Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (218) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Postilaatikko


Paljon porua postilaatikosta näin viikonlopun iloksi.

Aamulenkki ennen töihin menoa. Rauhallinen pakkasaamu, lönkyti lönkyti. Kusasu tuonne, haistelua tuolta, ihan normimenoa. Kunnes reitin puolivälin paikkeilla postilaatikon ja parin ison kivenlohkareen välissä "piilossa" ollut rusakko päätti vetäistä hanat kaakkoon juuri kun olimme siinä postilaatikon kohdalla.

Viuuuh ja ryskis!

Rakkimus ei itsekään tajunnut mitä tapahtui kun vietit iskivät päälle ja PATAM se rakki oli törmännyt ensin vauhdilla postilaatikkoon ja sen jälkeen suoraan päin sitä vasemmanpuoleista kivenlohkaretta. Onneksi meni pää edellä joten mikään arka elin ei päässyt vahingoittumaan.

Rusakko oli kadonnut kolinan aikana joten siinä meitä oli vain me kaksi katsomassa tuhottua postilaatikkoa. Minä ja Rakkimus.... sekä kolmantena ulko-ovellaan kyyneleet silmissä naurava naapurin mies. Kun nauru lopulta loppui ja kyyneeleet saatiin kuivattua, tsekkasimme tuhot tarkemmin.  Tolppa oli poikki ja metallisessa postilaatikossa oli leveä lommo. Rakkimuksen otsan mallinen??

Naapuri kiitti parhaasta aamuohjelmasta aikoihin ja sanoi korjaavansa itse tuhot ennen seuraavaa postinkantoa. Taskussani oli kuusi euroa ja niistä viisi sain pakottamalla annettua korvaukseksi tarvittavasta uudesta puutolpasta. Sellainen onneksi oli jo autotallissa, joten enempää siitä ei kustannuksia tullut. Klommo kuulemma oikenee hyvin kohdistetulla napautuksella.

Koko episodin aikana Rakkimuksen kaksimetrinen nahkahihna ei kertaakaan kiristynyt, syöksy ja tömäys tapahtuivat kokonaisuudessaan hihnaetäisyydellä. Rakkimuksessa ei näy mitään outoa, ei arista päätään, ei käyttäydy oudosti. Sillä todella on erittäin hyvin suojaava otsaluu.

Huoh.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Rakkaudella ruotuun


Ensin sovittiin treenisäännöt. Hyvästä suorituksesta ja rauhallisuudesta saapi palkkaa. Rakkautta itseään. Broiskun sydämiä tarjolla tällä kerralla.

Irtona maahan ja siitä palkkana lentävää rakkautta jonnekin koiran taakse, palatessa taas irtona maahan tahi seiso. Näitä pieni hetki että tuli asia selväksi millä mennään. Ja hyvältä näytti. Rakkimus toimi suht rauhallisesti, tuli itse asiassa hallitilaankin todella paljon rauhallisempana kuin viime kerralla. Lieneekö asiaan vaikuttanut se, että tulimme isolla tavarahissillä ylös (kokemuksia, kokemuksia!) ja joku karvapersaus ei osannut totella joten keskustelimme käytöstavoista sillee lyhyesti ja ytimekkäästi hissin ovella juuri muutamaa minuuttia aikaisemmin. Ihme olio kyllä. Siis siinä oli ovi. Ja on se sitten hissin ovi tai mikä tahansa ovi, kun ollaan hihnassa tai muuten vain yhdessä kuljetaan, niin mistään ovesta ei ilman lupia ole ennenkään ryntäilty. Mutta toisaalta, onhan tämä jo niin vanha asia, että ehkä se piti testata jotta onko tuo vielä varma juttu vai joko siitä voi luistaa. No ei voinut.

Niin se makasi Rakkimus hallin lattialla ja piip piip mammaa, mää en haluu ja nousi ryömimään ja palautettiin paikalleen ja piiip uuuuaaa EN TAHDO!! nousi seisomaan ja palautettiin paikalleen ja piip piip siinä te saakelin pahalaiset vaan juaruatte uuuaaa kattokaa muuuaaaaa ja me vaan juteltiin ja puhuttiin piiip piiip piiip älä hylkää ja muisteltiin mitä päivällä tulleessa palvelukoiralehdessä luki piiip piiip naapurin kentän Willestä huoh, ei jaksa ja Willen koirista hyvä poika!. Eikä kestänyt kuin "pienen hetken" kunnes Rakkimus löysi rauhallisuutensa. Tämä pariin kolmeen kertaan ja joka kerralla laskivat kierrokset nopeammin kun koiruus ymmärsi ja uskoi että näin se nyt vaan on. Sanoi se välillä S*tana! koska pakko on yrittää mutta ahneus voitti kun komentamalla ei sydämiä herunutkaan.

Kun saatiin taas hermot paikoilleen, niin otettiin vähän seuruuta. Namipalkkaseuruuta. Kyllä oli kuskilla hankalaa. Treeniliivin taskuissa inhoja lihanpalasia ja miten sitä namipalkkaa seuratessa pitikään pitää? Vasemmassa kädessä joka on koiran pään vasemmalla puolella? Miten ottaa taskusta lisää namia ilman että koira irtoaa ja vapautuu? Huoh. Liikaa liikkuvia osia meikäläiselle taas kerran. Mutta kyllä se siitä lutviutui. Suoraa ja käännöksiä, jopa täyskäännöksiä ilman hirvittävää kierrosten nousua. Siis nousihan ne kierrokset aina välillä, mutta selkeästi Rakkimus osasi taas pitkästä aikaa hillitä niitä. Kerta kerralta Rakkimus sai kierroksensa tasaantumaan aina hieman nopeammin. On se niin hieno koira :D

Ja sitten tehtiin virhe. Tai ainakin ilkeä juttu Rakkimukselle. Mutta ei me sitä tahallamme tehty.

Mentiin näes A-esteelle ensin ja vasta sen jälkeen hyppyesteelle. Eikä se nyt näin sanottuna ilkeältä kuulosta. Mutta kyllä se vaan oli.

A-este. Pitkästä aikaa. Viime kesän jälkeen sitä on tehty tasan kerran, viime treeneissä. Ja silloin Rakkimus veti siitä yli kuin syöksynorsu. Jyminää, ryminää, ryskis! Katsoin kauhuissani sitä menoa. Minne olivat hävinneet koko viime kesän aikana hankitut tekniikat? Mites se menikään? Voimalla ylös ja rauhalla alas. Astuen, ei syöksyen. Askeltaen, tassuilla, ei vietin vimmalla viima korvissa. Mutta ei, idioottina ylös ja idioottina alas. Siitä ei perksules tule muuta kuin rumihia ja poikkinaisia luita.

Nyt mentiinkin yhdessä Rakkimuksen kanssa esteen jälkimmäiselle puoliskolle ja laitettiin joka askelmalle, ylintä lukuunottamatta, hienot palaset broiskun sydäntä. Minä asettelin palaset paikoilleen, Rakkimus kuonollaan tarkasti työni jäljen. Ja sitten, hieman vastahakoisesti, jätimme palaset paikoilleen ja siirryimme esteen toiselle puolelle piip piip. Uskomaton kyllä, Rakkimus rauhoittui perusasentoon vierelleni todella nopeasti. Ja sitten kiipeä. Voimalla ja vauhdilla ylös ja sitten toodella toodella nom rauhallisesti nom nom alas nom joka nom askelma nom kerrallaan nom ja lopuksi vielä maahan laitetut nom herkkupalat. Ja sitten sama vielä kaksi kertaa. Kerta kerralta rauhallisemmin ja keskittyneemmin alas mutta silti samalla voimalla ylös. Eipä siinä tarvittu kuin vähän sydäntä että vanhat tekniikat palasivat lihasmuistiin. Ja voitte arvata, että tämän illan ruoka-ateria tulee olemaan normaalia pienempi :D

Sitten olikin jo hyppyesteen vuoro. Siinä se seisoi, ihan A-esteen vieressä. Ihanaisen, tuoksuvaisen A-eteen vieressä. Keskittyminen, hyppy komea hypähdys, istu, nuuh nuuh täällä tuoksuu nuuh ISTU nuuh, jep, broisku! ISTU Älä akka unta nää, täällä on AAAH-este mikä tuoksu! ISTU PRRRR*LE! Aijaa istua! Tänne vai? Sinne se istahti, vinoon, kenoon ja melkein kyljelleen, toista metriä sivussa ja ihan A-esteen vieressä, kuono tuoksuissa väristen. Melkoiseksi leikkimiseksi meni koska se A-este nyt oli kerrassaan ylivoimainen este. Sinne esteen taakse ei voinut jäädä koska hypätessä kuono jo lähti viemään voimakkaasti vasemmalle. Huoh. Raippiksen kanssa luovutettiin ja siirrettiin hyppyeste sitten vähän kauemmas A-esteestä. Ja johan rupesi pelittämään. Parasta kaikessa, Rakkimus edelleenkin kykeni yksittäiset piip piip kohtauksensa suhteellisen hyvin lopettamaan. Ja ihan itse sekä vieläpä hyväksyttävällä nopeudella. Tai ainakin melkein.

Noutokapula. Vähän pitoa mutta kauhean löysää oli tuo pito. Raippis hiipi salakavalasti viereen ja ihan kuin ohimennen pyöritteli kapulaa siellä kuolaisten hampaiden välissä. Ensin ei Rakkimus Idiottamus oikein ymmärtänyt mutta ei sitten siitä kuitenkaan tykännyt joten tiukensi otettaan että kapulan pyöriminen loppuisi. Jee, palkkaa:D
Loppuun vielä yksi kokonaisena liikkeenä, lopettaen kuitenkin luovutukseen. Mitäs sitä turhaa niitä loppu perusasentoja ottaa, ne vaan nostaa kierroksia ja sitten ei päästä palkkamaan jo tehdystä hyvästä työstä. Nih.

Broiskun sydänten valta on kuulkaa voimakas. Niin se pysyi metallikapulakin Rakkimuksen suussa pidempään kuin milloinkaan ennen. Itse otti halukkaasti ja piti hyvin. Asento nyt oli mikä sattui olemaan eli seisoi, mutta väliäkös sen nyt oli! Otti ja piti, jee palkkaa:D

Loppuun vielä muutama ruutu. Pallolla ja sitten pallo Raippiksen kautta pariin kertaan. Viimeiseksi tietysti vielä yksi pallolla, vähän vauhtia hetsaten.

Pitkä tie on taas kerran aloitettu, ensimmäiset askeleet otettu. Rauhaa ja rakkautta. Sydämellisiä treenejä meille :D



PS. Käykääs kurkaten, Luuhulluilla on arvonta menossa (kuva: Luuhullut, luvalla kopioitu).




 



keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Paljon rakkautta lautasella



Torstain treenit saavat tulla, me olemme valmiina. 
Rauhoitustreenejä tehty ja 
komea kasa sydämiä odottaa huomista:D







Suvaitsevaisuudesta


"Koiran ulvonta paljasti eläinsuojelurikoksen"

Sellainen otsikko Metro:ssa. Tarina lyhyesti: Koiran ulvonnan perusteella löydettiin asunnosta eläimiä jotka olivat olletettavasti olleet siellä ilman vettä/ruokaa/hoitoa useita päiviä. Poliisi tutkii asiaa ja niin pois päin.

Enpäs tiedä miksi tuon luin ja miksi sitten vielä luin ne lukijoiden kommentitkin.
Huoh.

Suurin osahan oli tietysti tyyliin "eläimet pois tollasilta" ja niin eespäin. Yksi kommentti oli kuitenkin poikkeava. Siinä ehdotettiin että ei arvosteltaisi ilman tietoa niin jyrkästi, saattoihan eläinten omistaja olla joutunut sairaalaan tai vastaavaa. Hatunnosto  nimimerkille "lahtiska".

Se mikä nosti minun verenpaineeni, oli "Näin se vaan on" nimimerkin takaa tehty vastaus "lahtiskan" tekstiin: "Parempi sitten olla koomassa tai kuolleena siellä sairaalassa, jos ei muka kykene ilmoittamaan kenellekään, että eläimet ovat vailla hoitajaa! "

Siis voi kiasus!!

Joo, elukoistaan pitää huolehtia, sehän nyt on päivänselvää. Mutta joo, sekin on mahdollista että näiden eläinten omistaja sai työmatkallaan kohtauksen, jäi auton alle tai jotain vastaavaa. Sieltä koomasta tai patologin pakastimesta ei kuulkaa kauheasti enää huudella että "Muistakaa ruokkia Musti!"

Suvaitsevaisia ihmisiä maailma pullollaan. Taidanpa tästä lähtien jättää tuon kyseisen julkaisun lukematta.

Linkki

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Aina on aikaa tehdä uusiksi...?



Ei ole aikaa tehdä kerralla kunnolla mutta aina on aikaa korjata?
Mikäs perskuleen järki tuossa sitten on??

Kyllä se nyt vaan kuulkaa on niin, että tässä on kaikkein järkevintä ottaa lusikka kauniiseen käteen ja rauhallisesti lusikoida soppa tällä kertaa loppuun asti.

Klikkeri sinne ja uusi palkkaustapa tänne ja blaa blaa blaadiblaa. Ongelman kiertämistä, sanon minä!

Nyt vaan kentälle ja niille treenipaikoille joilla kierrokset ovat nousseet ja pelkkiä rauhoittumistreenejä. Ja tällä kertaa niin pitkään ja niin usein ja niin perusteellisesti että tästä ongelmasta lopultakin päästään ohi.

Aauuummmmm....

Rauhoittumistreenilaskuri tulee seuraavan päivityksen myötä.

Mulle saapi sitten postittaa rauhaa ja rakkautta ja mielen tyyneyttä ja tasapainoa ja ja ja...



maanantai 11. maaliskuuta 2013

Treenit 10.3


Ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Pätee treenaamiseenkin. Ei ole koirakon hyvä treenata yksin. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Monta silmää näkee paremmin kuin yksi silmä. Ja sitä rataa, ymmärsitte varmaan idean;P

Yksilötreenaus on taas, varsinkin loppuviikosta, ollut äärimmäisen nautinnollista ja hedelmällistä. Ohjaaja on ollut vähäsanainen, vaativa, rauhallinen, alta poistuva.... ja Rakkimus on ollut alkuihmetyksen jälkeen keskittynyt, hiljainen, aktiivinen, reagoinut erittäin hyvin vähäiseen palkkaukseen. Muutama piip, piip.... piip, mutta ei muuta. Pelkkiä liikkeen osia leikin seassa sekä erilaisia asentoa ja siirtymisiä namilla, rauhaa ja rakkautta, auuummmm.

Kunnes koitti sunnuntai ja ohjatut treenit. Siellä riitti ääntä ja kommenttia. Kun ohjaaja (en minä, joku toinen) totesi että eipäs vielä mennä autolle niin siitäkös innostuneena otti Pamaus suunnaksi ulko-oven, sanottiinhan juuri että mennä auto. Niin se riittää koiralle pienikin sanallinen vihje, ei ne tyhmiä otuksia ole:) Pamauksen ajatuksenkulku on muutenkin kerrassaan mahtava. Se tietää että Raippiksen kanssa kun leikkii ja antaa tassua ja sallii tuomarimaisen kropeltamisen, niin Raippiksen taskusta saa palkaksi makoisia nameja. Kun ne namit on syöty, voi Raippiksen sitten jättääkin täysin huomiotta ja siirtyä ohjaajan luo ilmoittamaan nonih! nyt mä leikkisin ton muijan kanssa, anna nami! Ja palkkahan sieltä tulee, tietysti, pitäähän hyvin suoritetusta työstä palkata. Tuplapalkka siitä että suostuu leikkimään, aikasen hyvin neuvoteltu sopimus ;D
Karvakasapentu yritti ryöstää takkini taskusta nameja itselleen, mutta kun ei saanut vetoketjua auki, nappasi lähimpänä olevan esineen ja meni menojaan. Meikäläinen juoksi perässä ja huusi irti, anna tänne, irrota kuolainen turpasi siitä senkin paholaisen sikiö, irrota, anna se pipo tänne!!!! Rakkaat, ihanat, osaaottavaiset treenikaverit, mukaanlukien Karvakasapennun ohjaaja, auttoivat minua tässä takaa-ajossani nauramalla makeasti. Nauramalla ja liikauttamatta lihastakaan minua auttaakseen. Ihan itse sain Karvakasapennun pyydystää ja hellävaroen irroittaa siskoni omin pienin kätösin minulle tikuttaman joululahjapipon tuon kuolahirviön hampaista. Melkein sain selkäsaunan kun siskoni samana iltana näki missä kunnossa pipo oli!

Treenien puheliain karvapersaus oli (rummutusta, tattadadaa!) jälleen kerran Rakkimus Megafonus! 
Piip piiip, tahtoo pallon, tahtoo!!! Mää en makaa täsä, en en EN EN EN MAKAA, enkä istu, ryämin, älä jätä mua!!!! MAMMAAAAAAAA!!! Päästä edes kiipeemään, kato mikä iiiihana este, toi on se AA-juttu, saanks mää, emmää haluu seurata, kiivetään, jooko? MAMMAAA!!!! Ja niin pois päin. Perkuleen karvapersaus. Se uhmaikäinen hyväkäs jopa kertakaikkisesti kieltäytyi tottelemasta. Namia?!?! Namia?!?! Mä EN haluu namia, ANNNAAAA PAAALLLOOOOO!!!!! Nyt. Heti. N-Y-T! Uuuuaaaa!!! Siinä minä sitten palasin koiruuden viereen ja hellästi pannasta avitin että muruseni lutuseni, "istu" tarkoittaa tällaista asentoa. Ja hetken päästä uudestaan. Ja uudestaan.

Siinä se sitten meni. Seuraamista ilman käskytystä, ohjaaja väisteli alta pois ja oli kauheen tavallinen, ei komentanu, pois pois kaikki kova käskytys meikäläisestä, rauhaa ja rakkautta kaikille vaaan. Nih. Is-Maa jutussakin vain hirveen rauhallista sävyä ja normaalia jutusteluääntä eikä yhtään mitään kierroksia eikä mittään. Peace and love to eeeeevribadi ja blaadiblaadiblaa. Otakko nannaa, ookkona hilijaa?

Vaikeaa vaikeaa se on Rakkimukselle tuo rauhallisuus. Joku idiootti kun on neljä vuotta antanut sen riekkua ja piippailla korkeilla kierroksilla eikä ole osannut alusta asti opettaa sitä toimimaan rauhallisesti. Sen siitä saa kun ei osaa. Yritin olla innostava ja kiinnostava jotta koira haluaisi mieluummin tehdä minulle kuin pallolle, ja tässä tulos. Hyvä idea, väärin toteutettu. Ja nyt sitten paikkaillaan. Oliskohan pitänyt heti alussa tehdä laskuri seuraamaan montako asiaa on mokattu ja montako korjausta on tehty? Saattaisi olla mielenkiintoiset lukemat siinä laskurissa :D

Kun lopulta saatiin jonkinlaista rauhallista toimintaa riittävästi aikaiseksi, niin päästettiin Rakkimus Monkey himoitsemalleen A-esteelle. Yhden kerran, ei makeaa mahan täydeltä. Täytyypä muistaa että ensi torstaina, kun olemme tässä hallissa toisen ja viimeisen kerran, laitan nameja esteen joka "rappuselle". Se kun olisi tarkoitus kiivetä tuo este, ei loikata täysillä yläreunalle ja sieltä alas. Viime kesän A-esteen tekniikkaopinnot olivat näköjään kadonneet kuin tuhka tuuleen. Mikä ylläri :D

Raippis rukka oli tuhlannut vapaa-aikaansa miettimällä meidän kierroksiamme. Sieltä tuli tiukkoja uusia sääntöjä. Lähinnä minulle. Ei saa käskyttää käskyttämällä vaan pitää käyttää tavallista puheääntä. Ei saa olla sotilaallisen jämpti vaan sellanen tavallinen tallaaja. Ei saa lainkaan miettiä että onko Rakkimuksen vietti riittävällä tasolla jotta se pystyisi toimimaan, kyllä se on! Rauhaa, rauhaa ja rakkautta, ei ongelmia, elämä on ihanaa, vaaleenpunasta, piikittömii ruusui.... Jep, blaadi blaadi blaaa.
Olipa hällä myös ihan hyvä idea. Mitäs jos minä pitäisin suuren turpani kiinni ja antaisin klikkerin puhua puolestani? Klikkerihän on meille tuttu, mutta sitä on käytetty lähinnä uuden opetteluissa ja joissain tempuissa. Mutta mutta... ja tämä idea on nyt siis mietinnässä. Rakkimus kun ei ole sellainen koira jota tarvitsisi koko ajan palkata. Siis niinku että ei tarvitse namin tai pallon olla lennossa jatkuvasti. Rakkimukselta voi ja pitääkin vaatia. Jos siltä ei vaadi toimintaa ilman tavarapalkkaa, niin se lähtee uhmailemaan. Nykyisillä kierroksilla sitä vaan ei voi rauhallisesti laumakehua kesken suorituksen koska sekin (!) saa kierrokset nousemaan. Joten ajatus olisi että mitäs jos laumakehuna olisikin Klik! Tämä siis kehuna tyyliin "hyvä poika, juuri noin, tätä haetaan, jatketaan toimintaa, hyvä juttu" ja sitten taas "Jee! ZIP! Palkka! Vapaa!" kommentti tulisi suullisesti. Siis tottakai rauhallisesti sanottuna. Mutta idea tuossa siis. Vapautuspalkka suullisesti, välikehu joka ei keskeytä suoritusta olisi Klik. Ja joo joo, tiedän että klikkerikoulutuksen yksiä perusajatuksia on että joka klikistä tulee palkka. Nythän on käsittelyssä koira jolla sitä pystyy käyttämään toisinkin.  Olemme nähneet muutamia erittäin hyvin menestyneitä koirakoita jossa käytetään klikkeriä kaukopalkkana ja ilman sanallista apua klikkaus ei keskeytä toimintaa vaan ainoastaan kehuu ja kannustaa jatkamaan.
Ja jatkoa tähän ideaan.... mistä jos ei käyttäisikään klikkeriä vaan naksauttaisi suulla..?

Huoh.


torstai 7. maaliskuuta 2013

Sanontoja




Quod scripsi scripsi. / Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. 
Minkä tunsin, sen kirjoitin.


Nosce te ipsum! / Tunne itsesi!  
Nää on korvat, tää on kuano, tää on häntä, nää on hampaat… tänne mahtuis ruakaa. Onks jo ruaka-aika?


Medice, cura te ipsum! / Lääkäri, paranna itsesi!  
Kouluttaja, kouluta itse  P


Dura lex, sed lex. / Laki on kova, mutta se on laki.  
Minä sanon, sinä tottelet. Just, aivan justiinsa niin  D


O sancta simplicitas! / Voi pyhä yksinkertaisuus!  
Nälkä.


Quo vadis? / Minne menet?  
No syämään.


Dum spiro, spero. / Niin kauan kuin hengitän, toivon.  
Eikös uskominen olisi varmempaa?


Errare humanum est. / Erehtyminen on inhimillistä.  
Inhimillistä? Jos jättäisi esmes mun ruakani antamatta, niin se oli INHIMILLISTÄ??? Whaaat?!?!?!


Repetitio est mater studiorum. / Kertaus on opintojen äiti.  
Ja ei kun uusiksi. Taas.


Jos sanot, tarkoitat.   
Noin se raippiskin aina sanoo. “Ole mustavalkoinen”. Just joo, helppo se on sanoa.


Mikään ei ole helpompaa kuin sanominen. 
 Aivan!


De gustibus non est disputandum. / Makuasioista ei pidä kiistellä.  
Maku? Siis ruakaa?!?!


Virheitä karttaessaan tyhmät rientävät niiden vastakohtiin.   
Miksi sitten kutsutaan niitä jotka syöksyvät kerta toisensa jälkeen uudelleen virheisiin… samoihin virheisiin?


Vietä laatuaikaa ystäviesi kanssa.  
Niin teen.  Kaikki elämäni valot ja muut hassut elementit.


Älä vertaa itseäsi muihin. 
Juu en. Mää olen hyvä. Kato, karvat ihan ojennuksessa.
Pitäisi varmaan sanoa myös että “älä vertaa koiraasi muiden koiriin”. Se olisikin epäreilua, huomioiden miten mahtava mää  oon.


Tee aina mitä lupasit ja kerro ajoissa jos et. 
Nih. Vaikeeta vaan joskus, niiiiiin kovin vaikeeta.


Kirjoita hulluimmat unesi ylös jotta voit jakaa ne jonkun kanssa  
Voi kiasus, olen joskus tehnyt näin. Valitettavasti vain aamuisin ei ole tarpeeksi aikaa ja sitten kun ehtisi, niin ei enää muista.  Paitsi että… aiFöönissähän on äänitystoiminto! Pitäisköhän? Ajatelkaas miten mahtavat naurut siitä saisi kun päivällä jossain vaiheessa kuuntelisi että mitä tuli aamupissillä istuessa uniaan muisteltua:D


Semper avarus eget. / Ahne on aina puutteessa.  
Buahhahhaa!! Jeps, niin on :D


Jos on ilmaista ruokaa tarjolla, syö.  
Oujes, justiisa näin! Ilimane ruaka, kallis ruoka, ruaka on aina ruakaa.
Mul olis muuten nälkä… oiskos ruaka-aika jo? Oliskos?!?!?


Ad astra per aspera. / Vaikeuksien kautta tähtiin.  
Kolmas kerta toden sanoo? Jos kahdesti on jo aloitettu treenit pohjalta, niin pistäiskös nyt sitten se kolmas ja viimeinen kertakin tehdä…?


Abusus non tollit usum. / Väärinkäyttö ei estä oikeaa käyttöä.  
Hahaa, siis ruualla vois ens leikkiä ja silti sen vois sit viälä syädä!
Siis hei, kuka leikkii ruualla!?! Ei kukaan! Ruaka syädään. Sill’ ei leikitä. Nih! Sillai toi ykski aina sanoo “Älä tuu tänne sen luus kanssa!”.


Puhu joskus muistakin kuin itsestäsi.  
Jaa miks?


Vääntele naamaasi peilin edessä ja naura itsellesi.   
Ei siinä enää väännellä tarvitse, riittää kun katsoo sinne peiliin :D


Omnia mea mecum porto. / Kaiken omani kannan mukanani.  
Karvani mun, karvani mun, la la lallaa, karvani mun… Oho, sulkasato :P


Quod erat demonstrandum. (Q.E.D.) / Mikä oli todistettava. (M.O.T.) 
Ja useampaankin kertaan


Älä katso ihmistä päästä varpaisiin, se ei tee sinusta parempaa. 
No en tiäteskää! Nuuh? Kyllä nenä kertoo, ei tässä kattella tartte! Sulla ei sit sattumalta ruakaa ois mukanas…


Sapienti sat. / Tämä riittää viisaalle. … 
joskos yhden kerran vielä?


Älä häpeä itseäsi. 
Jaa mää vai? No en. Ei mittään syytä. Kahto ny, komia uros ko tällänen, parempaa ei löyry.


Yksikään kysymys ei ole turha eikä tyhmä. 
Aamen. Niin totta.


Ruoka on hyvää ja syöminen kivaa. 
Aamen!


Älä kanna puita metsään.  
No välillä kannan kun tuo yksi karvapersaus kantaa niitä meidän olohuoneeseen ja parvekkeelle.


Cogito, ergo sum. / Ajattelen, siis olen. 
Ajattelenks mää? Ehkä… joko olis ruaka-aika?


Herkuttelu on sallittua, jopa terveellistä ajoittain, älä tee siitä ongelmaa. 
Ruakaa!!! Jes, nyt rupes lyyti kirjottaan. Mennäänkö heti, hiukka täsä jo huikoo. Hopi hopi.


Si vis pacem, para bellum. / Jos tahdot rauhaa, valmistaudu sotaan.  
… jos tahdon keskittyneitä treenejä, valmistaudun ylikierroksiin ?


Älä suunnittele liian tarkkaan. Elä hetkessä.    
Tämän kun muistais.


Get back in the saddle. / Hypätä takaisin satulaan.  
Jos ei onnistu, kokkeile uudestaan. Josta tuliki mieleeni…. ruaka-aika, oliskos?


Get over it! / Päästä yli jostakin.  
Okei. Sunnuntaina alkaa treenit uudestaan.



  

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Vinkkejä... TOKO 28.2.2013


Vinkkejä oman ryhmän TOKO-semmaillasta. Luultavasti olen unohtanut puolet tai ehkä enemmänkin, mutta minkäs teet. Vanha pää ei kaikkea enää muista. Lisäksi olen lahjakkaasti hukannut sen vihon johon semmailtana tein muistiinpanoja. Nooh, kaipa se jostain jonain päivänä löytyy.

Oletin että olisin tuon semmaillan jälkeen taas täynnä intoa treenaamiseen mutta toisin kävi. Itse asiassa keskustelumme pelkkään tunnetilan rakentamiseen keskittymisestä ja supernamitukseen siirtymisestä... Siinä hävisi kyllä kaikki treeni-into. Ihan kuin joku olisi ottanut pohjatulpan pois, valuttanut kaiken energiani ja kiinnostukseni hiekkaan. Me olemme jo kahteen kertaan aloittaneet ns. alusta uudelleen. Tiedän myös kokemuksesta että puhtaaseen namitukseen siirtyminen ei toimi tuon koiruuden kanssa. Vaikka tiedänkin että vinkkien esittäjä on nähnyt Rakkimuksen tasan kaksi kertaa ja hänen mielipiteisiinsä pitää näin ollen lisätä myös koiran paremmin tuntevan henkilön omat kokemukset ja sitä kautta tarkastella saatuja vinkkejä oikeassa mittakaavassa, niin eipä tuo silti ole niin helppoa aina. Vai onko minuun iskenyt jokin pahuksen kevätmasennus? Nyt vaan ei kiinnosta. Ei sitten lainkaan. Pitkät ihanat ulkoilulenkit ja kotona koira jaloissa löhöäminen, voisiko parempaa puuhaa ollakaan. Jospas jättäisi treenaamisen hetkeksi. Olisi vaan. Kuin pellossa. Treenatkoon toiset.

Olipas tylsä kappale tekstiä. Ei intoa, ihan latistunut.
Tässä on pakko olla mukana jotain kevätauringon aiheuttamaa. Siis oikeesti, ajatelkaa nyt vaikka tätä semmailtaa kokonaisuudessaan. Nainen, joka on todellinen aarre TOKOilun saralla. Tuntee ja tietää pk-puolen ajatusmaailmaa, osaa koulutuksissaan yhdistää nuo kaksi, osaa huomioida meidän taustamme ja tajuaa mitkä asiat ovat meille vieraita ja mitä emme edes halua kokeilla. Siis oikeesti sellainen henkilö joka osaa kouluttaa sekä kukkahattutätejä että meitä jästejä pk-puolelta.
Ja meikäläinen vaipuu silti synkkyyteen...

Mitäs jos ottais viikon verran rennommin? Ei treenaamista lenkeillä, ei jumppahetkiä telkkarin edessä, oltais vaan kuin siellä kuuluisassa pellossa. Sen jälkeen olisi viikon verran aikaa tehdä kunnolla treenejä ja sitten tuleekin jo parin viikon pakollinen treenitauko reissun vuoksi.
Sounds like a plan;P



Tunnarit
  • Oman haku vähintään 100:lla onnistuneella toistolla ennen vaikeutusta.
  • Kasa pihalla saa lojua paikallaan, vain omaa siitä vierestä (riittävän kaukaa) haetaan. Kasa haisee lopulta erille, se vain helpottaa tehtävää. Opeta koira keskittymään vain siihen omaan joka haetaan ensimmäisestä kerrasta alkaen nenällä, kasa on vain häiriötä. Älä kiirehdi liian nopeasti lähelle kasaa!
  • Oma piiloon, nami siihen eteen avustamaan.
  • HILJAA HYVÄ TULEE!!!

Ruutu
  • Pallolla ja ilman. Treenin alussa pallo ruudussa ja lopussa pallo ruudussa, kentältä voi lähteä pois siten että pallo jätetään ruutuun.
  • Lähetyksiä eri puolilta ruutua.
  • Lähetyksiä eri etäisyyksiltä, pallolla voi tehdä kauampaakin.
  • Lähetyksiä siten että ohjaaja ei ole koiran vierellä. Ruudun etureunassa, ruudun takana, vieressä, sivussa etc.
  • Jep, Vau, Hyvä, Top…. Jokin pysähdysmerkki joka on samalla stop+jee!
  • Maahanjättö ja poiminta seuraamaan liikkuvan ohjaajan sivulle, palkka kainalosta heti ensimmäisellä seuraamisaskeleella.
  • Opeta koira löytämään ruutu itsenäisesti. Kysy “missä ruutu” ja vilkaise itse ruutua, koira seuraa katsettasi. Jos ei seuraa, näytä kädellä.

  • Rakkimus ruudun lähetykseen ilman perusasento-komentoa, namilla paikalleen huijaten
  • Rakkimus lähtöpaikkaan ja -asentoon kaiken kaikkiaan ilman käskyjä, Rakkimus aktiivisesti itse toimien, ohjaaja ei kalastele koiraa luokseen
  • Rakkimuksen kierrokset huijataan rauha-tasolle nameilla ja lähetys tästä mielentilasta... eli opetetaan namilähetyksillä tähän liikkeen osaan oikea mielentila

Kaukokäskyt
  • Kaukokäskyjen mielentilakoulutus namilla
  • Koira maahan (tästäkin saa toisinaan palkata namilla).
  • Ohjaaja lähelle koiran eteen. Nami vasemmassa kädessä, oikea käsi hoitaa huitomisen.
  • Palkkaus esim. aina istumisesta ja sitten sinne sekaan välillä myös maahanmenosta. Näin siis aluksi, myöhemmin ei palkata enää joka istumisesta.
  • Palkkaus siten että koira pysyy paikallaan ja ohjaaja kävelee koiran eteen ja tuuppaa vasemmassa kädessä olevan namin vasemmalla kädellä sinne pohjattomaan kitaan. Mikäli (KUN!) koira mahdollisesti (Rakkimus varmasti!) palkkaustilanteessa tulee vastaan tahi nousee tahi jotain muuta, palkkaava käsi ystävällisen rauhallisen lujasti ohjaa/työntää koiran takaisin sinne istuvaan asentoon. Jos persaus on liikahtanut puoli metriä suuntaan tahi toiseen, ei anneta sen häiritä. Jatketaan siitä kohdasta mihin persaus on laskeutunut takaisin. Tarvittaessa kevyt istu komento palkkauksen yhteydessä. Ohjaaja peruuttaa koiran edestä pois ja treeni uusitaan. 
  • Haetaan sitä että namipalkkauksella koiran vire ja mielentila olisi rauhallisempi sekä opetetaan että palkka tulee koiran luokse. Koiran työ on vaihtaa käskystä asentoa, ohjaajan työ on tuoda se palkka koiralle siten että koira ei kurkottele eikä mitään muutakaan. 
  • Rauhallisuutta, laineet lyövät rantaan, piece and love...

Mielenvikatila
  • Mahdollisimman vähän perusasentoja, seuraamista, mitään ylimääräistä paineistavaa. Tämä sisältää myös tottistreenimerkin hylkäämistä osittain. Eli treeni leikinomaisemmaksi ja kokonaishallinnassa tehtävät treenit äärettömän lyhyiksi.
  • Ennen treenejä väsyttävää liikuntaa ja lopuksi rentouttavaa ulkoilua ja siitä rentona suoraan treenaamaan. Ei takapaksissa hengailua ennen treenejä.
  • Treeneissä mahdollisimman vähän puhetta ja käskyjä. 
  • Rakkimuksen aktiivisemmaksi ohjaajan perään.
  • Nameja, ei palloa. Siis pääsääntöisesti. Namit (nuuh nuuh broiskua) saavat Rakkimuksen seuraamaan perässä ja niillä voi helposti ohjata asentoja ja niin pois päin. 
  • Namit pitävät mielentilan parempana. Palkataan mielentilasta ja namista tai ohjataan namilla siten että piippaus ei ehdi alkaa ja sitten kun namia pyytäen tulee rauhallinen kontakti, voikin antaa jo käskyn.
  • Kaikki liikkeet vapaana liikkumisen seassa tehden. Maahan, Istu, nami palkka heittäen kauemmaa, koiran palatessa Maahan, Istu, namia lentoon.... tällä idealla. 



Siinä ne vinkit jotka muistan. Nyt siirryn sohvalle löhöämään. Ja otan Rakkimuksen kainalooni. Nih!




perjantai 1. maaliskuuta 2013

Havuja perkele....


Ei kulje, suksi ei luista.
Auttaisko havut ladulla?

Ehkä syynä on väsymys, mikä lie, mutta eilinen mini-TOKO-semma ei kyllä osaltani kulkenut ei sitten lainkaan. Olin valmistautunut kyllä (varsinkin henkisesti) siihen, että Rakkimus piippaa ja kierrokset nousee, mutta en siltikään pystynyt hoitamaan tilannetta. Minähän olin kaksi iltaa poissa ja ehdin reissuni jälkeen tehdä Rakkimuksen kanssa vain torstaisen aamulenkin ja töiden jälkeen lenkin metsässä + kentällä palloilua hetken, josta sitten mentiinkin suoraan treeneihin. Eli ulinaa ja piippausta koska yli kahteen päivään ei oltu treenattu mitään. Ja lisäksi meikäläinen aloitti treenin liian "kokeenomaisesti". Siis ei sillee että hallinnassa ja karvat ojennuksessa, vaan sekalaisesti. Vapaana sisälle siirtyminen ja siihen sitten tosi kierroksia nostattavasti tottis-aloitusmerkki. Ja siinä se sitten oli. Piip piip uuaaa! Huoh. Meitä ennen käsiteltiin neljä koiraa... olisikohan vain pitänyt ängetä käsiteltäväksi aikaisemmin jotta Rakkimus ei olisi ehtinyt levätä ja kerätä kierroksia autossa niin pitkää aikaa. Olihan se nyt kuitenkin kaksi tuntia siellä takapaksissa odottamassa. Tiedä häntä.

Jos et vielä huomannut, niin tämä on poikkeuksellisesti enemmänkin sellainen mietiskelevä postaus. Mutta välillä näitäkin.

Itse liikkeistä: Muiden koirakoiden aikana kirjasin itselleni ylös monta monituista pientä vinkkiä ja vihjettä joista todella suuren osan aion sisällyttää meidän treeneihin. Niistä oma postauksensa. Viikonlopun aikana valmistunee? On siis jo aloitettu :D

Teimme Rakkimuksen kanssa ensin kaukoja ja sitten ruutua. Aloitetaan ruotiminen ruudusta, sitten kaket (Huoh.) ja lopuksi mielentila (mielenvika? Huoh.)

Ruutu

Pallolla ja ilman, loppuun tietysti pallolla. Samoja vinkkejä kuin esim. Ladylle, eli eri puolilta ruutua lähetys, lähetys siten että ohjaaja onkin missä paikassa milloinkin jne. Mutta kuumumisen suhteen saimme hyvän vinkin. Vein pallon ruutuun, Rakkimus seurasi perässä, "anna olla", palasin rennosti kävellen pois ruudusta sanomatta mitään muuta. Rakkimus seuraa perässä mitä hiivattia se nyt touhuu, se ei sano mitään, sillä on ... nuuh nuuh, jep, broiskun sydämiä kädessä, mennäänpäs hollille ja kun käännyn takaisin kohti ruutua, ohjaan kädellä nuuh, broiskua! Rakkimuksen perusasentoon vierelleni. Palkkaan sitä tunkemalla lisää broiskua pari pientä kappaletta sinne kitahan, hyvin uppoaa. Rakkimus ottaa kontaktia hyvässä mielentilassa koita tässä nyt sitten nostaa kierroksia tai piippailla kun ... nuuh nuuh broiskua, nam nam ja sitten oma katse ruutuun (Rakkimuksen katse seurasi automaattisesti perässä!) ja rauhallinen ruutu. Sinne vilahti Rakkimus villahousut vilkkuen!
Eli:
  • Rakkimus ruudun lähetykseen ilman perusasento-komentoa, namilla paikalleen huijaten
  • Rakkimus lähtöpaikkaan ja -asentoon kaiken kaikkiaan ilman käskyjä, Rakkimus aktiivisesti itse toimien, ohjaaja ei kalastele koiraa luokseen
  • Rakkimuksen kierrokset huijataan rauha-tasolle nameilla ja lähetys tästä mielentilasta... eli opetetaan namilähetyksillä tähän liikkeen osaan oikea mielentila

Kaukokäskyt


Huoh. Piip piip uuu uuuuu piip piip
Just. Huoh.

Nousee, heiluu, liikkuu, vinkuu, blaa blaa blaadiblaa

Otin tämän liikkeen, koska tässä on todellakin tapahtunut mielentilan osalta ihan hirvittävää takapakkia. Piippausta ja vaikka mitä örvellystä. Nyt teimme näin ja näin tulemme tekemään lähitulevaisuudessakin:
  • Kaukokäskyjen mielentilakoulutus namilla
  • Koira maahan (tästäkin saa toisinaan palkata namilla).
  • Ohjaaja lähelle koiran eteen. Nami vasemmassa kädessä, oikea käsi hoitaa huitomisen.
  • Palkkaus esim. aina istumisesta ja sitten sinne sekaan välillä myös maahanmenosta. Näin siis aluksi, myöhemmin ei palkata enää joka istumisesta.
  • Palkkaus siten että koira pysyy paikallaan ja ohjaaja kävelee koiran eteen ja tuuppaa vasemmassa kädessä olevan namin vasemmalla kädellä sinne pohjattomaan kitaan. Mikäli (KUN!) koira mahdollisesti (Rakkimus varmasti!) palkkaustilanteessa tulee vastaan tahi nousee tahi jotain muuta, palkkaava käsi ystävällisen rauhallisen lujasti ohjaa/työntää koiran takaisin sinne istuvaan asentoon. Jos persaus on liikahtanut puoli metriä suuntaan tahi toiseen, ei anneta sen häiritä. Jatketaan siitä kohdasta mihin persaus on laskeutunut takaisin. Tarvittaessa kevyt istu komento palkkauksen yhteydessä. Ohjaaja peruuttaa koiran edestä pois ja treeni uusitaan. 
  • Haetaan sitä että namipalkkauksella koiran vire ja mielentila olisi rauhallisempi sekä opetetaan että palkka tulee koiran luokse. Koiran työ on vaihtaa käskystä asentoa, ohjaajan työ on tuoda se palkka koiralle siten että koira ei kurkottele eikä mitään muutakaan. 
  • Rauhallisuutta, laineet lyövät rantaan, piece and love...

Mielenvikatila

ARGH!!

Ei mitään uutta auringon alla. Saimme hyviä uusia vinkkejä ja ehdotuksia. Tämä on niin iso asia ja mahdolliset tulevat muutokset ovat niin perinpohjaisia, että niihin ei pidä rynnätä hätiköidysti. Eli listaan tähän nyt saamiamme ehdotuksia ja pohdin niitä sitten (mahdollisesti jopa kirjallisessa muodossa) viikonloppuna. Punaviinilasi kädessä ja Rakkimus jalkoja lämmittämässä. Nih.
  • Treeneissä mahdollisimman vähän puhetta ja käskyjä. 
  • Rakkimuksen aktiivisemmaksi ohjaajan perään.
  • Nameja, ei palloa. Siis pääsääntöisesti. Namit (nuuh nuuh broiskua) saavat Rakkimuksen seuraamaan perässä ja niillä voi helposti ohjata asentoja ja niin pois päin. 
  • Namit pitävät mielentilan parempana. Palkataan mielentilasta ja namista tai ohjataan namilla siten että piippaus ei ehdi alkaa ja sitten kun namia pyytäen tulee rauhallinen kontakti, voikin antaa jo käskyn.
  • Ei seuraamisia ja perusasentoja lainkaan vähään aikaan.
  • Kaikki liikkeet vapaana liikkumisen seassa tehden. Maahan, Istu, nami palkka heittäen kauemmaa, koiran palatessa Maahan, Istu, namia lentoon.... tällä idealla. 
  • Liikkeiden osat pieniksi ja niitä treenataan leikkien. 

Tämä namipaljous ei ihan ole minun ajatusmaailmani mukainen. Mutta totuus kuitenkin on myös se, että namilla pystyy hallitsemaan mielentilaa tiettyyn pisteeseen asti. Tiedän kuitenkin, että jos lähden toimimaan juuri näin, tulee minusta namiautomaatti. Rakkimukselta pitää vaatia, muuten se lähtee itse komentamaan. Ja sitä minä en todellakaan kaipaa. Koira joka seuraa minua namin toivossa on ihan ok, koira joka tökkii kättäni ja käskee antamaan namia, se ei todellakaan ole ok. Ja Rakkimus saattaa toivoa ja odottaa ehkä treenin, mahdollisesti kaksikin treeniä. Mutta sitten alkaa käskyttäminen, se on niin nähty. Kun tuo on kuitenkin ihan jotain muuta kuin pelkkä karvainen pieni huijattava ihanuus. Se on aktiivinen, energiaa täpötäynnä oleva olento joka haluaa tehdä ja touhuta, vaivata lihaksiaan ja aivonystyröitään, sille ei mikä tahansa naminsyöttösessio anna tarpeellista tyydytystä. Rakkimus Kovaluu. Mun Rakkimus.

Harmi että ohjatut treenit nyt loppuvat. Kaipaisin niin Raippiksen mielipiteitä tähän.
Huoh.