Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (53) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (94) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 30. tammikuuta 2014

Merry Xmas wieder igen


Toisilla meistä on joulu useammin kuin toisilla.

Toiset meistä ovat ehkä niiiin KILTTEJÄ että siksi meillä on useammin joulu! Lahjoja pukkaa kun on IHANA ja KILTTI ja VALLOITTAVA ja RAKASTETTAVA

Mun rinsessa on paras, kattokaa mitä mää sain!

Ja siis kuten kuvasta näkyy, niin mut pakotettiin poseeraamaan vaiks olisin halunnu leikkiä.


Blogihiljaisuudesta huolimatta olemme metelöineet elävässä elämässä. Ehkä hiukan liikaakin. Innostuiko ohjaaja taas kerran ylenpalttisesti? Heittikö työpaikkastressi yli ja häiritsi harrastuksia? Vaihdevuodet? Krooninen hartiakipu vaivaa? Kaamosväsymys? Liikaa jotain ja liian vähän jotain muuta?

Olipa syynä mikä tahansa, niin ohjaaja on nyt onnistunut tuhoamaan kaikki treenit alkaen viime lauantaista maanantaista*. Huoh.

Oikeasti, oikeasti, miettikää ja huomioikaa missä mielentilassa treenaatte!
Nyt siis olemme sarjassa "Tee niinkuin minä sanon, älä niin kuin minä teen!"

Hyvä treeni parantaa paskimmankin päivän. Vaan siinä päivässä pitää olla valmiiksi edes hyvä pohjavire, muuten se paskin päivä tuhoaa parhaimmankin treeniyritelmän.

  • Pysy rauhallisena
  • Puhu lempeästi 
  • Ole reilu
  • Vaali hiljaisuutta
  • Seuraa tunnetilaa, myös omaasi! 
  • Nauti henkisestä yhteydestä ......... jos sen löydät ;)
  • Pysy hetkessä, niin se koirakin tekee!
  • Lopeta oikealla hetkellä

* Korjattu koska....

lauantai 25. tammikuuta 2014

Lopussa kiitos seisoo


Niih. Sillee joku mulle on joskus aikoinaan sanonut.
Että kun ahkeraan tekee ja oikeesti yrittää, niin kyllä se siitä sitten jonain päivänä onnistuu.

Sarjassamme TÄHTIHETKIÄ

Keskittynyttä treenaamista.
Aina ohjureilla, muutamaan kertaan keskeltä yksittäinen poissa.
Eri kulmista, eri etäisyyksiltä lähetyksiä.
Eri kulmista, eri etäisyyksiltä ohjauksia.
Suoraan lähetystä, esteen kautta lähetystä.

Toistoja, variaatioita.
Ja taas toistoja.

Tässä tulos.
Ja mikäli blogistania pelittää, niin tuo samainen näkyy siis sekä tuolla alla että tämän linkin kautta juutuupin syövereissä.


Hekla kiittää treeniporukkaa, varsinkin sitä kannustavinta ;P




perjantai 24. tammikuuta 2014

Talvinäytelmää Turussa, part 2



Sunnuntainen pakkasaamu. Eilisestä akun väsähtämisestä oli otettu opiksi. Nyt lähti auto hyrräten käyntiin. Jälleen kerran normaali viikonlopun aamu. Muut jäävät tuhisemaan lämpöisiin sänkyihinsä ja minä Rakkimuksen kera suuntaan auton kokan kohti toimintaa. Aamun ensimmäinen reissu vei meidät tuttuun sunnuntaiseen tapaan viettämään kirpputorikierrosta äitini kanssa. Minä teen milloin mitäkin löytöjä, yleensä mökille jotain pientä. Tai vaikka ihania vanhoja nappeja villatakkeihin laitettavaksi. Ja tietysti pakolliset aamukahvit kioskilta. Rakkimus taas on erikoistunut löytämään NallePuh - leluja. Jokin siinä keltaisessa hunajaa syövässä elikossa punaisine liiveineen, jokin juju siinä on. Niitähän on tähän huusholliin jo tuotu erinäinen määrä. Kaikki ovat päättäneet päivänsä nautinnollisin merkein (ainakin jos Rakkimukselta kysytään) ja näin tullee luultavimmin tapahtumaan jatkossakin.

Kirpparilta palattuamme herätin talon isännän, paiskasin hänet autoon kuskinpukille ja totesin että  nyt on tarkoitus liikahtaa sinne Winter Dog Show:n suuntaan. Näin tapahtui Rakkimuksen jäädessä aamiaista sulattelemaan. Säkkituolissa se tuhisi kun oven suljin.

Näytelmissä ei sakuja ollut, niiden kehä oli ollut jo lauantaina. Vaan kauheasti muita rotuja oli tarjolla. Ja muutamia tuttuja kasvoja tietysti.

Tästä voisi puhua taas paljon ja vieläkin enemmän. Siitä ovatko näytelmät hyväksi vai pahaksi rotujen jalostukselle. Löydetäänkö se terve rakenne näytelmissä vai työnäytteissä. Ovatko tuomarit oikeasti asiansa tuntevia vai ohjaako raha ja subjektiivinen näkemys toimintaa. Miksi muotovalioksi voi tulla pelkillä näyttelytuloksilla mutta kaikkiin muihin valioihin tarvitaan sen työnäytteen lisäksi myös riittävä näyttelytulos; onko tässä mahdollisesti jokin äärettömän suuri epäreiluus kyseessä. (Jos ei ole, niin pliis vääntäkää joku mulle rautalangasta tämä, minä kun en tuosta reilua peliä löydä.)

Muutamien omistajien kohdalla (ja tämä kommenttini nyt siis onneksi koskee vain pientä osaa niistä omistajista... ei minimaalisen pientä, mutta kuitenkin vain pientä osaa) mieleeni nousi ajatus: Onko äiti ottanut noilta naisilta barbinuket pois liian aikaisin?

Näytelmissä on aina myös välinemyyjiä. Rensseleitä, pelejä, vehkeitä. ( Oikeita välineitä ja tarvikkeita, ei koiria eikä siskoja ;P ) Kävellessäni 187 000 erilaista shampoo- ja hoitoainepulloa sisältävän hyllyn ohi kiitin itseäni helppohoitoisen koirarodun valinnasta. Superhyper imurin siivotessa piimää pois kangasrahin päältä mietin kiitollisuudella omaa vanhaa rotiskoani kotona ja harmittelin lompakon keveyttä. Magneettikorukojun kohdalla mietin todella ankarasti miten vesikipon pohjalle asetettu magneetti asettaa veden oikeanlaiseen järjestykseen ja luonnolliseen suuntaan kallelleen ja juotuna täten vaikuttaa viidellätoista erillä hyvällä tavalla koirani kaikkiin fyysisiin vaivoihin, tarvittaessa myös psyykkisiin. Ja lisäksi vielä maistuu koiralle paremmin.

Hihnoja, pantoja, valjaita. Heijastimilla, valoilla tai ilman. Mantteleita, pusakoita. Vinkuleluja, treenileluja. Palloa, patukkaa, kapuloita. Merkkejä, tötsiä, ihan mitä vaan.
Kiasus sitä tavaran määrää!

Nahkahihnoja katselin mutta en löytänyt mieleistäni. Liian heppoisia tai liian lyhyitä. Mutta jotain aina tarttuu käteen. Alennusloota, kolme lelua kympillä. Meillähän on käytössä noita solmupalloja. Niitä ovat ihanat treenikaverit meille ostaneet kun sellaisiin ovat törmänneet. Niitä löytyy useistakin paikoista, mutta yleensä ne ovat hervottoman isoja. Kotoa meiltä löytyy kahta kokoa. Useampi sellainen about tennispallon kokoinen. Ja sitten yksi sellainen vieläkin pienempi. Sen on Raippis tuonut meille saksanmaalta. Se on kerrassaan täydellisen kokoinen taskussa kuljetettavaksi. Treeneissä sitä ei yleensä olekaan käytetty vaan se on sellainen mukana kulkeva kappale. Nyt löysin toisen samanlaisen, yhtä pienen siis, tästä alennuskorista. Pitihän se siis napata sieltä mukaan. Kaveriksi sille otettiin saman tyylisuunnan edustaja, eli samaisesta narujutusta solmittu patukka. Ei treenileluksi vaan ihan leluksi. Sitä tuntuu olevan kiva pureskella. Saas katsoa montako viikkoa se pysyy ehjänä. Kolmantena vaan ei välttämättä vähäisimpänä tarttui käteen tuollainen nelisakarainen pieni heittojuttu. Se on sen verran pieni, ja vieläpä taitettavissakin, sekä materiaaliltaan toivottavasti "ei hiekkaa keräävä" että sepäs saattaakin olla erittäin kätevä agilityssa.



Sitten on tietysti se paras ja pakollinen ostos. Aivan kertakaikkiaan hervottoman kilohintainen nahkaluu. Iso ja painava. Sekä nimenomaan hirven nahasta tehty! Se kun on naudalle allerginen tuo karvapersaus, niin naudannahasta tehdyt saavat suupielet auki (sarjassamme uskomatonta mutta totta). Lisäksi hirven nahasta tehdyt ovat huomattavasti paksumpia ja vahvempia joten niiden kanssa joutuu tuo purukalusto oikeasti tekemään töitä.

Eikä tarvinnut kahta kertaa Rakkimukselta kysyä että kelpaako :D






torstai 23. tammikuuta 2014

Pläänejä


Treenaaminen on mielekkäintä silloin kun edistytään ja saavutetaan tavoitteita. Ja on perskuleen hauskaa samalla! Sitä ei sovi unohtaa.

Millaisin välinein tällainen treenaaminen sitten löydetään? No avainsana on nimenomaan välineet. Sillä kuten kaikki muukin, on myös koiraurheilu välineurheilua. Eli ihan alkuunsa pitää hommata tarvittavat pelit, vermeet, välineet ja rensselit.

Alkuun (ja hyviin tuloksiinkin jopa!) pääsee jo suhteellisen pienellä arsenaalilla. Tässä välinevarastosta ne kolme kaikkein tärkeintä listattuna:

1. Aktiivinen koira



2. Kannustava treeniporukka



3. Hyvin tehty treenisuunnitelma, tai vaikka useampikin
 


Ja näillä eväillä vain taivas on rajana!





maanantai 20. tammikuuta 2014

Talvinäytelmää Turussa, part 1


Se tuli kuulkaa talvi. Ja pakkaset.
Olen saattanut tästä jo mainitakin, mutta pakkasta on sen verran että asia on toiston arvoinen.
Se tuli kuulkaa talvi. Ja pakkaset. Nih!

Lauantaina, kaikkien muiden tuhistessa lämpimissä sängyissään, repäisin Rakkimuksen ylös lattialta, avasin sen suun väkivalloin ja tungin jääkylmän lihaklöntin sen sisuksiin. Se oli tooooosi vaikeeta.
Siis antaa tolle rakille lupa vetäistä aamiainen kitusiin jo ennen aamulenkkiä.
Oikein pakottaa sain :D Aamiaista! Heti sängystä! Ou jeeee :D :D Sitten olikin aika tempaista kaikki omistamani villa- ja toppakuteet niskaan ja poistua etuvasemmalle. Eli ulos. Sinne pakkaseen. Heeei, mun mantteli, mihis se jäi? Töppöset? Alasti tonne pakkaseen vai? Jotain pukinetta heei !?!

Eipä ollut kyllä Rakkimuskaan ylenpalttisen innokas ulkoilemaan. Muiden nukkuessa, jopa auringonkin, vain me kaksi pakkasessa. Se venytteli, tepsutti "nurkalle", tyhjensi rakkonsa ja teki uukkarin. Otti suunnan ulko-ovelle ja selkeästi suunnitteli unien jatkamista. Ja ideahan sinänsä oli kerrassaan loistava. Rakko tyhjä, vatsalaukku täynnä, ulkona pakkasta, sisällä ihanan lämmintä. Vaan ehhehhei, ei niin. Treenit. Tottistreenit kuten joka talvisena lauantaiaamuna. Otin suunnan autoa kohti ja jossain vaiheessa karvakorva tajusi että kuljimme eri suuntiin. Se pysähtyi kesken unisen askeleen ja sen korvat sojottivat täysin eri suuntiin. Olen aina luullut että vain kengurut pystyvät siihen? Autoon?!? Unet karisivat silmistä ja karvasalama oli autolla hengähdystä nopeammin. Autoon, mennään jonnekin OUJEE lets hit te roud mään!!

Vaan aivan turhaan. Autoa ei kiinnostanut. Ei laisinkaan. Pieni kieltävä inahdus, ei muuta kommenttia. Pakkanen %€&&#€!!!

Eipä sitten muuta kuin Rakkimuksen vastaherännyt aktiivisuus takaisin sinne mistä pulpahtikin ja suunta kohti ulko-ovea. Kaivaessani kohmeisin sormin avainta taskustani sain mahtavan idean! Jos auto ei kerran suostu käynnistymään emmekä pääse treeneihin, niin sittenhän ehdimme mennä Turkuun Winter Dog Show:n katsomaan sakukehässä kiertäviä tuttuja! Innoissani patistin Rakkimuksen rappusia ylös ja kotiovella tajusin... jos se auto ei käynnisty pakkasen takia treeneihin, niin tuskinpa se sitten käynnistyy myöskään näytelmiä varten :/ Siis miten vinksahtaneesti voikaan vastaherännyt ja pakkasesta kohmeinen aivolohko toimia.

Eteisen lämmössä varmistin päättelyketjuni oikeellisuuden. Auto ei starttaa. Piste. Ei treeneihin. Ei näytelmiin. Ei siis lähdetä minnekään. Näin ne aivot kämpän lämmössä lopultakin päättelivät.

Ja eikun kauneusunille :D Sitten pitänee keksiä jotain muuta tekemistä. Väistä muidu, sä seisot mun pedin edessä! Pesiskö pyykit? Väistä?? Vai laittaiskos tiskit? VÄISTÄ!!! Toisaalta voisi myös siivota tuon hyllyn tuosta... Väistä nyt!! Kiasus miten vaikeesta toi voi olla? Mee nukkumaan! Aamiainen, se on tekemättä. Jep, aamiaista kehiin. Tai ehkä menen sittenkin jatkamaan uniani. Jep. Sittenkin unta kaaliin.



Aasinsillalta roikkuessani huomasin...
Että ylösnousemuksia tapahtuu edelleen. Että kaikki saattaakin olla ikuista.
Täytynee kaivaa raippa naftaliinista ja varmistaa että joukot pysyvät ruodussa ;)

torstai 16. tammikuuta 2014

Ulinaa ja älämölöä, tökkimistä ja komentelua


Olo on kuin nuorella kokemattomalla tytöllä. Ihan kuin oltaisiin menty ajassa taaksepäin. Enkä nyt tarkoita mitään erityisen positiivista. Huoh.

Ulinaa
Älämölöä
Tökkimistä
Komentelua
Voe vitsit, mää en ekaks tajunnu että mitä sää horiset, mutta nym mää honasin! Sää tarkotat että mää oon taas ollu PIIP PIIP UUUUAAAAAA, eiks ni? Sitä sää tarkotat :D

Agiliidossa Rakkimus on viime aikoina, eli tauon jälkeen ja varsinkin viime sunnuntain omatoimitreeneissä, ollut yllättävän hiljainen ja keskittynyt. Oikein on mieli (ja korvat!!) levännyt kun on ollut niin onnistunutta treeniä ja mahtavaa tekemisen tuntua.

Vaan se oli vain hetken huumaa.
Ja se kyseinen hetki meni jo.

Tottistreenit.
Raippiksen vetäminä.  
Joooo, oliks vähä kivaa hei! Mää olin et "PIIIIPAAAA UUUUAAAA PIIIIPAAA UUUUAAAA" ja te teitte raippiksen kans sellasii hassui ilmei :D :D

Rakkimus konsertoi koko treenin ajan. Tökki ja komenteli, hyppeli ja latasi ylipainetta hermojohtoihinsa ja siinähän se sitten oli. Ihan pazkaks meni koko treenit. Mitkään vanhat vippaskonstit eivät auttaneet. Lopettiin sitten treeni ja napattiin patukka esille. Sen kanssa päästiin tekemään jotain ja hiukan laskettua sitä ylenpalttista painetta. Seuraaminen oli kerrassaan mahtavaa ja keskittyminen aikases uskomatonta. KUN patukka oli kainalossa. Eli Rakkimus pystyi toimimaan vain kun palkka oli kuonon edessä ja sen näki. Hiukankin kun palkkaa koitettiin poistaa näkyvistä niin jopas alkoi ulina. Huoh.

No patukan kanssa sitten treenattiin. Ihan oikeastaan siitä syystä että en halunnut näiden jo valmiiksi persiilleen menneiden treenien pilaavan tätä treenihallia. Niin helposti kun koirat paikalle saapuessaan siirtävät itsensä samaan olotilaan jossa ne olivat kun kyseiseltä paikalta viimeksi pois lähtivät. Joten siksi patukkaa ja keskittyneisyyttä ja hyvässä mielentilassa pois.

Kyllä minä nyt olen niin pettynyt.
Itseeni.
Rakkimuksen piuhoihin.
ITSEENI!!!

Huoh.


maanantai 13. tammikuuta 2014

Puruvoimaa!!!


Tottiksen hallikausi alkoi reilu viikko sitten.
Lauantaina pk-porukan kanssa oli ensimmäiset hallitreenit ja tiistaina illalla oli ensimmäinen "oma hallivuoro". Keskiviikkona Raippiksen vetämät treenit, hallissa nekin. Torstaina agiliito Rautalankamiehen ohjauksessa.

Ollaanko me levätty, onko tauko tehnyt terää? 
Jaa siis mikä tauko? Toi vajaa viikko vai?
"kyllä tottakai, ehdottomasti olemme levänneet
ja täysin valmiita uusiin koitoksiin"
Kiasus muidu että sää osaat olla pölö!
Viiden päivän "tauko" ei ole tauko.
Mää tartten ainaski kuukauren loman!
 
Mahtavaa!
Nyt voimme siis lyödä lukkoon uuden treenisuunnitelman ja iskeä kiinni toteutukseen. Hienoa!

Joo justiinsa.
Varo vaan,
sitä ei ikinä tiiä mitä tapahtuu
ku väsyneenä paukkaa menemään....

Lauantaina aloitimme rauhallisesti, ensimmäinen hallitreeni kuukausiin. Siis tottista ajatellen. Ja yli kaksi vuotta siitä kun tuossa kyseisessä hallissa on viimeksi käyty. Perusasentoa, lyhyttä seuraamispätkää, jäävää seisomista ja paluuta eri puolilta. Haettiin keskittyneisyyttä ja tekemistä, oikeaa fiilistä. Jäävässä piti todellakin jäädä ja odottaa. Ääneen ei reagoitu. Palkattiin reilusti. Saatiin aikaiseksi hyviä lyhyitä pätkiä. Oli aikases hianoo, mää tykkäsin. Hieno ensimmäinen hallikerta. Se keltanen pallo oli aikases kiva.
Seuraavalla kerralla tehdäänkin jo pidempää pätkää, huomioidaan äänenkäyttö sekä palataan normipalkkaukseen. Eli siis palkataan vähemmän, nythän ei enää olla tekemisissä minkään pennun kanssa. Häh!?! Mitä toi tarkotti? Minä en palkatta töitä tee. Nih!

Tiistaina omalla hallivuorolla. Ihan uusi halli meille joten ensin tutustuttiin paikkaan ja sitten kaksi lyhyttä treeninpätkää. Reilu palkka taas käytössä jotta paikka tulee positiiviseksi. Seuraavalla kerralla täälläkin sitten palataan normipalkkaan. Tarkoittaa sitten muuten niitä Raippiksen treenejä. Ne kun ovat samalla hallilla, seinän toisella puolella.

Perusasentoja. Hiljaisia ja äänteleviä. Lyhyttä, keskittynyttä. Hyvä kauden alku, katsotaan miten nopeasti tämä saadaan tuhottua :D / Pallopalkka maassa.

Patukkaleikistä jääviä. Seiso / istu / maahan.
Jännää.
Seisomisessa laittaa takajalat hiukan koukkuun, kuin ei olisi varma että mennäkö alas vai ei... Pitänee ottaa takapihalla näitä samoja treenejä pitkästä aikaa, siellä näitä on tehty paljon joten palautunee sitä kautta mieleen.
Maahanmenossa Rakkimuksella on koko viime kesän etupää mennyt nopeasti ja persaus jäänyt hitaaseen hissiin. Nyt koko kroppa meni samaa vauhtia... eli hitaassa hississä. En ole tuollaisia maahanmenoja tällä elikolla ennen nähnyt. Tehtiin muutama patukka-avusteinen nopea ja saatiin hiukan vauhtia. Pitää muistaa avustaa välillä.
Istumiset olivat normaaleja. Rakkimuksen hitaita. Tätä ei enää tulla korjaamaan, tällä mennään. Hyvä se on :D

Patukalla hetsatessa on mukana aina oma jännittävä momenttinsa. Pallossa näet on naru. Purukalusto tähtää palloon. Joka siis ei ole suoraan siinä kädessä kiinni vaan siinä on välissä se ihana narun pätkä. Silloinkin voi jotain pientä "sivuosumaa" tapahtua. Rakkimuksen kanssa tämä ei ole milloinkaan ollut ongelma. Se irrottaa välittömästi kun tajuaa että nyt on käsi välissä. Ainoastaan nuorempana ja nimenomaan paksujen talvikäsineiden kanssa joskus oli likipiti-tilanteita. Mutta niistäkin selvittiin aina vain hansikasvammoilla. Vaan tuon patukan kanssa kun tulee helposti pidettyä siitä patukan päästä suoraan kiinni. Tai niin minä ainakin eilen tein. Ja sitten hetsasin. Jääviä asentoja. Hetsiä. Asentoja. Hetsiä.... ja sitten yhden kerran käsi olikin vähän hidas. Vai minä nopea ;P ?

Kaksi pientä reikää sormien päällä,
yksi turvonnut ja IHAN SIKAKOVAA hittiä kunnolla ottanut sormen kohta
(näyttää päältä ehjältä vaan sisäpuolelta onkin sitten valmista mummonmuusia)
sekä reikä (ei näy kuvassa) tuolla sormen juuressa
(tämä on se kohta jota kiduttaessa kannattaa tökkiä).
Auts!

Miten se käsi muuten voi näyttää ihan normaalilta ja tuntua #€&€#!!

Agilityn kontakteihin liittyen meillä oli meidän uusi lelu mukana. Matala "pöytä". Sillä rakennetaan nyt alastulokontaktia. Ja uskomatonta... Miten niin uskomatonta? mutta toi karvapersaus älysi tämän todella nopeasti. Johdatin namilla yli ja pysäytin niin että takajalat olivat vielä pöydällä mutta etujalat jo laskeutuneet lattialle. Pari kertaa jompi kumpi takajaloista jäi lattialle, sitten tökittiin sitä jalkaa vähän ja heti kun nosti pöydälle JEEE, tuli palkka! Siirryimme nopeasti jo siihen että ohjasin kädellä liikkeen alkuun ja annoin käskyn, ylitti pöydän itse ja jäi oikeaan asentoon ja JEEE taas palkka! Tästä ei nyt edetä liian nopeasti vaan tässä kohdassa vahvistellaan. Minä eri etäisyyksillä ja suunnissa, muuten samalla systeemillä.

Kiasus kuulkaa kun heti alkuvaiheessa opettaa koiralle erilaisia oppimistapoja, niin sehän hoksaa vaikka ja mitä uusia juttuja tosi helposti! Olin odottanut että tähän vaiheeseen pääseminen kestäisi muutaman viikon, mutta hei, tämä oli vasta toinen kerta kun tällä pikkupöydällä treenattiin.
Tänään otetaan pari vahvistusta tästä kotona ja sitten torstaina katsotaan saadaanko sitä yhdistettyä jo oikeaan esteeseen. Se olisi mahtavaa, hallitreeneissä voisi vahvistella oikeilla esteillä ja kotitreeneissä tuon pikkupöydän avulla, samaa juttua ja samoilla vaikeisasteilla siis molemmissa. Veikkaan että kyllä se yhdistettyä saadaan, on tuo sen verran ajatteleva yksilö. Sen jälkeen rakennetaankin sitten kestoa, etäisyyttä ja suuntia.


perjantai 10. tammikuuta 2014

Voitto!!!


Allergia
Yliherkkyys
ARKELIA!! :D

Se on sellainen juttu että tuo karvapersaus ei puhetta ymmärrä. Ja kun se on nyt jo muutaman vuoden (eli koko elinikänsä miinus ensimmäiset 10 kk) tottunut kihnuttamaan kutiavaa leukaansa allergiaoireiden vuoksi, niin arvatkaapa mitä tapahtuu kun oireet ovat hallinnassa ja meikäläinen sanoo jotta "nyt ei enää kihnuteta sitä leukaa"? Hä? Minäpä kerron mitä tapahtuu. Ei mitään. Ei yhtään mitään. Mitäh? Sama kihnutus jatkuu. Jatkuu ja jatkuu vaan.

Kiellän.  Hä? Kihnutus pysähtyy. En kuullu, toista, mitä sää sanosit? Kihnutus jatkuu uudelleen. Kielto. Hä, puhu selvemmin! Kihnutus pysähtyy. Emmää ymmärrä? Kihnutus jatkuu. Ja jatkuu.

Mikä onkaan paras paikka kihnuttaa leukaansa? Matto:D Se uusi eteisen matto :D :D Sohvan reuna. Siitä päästiin eroon kieltämällä. Kynnykset. Sekin loppui kieltämällä. Matot. Huoh, se loppui vasta kun kämpästä poistettiin matot.

Sitten tuli syksy. Kurakelit. Ja UUSI MATTO :D Monta monta taistelua voitettuani hävisin sodan. Eteiseen oli hommattava mudan ja hiekan pysäyttävä matto. Huoh. Matto, matto, mattomatto:D

Yhden kerran tämän mattosodan jo hävinneenä tiesin että kieltäminen ei auttaisi. Juu ei todellakaan, kiellä muidu minkä jaksat, mää, mun leuka ja matto, oooohh! Joten nyt oli otettava käyttöön uudenlainen aseistus. Hä? Siis mitä, aiotsätulla mun ja mun maton väliin vai?!?

Näin siinä näet kävi. Maton reunan päällä on valkoinen pyyhe ja siinä näkyy verta. Koska joku sat#€%&#€nan idiootti AiKuka? :D ? käy kihnuttamassa siinä maton päällä leukansa rikki. Leuan jossa ei ole allergiaoireita. Leuan joka ei kutise. Leuan jota ei tarvitse kihnuttaa. Leuan, joka kärsii siitä että sen kihnuttaja harrastaa tällaista täysin turhaa ja vahingollista toimintaa vain koska kyseessä on paha tapa josta joku idiootti ei vain pääse eroon!



Kengät. Kengät ovat minun uusi aseeni.
Asettelen kenkiä ympäri mattoa yön ja työpäivien ajaksi. Näin tuo iso rotjake ei mahdu siihen matolle eikä saa kihnutettua sitä leukaansa.



Minä niin voitin tämän sodan :D :D


:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:
:


BUAHHAHHAAAA!!!! 
ARKELIA MAI ÄÄS, TÄÄ ON VAAN NIIN NANNAKUDAA :D :D


Get lost, älä häirihte, mää nukun nyt!
 *kihnuti, kihnuti*




tiistai 7. tammikuuta 2014

Raketeist


Kuahuvaa, nakei, päärynii, juustoi, sellane tähre malline hetelmä, lissää juustoi Voi Mamma Miia mitkä tuaksut!, salaatei eri värisii, patonkii, raksui, poppareit...
Ne oli vähä niinko kemut. Sellaset myöhäset kemut. Ensteks alusa päivä oli iha normaali. Mää sain aamulenkin ja aamuruuan ja sit ko mää pääsin nois ihmisist erroon, ne lähti sinne töihi-paikkaan, ni sit mää sain oikkest kunnolliset kauneusunet! Päivän paras hetki, ehrottomasti. Sit ko mul tuli vähä tarvis päästä ulos puskasseen, ni sit noi jo tuliki takas siält töihistä. Siin sit käytii lenkil ja sen jälkee mää vahtisin autoo sil aikaa ko ne haki viäl kaupast jottai ruakii. Et iha sellane normipäivä. Yhtään me ei reenattu mut ei kyl pitänykkä. 

Kattokaas ko toi muidu sanos sillo joskus marraskuun lopusa et "nyt meil alkaa reenitauko". Se siis vaa sano sillee, ei se sitä tosisas tarkottanu.  Huijas. Kusetti suarastaan.  Siäl me kato liirettii, akiteeraamasa vaiks kui helkkarin monta kertaa. "Reenitauko" :D :D Kyl mua iha oikeesti kuulkaa nauratti jo sillon ko se muidu sano sen :D Siis uskoko joku teistä sen? En mää ainaska, en sit piänen piäntä hetkeekä. 

Vaan nyt meil oli kuulkaa iha oikee reenitauko. 
Ei reenattu yhtään!!! Iha melkkest kokonaine viikko reenitaukoo!!!
Ja tän "ruhtinaallisen" BUAHHAHHAAAA:D tauon keskell oli noi kemut.

Kisu kävi kylässä....


Ne kemut vähä oikeestas niinko yllätti mut. Kattokaas ko mää ajattelin et se päivä ol siinä, kaikki tärkee oli tehty. Nii siis paitti iltaruaka. Mut noi on muutenki vähä huanoi kattomaan kelloo siin iltasel et aikastens ussein mää saan sapuskat vähä mille sattuu aikaan. Ni siin kohtii ko mää olin jo ajatellu et nyt olis sit aika ruvet vähä tönimään tota muiduu ruakakaapin suuntaa, ni sit me lährettiinki viäl ylimääräsel lenkil. Ei siin sinänsä mittään ihmeellist ollu, mut sit me käytiinki hakemas se toinen niist suvun "mammeleist" meitil kottii. Se vähempi matala tapaus siis. 

Noi ihmiset levitti sit niit kaikkii niitten omii hyvyyksii pöyräl ja rupes syämää. Mää luulin jo et ne on unohtanu mut kokonans, mut onneks se mammeli oli meil. Sil oli kassis mua varten iha oma hyvyys :) Mää sain semmosen ihanan pyöreen... siis ei sillee pyäree niinko pallo vaan sillee vähän niinko semmonen suippo pyäree... ni sellanen valkonen juttu. Yleensä ko mää saan semmosen ni se mennee sillee raksahtaen rikki ja sisält valuu semmast ihanaa löysää juttuu. Mut joskus ko se raksahtaa rikki ni se ei valukka lainkaa. Simmottis kävi täll kertaa. Se ei valunu lainkaa ja se piti vähän niinko melkee pureskella. Siis sillee pehmee se on mut ei sitä pystyny nualemaan vaan piti ihan syädä. Nii et sain määki sit jottai hyvyyksii.
Vaiks vähä mua kyl jäi kaivelemmaa ne juustot. Ne tuaksus niin pal hyvil. Mää olisin voinu ihan kauhian miälelläni vähä maistella niit...

Sit ko noi ihmiset sai syätyy ni sit ne herätti mut ja me lährettiin ulos. Se oli tosi kivaa. Siel oli oikkeen paljo ihmisii siäl kentän viäres. Kauhian monil oli lampui mukana et nähtii mihin käveltii. Mää olen monta kertaa ennenki nähny ko taivaal lentää värei ja valoi ja ilmas on semmane hassu haju. Se on vähä sama haju ko ampumaradal on. Ne ei yleensä ol kauheen kiinnostavii ne lentävät valot, ne mennee niin ylhääl ettei niil oikkee voi mittään tehrä. Siis hetken niit voi kattella mut ei se mittään niin miälenkiintost ol. Siis yleensä. Niinko aikasemmin. Nyt täl kertaa mää ajattelin et mää voisin vaiks yrittää ottaa ne kiinni. Syöksyy akiliitotekniikalla oikkiaan suuntaan ja jumalaton hyppy ylöspäin! No ei niit sillai kiinni saanu ja toi muidu (joka siis roikku mun hypätesä painolastina hihnan toises pääs) veti vähä hernet nenään ja sano mul et sai olla viimone kerta! Ni et vähä niinko lyhkäseen loppus toi meitin yökävely. Mut ei se haitannu ko sit me mentiin takas kottii ja mä sain ruakaa :D


perjantai 3. tammikuuta 2014

MaxiTsemppiTonttu - liikkuvaa kuvaa med ääni


Muistatteko kun tuossa pikkujoulun aikaan kävimme pokkaamassa (buahhahhaaa!) Tsemppi Tonttu tittelin Maksi luokassa (epikset, mölliluokka)? Minä muistan. Varmaan ikuisesti muistan :D Juu, niin määki muistan! Oli putkee ja putkee ja putkee ja A-estettä eestaas ja aikaa vaikka millä mitalla ;D
Oli meinaan sen verran huikeasti putkeeeeeen vedetty suoritus noin niinkuin ensimmäisiksi agilitykisoiksi. Vaikka sitten olikin vaan pikkujoulun epäviralliset leikkikisat, niin kuitenkin! Kisa on kisa ja palkinto on aina ansaittu. Minä en tätä kyseistä kisaa enää lähde ruotimaan koska Rakkimus on aiheesta jo kunnon selitykset sepustanut. Minun kontolleni jäi taistelu tuon video-editorin kanssa. Ihan ei tuo meidän yhteistyö vielä kulje täysin saumattomasti, mutta jonkinlaista pätkää on saatu aikaiseksi. Ja jotta ei tulisi rutinoita, niin nyt näissä on heti alkujaan ääni mukana ;)

Suurkiitos kameran takana häärineelle Hogathalle!
(Jos kuva heiluu, niin se johtuu siitä että Hogathan kädet tärisee kun se nauraa.)

Ei tää nyt toimi!!!
Pirskule!

Ei onnistu ton videon linkittäminen juutuupista eikä lataaminen suoraan tähän, elikättens tehdään näin:

Tässä linkki juutuupiin. Siellä se video on.


Aasin sillalla rutisee...
Miksi aina välillä nuo videot voi linkata tänne juutuubin kautta ja sitten taas välillä ei voi? Kertokaas nyt viisaammat, kiitos!


torstai 2. tammikuuta 2014

1825 päivää elämää!


Kauheeta!
Iha hirveet!
Voiko tuo olla tottakaan!
Siis mä en uso!
Viisi vuotta, miten nopeasti aika kuluukaan.
Siis viis vuatta, mää en uso! Ei voi olla totta. Siis sehän tarkottais et mää olisin niinku... keski-ikkäine!! Melkkest niinku vanha. Eihä mul viäl ees nivelet kitise eikä mittää. Mää ole iha ko nuari pentune!
Niin sinä vielä olet kuin pieni pentu. Ainakin noin mentaalipuolelta...

Niin se aika vain kuluu. Siitä on viisi vuotta kun I-pentueen seikkailut alkoivat. Paljon mahtuu näihin päiviin. Kaikkiin tuhanteenkahdeksaansataankahteenkymmeneenviiteen (1825) päivään.

Näitä lisää ja paljon :D

Oi niitä aikoja kun se vielä oli pieni ja lutunen :D



Videoiden editoinnista


Tämä ei ole pelkkä koirablogi. Tämä kertoo myös koirakon toisesta osapuolesta, siitä ihmisestä. Sen ihmisen elämään kuuluu paljon sellaisia asioita jotka eivät liity koiraan. Ihan niistä kaikista täällä ei kuitenkaan kerrota. Mutta sitten on myös sellaisia asioita jotka eivät suoranaisesti liity koiraan mutta kuitenkin sittenkin liittyvät. Vaikka tuo videoiden editointi. Koiratreenejähän tässä kuvataan. Ja nimenomaan niitä videoita editoidaan. Joten muutama sananen siitä.

Joskus se editointi on vaikeaa.
Ja joillekin (esmes mulle) se on vielä himpun verran vaikeampaa.

Välillä sitä voi myös harrastaa erilaisella tavalla.
Tässä Hogatha pitää huolen että A) kaikki tärkeä tulee kuvattua ja B) että nauhan voi julkaista ilman että kukaan katselijoista voi vahingossakaan tunnistaa kuvassa esiintyvää ihmistä. Tiedättehän sen tavan, "sumennetaan" ihmisen kasvot, se on juuri se juttu jota minä en osaa tehdä. Vaan Hogathapa osaa :D

Taidanpa ottaa vaihteeksi sen normikameran (meikäläisellä se tarkoittaapi reisi- tahi perstaskussa mukana roikkuvaa aifööniä) jotta voin välillä keskittyä näihin postauksiin enemmän sillee tekstin sisällöllisesti + liikkumattomilla kuvilla. Nuo liikkuvat kuvat kun eivät edelleenkään meikäläistä täysin tottele ja hermohan siinä meneepi.

Saimme muuten taloutemme isännältä uuden treenilelun tuossa juuri ennen joulua. Syynä laiskuus, emme ole sitä vielä kokeilleet. Vaan nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja lämäistä tuo lelu lattialle ja istahtaa siihen viereen namipussin ja klikkerin kanssa. Katsotaan mitä Rakkimus saa aikaiseksi...