Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (48) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (18) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (1) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (3) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (216) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (18) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (62) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (122) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (12) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kodin vaihtamisesta

edit: Loppukaneetti lisätty 4 h alkuperäisen tekstin ilmestymisestä.

Kaikille koiran omistajille tulee eteen se päivä. Se päivä jolloin koirasta on luovuttava. Pääsääntöisesti kyse on luonnollisesta tapahtumasta, koiran aika on loppunut ja sen sydän pysähtyy joko itsestään tai omistajan tekemän vaikean päätöksen kautta. Tämä on se johon pyritään, tilanteeseen jossa koirasta pidetään huolta sen viimeiseen hengenvetoon.

Nyt ajattelin kuitenkin kirjoittaa niistä muista luopumisen päivistä kuin tuosta luonnollisen viimeisestä.

Se ryhmä, jota en tahtoisi edes ajatella, on ajattelemattomat koiran ostajat. Ne jotka ostavat hellyttävän pennun koska haluavat rakastaa sitä. Koska lapset haluavat lemmikin. Jotka eivät tajua että pentu on pentu vain pienen hetken. Sen jälkeen siitä kasvaa rasittava rajojaan kokeileva teini ja lopuksi siitä kehittyy voimakas aikuinen. Näistä koirista moni lähtee ns kiertoon. Keltaisen pörssin, Apulan ja vastaavien kautta niitä myydään eestaas koko ajan. Ei pärjätä koiran kanssa kun ei ole alun perin ajateltu omaa tilannetta eikä koiran kehityskaarta.
Ei käsitellä näitä ihmisiä, näitä koiria. En halua. Niiden elämä on pahimmillaan yhtä helvettiä alusta loppuun asti. Osa onneksi päätyy lopulta hyvään ja osaavaan kotiin, toivottavasti niiden osuus kasvaisi mahdollisimman suureksi.

Oma lukunsa ovat myös ne koirat jotka joutuvat kiertoon valitettavien olosuhteiden vuoksi. Isännän kuolema, onnettomuus ja vammautuminen, iän tuomat ongelmat, sairaudet, elämäntilanteen radikaali muutos... näitä luonnollisia (ja vähemmän luonnollisia mutta elävään elämään välillä kuuluvia) tapahtumia joiden johdosta ihmiset eivät enää kykene lemmikeistään huolehtimaan. Näille lemmikeille yleensä etsitään asiallisin kriteerein ja raskain sydämin se uusi koti.

Se koirista luopuminen josta nyt ajattelin kirjoittaa, on harrastuskoirasta luopuminen. Tämä on pieni mutta ehkä omalla tavallaan voimakkaimpia tunteita herättävä ryhmä. Kyseessä eivät ole ajattelemattomat ihmiset jotka eivät olisi aikanaan koiraa hankkiessaan pohtineet asiaa loppuun asti tai jotka olisivat tietämättömyyttään tai ajattelemattomuuttaan tehneet virhehankinnan. Nämä ihmiset ovat valinneet koiransa niiden yksilöllisten ominaisuuksien perusteella, eivät ruskeiden nappisilmien aiheuttamien tunteiden voimalla.

Miksi nämä koirille omistautuneet ihmiset sitten luopuvat koirastaan? Yleensä on kyse siitä että koiran harrastusura loppuu eikä sille enää ole tilaa.

No tuostahan nouseekin heti kaksi kysymystä esiin! Miksi se harrastusura loppuu ja miksei sille ole tilaa?

Koiran ura loppuu yleisimmin johonkin seuraavista kolmesta syystä:
- koira ei sovellu lajiin
- koira loukkaantuu
- koira jää eläkkeelle 

Loukkaantuminen ja eläkkeelle jääminen iän vuoksi ovat aika selvää peruskauraa. Tiettyyn harrastuslajiin huonosti soveltuminen taas on monelle se punainen vaate. Eikö sitten pitäisi vaihtaa lajia sellaiseen joka soveltuu koiralle? Nyt on pakko kysyä että miksi, koiranko harrastus tässä on kyseessä vai ihmisen? Kyllä, sen koiran kanssa harrastetaan eikä koiralla, mutta edelleen se ihminen on se joka harrastaa. Kun koiran rahkeet eivät riitä, tekee ihminen päätöksen lajista. Päätös aiheuttaa menetyksen tälle ihmiselle, päätetään miten tahansa. Jos ihminen päättää pitäytyä lajissa, joutuu hän kohtaamaan uuden koiran hankinnan ja mahdollisesti vanhan koiran menetyksen muodossa tai toisessa. Jos hän päättää pitäytyä koirassa, menettää hän lajin johon on mahdollisesti panostanut jo vuosia ja jopa useamman koiran kanssa.

Miksei koiralle sitten muka ole enää tilaa? Tämäkin on kysymys joka niin nostattaa tunteita.

Yksi tapa suhtautua tähän on verrata koiraa harrastusvälineeseen. Jos se on rikki, ei toimi hyvin tai on aikansa elänyt eikä sillä enää saavuta hyviä tuloksia, miksi sitä pitäisi säilyttää? Se vie tilaa, siitä tulee edelleen kustannuksia ja se vaatii aikaa ja huolenpitoa. Jos kotoa löytyy tilaa ja kalenterista aikaa vain tietylle koiramäärälle, eikö saa hankkia uutta harrastuskoiraa ennen kuin eläkeläiset ovat kohdanneet luonnollisen loppunsa?

Toinen tapa on verrata koiraa lapseen. Jos sitä rakastaa, ei sitä voi hylätä. Rikkoutunut tai eläköitynyt koira taas on "työllään ansainnut" eläkepäivät omassa kodissaan. Eihän lastakaan heitetä naapuriin asumaan siinä vaiheessa kun tulee pikkusisaruksia.

Koira lienee käytännössä kuitenkin jotain näiden kahden välistä, eikös?

Tähän väliin muutama huomio:
- En tunne yhtäkään harrastuskoirien kiertoon laittoa vastustavaa ihmistä joka harrastaisi jotain lajia täysillä ja tosissaan.
- Jos ihminen vertaa koiraa lapseen, voit melkein lyödä pääsi pantiksi että kyseinen henkilö on joko lapseton tai hänen lapsensa ovat vielä pieniä (äitylien ja isylien realismi monasti katoaa perheenlisäysten kuoriutuessa mutta onneksi se palautuu ja jopa lisääntyy lasten kasvaessa, tämä on näitä elämän julmia totuuksia ;) ).
- Kun harrastaja joutuu laittamaan koiransa uuteen kotiin, on kyseessä todellakin joutuminen. Kentällä hän saa halauksia ja osaa ottavia lyhyitä kommentteja. Jokainen treeniryhmästä on joko ollut samassa tilanteessa tai pelkää sellaiseen joutuvansa.

Harrastuslajeista (ainakin sakemannipuolella) yleensä harrastuskoirien uudelleen sijoittaminen mielletään suojeluharrastukseen liittyväksi. Ehkä siksi että suojelu koetaan fyysisesti niin rasittavaksi että sen oletetaan hajottavan koiran kuin koiran ennen pitkää ja harrastajat koetaan kovasydämisiksi egon nostattajiksi. Suojelussa kriteerit ovat kieltämättä korkeammat kuin esim kansallisissa lajeissa. Syy tähän on yksinkertainen. Pelkkä fyysisen rasituksen kestäminen ja yksi toimiva vietti eivät vain riitä. Suojelussa on kolme eri osa-aluetta. Likikään kaikki puruissa loistavat koirat eivät pärjää pellolla. Samoin moni peltojäljellä menestyvä koira ei pärjää puruissa. Ominaisuuksien pitää olla hyvät monelta kantilta katsottuna. Suojelusta pois laitettu koira on usein kerrassaan erinomainen vaikka kansallisissa lajeissa.

Totuus ei kuitenkaan ole se, että vain suojelukoirat lähtevät kiertoon. Lähtevät ne kansallisen puolen koiratkin kiertoon jos eivät toimi. Siinä vaiheessa kun harrastetaan jo vakavammin jotain lajia, niin sitä on vain päätettävä omat prioriteetit. Jos koira ei sovellu ja kotona pyörivä lauma uhkaa kasvaa ylimittaiseksi ja koiralle on mahdollista saada hyvä koti jossa se saa kukoistaa, mitä pahaa siinä on?
Koira on rakas mutta se ei todellakaan ole lapsi, niitä ei voi verrata toisiinsa. Oletteko muuten huomanneet että vakavissaan ja pitkään harrastaneiden sukulaisilla ja tuttavilla on todellla useilla ihan helkkarin hyvin koulutettuja koiria ;) Ehdottomasti valtaosa kotia vaihtavista harrastuskoirista saa uuden kodin ilman että siitä missään netissä ilmoteltaisiin, kyllä ne kodit haetaan ja löydetään tuttavien ja harrastuskavereiden kautta.

Minä näen ison eron siihen että laitetaanko koira kiertoon ihan mihin vain saadaan vai paneudutaanko koiran uuden kodin etsimiseen sydämellä. Näen tuon eron koska olen nähnyt molempia tapoja. Ja ne ovat ihan samalla tavalla eri juttuja kuin koirat ja lapset, jotain samaa mutta eivät missään nimessä saman arvoisia.

Olen usein, tällaisten keskustelun äärellä, miettinyt tuota "koirani on lapseni" juttua. Ihan oikeasti rakastan tuota karvapersettä ihan äärettömästi ja olen valmis (tietyissä rajoissa) vaihtamaan (ja jo vaihtanutkin) harrastusta kyseisen koirayksilön ominaisuuksien vuoksi.
Mutta että se olisi lapseni? Miten se olisi mahdollista, sehän on koira, minä ihminen? 
Jos lapseni olisi vaarassa ja uhraamalla koiran saisin lapseni pelastettua... uhraisin omin käsin tuon eläimen jos se pelastaisi lapseni. Itkisin ja surisin mutta vasta jälkeenpäin. Koska milloinkaan tuo koira ei ole saman arvoinen kuin lapseni.

Harrastamisen vakavuudesta taas voisi keskustella pitkäänkin. Onko huippu-urheilijalla normaali perhe- ja sosiaalinen elämä? Tuskin. Kaikkea ei voi saada koska päivässä on vain rajallinen määrä tunteja. Uraansa keskittyneellä ei välttämättä ole omaa perhettä, perhe-elämää eniten arvostavalla ei välttämättä ole nousujohteista uraa. Emme me tuomitse muitakaan vakavasti harrastavia tai tiettyyn asiaan keskittyneitä jotka tekevät uhrauksia. Jos koirastaan luopuva harrastaja toimii uuden kodin hankinnassa vastuullisesti, en näe syytä tuomita sitäkään. Varsinkaan kun lienee selvää että koiran poislaittaminen ei harrastajalla milloinkaan ole kevyesti tehty päätös.

Tässä vaiheessa keskustelua usein nousee esiin väite että tavoitteellinen harrastaja ei rakasta koiraansa jos ei pidä sitä luonaan viimeiseen hengenvetoon. En pysty tuota väitettä ymmärtämään. Jokainen todellinen koiraharrastaja tietää että yhteistyö toimii ja parhaat tulokset saavutetaan vain täydellisellä ja molemminpuolisella koiran ja ohjaajan välisellä luottamuksella. Tuota luottamusta ei edes teoriatasolla pysty saavuttamaan ilman suurta sydäntä. 

Kaikkea vain ei voi saada ja joka asialla on hintansa. Halaus jokaiselle harrastajalle joka on joutunut etsimään eläkeläiselleen uuden kodin. Luopumisen tuska, yllättävimmissäkin muodoissaan, liittyy hyvin kiinteästi koiraharrastusmaailmaan.

Minun kotiini, kalenteriini, autooni ja syliini mahtuu korkeintaan kaksi koiraa kerrallaan. Ei enempää, valitettavasti. En usko että milloinkaan pystyisin laittamaan eläkekoiraani kiertoon.
Toisaalta on turha sano "ei koskaan" tilanteesta jossa ei itse ole vielä ollut. Jos vaikka sisareni haluaisi koiran, hänen tarjouksensa ottaa eläkeläiskoira olisi mahdollisesti minulle kuin taivaan lahja!


Loppukommentti, lisätty myöhemmin:
Hoka, tuo armain sisareni, otti heti tekstin luettuaan puhelimen käteensä ja kysyi että JokoJokoJeeMuuttaakoRakkimusNytMunLuaJOOKOJEEE!!! Pakko oli tuottaa hälle pettymys ja kertoa että tämä teksti oli vain aiheesta pohdintaa, nyt ei todellakaan ole päivän agendana löytää Rakkimukselle eläkekotia :D
Kiitos myös teille muille jotka sähköpostitse ilmaisitte halukkuutenne hoitaa Rakkimusta sen viimeiset vuodet.
SORI VAAN KAIKKI 
mutta kyllä se on kuulkaa niin että RAKKIMUS ASUU MEILLÄ JA TÄÄLLÄ PYSYY :D :D



9 kommenttia:

  1. Hemmetin hyvä teksti ja käsitteli luopumista käsitteenä niin valaisevan kokonaisuutena ettei paremmastasta väliä.
    Harrastuskoira puolesta en osaa sanoa mitään mutta surku tulee senkin talouden koiria josta Aljohkin meille "pitovaikeuksien" vuoksi tuli, jäljellä on vielä kolme (kooltaan huomattavasti isompaa rotua kuin tämä meidän beagle) ja muksuja tehdään koko ajan lisää, viimeisin syntyi joulukuussa ja on perheen neljästä, alle kouluikäisestä lapsesta nuorin (no tietysti). Ei muuten mutta perhe asuu 50 neliön rivitalon pätkässä, nuori isä on paljon kotoa pois joko töiden tai juopottelun takia joten ei liene vaikea arvata kenelle kellot soivat. Viiimeisin näistä kolmesta ostettiin muutamaa kuukautta aiemmin ennen kuin he "olivat pakotettuja" antamaan Aljohin meille, tarkoituksena että tätä viimeisintä kierrätettäisiin näyttelyissä mutta alkuhuuman n. 10:n kerran jälkeen on sekin homma jäänyt väliin. Tässä tapauksessa oli Aljohin onni (juu, en nosta meitä jalustalle) että siitä jouduttiin luopumaan "hankalan elämäntilanteen" vuoksi.
    Näitä juttuja riittää täällä Suomessakin tuhansin kappalein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uutta kotia etsivien koirien ottajia on koko ajan enemmän ja se on kerrassaan loistavaa! Suurin osa ns ongelmakoirista on kuitenkin ihan tavallisia koiria joita ei vain ole osattu pitää oikealla tavalla. Ei ole riittänyt aika tai energia tai kärsivällisyys. Ja uudessa kodissa se entinen tappelijakoira onkin saattanut paljastua mitä hienoimmaksi otukseksi.
      Aljoh fiksuna koirana teki hyvän valinnan kun sinut uudeksi isännäkseen suostui ottamaan :D

      Poista
    2. Ainakin mä olen onnellinen ja toivottavasti Aljohkin on.

      Poista
  2. *roikkuu Heklan ikkunan takana ja koittaa tähtäillä milloin se naaras istuu läppärinsä ääreen vastailemaan ja puntaroi mielessään että painaakohan se ihan suorilla Delete - namikkaa näiden jonnin joutavien horinakommenttien kohdalla*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla kentällä tämä naaras ja karvaperseensä toikkaroivat koko kirpeän keväisen illan. Ei sieltä malttanut heti palata läppärin ja deleten pariin, oli sen verran hyvää treeniseuraa taas tarjolla :D
      Illan päätteeksi vielä naatiskeltiin Hokan kanssa viimeisistä videoista, itse asiassa sellaisista joita Hoka ei ole kuvannut joten oli hällekin ihan uutta matskua. M'oon nyt kolmena päivänä koittanut saada tota editoria tottelemaan mua ja pikkuhiljaa tää edistyy. Luvassa on näes tähtihetkiä :D :D Ja ei, sun horinoita ei (vielä) ole kategorioitu joutavien joukkoon :D

      Poista
    2. No ni! Mun ois pitänyt tulla tänne näköjään aikaisemmin kun kerroit itse videon ilmiintymisen! Nyt mä kuulin sen yhdeltä maailman naiselta tuolla jossain paikassa joka...öööö..tais alkaa isolla G - kirjaimella ;D

      Poista
  3. Hui tuli ihan väreitä. Lapsettomana ihmisenä en ole koskaan ole joutunut valitsemaan tai puntaroimaan lapsen ja koirien välillä. Siks noi ehkä on mulle liiankin rakkaita vai voivatko olla? Mulla on monta unelmaa hautautunu kun koira jonka halusin näyttelyyn ei soveltunut siihen, koira josta piti tulla erinomainen koulutettava, eipäs tullut ja Jalosta piti tulla nopeammin ja enemmän ♥ Mutta vaihtaisinko, en todellakaan, kaikki ne rakkaudet joita olen saanut vastoinkäymisten päälle. Kulunut sanonta päivääkään en vaihtaisi. ( noh muutaman ja ainakin YHDEN!! )

    Mullakin on sylissä tilaa tasan kahdelle, vaikka ikä alkaa korventaa ja aika kulua loppuun omasta kehosta ja mieli tekisi, niin tekisi yhtä pörröpäätä ♥ Vielä se pennun tuoksu. Omissa käsissä. Uutena ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä nuo karvapersaukset voi liian rakkaita olla. Kyllähän ne "pelkkä rakkaus riittää"-ongelmat ovat sellaisia joissa sitä syvää tunnetta ilmennetään arjessa täysin oudoilla toimintatavoilla. Mutta sullahan tuo aivokäyrä on ihan normaali ja elät jalat maassa ja tunnustat faktat niiden omilla nimillä. Sä et pystyisi niihin ihme juttuihin joita jotkut "rakkaudesta" laittavat koiransa kestämään. Trust me. Valitettavasti tiedän mistä puhun :(

      Mä toisinaan toivon että voisin vaihtaakin muutaman päivän. Yhden sieltä ja toisen täältä, jostain kohtaa ehkä kokonaisen viikonkin... mutta ei sittenkään. Ilman niitä hieman huonompia päiviä ei sitä osaisi arvostaa niitä hyviä päiviä, näin mä sen ajattelen.

      Mä tiesin jo pienenä että mikä musta tulee isona: taitoluistelija!
      Ihan ei mennyt putkeen :D :D :D

      Poista
    2. Mä haluun diplomin seinälle " aivosähkökäyrä normaali " ♥

      Poista