Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (53) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (94) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Nyt tutisee puntit...


minä 
kouluttajana

Minä olen hyvä, eläväinen ja innostava kouluttaja. Minulla on silmää todeta eri henkilötyypeille sopiva koulutusmetodi, kykyä asettua toisen rooliin ja tunnistaa tarpeet.

MUTTA vain silloin kun ollaan minun omien aiheideni parissa. Niiden aiheiden joissa, yksinkertaisesti ja liioittelematta, minä olen asiantuntija, se jonka puoleen muut kääntyvät.
Näin se vain on. Kouluttaminen on ihanaa, se täyttää jonkin sisäisen tarpeeni. Tiedon jakaminen, oppimisen edistäminen, oikeiden toimintamallien rakentaminen. Yksi elämäni suurimmista iloista.

Koiran ohjaajan kouluttaminen.
Ja minä.
Minä koiran ohjaajan kouluttajana.
.... niih.

Tämä ei nyt varsinaisesti satu olemaan yksi niistä aiheista joissa minä olisin se hyvä, se asiantuntija, se jolta muut kysyvät neuvoa. Ei todellakaan. Tämä on aihe jossa minä olen aloittelija, vasta pintaa raapaissut. Sen verran syvältä kylläkin että tiedän jo aika tarkkaan että miten pieni osanen se on, jonka minä tunnen.
Kouluttaminen vaatii opiskelua, miten muka voisi opettaa jotain mitä ei ensin itse osaa. Ei mitenkään. Vaan tämä kun ei ole niin yksinkertaista. Jokainen koira on erilainen, jokainen ohjaaja on erilainen, jokainen koirakko yhdistelmänä on erilainen, ainutlaatuinen. Ja, kuten eräs säteilevä henkilö minulle monasti on muistuttanut: on miljoona tietä roomaan. Eli ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta, tapoja on monia.

Vaan siinäpä se. Meikäläinen kun on kotoisin maailmasta jossa kaikki on juuri siksi helppoa että vain yksi vastauksista on oikea, vain yksi toimintatapa on hyväksytty. Ei tarvitse arpoa, senkus opettelet säännöt ja lait ja pykälät ja ohjeistukset ja eikun talla pohjaan ja menoksi. Nyt kun katson koirakkoa niin päässä vilisee sen seitsemän mahdollisuutta mitä voisi tehdä mutta kieli ei päästä niistä yhtään ulos koska mikään niistä ei ole ehdottoman varmasti se täydellisen oikea vaihtoehto!

Koirakoiden kanssa on yksinkertaisesti pakko välillä kokeilla. Valittu ohjaustapa voi olla täysin oikea  mutta se ei esimerkiksi sovi ohjaajan toimintamalliin. Tai koira yllättäen reagoikin eri tavalla kuin oletettiin. Tai kokeillessa huomataan että kah keppanaa, tuohon toimiikin yllättäen vielä paremmin!

AAARGH!!!!
Mä en kestä tätä oikeiden vaihtoehtojen määrää!!!!

Ei saa pelätä virheitä
Jos ei toimi, muuta suunnitelmaa
Osa jutuista on pakko testata yrittämällä, etukäteen ei voi olla varma

Vaan.... entäs kouluttajan vastuu, miten monta kertaa on varaa kokeilla ja erehtyä, miten paljon pahaa voi määrätietoisella päin perzettä menevällä kouluttamisella saada aikaan?

Arvatkaa vaan pelottaako.
No pelottaa. Ihan hervottoman paljon.
Läpäisin The Rookie Testin ja sain kutsun The Boot Campille. Sanoin "Kyllä, kiitos!" ja ryntäsin varaamaan huonetta. Lienee sanomattakin selvää että vapaa-ajan ongelmat ovat pariksi vuodeksi ohi. Nyt pelottaa vielä enemmän...

Rankan leiripäivän päätteeksi pitkä iltalenkki ja
juomatauolla pubin sohvalla bloggaamassa.
Käy se joskus näinkin ;)



lauantai 26. huhtikuuta 2014

Pieniä hetkiä


Koira elää hetkessä.

 
Moro! Mennäänkö kattomaan, mennäänköMENNÄÄNKÖ JOOKOSTA ! :D :D

STOPPAA!!! Se.... on.. tuala, tuala se on! Niit on monta, katonytonnetualaneova!!
Siis kattokaa sen hampaita, voi härreguud, mun vaarallisen saksanpaimentimen maine menee tossa kyllä piloille, klovni se on eikä mikään pelottava rakki :D

Tuskin lienee enää tarpeen selittää mitä "tuala" oli ;)
Olen niin onnellinen, ja varsinkin siis olkapääni on todella onnellinen, sinä päivänä kun lehdet lopultakin peittävät kaikki puiden oksilla tsäkättävät oravat.


Mitäh, kuvvaaks sää? Älä häirihte, mää leikin tän ihmisen kans ny.


WHAAT?!?!?! Kaks palloo???? Kumpaa täsä ny pitäis siis kumpi noist liikahtaa voiherramujeekerronyäkkiikumpinoistensteksliikahtaakumpaamunpitästuijottaa?!?!?!?!

ÄRR!!!! Tämä, tämä se on!!!!!

Päivä taitaa olla tältä erää päättynyt :)

Se oli siinä, nymmää nukun.

torstai 24. huhtikuuta 2014

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen veriuhri


Eilen, pääsiäissunnuntaina, kävimme kentällä nauttimassa harvinaisesta herkusta, hiljaisesta hetkestä. ( Oi kuulkaa tuon voimalla meikäläinen porskuttaa taas monen monta treenikertaa. Mun Rakki on paras ja mahtavin! ) Vaikka väitinkin että toisintoa ei lähiaikoina tule tapahtumaan, niin olihan se yritettävä ;)

Maanantaiaamu, treffit kentällä muutaman muun koirahullun kanssa. Koiralle aamiainen, normi aamulenkki, ohjaajalle termarimukiin teetä matkalle mukaan ja eikun suunta kentälle.

Paikan päällä suoraan pieni kävelylenkki ja siitä kentälle. Ei perusasentoja, hihna vaan irti ja höpöttäen kentälle, sitten kanki persauksiin ja ohjaaja perusasentoon. Ilman sanaakaan, täysin vailla käskyä, lehahti Rakkimus täydelliseen, keskittyneeseen seuraamiseen :D
Juma että se on joskus tosi hyvä!

Ihan ei pysyneet äänet poissa, hiukan jouduin komentamaan. Mutta piippaukset olivat lyhyitä ja vaimeita sekä reagointi komentoon oli hyvä. Palkkaus pallolla ja sitten jäävä seiso - oi miten sekin oli hyvä! Siitä suoraan jäävä maa - ja taas oli aihetta palkkaukseen!

Ensimmäinen pikapuhdistus tehty
ja verenvuoto saatu tyrehtymään.
Jatkona seuraamista ja mahtavasta vasemmasta käännöksestä palkkaus ja VERTA!!!!
 
Putsattuna ja liimattuna :/











 Niinhän se on että kun ottaa palkan treeniliivin takataskusta, ja varsinkin seurauttamisesta, niin sehän pitäisi olla taaksepäin suuntautuva palkka! Mutta toisaalta, voihan sen heittää eteenkinpäin (vaikka koiralla on jo valmiiksikin edistämisongelmaa), ja sitten vielä niin hitaasti irroittaa että koira varmasti ehtii loikata pallon perään ja vauhdissa saa upotettua kulmahampaansa pikkurillin sisälle. Sillee sievästi, todella syvälle, koko hampaan mitalta ja vielä vähän pidemmällekin.
Nih.

Nooh, tulipa taas todettua että päivystykseen ei välttämättä kannata mennä. Kyllä siihen on syynsä että miksi toinen lääkäri maksaa enemmän ja toinen vähemmän. Jo pelkkä jonotusaika on riittävän painava syy....


Kiitos ja kumarrus
Ärränässälle
ensiavusta kentällä.
Kiitos!





Hetki hiljaisuutta


Pääsiäissunnuntai.

Aamulenkki, kirpputorikäynti, lyhyt vierailu äitini luona, kotona aamiainen ja lyhyet kauneusunet. Vielä vähän unisina suunta kohti treenikenttää. Kolmas kerta kentällä talvitauon jälkeen. Kaksi kertaa on vaan leikitty ja yhden kerran koitettu treenata, se onnistui silloin "joten kuten" eli ei ollut äänekkäintä mutta ei sitä oikeesti hyvääkään.

Vaan tänään:
Rennot, hiljaiset, keskittyneet tottistreenit.
Ei ininää.
Ei vinkumista.
Ei piippausta, ei pihahdusta.

Tämä ei taas hetkeen toistu.

Pieni, täydellisen hiljainen ja keskittynyt treeni.

Seuruuta käännöksin ja pysähdyksin, kaukokäskyt, jäävät kaikki kolme, toinen seuruupätkä käännöksin, luoksetulo yhdellä pysäytyksellä ja lopussa hetsin kautta jääviä.

Aivan hiljaa.

PÄÄSIÄISIHME!


Joku vähän väsähti treenien jälkeen :)

Parvekkeelle se näytti olevan menossa mutta tipahti matkalle...

Silmät on kiinni väsyneellä.

Olisi pitänyt videoida, unissaan juoksi ja jalat heilui niin maan penteleesti :D





lauantai 19. huhtikuuta 2014

Ceetä sydämellä, 4-6.4.2014


  • Laumaa, sydäntä, selkeyttä. 
  • Kerralla sydämen pohjasta kuntoon ja sitten eteenpäin. 
  • Tunnetila ja vietti, rakenna ja ylläpidä molemmat.
  • Jos jokin asia on puutteellinen eikä sille voi mitään, elä sen kanssa. Ja mene eteenpäin.
  • Älä kiusaa koiraa, ole reilu.

Muista tämä:
  • Aloita C rakentamalla mahtava B !

Näin sanoivat "mr Kasvattaja ja mr Tuulitukka" :D
Hieno viikonloppu, näitä lisää.



torstai 17. huhtikuuta 2014

Haaste (15.4.2014)



Vaikka moni on kottiinsa kuallu, niin silti olisi joskus viisainta pysytellä kotosalla. Nytkin sattui käymään niin, että tässä hiki hatussa monta viikkoa taas kerran raadettuani, ajattelin vapaaillan ja kauniin keväisen päivän kunniaksi lähteä pienelle kierrokselle ja lopputuloksena oli vain lisää duunia. Enpä sitä tajunnut kun arolla hissukseen kävellä töpsöttelin ja suuntasin kulkuni jurtalle päin. Teekupposta tai jotain vastaavaa virvoketta toivoin, vaan ei. Pölypilvi vain jäi jäljelle kun OP, viimeisiä päiviä pientä marsuaan hellien, karautti tiehensä viskaisten työlistan meikäläisen käteen. Eipä tässä auta kuin tehdä työtä käskettyä. Sääntöjen mukaan mennään, vassåkuu:


Säännöt:

1. Kerro keneltä sait haasteen
 Jurtalta päin se lennähti, Outo Paimen luki lähettäjän tiedoissa.

2. Ensimmäinen kuva on tärkein tai pieni kollaasi blogistasi

Ensimmäinen kuva, postauksessa numero 2 (23.5.2012). Tämä kuva ei ole tärkein, mutta kuvan tapahtumien aikaiset yhteensattumat vaikuttivat ratkaisevasti blogin syntyyn.



3. Haasta ne, jotka mainitset haasteessa
Pyydän että jokainen haasteista innostunut lukijani nappaa haasteen mukaansa.

YLEISTÄ:

Milloin perustit blogisi?
17.5.2012

Mistä blogisi nimi tulee?
Blogin nimi RAKKIMUS on blogin tärkeimmän olennon etunimi.
Rakkimus on koira. Harrastuskoira ja kotikoira. Asterix ja Obelix ovat mahtavia, sarjakuvassa käytetyt nimet ovat välillä kerrassaan hervottoman hauskoja.
Joten... koira, kotikoira.
Rakkimus Domesticus.

Mikä on nimimerkin tarina?
Hekla Myrskyrintama :n tarina siis?
Noh, Hekla on velho, noita. Noituminen kuuluu luonteeseeni, loitsiminen rauhoittaa. Eikä sovi unohtaa että Hekla on tulivuori, joka purkautuu säännöllisen epäsäännöllisesti. Vähäsen epäluotettava.
Myrskyrintama, se nyt vain on sopivan kuvaava, kertoo mun rauhallisesta ja tasaisesta luonteestani ;)

ARKISTO:

Näytä joku vanhoista bannereistasi
No juu en kun ei ole sellaista. Ihan blogistanian vakiopohjilla porskutetaan.

Viimeisin kommentti joka sai sinut hymyilemään
No itse asiassa hymy nousee huulille jo siinä vaiheessa kun huomaan että uusi kommentti on ilmiintynyt. Pidän kommenteista vaikka en sitä ehkä osaakaan kertoa. (Olen pikkaisen huomion kipeä, juuh)

Mutta tulipa muuten juuri mieleeni yksi kommentti joka on eräänlaista jatkumoa, tämä aihe lentää tasaiseen tahtiin eestaas. Sarjassamme kahvinjuonti voi olla vaarallista. Ainakin näppiksille ja näyttöpäätteille. Tällä kerralla kommentti tuli Niilon ja Jalon blogista, mutta aihe on tuttu muillekin:




Muutama kuva sinusta vuosien varrelta






Postaus, mistä olet erityisen ylpeä
Uuuh.... no ehkä tämä ja muut vastaavaa aihetta sivuavat, ne joissa olisin oikeasti halunnut olla teräväkielisempi mutta onnistuin (ainakin melkein) pysymään asiallisena.

Postaus, joka oli kuukauden suosituin
Siis blogistanian omalla työkalulla, kuukauden tilastosta suosituin?
Tänään 15.4.2014 se näkyy olevan "Kouluttajan vastuu? Voi poloinen pohjoinen :( "


Postaus, minkä haluat kaikkien näkevän
Minulla ei ole sellaista postausta. Jokainen kirjoittamani teksti on onnistuneesti (no okei, joskus vähemmän onnistuneesti, olenpa jopa yhden poistanutkin) palvellut sen hetkistä tarkoitusta. Mikä se sitten sattuikin olemaan. Tarve sepustaa, kädessä hillitön vapina joka ei taltu muulla kuin kynän heilutuksella, henkinen tarve purkautua tai valittaa, muistin virkistykseksi tai mieleen painamiseksi asian läpiajattelu... onhan noita syitä.
Ja siis joka ikinen kirjoittamani sana on tietysti laadultaan sitä luokkaa, että lukijoita pitäisi olla maan kaikista ääristä. Kynästä tulee solkenaan timantin arvoista tietoa ;P

SEKALAISET:

Oletko tehnyt teemaviikkoa?
En varsinaista teemaviikkoa, mutta lukijat saivat ehdottaa aiheita ja toteutin ne muistaakseni melkein kaikki. (No jos joku ehdottaa montaa eri aihetta, niin silloinhan riittää että niistä toteuttaa yhden, eiköstä)

Onko sinulla yhteistyökumppaneita?
Aviopuolisoni lisäksi?
No tietysti lapseni ja Rakkimus sekä luotettuni Hogatha. (Hogatha on siis paras siskoni.)

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa?
En. Enkä usko että milloinkaan osallistunkaan. En ole kertaakaan pettynyt kun olen tavannut jonkun blogistaniasta ihan tuolla reaalimaailman puolella, mutta jostain syystä isompi tapahtuma ei kiinnosta.

TILASTOT:

Sivunkatselumäärästi tällä hetkellä? 23 130
Päivän sivunkatselumääräsi tällä hetkellä? 28 juuri tällä kellonlyömällä (11:28)


LUKULUETTELO:

Blogi, jonka postauksia odotat eniten?
Se vaihtelee. Sekä omasta mielialastani että blogien kertomista tapahtumista. Semper Fidelis on sattuneesta syystä usein mielessäni. Mutta yleensä en juurikaan odota erikseen mistään suunnasta postauksia.

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen ja viimeinen
Lista on päivitysjärjestyksessä.

Blogi, johon liityit lukijaksi viimeiseksi?
No siitä on, viime aikojen kiireiden vuoksi, sen verran aikaa että en todellakaan muista. Minulla on myös kasa blogeja jotka olen jostain syystä laittanut ylös tuonne selaimen kirjanmerkkeihin enkä ole saanut aikaiseksi liittyä niihin lukijana. Toisaalta, osa niistä on sellaisia että en haluakaan tehdä niin. Syistä että moninaisista. Osa liittyy siihen että minä en kirjoita omalla nimelläni mutta olen kuitenkin helposti tunnistettavissa. Joten "hyvän päivän tuttujen" blogeihin en halua kirjautua.

KUVIA:

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi
Siis vaan kolme?!?!?!  Ei muuten onnistu. Niitä on viisi. Tuliko selväksi. Viisi. 5. Ja ne ovat tässä, siinä järjestyksessä kun sattuivat löytymään.
Ei muuten tarvinnut miettiä hetkeäkään, nämä kuvat tulivat mieleen saman tien kun tuon otsakkeen luin.








tiistai 15. huhtikuuta 2014

Orivesi 29-30.3.2014 / Part III, meitin reenit



Ryhmämme koulutusohjaaja oli minulle uusi tuttavuus. Olin kuullut hänestä mutta en kertaakaan ole ollut hänen ohjattavanaan. Ensin kävimme lyhyesti keskustellen läpi jokaisen koiran. Ikä, koulutustausta, onnistumiset, ongelmat, miten yritetty korjata, mikä ohjaajan mielestä sopii ja ei sovi... nooh, te tiedätte miten tämä homma pelaa. Koirat laitettiin ikäjärjestykseen ja kentälle marssi ensin porukan nuorin ja Rakkimus vanhimpana pääsi treenilistan viimeisimmäksi.

Meidän ensimmäiset treenimme menivät huonosti. No siinä mielessä hyvin, että Rakkimus toimi juuri kuten olin kertonutkin. Ja samoin minä. Eli kouluttaja varmastikin näki todellisen tilanteen. Mitään uutta ja maatamullistavaa ei kouluttaja sanonut. Ja sehän nyt olisikin ollut ihme, on tässä sen verran vietetty aikaa spl-koulutusohjaajien ja muidenkin kouluttajien ja seminaarin pitäjien kuunteluetäisyydellä, että en usko että tästä koiran koulutuksesta (ainakaan tätä rotua ajatellen) kovin uusia ja ihmeellisiä ja ennenkuulumattomia ideoita enää löytyy (tai noh, löytyyhän niitä jos osuu oikeaan metsäykseen). Tai tietysti jos joku lopultakin löytää sen kaivatun Viisasten Kiven ;)

Okei, siis eka treeni (la)
Piippausta, sählää, tosi tosi lyhyitä onnistumisen hetkiä. Se saakelin nurmikenttä oli paria koiraa aiemmin ruvennut muuttumaan mutaliejuksi joten siinä pienen kumpareen kohdalla meikäläinen tempaisi seuraamisen pohjanmaan kautta. Onneksi aurigon lämmittämää mutaa oli vain kaksi senttiä ikiroudan päällä. Ja meikäläisellähän oli, koska olimme pohjoisessa, tietysti pitkät kalsarit treenihousujen alla. Joten nou hätä, ravistaen pahimmat mudat veks ja matka jatkui.
Siinä tuli sitten ekat nootit.
- mä vaadin erilaista eri kerroilla
- katsekontakti pitää valita tiettyyn paikkaan, ei tietylle "tästä tähän käy" alueelle
- seuraamisen paikka on totaali väärä ja siitä aiheutuvat kaikki kääntymisten ongelmat
- koira tuotiin kentälle väärässä tilassa
- treenin alku (ohjaajan "näin me normisti treenataan") oli suunnittelematon
Verrattiin treeniä kainalopalkalla, kenttäpalkalla ja taskupalkalla.

Toka treeni (la)
Koira ajettiin oikeaan mielentilaan kentän reunalla. Tämänhän me siis osaamme, sen tunnetilan ylläpitohan se ongelma on. Puututtiin reippaasti seuraamispaikkaan sekä ohjaajan liikkumiseen ja käskyihin. Tehtiin pelkästään kainalopalkalla; appari hihnan päässä, askel taakse - käsky - askel taakse - käsky - pari kolme askelta eteenpäin jne siten että appari huolehti paikasta.

Kolmas treeni (su)
Koira tuli jo heti autosta hyvässä mielentilassa. Lyhyt lenkki, edelleen täysin oikea mielentila. Vietti nousi kun suunnattiin kentälle. Koira oli parhaimmassa tilassa mitä tänä viikonloppuna nähtiin. Vahvistettiin paikkaa. Palkattiin laumalla, pallo kainalossa lähinnä ohjaavana ja paikkaa avustavana. Puututtiin irroituksiin (jumittaa?). Treenattiin saalispalkkaa koska (hups!) ohjaaja kiepauttaa saaliin selkänsä näkymättömiin joka heilautuksella. Selittää muutan yhden pikku jutun jonka huomasin viime syksynä ;)
- a-a--o-o--e-e--ä-ä  Puhu suomea! Sano EI. Älä änkytä ihmeellisiä vaihtuvia juttuja.
Lyhyt treeni jonka aikana koira oli koko ajan oikeassa mielentilassa. Noita hetkiä ei passaa hukata, joten lyhyestä virsi kaunis :D

Neljäs treeni (su)
Kentälle suht ok tunnetilassa mutta ei siinä parhaimmassa. Ei mitään uutta tekemisessä, vahvistettiin tunnetilaa, oikeaa paikkaa, solvattiin (porukalla :D ) ohjaajan änkytyskomentoja (ryhmästä löytyi vertaistukea tähänkin) sekä palkkauskiepautuksia.  Eli loppuvahvisteluja ja hienosäätöä.
Viimeisen treenin purussa (siis jokainen treeni purettiin ohjaajan palattua kentälle; toimiva tsydeemi) kouluttaja teki yhteenvedon viikonlopusta jokaiselle koirakolle.

Meidän treeniyhteenveto
- Selkeyttä ohjaamiseen
- Mustavalkoisuutta, säännöt samalla pilkutuksella joka ainoa kerta
- Seuraamisen paikka
- Treenit pitää suunnitella ja toteuttaa järjestelmällisemmin
- Tunnetilan vuoksi vielä "about 3000" toistoa laumapalkalla mutta kainalopallo avusteena
- Stressi- ja tapakoira; rutiinia, rutiinia ja vielä rutiinia. Etumerkit joka ikinen kerta. Liikkeet pitää treenata aina eri järjestyksessä mutta ei mitään liikkeiden rikkomisia, ei minkäänlaisia.
Pääasiat: tunnetila ja rutiini.

Ja mitäs sitten...?
Edelleenkään mitään uutta ja mullistavaa ei tullut vastaan. Lauman ja kainalopalkan yhdistämistä tuolla tavalla en ole ennen nähnyt, se tuntui todella luontevalta. Olen aina kokenut hankalaksi valinnan noiden kahden välillä mutta tämä "istui käteeni" todella luontevasti. Pidin siitä miten kouluttaja luonnehti Rakkimusta. Rehellisesti antaen käytännön ohjeita; tee näitä enemmän, vältä näitä. Joka koirassa on puutteensa, niiden rehellinen tunnustaminen on oikea tie. Koiran ja ohjaajan analysointi, käytettävissä olevien työkalujen listaaminen, se on aina vaivan arvoista.
Aina silloin tällöin ihmiselle (meikäläiselle ainakin) tekee hyvää tämä tällainen treenin ja analysoinnin täyteinen viikonloppu. Vaikka lopputulos on jo ennalta tiedossa niin asioiden läpikäynti, kokonaiskuvan päivittäminen ja jo tiedossa olevien asioiden listaaminen, se nostaa muistin syövereistä kaikki tarvittavat pikkujutut taas pintaan. Muistin virkistystä ja motivaation nostoa.



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Orivesi 29-30.3.2014 / Part II, asenteista


Koiria. Paaaljon koiria. Erilaisia koiria.
Isokorvaisia, pienikorvaisia, pitkäkarvaisia, lyhytkarvaisia, ihan nylkyturkkeja, vietikkäitä, saalistavia, isolla agrella, pelkkää saalispimpulaa, hyvähermoisia, piippaavia, puhtaita stressipalloja, matkalaukkuja, suoria selkiä, krinnaavia kintereitä, kadonneita silmiä, koristekorvia. Kaikki ne on niin erilaisia.
Se mikä näitä karvaperseitä yhdisti, oli heiluva häntä.

Ihmisiä. Paaaaljon ihmisiä. Erilaisia ihmisiä.
Isoja perseitä, hyllyviä alleja, tiukkoja lihaksia, punaisia hiuksia, palaneita poskia, mutaisia treenivaatteita, atleettirunkoja, laihaakin laihempia, tasapaksuja, lyhyitä ja pitkiä, persjalkaisia, hitaita, kömpelöitä, pystyviä, hyvä koordinaatio, huono koordinaatio, reagointinopeutta laidasta laitaan, selkeitä, mustavalkoisia, rauhallisia, hermostuvia, sähliä, arjen sankareita. Kaikki me ollaan niin erilaisia.
Se mikä näitä treenipukuun sonnustautuneita yhdisti, oli hymy.


Ja härreguud jälleen kerran. Nuo kaksi ihmeellistä ja kirjavaa joukkoa kun laittaa yhteen, niin siinä on kuulkaa yhdistelmää jokaiseen makuun.

Hyvin sen huomaa tuollaisella lyhyelläkin leirillä, miten erilaisia me todellakin olemme. Miten tosissaan ja pilkun tarkkaan toiset treenaavaat. Miten vieressä joku voi ottaa rennommin mutta yhtä tarkkaan. Miten joku yrittää ja yrittää mutta oma hallinta pettää eikä pystykään olemaan niin selkeä ja mustavalkoinen kuin mitä haluaisi. Miten jollekulle riittää vain se, että ihan jokaisen treenikerran lopuksi ei tarvita paikkaustarvikkeita. Miten vaikeaa se palkkauksen ajoitus välillä onkaan. Eikä koiran kanssa leikkiminen tule jokaiselta luonnostaan. Ja kaikki tämä kun pitäisi vielä suhteuttaa sen koirayksilön tyyliin!
Niin joka junaan ja jokaiseen vaunuosastoon meitä riittää.


Sinä, se henkilö joka treenistä toiseen tarvitsee niitä paikkaustarvikkeita ja vain siksi että on helpompaa antaa arjessa periksi, miksi sinä tulit leirille? Et suostu ääneen tunnustamaan todellista ongelmaa vaan kierrät sen. Yhä aina uusilla tavoilla, mutta edelleen kiertäen.
Tulit leirille nauttiaksesi leiristä, yhdessäolosta, kuuluaksesi joukkoon. Tulit leirille koska sieltä on saatavissa asiantuntevaa apua, neuvoja, ohjeita kädestä pitäen.
Miksi et käyttänyt tilaisuutta hyväksesi? Kaikki me olemme vuorollamme avun tarpeessa näiden karvaperseiden kanssa. Koirasta ja ohjaajasta riippuen ongelmat ovat erilaisia, mutta kaikilla niitä on. Satavarmana. Olisitpa antanut kouluttajan auttaa...


Sinä, joka olisit halunnut leirille mutta et kehdannut. Mitäs jos ensi vuonna? Leirillä todellakin oli koiria ihan joka lähtöön. Niille viettityhjiöille, laahaaville matkalaukuille, niille löytyy konstit. Niille rähisijöille, näpeille kävijöille, itsenäisille tutkimusmatkailijoille, niille kaikille löytyy ideat ja konsti. Oli se syy tai aihe mikä tahansa, ne on kaikki jo nähty.

Parhaimpia juttuja näissä leireissä onkin tuo osaamisen keskittyminen. Jos kouluttaja on mielestään hiukan avun tarpeessa jonkun koirakon kanssa niin ei muuta kuin vihellys ja kohta paikalla on tukena toinenkin koulutusohjaaja. Ja silloin kun samalla mäellä niitä on toistakymmentä paikalla, niin kyllä aikasen uskomaton saa se ongelma olla johon ei mitään ideaa löydy!

Toiset meistä treenaavat omaksi iloksemme, nautimme tekemisestä ja ehkä kisa silloin, toinen tällöin. Toiset taas asettavat itselleen lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita ja treenaavat etukäteen tehdyn suunnitelman mukaan. Osalle BH on yksi välietappi matkan alussa, osalle se taas on hohdokas ja mahdollisesti vaikeastikin tavoitettava lopullinen päämäärä.

Nämä kaikki ovat eroja. Eivät silti erottavia tekijöitä. Yhdessä tekeminen koiran kanssa on meitä lujasti yhdistävä tekijä.
Silti meistä löytyy niitä, jotka kehtaavat ääneen mollata eri reittiä kulkevia, eri asenteella treenaavia. Ja varsinkin eri linjaista treenaavia.
Monet ihmiset valitettavasti paukuttavat poskiaan tästä aiheesta erittäinkin negatiiviseen sävyyn. Treenikentillä, koulutuksissa, somessa.
Leirillä on kuullut keneltäkään poikkipuolista sanaa linjajakoihin liittyen.

Kyllä me vain mennään ensi vuonnakin.


Mutta ehkä jätämme illanvieton viimeiset tunnit väliin, kyllä se olisi kannattanut vähän nukkuakin ;)


perjantai 11. huhtikuuta 2014

Älämölöä (23.3.2014)

23.3.2014

Tuoal me taaperrettaan, näetteks! Tää kuva o otettu sillon ko mä lopultaski sain luvan lopettaa sairaslomal makkaamisen. Lährettiin kiärtään semmonen lyhyt kiarros siin hallin lähistöl, sillai me aina tehrää ennen reenei. Täsä vaihees mää viäl luulin et kannattaa kävellä tollee viksust ja vilmaattisest. Koetin nääs pohjustaa et varmana pääsen sit kans juaksemaan ko tuulispää ja tekemää semmosii valtavii loikkii esteitten yli ja tempasemmaan kässärikäännöksii - juu, niitäki tual välil täytyy tehrä. Niin vähä mää viäl mistään mittään tiäsin :/



Enks mää olekki viisaa ja viksun ja vilmaattisen näköne otus! Mää ole niin ylppiä mun ilmeist.


Vaa kylä tää elämä on välil niin epäreiluu. Ajatuksis siinsi sellane parin tunni rupiama ihanaa loikkimist ja koikkimist ja liitämist ja keinui ja renkait ja esteit ja rimoi ja muurei ja kepei ja voi että vaiks mitä ihanuuksii mitä saa niin helkkarinmoisel vauhril suarittaa. Niiih. Melkkest tuli tippa linssiin (ja ton toiseenki paikkaa...) ko sitä aattelin. Mist mää olsin voinu tiätää et meil o joku ihme sääntö ny voimas. Mää kans noist säännöist! Et koska me ei olla vähää aikaa riahuttu lainkas ja koska mul ol vähä krämppää tosa persauslihaksiston viäres, tai kyles se oikiast oli, ni me ei sit hypitä! Eikä juasta holtittomast! Et sillai rauhallisest mukamas vaa!
Kyl tää o nii maa ristuksen epäreiluu!

Rakkimuksen sairasloma on loppumassa. Tottista on jo saatu hiukan treenata ja nyt olisi tarkoituksena ns. päästellä agiliitohöyryjä ulos. Eli epätoivoinen yritys saada muistutettua mieliin että täällä ei haukkua louskuteta koko aikaa (HAH!) vaan tehdään keskittyneesti töitä. Aivan päivänselvää on että tämä ensimmäinen  hallikerta sairasloman jälkeen tulee olemaan pelkkää haukkua ja huutoa, mutta toivottavasti saamme tilanteen sille tasolle että viikon päästä kehtaamme mennä ohjattuihin treeneihin. Ja tietysti ohjaajakin on tauon aikana ruostunut ja unohtanut ainakin puolet (Tai sit mahrollisesti ihan KAIKKI!!) asioista, joten niidenkään muistiin palauttaminen ei olisi lainkaan huono juttu :D

(Videossa on äänet täysillä, suosittelen varovaisuuteen...)


Linkki juutuupiin mikäli tuo ylläoleva upotus ei toimi.

Mennääks jo maate, vähä mää väsährin....






keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Orivesi 29-30.3.2014 / Part I, yleistä


Kevään kalenteri on täpösen täynnä, vapaita viikonloppujakin näyttää olevan ruhtinaalliset kaksi kappaletta. Tuo viime kuunvaihteen viikonloppu ei kuulunut näiden kahden joukkoon. Lauantaina aamulla käännettiin kuljetusvälineen nokka kohti Oriveden opistoa. Tavoitteena SPL Kansallisten Tottisleiri. Matkaa yhteen suuntaan kertyi aika tarkkaan 200 kilometriä.

Ensin tietysti normaali aamulenkki aamutuimaan ja siitä sitten kahvimukillinen kourassa baanalle. Rakkimus otti ajomatkan täysin levon kannalta, takapaksin häkistä kuului vain tasaista tuhinaa. Parikymmentä kilometriä ennen määränpäätä nousi sieltä kuitenkin karvainen korvapari ylös ja auton täytti tasainen pyytävä piippaus. Pissitauko huoltsikan metsässä ja huoltsikalta samalla pysähdyksellä kuskin kahvimukin tankkaus.

Ajomatkan ajoitus meni täydellisesti nappiin. Tuon melkein puolentunnin pissi- ja remuamistauon ansiosta olimme paikan päällä 10 minuuttia ennen tilaisuuden alkua. Auto varjoon, pikakusetus, huoneen avaimen nouto ja sitten meikäläinen olikin valmis siirtymään muiden koirahullujen laumaan.

Ja meitä hei riitti! Ihmisiä about 63 ja koiria hiukan enemmän eli 70 . Onneksi koulutusohjaajia oli paikalla... muistanko nyt oikein jos sanon että 9? Eli ihan mahtavan kokoiset ryhmät oli saatu jaettua, koiria 6-8 per ryhmä. Minä en ollut esittänyt mitään erityistoiveta ryhmän suhteen ja aiheeksi olin kohdallemme merkinnyt *rummunpärinää* "tunnetila"! Kuka olisi voinut arvata että tuollaisen aiheen valitsen :D

Oriveden Opiston rakennusten välissä on tilavat nurmialueet. Tiedättehän, kävelytie lammelle ja sieltä eri rakennuksiin, hiekkaisten teiden välissä nurmialueet joissa pensaita ja siellä täällä puitakin. Sekä yksi jänskä risuista rakennettu julmetun kokoinen pallura. Pallo. Pyörylä. Sinne nurmialueille leiriydyimme retkituoliemme kanssa.

Tämä kuva on opiston sivuilta. Kuvan alareunassa alkava nurmialue on se kohta missä me ensimmäisen treenipäivän vietimme. Harmittavaa että opiston sivuilta ei löytynyt kuvaa tuosta hienosta isosta piha-alueesta.

Leirin järjestäjät olivat aika hyvin saaneet säätilauksenkin onnistumaan. Kevätaurinko paistoi ja lämmitti mukavasti. Samaan aikaan valitettavasti myöskin kevätviima teki töitään ja maa hohkasi kylmää.... eli varjossa paleli, auringossa poltti naamansa ja nurmikenttä koki kauhun hetkiä kun tällainen määrä erilaisia jalkoja talloi sitä kaksi päivää putkeen. Meikäläinenkin yritti esittää hallittua ja aktiivista seuraamista siirtyen sujuvasta askeltamisesta äänen nopeudella suoritettuun neljäsosaspagaattiin (ne ketkä ovat nähneet videoilta meikäläisen ruumiinrakenteen, ymmärtänevät mitä tämä käytännössä tarkoitti) keskellä juuri ilmiintynyttä mutalammikkoa. Onneksi aurinko kuivasi mutaiset housut nopeasti.

Opiston nurmikenttä keski kuin kestikin aika hyvin tuon rankan viikonlopun. Mikä on erittäin hienoa, kehdataan tullaa uudelleenkin ;)

Yleisesti ottaen leiripaikkana tuo oli kerrassaan toimiva. Nukkumapaikka löytyy melkein 200:lle hengelle, ei ihan mutta melkein. Huoneissa on max 2 sänkyä, joten ihan schaissenhajussakaan ei tarvitse nukkua. Varsinkaan kun käytettävissä oli toimivat saunatilat ja lisäksi huoneissa oli hyvät suihkut. Kaiken kaikkiaan tilat olivat toimivat ja erittäin siistit.

Jumppasali auditoriokatsomolla oli loistava paikka yhteistilaisuudelle ja viereinen luokkatila keittokomerolla toimi täydellisesti illanistujaisten puitteina. Meille riittivät koristeiksi tyhjät tölkit (mistä ihmeestä niitäkin oikein siunaantui???) ja ajanvietteeksi varmoin ottein näytellyt treenitoisinnot.

Hiukan sitä omalta osaltani tuli mietittyä, että pitäisiköhän sittenkin syödä sanansa, perua lupauksensa ja jättää eräs vähintään kolmivuotinen homma sittenkin tekemättä??

 
Olisitteko arvanneet että vesi, pulla ja sokeri voisivat tietyissä olosuhteissa olla erittäin huono yhdistelmä...



maanantai 7. huhtikuuta 2014

Kouluttajan vastuu? Voi poloinen pohjoinen ;(


Siis voi härreguud mitä soopaa koiraihmiset toiselleen kouluttavat!

Törmäsin juutuupin ihmeellisessä maailmassa videosarjaan jossa oli kaksi täydellistä helmeä. Toinen oli C-osan ("c-osa" my leviä ass!) treeni ja toinen noudon ensimmäinen treeni. Henkilöiden puheesta ja ympäristöstä päätellen tapahtumapaikka oli erittäin pohjoinen osa kotimaatamme. En viitsi linkittää videota tähän (varsinkin kun tuo "c-osan" video sattui juuri olemaan kiivaan keskustelun kohteena ja ohjaaja on sen eetteristä poistanut vaihtanut tiedoston nimen) koska videolla näkyy neuvoja täysin noudattava pätevän tuntuinen ohjaaja sekä (rodun huomioiden yllättävänkin) hyvä ja aktiivinen koira. Ohjaajan nimi on löydettävissä ja jos linkkiä jakaisi niin pilkka osuisi ohjaajaan.

Valitettavasti videon tiedoissa ei ollut tuota kouluttajan/molarin nimeä. Hänen neuvonsa olivat näet jotakin uskomattoman ja järjettömän välimaastosta. Koiranlukutaito vielä huonommassa jamassa kuin meikäläisellä ja teoriaopinnotkin olivat näköjään jääneet lajin tutustumispäivän tasolle. Koira tarjosi moneen kertaan aktiivisuutta ja yritti ymmärtää että mitä siltä vaadittiin. No eipä sitä aktiivisuutta palkattu eikä sille koiralle kerrottu suuntaa, ei edes vihjeitä annettu vaikka moneen kertaan kauniisti pyysi ja yritti, ojan kautta metsään se lopulta lähti kun järjen ääntä ei kentältä ressukka löytänyt....

Ymmärrän hyvin mitä tuolla on tapahtunut. Kouluttajamäärät jos alueella huitelevat lähellä nollaa, niin sen oppiin mennään jonka luokse päästään. Ja jos lajia ei tunne, niin silloin sitä purematta nielee kaiken mitä kouluttaja sanoo. Vaan kyllä jumal'vita pitäisi kouluttajalla olla jokin vastuu! Ketuttaa tietysti ohjaajan puolesta joka koiraansa nyt on väärin kouluttanut ja rahansa kankkulan kaivoon heittänyt, mutta oikeasti tässä rankimman laskun maksaa se ressukka koira. Vinttihän siinä sekaisin menee kun tuollaisessa idiotismissa yrittää selvitä. Ainoa joka tässä tapauksessa selvisi ilman jälkiseuraamuksia, oli "kaiken pahan alku ja juuri" eli rahat taskuunsa käärinyt "kouluttaja".

Niin moni meistä (ja varsinkin meikäläinen!) antaa koiralleen ristiriitaisia ohjeita, ei pysty ohjaamaan selkeästi ja olemaan rehellisen mustavalkoinen. Minun oikeudentajuni mukaan (vaikka ei tämäkään aivan oikein sille koiralle ole) on vähemmän väärin saada koira sekaisin siksi että ei onnistu vaikka yrittää parhaansa kuin jos tarkoituksella ohjaa ja kouluttaa päin prinkkalaa eikä edes ota asioista selvää.
Nykyaikana, juutuupin ja kaikille auki olevan bittiavaruuden aikana, on ihan turha sanoa että tietoa ei olisi tarjolla. Ja jos koulutat, vieläpä rahastaen, niin on täysin kunniatonta kouluttaa schaissea. Nih.


Muoks.
"C-osan" video ei siis ollutkaan poistunut eetteristä vaan sen nimi on vaihdettu. Lisäksi koiran ohjaaja on lisännyt siihen koiran ja kouluttajan nimen sekä selvennyksen että aikoinaan ovat treenanneet silloisen tietotasonsa mukaisesti, kuluneet pari vuotta ovat tuoneet lisää tietoa ja tyyli on muuttunut. Koirakin on kuulemma edelleen täysissä järjen voimissaan.
Tarina päättyi onnellisesti. Mutta osoittaa, että metsien siimeksissä sattuu ja tapahtuu... ja maksajana on yleensä se syyttömin. Se koira.