän, olen kyllä (tahattomista vartalon liikkeistä ja huokauksista) huomannut että en missään nimessä ole hänen lahjakkaimpia oppilaitaan. Mutta vielä en ainakaan ole nähnyt että hän olisi vuoksemme hiuksiaan repinyt tai masennukseen vaipunut.

Krooh....phyyyh....
Uutta näkökulmaa ohjaamiseen, sen olen löytänyt! Siis näkökulmia löytyy niin monta kuin katsojiakin. Mutta SpeedControlMimmi kyllä laittaa asioita hyvinkin eri järjestykseen kuin RautalankaMies. Enkä siis sano että kumpikaan olisi enemmän oikeassa tai väärässä kuin toinenkaan. Näkökulma ja painotukset ovat vain erit. Rikkautta oppia katsomaan ja suorittamaan samaa liikesarjaa eri ajatuksella.

SCM ei pelkästään kerro mitä pitää tehdä ja miten. Myöskin miksi se pitää tehdä näin, mistä syystä sitä ei kannata tehdä noin... ajatuksella, selittäen, varmistaen että ymmärrän ohjeen takana olevan ajatuksen. Ottaa vyötäröstä kiinni ja kääntää oikeaan suuntaa, menee esteeksi radalle huolehtien ettei ohjaaja pysty syöksymään väärään suuntaan, näyttää ja uusii, uusii ja uusii kunnes alkaa sujumaan.

Yksi suurista oivalluksista torstain treeneissä oli tissit. Eli rintamasuunta. Kyllähän minä teoriatasolla tiesin että tissit osoittaa menosuuntaan (tässä kohdassa pysytään siis teoriatasolla, unohdetaan maan vetovoiman vaikutus ja oletetaan että ollaan... nuoria ja kiinteitä?). Mutta kahdessa erittäin tärkeässä kohdassa käytännössä en silti ole huomioinut tätä asiaa lainkaan.

Ensimmäisen esteen yli kutsussa ja vastaavissa tilanteissa. Otin kyllä kädellä oikean ohjauksen, mutta olin rintamasuunta koiraan päin. Eli siis tissit osoittivat (buahhahhaaa!!) koiraan eli siis menosuunta oli koiran taakse! Jolloin koira kyllä käden liikkeestä ja käskystä lähtee liikkeelle MUTTA ei tule suoraan kohti koska rintamasuunta on koiraa hidasta & pysäyttävä!
Koira pitää siis "ottaa liikkeelle" ja kerätä luokse siten että ohjaaja on tasan tarkkaan sivuttain koiraan. Nih!

Sama idea renkaassa. Rakkimushan osaa hypätä renkaan läpi mutta valitsee useimmiten jomman kumman reuna-aukoista. Miksikö? Koska ohjaaja/appari on ollut kohdistamassa palkkaa renkaan keskelle ollen itse rintamasuunta suoraan koiraan päin. Eli vaikka on käsketty tulla suoraan kohti niin kroppa on käskenyt hidastaa ja kieltänyt tulemasta kohti.

Itsestään selviä asioita, joo. Mutta kun ei vain ole osannut tuota rintamasuunta-ajatusta toteuttaa kaikissa paikoissa joissa olisi pitänyt. Vaan taas olen viisastunut.

Rakkimus esitti niin mahtavia loikkauksia että en olisi keväällä uskonut että tämäkin päivä taas tulee. SCM:n ohjatessa Rakkimusta näin pilkahduksen tuon karvaperseen todellisesta potentiaalista. Huoh. On se vaan niin hyvä.

Meidän tottis on nyt edennyt ihan hiukan, kuten varmaan on päivityksistäkin huomattu. Treenikärpänen, se järjestelmällinen, on sen myötä päässyt taas puraisemaan. Tunnetilaa tahkotessa on treenien teknisen osuuden suunnittelu jäänyt nollatasolle. Mutta nyt siihen pitää taas panostaa. Muuten tunnetilatreenit menevät hukkaan jos muilta osilta jäämme tahkoamaan samalle tasolle pitkäksi aikaa. Eli seuraava sivutavoite: järjestelmällistä teknisen edistymisen tavoittelua tunnetilan tärkeyttä unohtamatta.
Haluan leirille. Haluan tätä.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Mölli TOKO 3.9.2014


Nonnih, nymmää sit kävin kuulkaa plokkaamasa pokaalin! Sain mää jottai hammastikuiki mut ne mä annoin Ladylle. Tai ei Lady ollu paikalla mut sen palvelija oli. Eli mää siis lähetin ne palkintohammastikut - jottai tentatikui - Ladylle jottei se unohra mua. Siit on sen vertas aikaa ku ollaa viimeks nähty. Ladyll o kuulemma jottai piäntä ruumiillist häikkää. Se mennee huamen tohtoril ja maanantain me sit nähräänki entist ehompi Lady taas reeneis. Se on mun saavuttamaton rakkauteni, mää aina kualaan ko mää näen sen. Tänäpä mä näin sen auton ja het lähti kuulkaa kuala valumaa :D :D Kyl te ymmärrätte, vink vink ;)

Mut siis siit pokaalist. Mää reenasin tota muiduu eilen, se oli suhteellisen hyvä. Kaks ekaa yrityst se vähä hermoili mut sit kolmannel kerral se lopultaski osas käyttäytyy. Ni sit mää aattelin et ko se eilinen vimppa reeni meni silt sillee melkkest niinko hyvin, ni tänäpä mää sit vein sen semmoseen möllikokkeeseen. 

Ensteks me käytii Räimäll' vähä reenaamass. Se oli itte asiass iha helkkarin hyvä. En löytäny sen tekemisest mittää huamautettavaa. Kauhian tyytyväiselt seki vaikutti ku mun ei tarvinnu yhtää kommentoira sen tekemisii.

Sit mää annoin reenin jälkeen sen harrastaa liikkuroimist hetke. Siäl oli pari aikases näpsäkkää koiraa jokka teki EVL liikkeit ja toi muidu liikkautti niit sit. Se oli iha hyvä et se sai keskityttyy hiukka johonki muuhunki ni se ei ehtiny ressata tota möllii.

Ne on noi tollerit ko meilpäin sillontällön noit möllei pittää. Ne ossaa kyl järjestää noi tilaisuuret aikases hianosti.

Hiukka toi muidu keräs kiarroksii ennen sitä kisaa et kyl mää sit joutusin sitä vähä kommentoimaa. Melkkest joka liikkees oikeestaa. Katotaas...

Ekaks oli paikalla makkaamine. Se ei oikein osannu rentoutuu ni mää huutelin sil neuvoi niin kauan ko mää sen näin. Sikko se meni sin talon taa piiloon, ni sit mää tiättyki olin hiljaa. Mitä sitä itteksee höpisemmää. Tuamari anto kasin. Ei kuulemma olis saanu kommentoira kesken liikkee. Höh. Mukko se muidu tarttee kommenttii heti, turha sitä on hetken päästä mittää sannoo, ei se sit ennää muista.

Seuraamine oli vähä rasittavvaa, se muidu kulki ko puu-ukko ni mää sit annoin sen kuulla kunniansa. Ja taas tuamari sanos et ei saa kommentoira. Kasi tuli jotta paukahti. Vaiks mun miälest se olis kyl voinu antaa ysin. Yritti toi muidu ny kuiteski parhaansa.

Sit tuli maahanmäjäytys seuraamisest. Sitä on ny tahkottu niin perkuleest ja itte asias mää olen ollu ny ymmärtävinäni et toi muidu olis koko aika halunnu et mää paukautan itteni sinne maahan sillai nopiasti. No nyt ko mää olen sen hokannu, nu sinnehä mää itteni pläjäytin, hiakka vaa pöllys. Ja kosk mää tein sen niin uppeesti ni määhä heti sen huusin sill muidulle että tää olis kuule palakan paikka ny! Se tuamari sanos et ei sitä palakkaa tollee ois saanu haukahtaa ja otti pualikkaan pisteen siit poies. Ni et eti tullu ku ysi ja pualikas. Ihme tuamari. Kyl mää olisin siit oikeesti palkan ansainnu. Nih.

No sit ko sitä palakkaa ei kerta saanu komentaa ni mää aattelin et mitäköhä se tuamari sit sannoo jos mää teenki seuraavan jutun iha hiljaa. Sen vertas et siin alus ny kyselin et mitä hittoo ny olis tarkotus tehrä. Het ko muidu sanos mitä tehrää, ni sit mää tempasin naamarin kines ja jäin kuulkaa ko mykkä tatti istumaan ko muidu jätti mut luaksetulosa istumaan. Juasta nappautin ihan helkkarin hyväl vauhril ja het käskyst tempasin kässärin kines ja seistä tönötin kunnes annettiin lupa juasta loppuun asti. Taisin jäärä hetkeks oikeesti vähä vinnoon kennoon seisomaan mut sillai siin käy ko sikalujjaa juaksee. Siihe muidun viäreen mä menin ko salama ja iha hiljaa orotin et nyt sit lopultaski tulis se pahuksen palkka! Ja arvakkaa mitä tapahtu. No se tuamari sano et kymppi tuli... mut ei tullu palkkaa!! Siis kyl se muidu kehus ja taputti ja oli kauhian tyytyväine. Mut palkkaa ei näkyny.

Seuraavaks tehtii seuraamisest seisomine. Mua sit otti toi palkan puute päähän iha helkkaristi ja sitä mää sit mäkätin. Kyl mää sit siinäki käskyst seisosin mut en hiljaa, en tosiaanka! Tuamari sanos et taas oli taivas täynnä ääntä (ja ihan aiheesta kuulkaa!!) mut onneks ei koko liikkeen ajaks joten ysi ja pualikas me siittäki saatii.

Sit tuli nouto. No se meni kuulkaa iha täysil putkee! Mää oli hiljaa - no hiukka hihkasin ko sen pulikan suuhuni nappasin - ja sit mää suaritin semmosen vanhan aikasen peekoo luavutuksen. Noo, pikkasen vinos mää olin ja luavutukses tiputinki vahinkos sen kapulan. Melkkes meni muidun varpail :D Mut mää nostin sen samantiän takas ja tein tosi täpäkäst loppun asti. Mut sit se tuamari sanos et ko mää tiputin ja koska muidu anto mul istumiskäskyn vasta liikkeen alkamisen jälkee, ni ei me sit saatu siit ko kahreksan pistett. Muidun vika siis oikeestaa.

Seuraavaks me tehtii kaukoi. Siin mä nousin istumaa ja menin makkaamaa erestakas. Pikkasen mua veetutti ni mä inisin pikkasen. Ja sit mä en oikeestaa jaksanu pittää persaustani ihan paikallas. Kyl se liikahti toises maahanmenos vähä etiäpäin. Ni ei siit sit tullu ko yhreksän pistet.

Estehyppy oli taas tosi kiva. Mää meinasin et mää hyppään ja kiärrän sit hakemaan sen kapulan. Mut muidu käski mun istuu het sen hypyn jälkeen. No määhä ny tiätty olin nopia ko elosalama ni en sit osunu istumaa iha sihe esteen ettee. Hiukka olin vinos ja viäres melkkest. Mut onnistusin kuiteski hyppäämää takas niinko pitiki. Ysi ja pualikas siit tuli sit.

Se tuamari sanos sit et ko mää komentelin nii saakelist koko homman ajan ni me ei saatu kokonaisnäkymäst ko seiska. Sitä mää en ymmärrä et miks se kehu et muidu oli tosi rauhalline ja kärsivälline mun kanssani. Ko mua sen olis pitäny kehhuu et mää olen rauhalline ja kärsivälline ko jaksan tota muiduu ohjeistaa!!

Nois pisteis ko on jottai kertoimii ni me sit saatii loppujen lopuks 177 kahrestsarast. Ei mikkää huano saalis mun miälestäni. Kukkaa muu ei saanu noi pal pisteit. Ni et me sit viäl voittettiinki.

Mut nyt o aika siirtyy tärkeempii asioihi. Mää mene syämää, soon'moro!





Mölinätreenit 2.9.14


Ulinaa ja haukkua, mölinää ja ininää.
Sitä se taas kerran oli. Janina liikkuroi meille treeneissä eilen AVOimen luokan liikkeet. Ja kiasus että Rakkimuksella taas oli kuppi nurin ihan ensimmäisestä kontaktista asti. Se hötkyile kentälle ihan into piukassa ja puks! ei kuppi kestänytkään enää kentällä kulkemista.

Siis suorittihan tuo karvaperse ihan suhteellisen hyvin (noutoa lukuunottamatta) mutta se ulina.... Luoksetulossa se on aina hiljaa, se jää jättökäskystä alkaen odottamaan että koska saa rynnistää. Mutta kaikki muut liikkeet meni metelin puolelle. Teknisesti ok (paitti se nouto) eli siltä osin olen tyytyväinen.

Noutokapula on teillä tietymättömillä (missä ihmeessä se voi olla, justiinsa mä sen jossain näin!) joten otettiin nouto patukalla. No eihän se meinannut ymmärtää oikeaa luovutusta lainkaan ja uusittiin varmaan nelisen kertaa ennen kuin alkoi tapahtumaan. Saatiin oikein kunnon ääntäkin aikaiseksi kun tiputti patukan jalkoihini eikä suostunut ottamaan sitä uudelleen ylös luovutukseen. Rakkimus haukkui ja komensi minua nostamaan sen ja minä avustin käsiohjauksella oikeaa paikkaa ja toistin rauhassa käskyä. Kyllä se lopulta tajusi että karvaperseen vastuulla se kapulan nosto on eikä minun :D Ja oli jopa aika suorassa.
Ja siis eihän sen olisi kuulunut olla suorassa edessäni luovuttamassa mutta koska nosto oli niin työn ja tuskan takana niin en ruvennut viilaamaan siitä että toteutti vanhaa pk-luovutusasentoa eikä nykyisin käytössä olevaa TOKO-luovutusasentoa. Tuollaisessa hetkessä se vahvempi tapa sieltä aina nousee näkyviin ja jos sen kerran suorittaa oikein niin mikäs siinä. Hyvä luovutus on hyvä luovutus niin kauan kun tyyli on jokin sääntöjen hyväksymistä vaihtoehdoista.

Paikkamakuu, joka oli siis toinen kentälle tulo, oli myös ininää. Aina siihen asti kunnes menin teltan taakse piiloon. Sitten se olikin ihan rauhassa, tiputti lonkalle, taittoi tassun tyynyksi päänsä alle ja makoili telttaa tuijotellen.
Eli...? Rakkimus ei tiedä mitä tapahtuu kun se jätetään maahan. Vasta kun olen piilossa, se saa varmuuden liikkeestä. Joten...? Etumerkki tai jättösanan vahvistus?
Jättösanan vahvistus. Se lienee järkevin lääke tähän.

Kolmas kerta kentälle ja lopultakin. Pitkää seuraamispätkää ja palkattomasti ja JES SIELTÄ SE TULI!! Keskittyminen, hyvä tekeminen ja   h i l j a i s u u s .
Seuraamista käännöksin, täyskäännöksin, ympyröin molempiin suuntiin (ei pysähdyksiä), lieviä tempon vaihteluja, jäävät, kaket, kolme luoksaria siellä väleissä sekä lopussa yksi tosi pitkä luoksari jossa seiso-seiso-maa ja paks! takapalkalle.

Kun kuppi on pystyssä ja kierrokset oikeilla tasoilla niin tuo koira on kuulkaa teknisesti aikases hyvä.

Jörö välillä höpisee että jos uusi pentu jossain vaiheessa tulisi niin Rakkimus jää sitten hänen kanssaan eläkepäiviä viettämään ja minä keskittyisin vain pentuun.
Hah, älä unta nää, ei tuu tapahtumaan, tuo karvaperse kulkee meikäläisen matkassa kuin takiainen :D



tiistai 2. syyskuuta 2014

Perhosia vatsassa


Onko suurikin ero kouluttaa pk-tottista & TOKOa saksanpaimenkoirien ohjaajille pk-kentällä ja TOKOa mille tahansa rodulle agilityseurassa?

On.


Selviänkö minä tuosta erosta, osaanko valita sanani oikein, muistanko oikeissa kohdissa että kaikilta koirilta ei voikaan vaatia vaan pitää.... jotain muuta? Houkutella, odotella, sheipata?

Torstaina jyrähtää. Silloin alkaa uusi TOKO-ryhmäni pyörimään.

Huoh.
Toivottavasti en pelottele niitä ressukoita heti ensimmäisen kerran jälkeen kotiinsa itkemään...

Sitä odotellessa suuntaamme tänään Janinan liikkuroitaviksi. Tavoitteena hyvä treeni huomisen möllin pohjustukseksi. Mahtaisikohan joku kirjoittaa treeniraportin siitä?