Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (1) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (47) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (18) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (1) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (3) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (216) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (18) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (62) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (122) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (18) Verta (12) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Etsivä löytää?


Syyskesän kylmät illat ja edelleen hehkuvien päivien lämmin henkäys. Mökillä. Aaaah, mikä ihana rauha. Muutama viikko ylitöitä ja vapaa-ajallakin runsaasti aktiviteettia, siihen päätteeksi 12 vuorokautta duunia peräkanaa. Minä olen niiiiin ansainnut vapaan viikonlopun. Ja sellaisen sain. Rauhallista oleilua, lenkkeilyä, ruokamarkkinat, sotapaatteja joella, struudeleita kermavaahdolla, sauna ja lonkero, minitomaatteja, hehkuva kakluuni, Jörön ja Rakkimuksen kanssa rauhallista olemista ilman kiirettä minnekään.

Ja hakutreenit ;)

Testasimme (puolin ja toisin tietysti) uuden hakutreeniporukan. Pari nuorta tuolta pohjoisemmasta, molemmat kennellinjalta valmistuneita. Heidän tiensä oli kulkenut tänne sivistyksen kehtoon. Koska sopivaa hakuryhmää ei tytöille ollu löytynyt, polkaisivat he omat treenit pystyyn. Alku ainakin tuntuu lupaavalta. Suurin osa ryhmästä on aloittelijoita mutta mukana on myös pidempään lajia harrastaneita. Eli kenenkään ei tarvitse hävetä omaa osaamattomuuttaan mutta tietotaitoa löytyy kuitenkin riittävästi jottei touhu mene ihan ihmettelyksi. Ryhmän koko mahdollistaa myös sen, ettei treenejä peruta vaikka yksi tai kaksi olisikin estynyt osallistumasta. Toivon todella että tämä konsepti toimii!

Mites sitten Rakkimus suoriutui?
Noh. Odotetusti. Se lienee se oikea sana tähän kohtaan.

Ensimmäinen pisto:
Maalimies lähti palkan kanssa Rakkimuksen katselessa, syvyys about 25m, piilopaikka tiheämmän metsänkohdan keskellä. Rakkimus älysi saman tien mistä on kyse, seurasi maalimiestä ja vietti nousi. Kontaktin kautta sai lähtöluvan ja lähti ohjattuun suuntaan. Hyvä!!

Toinen pisto:
Samanlainen alku, maasto hiukan avoimempaa, syvyys about 30m, piilo kallion seinämän edessä kuusen juurella. Tässä löytyi treenin aihetta, etäisyys ohjaajasta oli vähän rajalla. Tein kyllä virheenkin, luulin Rakkimuksen löytäneen maalimiehen ja lähdin etenemään keskilinjalta piilolle päin. Vaan ei Rakkimus ollutkaan osunut piilolle. Meni eestaas kuin hyrrä ja etsi moneen kertaan sen kuusen juurelta jossa minä olin jokin aika sitten ollut maalimiehenä. Etsi sinnikkäästi lyhyitä pätkiä ja palasi (vähintään katseella) luokseni tasaisin väliajoin saamaan vahvistusta eli toistettiin käskyä. Valitettavasti kuono oli täysin kiinni ja koira haki vain silmillään. Matkaa tuli mittariin mutta gepsi ei toiminut ;) Totesin että ei tuo tällä kerralla kuonoaan avaa, joten maalimies löytyi ääniavulla.

Kolmas pisto:
Edelleen samanlainen alku, kallioisempi maasto, syvyys about 25m, piilo kallion takana. Nyt Rakkimus osasi jo alkuhommelit, ensin katsellaan maalimiehen katoamista hetki, sitten käännytään, sitten käännytään takaisin, istutaan, otetaan katsekontakti ja sitten ampaistaan käden osoittamaan suuntaan. Hyvä!! Pienen pieni ulahdus ensimmäisen loikan aikana, muuten osasi karvapersaus keskittyä hiljaa tekemiseen koko treenin läpi. Viimeinen maalimies löytyi helposti joten hyvä mielikuva seuraaviin treeneihin on pohjustettu.

Rakkimus käyttäytyi kaikissa pistoissa  maalimiehen luona erittäin hienosti, ei vauhkonnut eikä hyppinyt päin, ei myöskään aiheuttanut irtosormia tai muita vammoja. Keskilinjalta lähti matkaan vauhdilla ja määrätietoisesti (vaikka sitten menikin silmillä eikö kuonolla mutta kuitenkin). Keskilinjalla ei tarvinnut hetsata eikä hillua, koira meni työmoodille ja nousi viettiin pelkillä alkuohjauksilla.

Seuraaviin hakutreeneihin mennään näillä kommenteilla & suunnitelmilla:
  • Ensimmäinen pisto helppo, suora + syvä. Maalimies valmiiksi suht syvälle, näyttäytyy sieltä ja koira suorana pistona kauas meikäläisestä (venytetään napanuoraa).
  • Toisen piston aiheena nenän avaus. Suora, max 30m syvä. Maalimies valmiina piilossa (kunnolla piilossa). Ohjaaja ei poistu keskilinjalta vaan sieltä toistaa käskyä jos ei heti onnistu. Ideana tehdä sellainen pisto jota ei voi löytyy jos ei avaa kuonoaan. Samalla idealla aikoinaan avattiin kuono peltojäljellä joten toiminee täälläkin. Jos ei onnistu niin ei ääniapuja, vaan ennemmin ohjaaja 5m kerrallaan etenee piilon suuntaan ja "ajaa" Rakkimuksen etsimään.
  • Kolmas pisto samanlainen kuin ensimmäinen.
  • Muistettava ohjaaja-koira napanuora!!
  • Sählääminen kiellettävä
  • Maalimies ei saa löytyä polun varrelta, tuo kaupunkilais-karvaperse kulkee mieluiten polkuja pitkin
  • Maalimiehen pitää kehua reilusti, reippaalla äänellä (auttaa myös siihen että minä löydän maalimiehen!)
Illan lopuksi rauhallinen tottistreeni (ei kentällä vaikka siellä pyörähdettiinkin, paikallinen KKKK* oli taas paikalla ja silloin minä mieluummin poistun toisaalle) joka ei mennyt ihan nappiin tunnetilan suhteen mutta teknisesti oli yllättävänkin hyvä. Voitteko uskoa että olen saanut tuon karvaperseen maahanmenoa huomattavasti sähäkämmäksi! No en olisi minäkään uskonut, mutta siltä se nyt näyttää. Melkeinpä nopealta!

Työmoottoria, viettiä ja keskittymiskykyä, niitä kaikkia löytyi tänään hienosti.
Kyllä on ilo treenata toimivan koiran kanssa.

Pitäisiköhän huomenna tehdä vähän tottista? Keskiviikkona näes tapahtuu sillä saralla. Ei mitään virallista mutta kuitenkin vakavissaan ;D

*KyttääKyylääKaakattavatKalkkunat


Ritarin viimeinen matka


Jedi, ritareista jaloin ja uskollisin
Kiitos opastuksesta
Kiitos esimerkistä
Kipu on ohi ja ajatus on taas vakaa
Hyvää matkaa





perjantai 29. elokuuta 2014

Babysteps, multi babysteps


Resiina etenee raiteillaan, hitaasti mutta varm... no siis toivotaan että varmasti mutta ei nyt lupailla vielä mitään. Me etenemme, se on pääasia :D 

Kesähetkiä

Tänään oli ensimmäiset oikeat akiliitotreenit uuden kouluttajan ruoskan alla. Siis viime viikollahan oli tuo katastrofaalinen testiesitys jonka päätteeksi armo kävi oikeudesta ja me saimme luvan liittyä ryhmään. Katastroofista huolimatta. Hiukan pelkäsin että tuo riman alitus keräisi paineita tämän iltaiseen suoritukseen. Mutta toisin kävi! Olimme viikolla Hokan kanssa treenaamassa. Keskityimme SpeedControlMimmin antamien ohjeiden mukaisesti hallintaan, Rakkimuksen "hanskassa pitämiseen". Esteet suoritetaan ohjattuina, ei omin päin eikä radalla riekuta. Lyhyttä 1-3 estettä kerrallaan, namipalkka heti esteeltä, painottaen ohjaajakontaktin kannattavuutta. Kotosalla on treenattu puiden kiertoa ja vastaavia juttuja, edelleen painottaen ohjaajakontaktin kannattavuutta.
Kyllä se treeni vaan kannattaa. SC-Mimmi oli luultavimmin viikon ajan repinyt ranteitaan kun joutui tällaisen urpoturpo-parivaljakon ryhmäänsä ottamaan mutta nyt taisi yllättyä iloisesti. Emme me mitään erityisen loistokasta suoritusta saaneet aikaiseksi, mutta hei, minä ohjasin ja Rakkimus toteutti, yhteistyössä ja hallinnassa :D

Kotimaisemien lumoissa
Saimme positiivista kommenttia hallinnasta, rintamasuunnasta, persleikkuusta ja ohjaajakontaktista. Kepeille saimme uuden treenisuunnitelman. SC-Mimmin ajatusmaailma on hyvinkin erilainen kuin RautalankaMiehen. Mutta molemmilla on puolensa. Keppien uusi suunnitelma, joka rakennettiin antamillani historiatiedoillamme ja SC-Mimmin ideoilla, se kuulostaa todella toimivalta. Keskitymme rakentamaan aina oikeaa suoritusta (verkot/ohjurit) itsenäiseksi työskentelyksi (ohjaaja edessä, takana, kaukana, ei käsiohjausta, ei jatkuvaa komentosanaa vaan vaihdetaan alun ohjaavan komentosanan jälkeen kannustava "menee/jatkaa" innostamiseen).
SC-Mimmi ei treenimme alun jälkeen enää näyttänyt niin epätoivoiselta vaan enemmänkin lievästi positiiviselta ja toiveikkaalta :D

Tässä pikkupätkä eilisistä treeneistä.



Tottiksessa olemme myöskin edenneet lyhyin vauva-askelin. Saimme hiljaisuutta tekemiseemme ja siitä rohkaistuneena otin pienen askeleen eteenpäin. Se oli virhe. Olisi pitänyt olla kärsivällisempi ja vahvistaa hiljaisuutta vielä enemmän. Mutta tehty mikä tehty. Päätin kuitenkin että emme ota sitä askelta taaksepäin vaikka eteneminen olikin ennen aikaista. Otimme vain puoli askelta taaksepäin. Nyt olemme siis edenneet puoli askelta eteenpäin ja tässä kohdassa pysymmekin. Pitkään. Eli vaadimme nyt teknisesti oikeaa suoritusta, palkkaamme runsaasti mutta vähenevissä määrin.... siis palkkaa ei olla poistamassa, ei missään nimessä, vaan minimaalista vähentämistä erittäin hitaassa tahdissa.

OHOH!!! Ei kai siinä joku juosta pläjäytä AliisanMummon kukkapenkin läpi, eihän?!?!?

Ääntely on nyt palannut mukaan kuvioihin. Lievempänä, mutta palannut. Minulla on kuitenkin sellainen olo että hallitsen tilanteen ja pystyn vaikuttamaan koiraan oikealla tavalla. Kontrolloimalla omaa olotilaani pystyn vaikuttamaan Rakkimuksen olotilaan. Vaikeaa mutta mahdollista ;)
Teknisesti tekeminen on palannut melkeinpä parhaimmalle tasolleen. Vaatimalla aina samaa suoritusta ja samaa tasoa, on Rakkimuksen tila selkeästi helpottunut. Kun tietää mitä vaaditaan eikä tarvitse arpoa, silloin on helpompi suorittaa. Niin se vain on.
Liikkeestä maahan menoon on saatu yllättäen uutta täpäkkyyttä! Tätä en olisi uskonut näkeväni, mutta niin siinä vain kävi :D Tein pienen pienen muutokset treeniin ja tsädäm! Se tipahti maahan melkeinpä tosi nopeasti :D Niin mahtavaa!
Emme sekoita liikkeitä laisinkaan mutta rikomme niitä. Eli palkkaamme yllättäen, vaihtelemme palkkauskohtaa paljon ja huomioimme ne pienimmätkin jutut liikkeiden seassa. Muutos koirassa on ollut mahtava, tämä on kuin paluu "vanhan hyvään aikaan", aikaan jolloin en vielä ollut tehnyt miljoonia virheitä ;) Rakkimus on keskittynyt ja suorittaa, on koko ajan varuillaan, tästäkö se tulee, tästäkö vai tästäkö, no tästä nyt ainakin :D


Kappas, sorsia!

Huamasikko nää, sorsia. Kuulikko? Kuis ois...?


Huoh. On se kuulkaa mahtava rakki.
Eikä se tällä hetkellä ole edes mistään rikki.





perjantai 22. elokuuta 2014

Katastroofinen esitys


Piti sitten eilen suorittaa täydellistäkin täydellisempi akiliito-esitys. RautalankaMies kun lopetti tuon ryhmän, niin sittenhän tässä piti anoa pääsyä jonkun toisen raipanheiluttajan komenneltavaksi. Edellispäivänä tehtiin ihan hyvä omatoimitreeni jonka piti toimia mahtavana pohjana tuolle eiliselle testitreenille.

Huoh.

Strömssöö?

Juu ei todellakaan.

Kiire päivä töissä ja sieltä kotiin heittämään Rakkimus autoon ja sitten suorinta tietä Saaren asukaspalaveriin. Miitinki muuttui tuttuun tapaan vähemmän miellyttäväksi ja verenpaineet nousivat vaarallisiin lukemiin. Kiireellä Rakkimus taas autoon ja vauhdilla hallille. Matkalla pysähdyttiin poimimaan Hoka yhdeltä pysäkiltä (niin kiire ettei edes kotipihalta ehditty koukata).

Verenpaineet korkealla ja testin jännitys päällä...

No ketuikshan se män :(

Onneksi meidä armahdettiin. Saimme kotiläksyä ja käskyn olla seuraavissa treeneissä huomattavasti parempia!

Siis..?
Jep, näyttää siltä että saimme treenipaikan. Ainakin käskettiin tulla ensi torstaina uudelleen :D

Eli mitä nyt sitten tapahtuu?
No ei ainakaan tänään yhtään mitään akiliidon saralla, nyt nostetaan kytkintä ja häivytään The Kentälle (kuten eräs uskollinen sanoo) ja treenataan tottista!




tiistai 19. elokuuta 2014

Meidän maailma on taas mallillaan?

Tämä on vähän niinkuin välitilinpäätös.
Tilannekatsaus josta voi ponnistaa syksyn aktiviteetteihin.

Lomat? Lusittu. Melkein kokonaan. Onnistuneesti käytetty. Lämpimät. Täydellisesti levätyt. Hyväksi havaitut. Ohi tältä erää.

Tottis? Treenit aloitettu ja loman jälkeen on nyt päästy "täyteen vauhtiin". Hiljaisuus on ihan hiukan hajonnut kun palkan suhteen otettiin pienen pieni askel eteenpäin.  The Boot Camp ja RehellinenPohjoisesta, siinä edistymisemme alkutahdit. Paketin hajoamisen syitä on onnistuneesti löydetty ja vastatoimet suunniteltu. Jäävät edistyneet, pysähdykset parantuneet, seuruussa kontakti parantunut, ruutu hajonnut ja vastalääke löytynyt, maahanmenon nopeuteen löytynyt (tänään!) ehkä pieni apu.

Peltojälki? Noup, ei ole tehty.

Metsäjälki? Uusi tuttavuus, löytyi The Boot Campiltä. Kokeiltu muutama kerta, ihan sikakivaa :D

Tere! Täältä mä tulin taas :D
Akiliito? Kesällä lomailtiin ihan liian paljon tästä mutta kun oli niin KUUMA ettei voinut ajatellakaan että olisi tuota karvapersettä juoksuttanut. Se nääs olisi juossut ja hyppinyt kunnes kroppa olisi pettänyt. Joten.... ollaan sitten kesän aikana treenattu kaikki kuusi kertaa. Eli ei oikeastaan lainkaan. Yhden kerran on nyt Hokan kanssa käyty, ihan sellainen lämmittelykeikka. Huomenna Hokan johdolla herättelemään ohjaamiskorkeutta ja ohjaamista. Torstaina testiin jotta päästäänkö toiseen ohjattuun ryhmään. Oma ryhmä kun loppui, kouluttaja ei enää ajanpuutteen vuoksi jatkanut. En tiedä miten selviän ilman RautalankaMiestä :/ Laittakaa peukut pystyyn että saamme uuden treenipaikan sillä ilman ruoskan viuhuntaa tästä ei todellakaan tule yhtään mitään.

Kroppa? Rakin kroppa on kunnossa, alkuvuoden ongelmat näyttävät olevan historiaa. Kaulan irtopala on ja pysyy mukana matkassa ja se on huomioitava. Iho-ongelmat ovat... poissa? Pitänee koputtaa puuta mutta hei, toi rakki ei ole ollut iholtaan näin hyvässä kunnossa sitten kesän 2009. Reippaan liikunnan ja runsaan aktiviteetin vuoksi on energian kulutus kasvanut ja valitettavasti Rakkimuksen paino häilyy hiukan liian alhaalla. Yritämme sellaista hyvin lievää lihotuskuuria mutta se tuntuu toivottomalta. Treenikausi kiihtyy kiihtymistään nyt helteiden jälkeen, joten ruokaa saa antaa enemmän ja enemmän eikä painoa silti tunnu tulevan lisää. Voih, olisipa omankin kropan kanssa vastaavanlaisia ongelmia :D

Kalenteri? No ihan helkkarin täynnä mutta joka vuotisen loppukesän kaaoksen viimeiset hetket tuntuvat olevan käsillä ja jonkinlainen järjestys, oordninki, on jo näköpiirissä.
Maanantai: TOKO + B + esineruutu
Tiistai: metsäjälki / haku / peltojälki
Keskiviikko: TOKO + B + esineruutu
Torstai: Akiliito + koulutus-T 
Perjantai: B + koulutus-B
Lauantai: vapaa
Sunnuntai: omatoimi akiliito & TOKO + koulutus-T
Saas kattoa miten käy, mutta tältä se nyt näyttää. Katsotaan miten paljon osat vielä liikkuvat ennen kuin kaikki kalenterin hippuset on lukittu paikoilleen.

Kokeet? Akiliidon epiksiin ollaan menossa. TOKOn möllissä käytiin kesällä (AVO:163p) ja mennään uudelleen heti kun lähistöllä sellaiset järjestetään. Virallisiin mennään ainakin akiliidon puolella vielä tänä vuonna, TOKOon tuskin. Tai siis mennään, useampiinkin, mutta töihin, ei kisaamaan.

Muutaman keikahduksen tämä maailma taas kesän aikana teki mutta nyt myrskyt ovat laantuneet, laineet ovat tasoittuneet. Esteitä on ylitetty ja välitavoitteita on saavutettu. Nyt treenisuunnitelmat ovat selkiytyneet pienten edistysaskelten myötä, olemme palanneet normaaliin rutiiniin. Maailmamme tuntuu taas olevan mallillaan.

Jonain päivänä kirjoitan runon, laulan laulun, kerron tarinan. Huudan ilmoille sen kaiken uskomattoman mitä tänä kesänä olen kokenut ja oppinut.


maanantai 4. elokuuta 2014

Mä oon VOITTAJA !!!


Hah, paras, se mä oon :D
Ja tämä lause ei siis liity mitenkään tuohon nelijalkaiseen ihanuuteen, tämä on pelkkää minua.
I, Me and Myself, me ollaan parhaita ettäs tiedätte :D


Joku on ehkä saattanut aavistaakin, että minulla on ollut tuollainen hetkittäin häilyvä, mutta hyvin syvällinen ja intiimi viha-rakkaus-viha -suhde tämän läppärini videoeditointiohjelmaan. Sen nimi on MinäMovie. Se työskentelee MinäFoton kanssa. MinäFoto ottaa kuvat puhelimesta tahi kamerasta. MinäMovie tsekkaa aina auetessaan että onko MinäFotolla jotain uutta videonpätkää ja sitten napsaisee ne itselleen. Sillee automatic. I tykkää automatic, Me tykkää automatic ja Myself, sekin tykkää automatic. Kaik's automatic on luajan luamaa ja siten hyväks havaittuu :D
... kunnes automatic muuttuu NEVAHÖÖRD-matikiksi :(

Jotain siis tapahtui. Se automatic-tsekki-juttu noiden kahden Minä-ohjelman välillä hävisi. Kuin tuhka tuuleen. Kuin pieru saharaan. Kuin ällö ötökkä karvapersauksen perskarvoihin.
MITÄ TAPAHTUI??

No pärtskyles, kukkaan ei tiedä mitä tapahtu!!!
Nyt vaan ne kaikki ihanat Hokan otokset näkyy siellä MinäFotossa jossa niitä ei voi muokata eikä yhdistellä. MinäMoviessa näkyy vaan kaikki vanhat, jo käsitellyt jutut. Sekä ne ihanat työkalut joilla voi muokata juttuja.
KAIKKI vuonna 2014 kuvatut liikkuvat kuvat --- pfuf! tuhka tuulessa! pieru saharassa! ötökkä rakkimuksen perskarvoissa! KADONNUT!!!

Olen koko pahuksen kesän (työ-, treeni- ja vessataukoja --- nii taisin mä nukkuakin hiukan jossain välissä ja ehkä olin vähän leirilläkin ja saatoin hikkipikkisen mahtollisesti jopa lomaillakin --- lukuunottamatta siis) yrittänyt saada noita kahta Minä-ohjelmaa takaisin yhteistyön onnelliseen maailmaan. Vaan ei onnistu. Joten päätin sitten luovuttaa. Olin tutkiessani ja yrittäessäni (ja epäonnistuessani) onnistunut löytämään kasan uusia editointityökaluja tuolta ohjelmasta. Joten jotain hyvääkin tästä siis seurasi. Mutta nyt oli oikeasti aika luovuttaa. Otin ja manuaalisesti siirsin kaikki (mahtoko ne tulla kaikki?) käsittelemättömät videot MinäFotosta MinäVideoon. Hakulla ensin irti ja lapiolla kottikärryihin ja sitten kippaamalla perille. KAUHHIAN RASKASTA!!!

Vaan nyt se on tehty. Nyt niitä voi taas muokkailla.

Ja sen kunniaksi: Huitomisia á la Hekla!