Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (52) HERMOT!!! (11) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (93) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 31. lokakuuta 2013

Hiipivä saksanpaimenkoira, piilotettu harrastaminen


Olipa kerran, kauan kauan sitten, kaukaisessa maassa....



Maamme kulttuurin kehdossa katuja asteli kaksi nuorta ihmistä yhteisen elonsa alkutaipaleella. Oli ensimmäinen oma pesä (vuokralla mutta viis siitä), oma pesukone, työpaikat, pankkitilit ja kuukausittaiset palkat. Hankittiin televisio (ja se pesukone!! hyvästi nyrkkipyykki!) ja auto. Kännyköitä ei hankittu, tarina on todella kaukaa menneisyydestä, puhelimet olivat tuolloin vielä johdoilla kiinni seinässä.

Koira. Löytyi täydellinen koira.
Pentu varattiin vaan valitettavasti kohtalo puuttui peliin ja kyseinen sukuhaara sammui.

Kello tikitti aikaa ja kalenteri siirtyi päivästä toiseen.
Hups! Vuodesta toiseen...

Lapset, asuntolainat. Elämä.
Paljon elämää.

Miten paljon vanhemmille jääkään vapaata aikaa siinä vaiheessa kun teini-ikäiset lapset itsenäistyvät. Ei tarvitse enää antaa kyytiä harrastuksiin, ruokaakaan ei tarvitse joka päivä tehdä koska lapsetkin harrastavat ruuanlaittoa. Teinit osaavat myös käyttää imuria ja pesukonetta.

Harrastus. Nyt vanhemmillakin on aikaa harrastaa jotain.
Jotain aktiivista mielellään.

.... joskus muinoin mietittiin koiraa. Olisiko nyt sen aika? Nyt lopultakin? Mietittiinhän sitä silloinkin joskus kun lapset olivat pieniä, mutta kalenteriin ei mahtunut. Sohvaperunaa kun taloon ei haluttu. Ei ole reilua ottaa koiraa jos sille ei ole aikaa. Vaan nythän sitä aikaa siis on riittämiin.

Puolisen vuotta ajatuksella leikiteltiin. Ensin kevyemmin mutta sitten ihan tosissaan. Mietittiin käytännön järjestelyjä, esim työajat kun molemmilla on joustavat. Ja siis joustavat molempiin suuntiin eli välillä tehdään pitkääkin päivää. Työaika tuppaa olemaan joustavampi kuin koiran virtsarakko.
Kuviot selvenivät ja lopulta tehtiin päätös.
Koira hankitaan. Minulle.
Harrastuskoira. Aktiivinen sellainen.

Vaan mikä rotu? Ja mikä harrastus, mikä laji?

Harrastuslajin ei ollut niin väliä. Se kun riippuisi niin paljon koirasta, sen ominaisuuksista. Osa lajeista ei kiinnosta, esmes metsästys (se olisi vähän vaikea toteuttaakin, kun tuota metsää on meikäläisellä vähän niinkuin ei lainkaan) ja vesipelastus (mää hukun helposti) tai raunioilla kiipeily (mää oon kankee ja paksu ja kömpelö). Näyttelyt taas eivät kiinnosta, se ei ole sellaista aktiivisuutta mitä haluan.

Sitten se rotu.

Tehtiin kaksi listaa. Mitä koiralta halutaa ja mitä se ei saa olla.

Koiran pitää olla / saisi mielellään olla
  • aktiivinen harrastuskoira
  • jokasään koira
  • mukana kulkeva koira (ei taskussa!)
  • keskikokoinen
  • toimiva koira
  • perhekoira
  • hyvä hermoinen
  • sopiva ensimmäiseksi koiraksi

Koira ei saa olla
  • elinkelvoton (kuonoton, liian isot aivot, silmät tippuu päästä, selkäydinhalkio jne) eli sairaaksi jalostettu rotu
  • päivittäin harjattava tai huollettava 
  • ihan minikokoinen
  • maksikokoinen
  • pelottava (minua on joskus kakarana purrut saksanpaimenkoira, ei siis sellaista)
  • sohvaperuna
  • ADHD

Siinä sitä sitten pyöriteltiin kuulkaa rotutietoja eessuntaas. Ja takaisin. Riviin ja jonoon, pisteytettiin, annettiin plussia ja miinuksia.

Vaikka minä mitenpäin niitä asioita järjestelin, niin pelottava saksanpaimenkoira keikkui aina jokaisen listan yläpäässä. Aina. Siitä saakelista ei vaan päässyt eroon. Joten sitten minä luovutin. Tein uuden rajauksen koiralle: sen on oltava pentu. Minä todellakin aidosti pelkäsin saksanpaimenkoiraa. Järkeilin että pentua en pelkäisi. Ja jos se kasvaisi vierelläni, en pelkäisi sitä yksilöä aikuisenakaan.

Kävin saksanpaimenkoirakentällä. Ne pitivät koiriaan vapaina siellä kun treenasivat. Seisoin mökin rappusilla ja selkääni pitkin valui tuskahiki kun kädet taskussa vapisten tuijotin niitä koiria. Ne olivat vapaina, ilman hihnaa!! Mutta mikään maailmassa ei ole ilmaista. Jos todella haluaisin sellaisen koiran olin määritellyt, olisi tämän pelon voittaminen hinta. Samalla se olisi palkinto. Pelosta eroon pääseminen.

Se keskittyneisyys. Kontakti ohjaajaan. Työskentelytahto. Täsmällisyys. Tekemisen ilo. Ohjaajan ja koiran yhdessä tekeminen ja hetkittäinen suoranainen riemu. Pitkäjänteinen työskentely. Vaatiminen ja palkkaus. Työ ja palkinto.

Sen minä tuolla kentällä käydessäni näin.
Sitä minä halusin itselleni. Pelot ovat voitettavissa.

Päätös oli tehty. Minä hankin itselleni saksanpaimenkoiran.





Sinulle, Niilo ja Jalo, kertomus siitä miten saksanpaimenkoirat hiipivät elämääni ja mistä vaiheesta aktiivinen harrastaminen oli mielessä.

Otsikkotekstin muokkaukseen liittyen: 
Hiipivä tiikeri piilotettu lohikäärme


3 kommenttia:

  1. Hyvä tarina ja uskonpa että tuosta sun pohdiskelustasi ja listauksistasi on esimerkkiä monelle ensimmäisen koiran ostajalle. Nimenomaan tuo ettei oteta koiraa jos sille ei ole aikaa pitäisi jokaisen koiranostajan ehdottomasti muistaa koska sillä Ikean rahilla ja koiralla on aika perkeleesti eroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se rahi ei väistä käskettäessä eikä sitä tartte ruokkia eikä viedä ulos kuselle rankkasateella tai paukkupakkasessa. Molempia voi kyllä käyttää jalkatukena sohvalla löhötessä.

      Poista
  2. Tää oli erittäin hyvä juttu. :) Musta on aina ilahduttavaa kuulla näitä tarinoita ihmisistä, jotka on voittaneet rotuennakkoluulonsa tai jopa pelkonsa tiettyä rotua kohtaan. Omassa tuttavapiirissä on yllättävän monia sakuja arastelevia ihmisiä, vaan kovasti on mieli muuttunu, ku ovat päässeet tutustumaan tohon meiän hurttaan naamatusten.

    Tommosen "mitä koiralta haluan?" -listauksen laatimisen ois syytä olla pakollinen vaatimus ennen koiran hankintaa. Ja rotuun perehtymisen myös, ettei sitä vaan mennä kriteereillä "se on kivan värinen" tai "naapurilla on tosi kiva sellanen, joten varmasti siitä omastakin tulee samanlainen".

    VastaaPoista