Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (48) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (18) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (1) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (3) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (216) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (18) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (62) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (122) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (12) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

perjantai 30. elokuuta 2013

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Treenaamisesta

(toim.huom. Sisältää voimasanoja. Ei koskaan ennen ja taas jälleen kerran.)


Rakkimus

Rauhalliset, rakkauden täyttämät, namitreenit edistyvät hiljalleen. Väliin on otettu onnistuneesti pidempää seuraamista, väliin on tehty vähän aktiivisempaa seuraamista ja opeteltu olemaan kiljumatta kulmissa ja käännöksissä. Kaksi kertaa on jopa onnistuttu seuraamaan takaperin ilman ylimääräistä piippausta tai vietikästä haukahdusta.

Jäävissä on taas samaa vanhaa ongelmaa, varsinkin tuossa seisomisessa. Ei sitten jää paikoilleen ei millään. Pari kolme korjaavaa askelta pitää aina ottaa. Ja sitten pitää lähteä valumaan minua vastaan palatessani... Huoh.

Paikallamakuuta parantamaan otamme ensi treeneissä käyttöön Christa Enqvistin esittelemän menetelmän. Siinä koiralle, joka jo osaa olla maassa, kerrotaan että paikkamakuussa keskitytään ohjaajaan. Koiralle tarjotaan melkeinpä ylitsepääsemättömiä houkuttimia ja toivotaan että se lankeaisi. Kun näin tapahtuu, ohjataan koira takaisin alkuperäiseen paikkaan ja huomautetaan että ehhehhei, ei noin. Menetelmä näytti hyvältä. Siinä ohjaaja on todella lähellä koiraa ja näin päästään kiinni kaikkeen epätoivottuun mitä koira voi tehdä, maan haistelusta ja asennon vaihdosta paikalta ylös nousemiseen. Katsotaan miten se Rakkimuksella toimii.

Virhe!!
Mää kämmäsin. Mää. MINÄ. KÄMMÄSIN.

Oltiin isännän kilpailureissulla mukana. Metsässä.
Sivuhuomautus: Rakkimus löysi kanttarelleja. Mun kanttarellikoira, mää oon niiiiin ylpeee!!! Ja sit Piskimus tuli ja teki niistä selvää. Eipä tarvinnut vaivautua sienisoossin tekoon.
Tehtiin metsäretki, löydettiin siis sieniä sekä kaikkea muuta mukavaa haisteltavaa. Sekä valitettavasti myöskin aika reilusti iankaikkisen vanhaa piikkilanka-aitaa. Puiset aidanpylväät olivat jo melkein kokonaan lahonneet, mutta piikkilanka oli vielä voimissaan :(

Mutta se virhe. Kämmäys. Se tapahtui kun Piskimus oli autossa ja treenasin Rakkimuksen kanssa. Ampumakatoksen takana oli ihastuttava pieni aukio jonne ammunta kuului jonkin verran eli se siis toimi häiriönä. Kasvillisuus oli todella matalaa ja maanpinta yllättävän tasainen. Kerrassaan mahtava treenipaikka.
Ja sitten ohjaaja meni ja kämmäsi. Tiputti ihan treenin alussa liivin taskusta Piskimuksen pallon. IHAN STANAN PER%&/€%&&LEEN TYHMÄÄ!!!!!
Eihän siitä sitten mitään tullut. Rakkimus kävi ylikierroksilla pallolle. Kaikki ne namitreenit, pallottomat viikot. Hukkaan. HELEVATA!

Nyt alkoi sitten palloton kausi ja namitreenit alusta. Nollasta. Unohdetaan edistyneet treeniliikkeet ja aloitetaan ihan alusta. Yksi askel. Kolme askelta. Nolla askelta. Seitsemän askelta. Kaksi askelta. Huoh.




Piskimus

Eteentulo: Eipäs hypi enää! Saas kattoa hyppiikö kentällä taas, siellä on tälläkin veijarilla vietti korkeammalla. Mutta nyt siis osaa tehdä sen mitä pyydetään. Hyvä Piski!

Istuminen: Minähän sanoin että osaan tehdä tästä yhtä hitaan kuin Rakkimuksellekin. Onneksi valehtelin hiukan. Ei se ole ihan niin hidas. Hyvä mutta hidas. Reeniä reeniä :D

Maahanmeno: Tätä on taivasteltu. Kun ei itse ole tajunnut ja minä päätin että en auta. Vaan nyt se tajusi! Lopultakin kaikkien kiemurtelujen ja kuopsuttamisien ja käden päälle istumisten jälkeen tolle rotanhännälle lopultakin tuli mieleen mennä maahan! Ja siitähän irtosi saman tien palkka. Ja sitten uutta putkeen. Monta kertaa. Ja kuulkaa, se on ihan mahtava teknisesti. Tipahtaa yhtenä hissinä alas. Jes! Tällaisena jos sen saisi pidettyä... Hyvä Piski!

Seisominen liikkeestä: Vitsin pimpulat mikä vauhti :D

Seuraaminen: Peruutin hiukan ja palasin "edessä seuruuttamiseen" koska sivulla alkoi hyppimään. Kitketään tuo hyppiminen nyt kokonaan tässä edessä pois eikä pilata tuota sivua.

Perusasento: Hah, nälkäinen hurtta on tässä kuulkaa tosi hyvä ruokakipon kanssa. Ja näköjään kaikki mikä tehdään ruoka-astian avulla, menee suoraan selkärankaan.

Ota-jätä -leikki: Nopea, se on niiiiiin nopea. Ja hyvä! Mun Piski.

Rätti: Tietynlaista rauhoittumista näkyvissä. Onkohan se hyvästä vai pahasta?

Jälki: Tehdään nykyään pitkiä jälkiä. En tee lainkaan tyhjiä enkä kulmia. Jälki on välillä hiukan serpentiini ja pidän huolen että joka jäljellä on välissä vaikeampia kohtia jotka palkitaan hiukan runsaammalla namilla seuraavilla askelilla. Tyhjiä en tee koska keskityn alkujälkeen. Kerta kerralta Piskimuksen alkujälki on rauhoittuu nopeammin... siis sehän säheltää niin saakelisti ensimmäiset 82 askelta. Tai nykyään enää vain 24 askelta :D Mun nenäkoira edistyy :D

Paukkumisesta: Olimme seuraamassa kilpailuma ampuma-radalla. Tai siis teimme metsäretken siinä radan vieressä sekä treenasimme pienellä aukealla kuuloetäisyydellä paukkeesta. Tämä oli Piskimuksen ensimmäinen retki ampumaradalle. Ja mitä teki hän, kun autossa ollessaan kuuli ensimmäiset paukaukset? Ei mitään. Nosti korviaan, katsoi ympärilleen ja kun kukaan ei reagoinut mitenkään, otti katsekontaktin, sai namin palkaksi, laittoi päänsä alas ja... nukahti! Mitä teki tuo kun treenasimme paukkeessa. Elämänsä parhaat maahanmenot! Että se siitä paukkuarkuudesta. Hyvä Piski!



maanantai 26. elokuuta 2013

Yhdessäolosta

Saksanpaimenkoira-lehti taisi ilmestyä???

Jepulis, emännällä uudet kengät. Jep.

2 koiraa, 2 ulkoiluttajaa, vain yksi mahdollinen etenemistapa.

Kuten kuvista huomaa, meillä menee hyvin :D
Ajattelin näiden kuvien myötä antaa sellaisen "arkielämäkatsauksen". Tässä tulloo:

Piskimushan oli alussa yöt sekä työpäivän ajat lukittuna julmetun isoon häkkiin. Sitten kun älliä tuli hiukan päähän (ja oli opittu että yöt ja työpäivät ovat koirien nukkuma-aikaa), lukittiin häkin ovi auki mutta vastaavasti suljettiin keittiön ovessa oleva portti. Eli Piskimus vietti lukittuna aikaansa keittiössä. Nyt tämäkin on jo jonkin aikaa ollut menneisyyttä. Johtuen lähinnä siitä että kun Piskimuksen aamulla laittoi keittiöön, niin iltapäivällä se oli eteisessä minua vastassa. Miksi siis sulkea se portti, kun tuo hurjapää hyppää siitä yli?! Eli koirat ovat siis yhdessä valtoimenaan kämpässä (ei makuuhuoneissa!) työpäivien ajan.

Tuhoja on ollut mutta vähän. CD-levyteline on kaadettu leikin melskeessä. Kirjahyllystä on haettu muutamia kirjoja (osaako tuo lentää??). Sukkia (ja väliin muitakin pyykkejä) on napattu kuivaustelineestä ja niiden makua on testattu. Sormikkaista on syöty sormia. Mun uudet tennarit rei'itettiin. Vastapainettu Sakemannilehti luettiin etukannesta takakanteen. Seuraavana päivänä postiluukusta tipahtaneet laskut oli taasen jätetty rauhaan. Tavaroita siirrellään ihan simona paikasta toiseen. Oikeen varsinainen Rymsteri.

Eli kotona aina välillä tsekkaillaan erilaisia juttuja ja keskustellaan. Tämä on minun. Minun. Okei. Mä yritän parhaani mukaan muistaa. Sori. Se oli vaan niin.... houkutteleva? Saaks mä tulla syliin? Buahhahhaa, ja sää uskot tota kirppua! Ihan niinku noi olis "vahingossa" hajonneet, buahhaahhaa!!!  

Remmikäyttäytymisessä on edelleen hiukan toivomisen varaa. Vetäminen ei enää ole ongelmana (kunhan välillä muistaa sanoa asiasta) mutta pahoin pelkään että tuolle hirmulle on nyt tullut jonkinsortin varhaismörkökausi. Hiukankin hämärämmällä se pöhisee polkypyörille, postilaatikoille, tummille varjoille, puutarhatuoleille. Samalla vastaantuleville koirille haukkuminen on lisäätynyt. Käskystä yleensä kyllä lopettaa, mutta silti. Ei hyvä. Mielestäni kuitenkin on aina hämärällä pahempaa eli luen sen tuohon mörkökauteen liittyväksi.
Huoh. Lisää treenaamisen aihetta vaan.

Ruoka on maistunut Piskimus Rymsteriukselle erittäin hyvin. Ruokaa saa edelleen sen neljä kertaa päivässä ja ruoka on pehmeää. Eli pidetään ne suolitukokset edelleen mielessä.
Tähän väliin voin todeta että välillä se kyllä edelleen huolestuttaa. Kuten vaikka eilen. Meillä oli tosi raskas viikonloppu takana. Uusia paikkoja, treeniä, pitkiä päiviä. Pentu uikutti eikä osannut rauhoittua aloilleen. Ja piereskeli. Ja piereskeli. Onneksi sentään älysi pazkoa ennen nukkumaanmenoa, muuten minä olisin varmaan valvonut koko yön että hengittääkö se... Hengitti se, aamulla ei piereskellyt mutta pazkoi sitäkin enemmän ja oli erittäin hyvän tuulinen ja energinen.
Eipä tuo huoli näköjään helpolla katoa.

Alla olevassa kuvasarjassa (huonoja kännykkäkuvia taasen kerran) näkyy vähän koirien tämän hetkistä kokoeroa. Piskimuksen painoa en tiedä tarkkaan, siinä 20kg rajaa hätyytellään. Rakkimus painaa nyt 31kg ja sen säkä on 60cm.

Muuten elämä on aika rauhallista. Esikoinen on nyt ollut kaksi viikkoa opiskelemassa. Viikot koululla, viikonloput kotona. Rakkimus otti tämän aikataulun vastaan tuttuna juttuna, näinhän tässä jo taannoin kolmisen vuotta eleltiin. Ja nyt taas tulevat kolme vuotta. Piskimus taasen ei varmaan vielä ole edes huomannut esikoisen poissaoloja, kesä kun on reissattu kodin ja mökin väliä eestaas ja esikoinen on pääsääntöisesti ollut vain kotona. Eli Piskimus on tottunut siihen että esikoista ei ihan joka päivä näy.

Toinen juttu näkyykin sitten olevan tuo Ahkera Rinsessamme. Hän kun viime viikon puolessa välissä pakkasi loputkin huonekalunsa ja muutti omaan majaansa. (Siis eihän tuo muutto vielä ole valmis, kyllä siellä huoneessa näkyy vielä jonkin verran rojua seilaavan :D ) Rinsessa on myöskin ollut kesän pääsääntöisesti kotona ja tehnyt vielä vuorotöitä, joten koirien näkökulmasta neitiä on näkynyt täysin mielivaltaisin väliajoin. Oletin että noilta karvapersaukkeilta menee vähän pidempi hetki ennen kuin huomaavat neidin poissaolon. Mutta taisin olla väärässä. Eilen viikattuani pyykkejä narulta vain neidin vaatteita sinne "tyhjän" huoneen lattialle. Koirat eivät liikkumistani mitenkään noteeranneet... paitsi kun avasin Rinsessan huoneen oven. Molemmat korvaparit tulivat kurkkaamaan huoneen ovelle. Missä kaikki tavarat ovat? Onks toi tasanen juttu lattia? Sen peti on hävinnyt? Hommaakohan sekin tollasen ihanan säkkituolin uudeksi pedikseen vai? Onkohan se taas siellä "töissä", se niin haisee tosi hyvältä kun se tulee takaisin, miks se sillee haisee? Se kato treenaa niitä "töitä" sellasessa isossa ruokajutussa. Se haisee ihmisen ruualle kun se tulee kotiin. No koska se tulee kotiin? Mä en oo leikkiny ainaska moneen hetkeen sen kanssa!!! Neljään päivään. Eks sä osaa laskee. No en. Mut siis. Ole hiljaa, ei se oo sun. Se on mun! Kun se tulee takas, sä meet sivummalle ja mä leikin sen kanssa. Se leikkii mun kanssani. Munpas! Häipykää, eihän tässä pysty kävelemäänkän kun te koko ajan tölläätte siinä oviaukossa! Kaiketi ne tottuvat näihin kotona tapahtuviin henkilömuutoksiin koiramaisella rauhallisuudella. Poissa silmistä, poissa mielestä?


Ei ne ihan vielä ole yhtä korkeita.

Istu aloillas, se otti namit esiin. Äläkä sit ilveile!
Okei, mä otan treeni-ilmeen.
Suu kines ja lasittunu katse.

Noh, anna nyt se nami!
... treeni-ilme...


Tänne, tänne, varo ettei se tipu!
... lasittunu katse...


Aina välillä koirat ottavat mittaa toisistaan vähän kovemmassakin volyymissa. Mutta pääasiassa ne tulevat hyvin toimeen keskenään, edelleenkin (koputetaan puuta!). Ne leikkivät paljon yhdessä. Lepääminen suoritetaan yleensä vierekkäin mutta usein jopa päällekkäin, sohvalla tai säkkituolissa.




Krooh... Phyyh...

perjantai 23. elokuuta 2013

Rinsessa muuttopuuhissa





Mitä nää on? Voidaaks me leikkii näillä?
Näääh, ei viittitä. Tää ei näytä hyvältä.
Revitäänkö tää laatikko pazskaks? Jooko?
Toi on Rinsessan villatakki. Hmmm...
Tää villatakki on sit pehmee nukkuma-alusta!
Kokeile vaikka!

En taida. Aavistan pahaa.

Nyt kyllä oikeesti pelottaa toi juttu...
Siis mitä se muija nyt tekee?
Olo on ko silakalla sardiinipurkissa.

Mää sanosin ett tässä on jotain mätää....


Miten MÄÄ tänne joutusin?
S'oon moro!
Kirppu, piiloudu!



Nuuh nuuh, eihän mua näy täältä, eihän...


torstai 22. elokuuta 2013

Treenit 21.8.13


Kotipihalla, häiriöttömässä tilassa.
Viereisellä kentällä, minimaalisessa häiriössä.

"Kyllä se kotona toimii" tilassa.

Niin. Kyllä se siellä on saatu toimimaan. Rauhallinen, ruokapalkkainen, pitkäkestoinen treeni. Seuraamista, hyviä kulmia, tiiviitä käännöksiä. Jääviä (joista osa jopa ilman ulvahdusta!?!). Noutokapulan tuontia ja kapulan kanssa seuraamista. Otetta. Rauhaa. Rakkaudella.
*Rakkaudella ja normi nappulalla. Ei jälkeäkään pallosta. Nostattavana palkkana lauma ja silloin tällöin nahkapatukka. Samoin patukalla aloitusleikki jotta työmoottori kävisi pidempään.

*Rakkaus on siis kypsää broiskun sydäntä, jos joku ei muistanut.

Vaan miten tuon mahtaa käydä kun sitä samaa yrittää kentällä. Häiriössä, paineessa, hyi helevata sentään, ei siitä tuu mittään!
Ei paljoa ollut epätoivoisella ohjaajalla vaihtoehtoja kun treenipäivä iskeyty taas kerran kalenteriin. Ei sitä ikuisuuksiin voi pitkittää. Kentälle vaan ja namit messiin. Ja se kapula. Sillä aloitetaan. Se on niiiiin vaikea kentällä. Kuono pystyssä koettelemuksia päin vaan!

Parit perusasennot ja muutaman askeen seuraamiset ja leikkipalkka patukalla. Ei ihan toimi, ei halua, piippaa, komentaa. Huoh.

Sitten namit kehiin. Seuruuta, kulmia, käännöksiä, pysähdyksiä. Perusasennossa pitoa ja siitä seuruuseen.

Järkyttävää. Se mitä tästä seurasi, on jotain niin uskomatonta että sitä on sanoin vaikea kuvailla. Historian kirjoilta voidaan lukea että ei tämä nyt aivan ainutlaatuinen tapahtuma ollut, mutta kukaan ei muista koska sellaista viimeksi olisi nähty.

KOIRA TOIMI!
OHJAAJA OLI HÄMMÄSTYKSESTÄ MYKKÄNÄ!
RAIPPIS OLI HÄMMÄSTYKSESTÄ MYKKÄNÄ!!!!!

Siis mykkänä. Hiljaa. Ei sanonut sanaakaan, hyvä jos hengitti. Siis Raippis. En muista koska se tyyppi olisi viimeksi ollut positiivisesta hämmästyksestä mykkänä :D

Rakkimus oli (melkein) hiljainen, keskittynyt, käännöksissä melkein tiivis, kulmissa hyvä. Ote oli (vain lyhyesti, mutta kuitenkin) hyvä, seuratessa jopa pidempäänkin hyvä ja tiivis. Ja kaikki tämä ruokapalkalla.

Loppuun luoksetulo suoraan sivulle perusasentoon. Kaksi metriä ennen ohjaajaa maassa oli noutokapula jonka yli Rakkimuksen olisi pitänyt juosta. Ja mitä tapahtui?
Rakkimus juoksi kapulan yli aikoen ensin tulla suoraan eteen (vanhasta muistista) mutta sitten tajusi ja korjasi todella hienosti (ei siis tullut eteen vaan teki vain pienen ylimääräisen melkein-kurvan) tullen takaa kiertäen sivulle. Ei minkäänlaista reagointia kapulan suuntaan.


Aamen :D



keskiviikko 21. elokuuta 2013

Erään aikakauden loppu


Maanantaina 19.8.2013, oli Rakkimuksen varjelus-uran viimeinen päivä. Viettirajat on löydetty ja hyödynnetty ääriään myöten, välillä jopa vähän venytetty niitä rajoja ja kehittykin yllättäenkin. Viimeinen vuosi on vain nautittu treenaamisesta ja piiskattu pelkästään ohjaajaa. Nyt on kuitenkin tullut aika heittää hanskat naulaan. Koira on vielä täysin ehjä ja kykenee fysiikkansa puolesta harrastamaan vapaasti. Vietillisesti se on kehittynyt todella pitkälle, huomattavasti pidemmälle kuin ensimmäinen puusilmämokkemme antoi ymmärtää. Kokeeseen asti siitä ei kuitenkaan ollut. Tämähän todettiin jo kauan sitten. Silloin päätettiin rakentaa niin pitkälle kuin palikoita riittää ja edetä askel kerrallaan keskittyen ohjaajan ja koiran kehittymiseen ja varsinkin ohjaajan oppimiseen, mutta pitäen visusti huolen että koira lähtee aina kentältä voittajana. Hippasen joka kerta itsensä ylittäneenä mutta ehdottomasti halukkaana palaamaan takaisin.

No nyt se ei enää halunnut. Viimeiset muutama treeni ovat selvästi olleet erilaisia. Treenaamisen ilo vaikutti vaihtuneen työksi. Ja sitä sen ei milloinkaan kuulu olla. Maanantaina Rakkimus onnistui puskassa nostamaan itsensä jälleen kerran mahtavasti hiukan pelottavammasta paikasta voittajaksi ja selkeästi nautti täysin siemauksin. Muutaman tahmeamman treenin jälkeen tämä viimeinen voitto (joka ei tullut helpolla!) jätti positiivisen mielen ja tähän on nyt hyvä lopettaa.

Tämä parivaljakko kiittää ja kumartaa syvään mahtavalle maalimiesoppilaallemme. Kiitos J !


Ensin harjaukseen ja sitten kaappiin.
Piskimusta odottamaan?


Treenaamisen osalta tämä ei todellakaan tarkoita että Rakkimus pääsisi eläkkeelle. Ehei, kaukana siitä. Viikottainen treenimäärä tullee pysymään aikalailla samoissa, nyt vain keskitytään pelkästään TOKOon ja peltojälkeen. Pk-tottis unohdetaan sillä aiemmin tavoitteissa ollut AB saa nyt jäädä. Minä en milloinkaan saa tuota piippaavaa karvapersausta siihen kuntoon että pystyisin ohjaamaan sillä ulinattoman ja vietikkään pk-tottiksen hyvin pistein. Tai edes siedettävin pistein. Joten miksi emme vain keskittyisi niihin alueisiin missä on vielä toivoa :D



tiistai 20. elokuuta 2013

Koulutusta 17.8.2013


TOKOTOKOTOKOTTOOOO!!!

Christa Enqvist. Kaipaako kouluttaja enemmän esittelyjä? No ei kaipaa.

Suuria viisauden sanoja ja ihania oivalluksia valui päällemme melkein samaan tahtiin kuin sadepisaroita taivaalta. Niin siinä taas kävi että seisoimme sadekamppeissa koko lauantain kentällä Christan viisauden helmiä poimien.

Ja kuulkaa mää olen viisaampi kuin olisin luullutkaan! (Tai sitten tämä menee kategoriaan "löytää se sokea kanakin joskus jyvän... vahingossa"). Silloin kun rakkaat karvapersaukseni tipauttivat keskiyön huumassaan minulta silmäripset ja kulmakarvat, sain ahaa-idean! Rakkimuksen kanssa kun nyt on treenattu rauhallisuutta elämällä ja treenaamalla kaiken kaikkiaan kaikkia juttuja rauhallisesti, niin tuo noutokapula on ollut minulle sellainen avoin juttu vielä. Miten sitä treenataan rauhallisesti? Tulipa sitten sillä "tuloksellisella" yölenkillä, paskaa pussiin kerätessäni, mieleeni että jospas heitänkin kapulan ja sitten teemmekin esmes pätkän seuruuta ja jonkun jäävän josta poimitaan koira vauhdissa mukaan ja sitten siitä kierrosten laskettua luontevasti lähetetään kapulalle? Jäisikö siitä noudosta ne haukahdukset ja toohotukset silloin pois?

Ja mitä tekikään Christa kun ohjelmassa oli mielialatreeni ja tavoitteena tasoittaa koiran toimintaa?
1) Laittoi tunnarit maahan, tempautti siitä (tunnarien päältä) luoksetulon pysäytyksineen päivineen ja sen jälkeen lähetti tunnareille!
2) Heitätti noutokapulan, kierrätti idarin ja sitten noutoon!
Ai kummanko teetti? No molemmat!



"Ruutu" ja ihana vinkupinku :D

Se kaikkein tärkein: kelin kestävä munakello!





maanantai 19. elokuuta 2013

Aaaagh, verta!!! (EI HEIKKOHERMOISILLE!!)


Treenattiin sitten Piskimuksen kanssa vähän.
Aiheena "miten ahne koira opetetaan syömään ruokansa rauhallisesti, pureskellen ja ahnehtimatta". Osa 1.


Piskimuksen hampaan tekemä lävitys ja runsas verenvuoto.

Puhdistettu ja sidottu vamma.
(Huomaa muumilaastari!)

Elinikäinen arpihan siitä jäi, huoh....




perjantai 16. elokuuta 2013

Lomatreenaamisesta


Lomalla treenaaminen on joko äärettömän helppoa, motivoivaa ja palkitsevaa... tai sitten ei.
Tämä kesä on ollut taianomainen, kuuma, rento, kerrassaan uskomattoman hieno. Loma-aika oli kuin piste i:n päällä, kuorrute kakussa, suklaakastike pehmiksessä. Ennen loman alkua treenaaminen oli hienoa, niin palkitsevaa kuin se vain voi olla. Mutta loman alettua.... huoh. Ei napannut. Ei sitten lainkaan. Takapiha kotitottistelua varten on niiiiiiiiiiin kaukana. Ja sinne on vaikea päästä. Ja just nyt ei ole hyvä hetki. Kato vaikka. Koiran motivaatio on kateissa. Nyt se nukkuu. Kohta sillä on nälkä. Just oltiin uuvuttavalla lenkillä, ei sitä nyt voi rasittaa. Huoh.

Nyt loma on ohi. Ja treenaaminen... Huoh.

Josko tilannekatsaus auttaisi?


Piskimus

Olemme löytäneet oikean hetken treenaamiseen. Noin 30 minuuttia ruokailun jälkeen. Silloin täysi vatsa rauhoittaa ahneutta sen verran, että keskittymiselle jää tilaa. Ja minun sormilla on edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä treeneistä vahingoittumatta. Käsineet kestävät yleensä kaksi tai kolme treeniä.

Istuminen: "yllättävää" mutta taidan saada rakennettua tämän just tasan yhtä hitaaksi kuin Rakkimuksellekin.

Seisominen: hyvä, pysähtyy hyvin ja jää suht varmasti mutta hyppää palkalle

Maahan meno: juu ei vielä. Mutta ryömiä osaa :D

Luoksetulo: Ihana! Vetää hepulit kun joutuu jäämään paikalleen mutta kun käännyn ja pysähdyn, Piskimus keskittyy ja KABUUUUMMM tulee luokse kuin tykinkuula! Olen niin ylpeä tuosta lyhyestä hiljaisesta keskittymishtkestä.

Leikki: Leikkii mitä tahansa, ihan sikamaisen aktiivinen tapaus. Itsekseen kulkee solmulelu suussa ja samaan aikaan tassuillaan leikkii pallon kanssa. Saalistusleikit ehdottomasti parhaita juttuja.

Remmikäytös: Vetää ihan saakelisti varsinkin sen jälkeen kun on ollut isännän kanssa mutta kun muistutetaan niin kyllä se nätistikin osaa mennä. Aiemmin pöhisi kaikille vastaantuleville koirilla ja sai sillä Rakkimuksen täysillä puolustamaan itseään. Ja hyökkäyshän on paras puolustus. Nyt on pöhinät loppuneet ja molemmat karvapersaukset ohittavat muut koiran erittäin hyvin. Jos jotain ongelmaa ilmenee niin se tulee vetämisenä koiria kohti ja sekä ohituksen jälkeen tarve päästä haistelemaan niiden jälkiä. Eli työstämistä tässä on vielä. Yksilölenkeillä tätä ongelmaa ei enää ole.


Rakkimus


Edellisessä kokeessahan kaikki meni penkin alle. Hermot pettivät ja sen seurauksena pilli huusi ja jäävät ja kaikki muutkin kaukana olevat tehtävät epäonnistuivat täysin.

Nyt olemme tehneet rauhallista treeniä ruokapalkalla. Broiskun sydämillä.
Josko se rakkaus taas auttaisi. Vaikuttaa siltä että se auttaa. Nyt kun Rakkimus on jo älynnyt että treeneissä palloja näy, on se kaiken kaikkiaan rauhallisempi treenatessa. Olemme lopettaneet kaiken "vauhdikkaan" toiminnan. Ei siis tarkoita että juoksulenkit ja pyörälenkit tehtäisiin hitaalla vauhdilla, vaan että palloleikkejä ei leikitä, mitään viettiä nostattavaa ei tehdä. Elämme jokaisella osa-alueella rauhallista elämää. Myös treenatessa.

Jos tämä ei onnistu, pääsee Rakkimus eläkkeelle.

Välihuomautus:
Jompikumpi karvaperseistä pieraisi juuri. En tiedä kumpi. Ripset tippuu. Pakko käydä iltalenkillä niiden kanssa. Kello on 22:34 perjantai-illalla. Hyvä aika vääntää kunnon tortut...


Välihuomautus 2:
Taisivat olla yhteistuumin asialla.
Puolen tunnin yölenkki oli... tuloksellinen :D


Nyt kun katson mitä olen tänne kirjoittanut ennen tuota ripsieni tippumista... päähäni tulvahti juuri jostakin kerrassaan mielenkiintoisia treenijuttuja Rakkimukselle. Siis mitä täällä tapahtuu? Onko tuo treenimotivaatio joka juuri ilmaantui harmaiden aivonystyröideni pehmeään sopukkaan?
Hah, se siitä, nyt loppui bloggaus. Aion kirjoittaa juuri saamani ideat treenivihkoon ja toteuttaa ne huomenna. Koulutustilaisuuden jälkeen (jep, pääsen huomenna koko päiväksi kuuntelemaan taas yhtä TOKO-gurua, jee!) Rakkimus pääsee testaamaan nuo ideani. Nähdään, kuullaan, jotain sellaista!


torstai 15. elokuuta 2013

Onpas se kasvanut!



16.5.2013


14.8.2013



Juu, nukkumakuvia aina vaan. Mutta kun se liikkuu niin saakutinmoisella vauhdilla että ei pysy kamera vauhdissa !



tiistai 13. elokuuta 2013

Elämä on lyhyt



pieni sisukas pakkaus
Rai, harmaa rakkaus
astui sateenkaarisillalle

Piskimus toivottaa hyvää matkaa siskolleen
 


Rai 18.3 - 13.8.2013





Tänään on ollut huonojen uutisten päivä.
Syvälle metsään, sivistyksen ulottumattomiin, toivotamme voimia. Rakkaus on musta ruskein merkein; voimia taisteluun, toivomme että elämä voittaa.





lauantai 10. elokuuta 2013

Onko se hyvä?

(Nyt tulee herkkä hetki, hatut pois päästä.)


Millainen se on?
Oletko tyytyväinen?
Onko se hyvä?


Ostapa koiranpentu, niin tätä sinulta kysytään. Uudestaan ja uudestaan.

On se. Se on hyvä. Minä olen tyytyväinen.

Eloisa. Aktiivinen. Nukkuu hyvin. Älykäs. Tottelevainen. Jukuripää. Vietikäs. Piereskelee. Vahva. Toope. Idiootti. Täystuho. Sukkien kauhu. Kukkulan kuningas. Jälkikoira. Ahne. Rohkea. Taitava. Täystorvelo. Sienikoira. Hikkaa koko kropalla. Saalistaa. Kuolaa. Kuorsaa.

Ihana. Täydellinen.

Mun pentu.

Mun molemmat pennut. Niin erilaiset. Niin täydelliset.



Mitä se duunaa?
En tiiä, naputtaa tota juttua.
Tajuukohan se mitä kello on?
Ei taida tajuta. Mennäänkö kertomaan?
Joo!
NÄLKÄ!! RUAKAA!!


Kärsivällisiä. Se unohtu. Ne on molemmat kärsivällisiä otuksia....




torstai 8. elokuuta 2013

Myynti-ilmoitus??



"
Hyvä syömään.
Aktiivinen.
Oma-aloitteinen.
Edessä mahtava tulevaisuus design- ja rymsteeraushommissa.
"

Onneksi sisusti vain häkkinsä eikä koko keittiötä...
Mutta henkilökunta otti vinkin vastaan, tämä pentu ei siis halua nukkua patjalla. Selevä. Ensi yöstä alkaen nauttikoon kovasta keittiön lattiasta tai ohuesta viltistä häkissään, uutta patjaa ei ole tulossa. Pälli!


Mua nukuttaa, mä oon paiskinu hommia koko aamuyön...

Ikivanhan narulelun jäänteet upotettuna uuteen reikään patjassa. Nykytaidetta?



keskiviikko 7. elokuuta 2013

Johan myrkyn lykkäsi!


Myrkyt lykättiin, juuh, vaan ei ne toiminut. Punkkimyrkyt siis. Tai toimi, mutta ei tarpeeksi hyvin. Sen siitä saa kun mökkeilee (ja asustaa!) maankolkan punkkirikkaimmalla seudulla. Litkujen lisäys saa tapahtua aikaisintaan 4 viikkoa edellisestä satsista. Ja kivasti teho loppuu siinä suurinpiirtein 3 viikon 2 päivän ja 7,14 tunnin kuluttua edellisestä satsista. Siihen jääkin sitten kivasti sellaiset viisi (5!!) päivää ennen kuin uskaltaa myrkyttää uudelleen.

Toisaalta, ei sen viiden päivän aikana kyllä ehdi paljoa lomailla.
Ja eikun seuraavaa punkkia irroittamaan...

Palasimme mökiltä vähän etuajassa osittain tämän punkkisouvin vuoksi. Teimme eilen citylenkin eli matkustimme bussilla, kävelimme ostoskeskuksen läpi, Piskimus pazkansi keskelle kävelykatua (ei ihan Brahen kahvilan kohdalle, mutta melkein), haistelimme Rautatieaseman puiston (yksi pieni kortteli, 8 kukkapuskaa, 4 penkkiä, 6 puuta ja loput 4 millin korkuista kuollutta ruohoa), kävimme kahvilassa ja menimme autolla kotiin.
Ja mikä oli lenkin saldo? Vain kolme punkkia. Yksi Rakkimuksen leuassa ja kaksi silmäkulman vieressä.
Huoh.

Lieneekö syynä erilainen karvanlaatu vai onko tuo vanhempi vain makoisampi kappale, mutta punkkien suhde on Piskimus 1 - Rakkimus 3.

Nyt sataa, hukkukoon kaikki punkit!
Juu ei ne huku. Olen kokeillut.

Tänään myrkyt niskaan ja torstaina takaisin mökille?