Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (218) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 28. helmikuuta 2013

PersKärpänen


Läksin tiistaina kesken työpäivän reissuun Saksanmaalle. Palasin keskiviikon ja torstain välisenä yönä eli kaiken kaikkiaan olin poissa kotoa yhtä mittaa hirvittävän mahtavat 41 tuntia. Palatessani yöllä kotiin odotti karvainen kuolamaakari minua taksin vieressä. En pystynyt itse ottamaan laukkuani autosta kun paimen suoritti ylenpalttista tervetuloa takaisin -seremoniaansa. Kuono nenään ja lujaa, auts, silmälasit ihan kuolassa ja niin edelleen. 

Siitä hetkestä eteenpäin minulla on ollut PersKärpänen. En pysty liikahtamaankaan ilman että paimen on heti mukana liikkeessä. Vessaan pääsin yksin koska laitoin oven perässäni kiinni.

Selkeästi olin lähtenyt luvatta liikenteeseen :D

Nooh, katsotaanpa miten tämän illan TOKO-pienoissemma sujuu, onko Rakkimus yhteistyökykyinen vai pyöriikö kupolissa liikaa...


maanantai 25. helmikuuta 2013

Lumijumi


Loistavan lauantaisen auringon innoittamina pakkasimme autoon kimpsut ja kampsut sekä tietysti kuorman päälle vielä Rakkimuksen, ja suuntasimme metsän siimekseen. Isolla porukalla vietimme koko päivän radalla. Aurinkoinen, suht lämmin sää ja hyvä fiilis, voiko viikonloppua paremmin viettääkään.

Rakkimus nautti elämästään täysillä. Punainen jalkapallon resu ja monta ihmistä leikkikaverina. Se juoksenteli pallo suussaan ja hyppeli ja pomppi. Näytti aivan pieneltä pennulta:D Niin se pitää elämästä nauttia.

Joku voisi sanoa, että itku pitkästä ilosta. Ja niinhän siinä tietysti kävi. Kilometri- ja tuntitolkulla lumista tietä pitkin eestaas (siis koirahan aina kulkee 4,7 kertaa ihmisten kulkeman matkan?) sekä määrättömästi umpihangessa juoksemista. Unohtamatta niitä muutamia "hippasen takapään voimaa vaativia" ojasta nousuja. Siinä oli voimaharjoittelua paimenelle. Hiukan liikaakin. Eipä jaksanut Rakkimus Pakkimus hypätä autoon päivän päätteeksi. Etujalat ja etupää, joo, mutta se persaus. Ja ne takajalat. Ei riittänyt paukkuja paimenelle koko päiväksi. Tarvittiin emännän nostoapua että saatiin koko elikko takaisin auton kyytiin.

Kotona ohjelmassa olikin sitten lyhyt pissareissu ja iltapuuhat. Rakko lorisutettiin tyhjäksi narttumaisessa asennossa, ei noussut takajalka. Liekö ollut täydellinen energian puute vai oliko jo jäykkä ja kipeä. Kotirappuset käveltiin niin rauhallisesti ettei ole ennen nähty. Iltapuhteiksi vähän venyttelyjä ja ihan hiukan hierontaa. Todella todella varovaisesti.

Sunnuntain puolella kaksi lyhyttä aamulenkkiä venytyksineen ja hierontoineen auttoi hiukan ja treeneihin uskallettiin lähteä koska paimen ponkaisi ihan itse autoon. Varjelusta ilman hyppyjä, se oli treenipäivän rajoite. Rauhallinen lenkki ja kunnolliset venyttelyt ennen ja jälkeen treenien. Illalla piiiiitkä remmilenkki sekä hetki vapaana metsänpläntillä hortoilua ja taas venyttelyt.

Tunnustan, että huokaisin aamulla syvään helpotuksesta, kun Rakkimus nousi pediltään ja haukotellen venytteli ensin etupään niin pitkäksi kuin vain pystyi ja sen jälkeen takapään melkein niin pitkäksi kuin normaalistikin. Tänään vielä ennen treenejä venyttelyt ja pitkä rento lenkki metsässä.


Hyvä Hekla, viisas tyttö kun aikoinaan sen hierontaopuksen hommasit ja tarkkaan läpi kahlasit!




perjantai 22. helmikuuta 2013

Tänne tullaan kuin kokeeseen!


Noilla sanoilla meitä eilen treeneihin mennessämme tervehdittiin. Raippa viuhui jo ennen kuin ovi ehti sulkeutua takanamme. Ei rynnätä kuin kotiinsa eikä mikään liibalaabastella, kontaktissa luoksepäästävyyteen ja siitä suoraan asiaan, tuliko selväksi!
No tuli :D

Rakkimuksen kierrokset eilisissä treeneissä olivat suht liki kohdillaan. Ainakin suurimman osan aikaa. Pientä tasaista piippausta ja välillä ihan keskittynyttäkin toimintaa. Tuo kentän kautta jalkapallon kanssa - metodi tuntuu ainakin nyt toimivan.

Oli oikein varsinaiset häiriötreenit. Ladyn uusi Duffalta hommattu häiriö-CD pyöri soittimessa ja lattialla hyöri Äityli-raippis, Häiriö sekä Häiriön pikkusisko. Siis se käärö joka on oppinut nyt konttaamaan. Ja aivan sikalujaa kuulkaa konttaakin. Koirat katselivat peloissaan tuota kirkuvaa torpedoa, uskaltaako siitä lainkaan silmiään irroittaa:D

Tänään tehtiin osittain kokeenomaisesti, eli ei siis palkattu heti ja kohta ja koko ajan.

Seuraamista. Käännöksin ja pysähdyksin. Tein sitten yhden täyskäännöksen väärinpäin (Raippis ei huomannut tai ei ainakaan kommentoinut) eli olen selkeästi saanut tartunnan Ladyn emännältä. Muut käännökset osasin tehdä aivan oikeaan suuntaan eli tartunta ei ainakaan vielä ole vakava. Ei hyvää mutta ottaen huomioon suorittajien henkilöllisyys, niin tyytyväinen saa olla. Tuo seuraaminen ei vaan ole meidän juttu. Vinossa ja kenossa ja sellaista. Mutta verrattuna viime syksyyn... vaikka tekemistä tässä vielä riittääkin, niin minä olen oikeasti aika tyytyväinen. Ei tällä 10 pistettä kokeesta saa, mutta jos nyt seiskan?

Jäävä seis. Suht hyvä, kyllä tuo osaa.

Luoksetulo. Ensimmäisestä ei palkkaa. Suoraan sivulle. Ensimmäinen hyvä, toinen vielä parempi. Perusasentoon istuminenkin oli yllättävän nopea(hko).

Ruutu. Alkuun ja loppuun hetsistä ja pallo ruudussa, jee vauhtia! Välissä pari ilman palloa ja vielä eri suunnista lähettäen. Kyllä se itu siellä tuntui olevan että tässä nyt on kyse siitä paikasta.

Kaukokäskyt. Kokeiltiin sivupalkkaa. Eli koiran etutassujen kanssa samalla viivalla on pallo. Koiran kummallakin puolella, noin metrin päässä. Mites vaikuttaa liikkumiseen ja keskittymiseen.... Ihan niin hyvin ei Rakkimus tähän reagoinut kuin Ii mutta kyllä me taidetaan tällä kokeilla vielä muutama kerta. Rakkimus nousi ensimmäistä kertaa liiketreenissä käskystä seisomaan! Okei, otti askeleen eteenpäin ja sitten pysähtyi, mutta hei, nousi! Ja ohjaajan käsimerkit on syvältä ja poikittain, ne pitää niin ehdottomasti uusia. Olisi alusta asti pitänyt ajatella miten erilaisilta nuo käsimerkit koiran näkökulmasta näyttävät. Tai siis miten samanlaisilta. Kun pitää huomioida että koira näkee ne merkit joko tuosta metrin päästä tai 30 metrin päästä. Äly hoi älä jätä! ... ai, tais olla jo myöhäistä. Noh, koitetaan josko ne vielä vaihtuisivat. Ja mikseivät vaihtuisi, treeniä vaan.

Metallinoutokapula. Pitoa. Piip, tök, piip piip, tök, piip, rouskis, THYI YÄK! Jotenkin osasin arvata tuon reaktion :D
Potkittiin kapulaa maassa hiukan ja koitettiin hetsata kapulalle. Rakkimus haluaa noutaa mutta ei halua koskea metalliin. Siinä on pienelle paimenelle konfliktia kerrakseen.

Ensi viikolla meitä ruoskiikin sitten ihan oikea TOKO-raippis. Viime kerralla (männä syksynäkö tuo lie ollut) syttyi muutama Ahaa!-lamppu, toivottavasti sama ilmiö toistuu taas. Pitää vain valita että mitä asioita haluamme käydä läpi Rakkimuksen kanssa. Uusia silmiä ja simppeleitä ajatuksia vaatii ainakin
  • Paikallaolo, varsinkin istuen. Treenivinkkiä ja fiilausta, kiitos.
  • Ruutu. Nyt edistyy hyvin, mutta mitäs seuraavaksi? Ohjeita ennen kuin tuhoan tämänkin liikkeen.
  • Kaukokäskyt. Kierrokset nousee ja on ruvennut taas liikkumaan vaikka on tehty paljon tekniikkatreeniä.
  • Siirtymä. Ulkopuolista silmää arvioimaan ja kommentoimaan.
Eiköhän nuo sitten jo riitäkin. 


keskiviikko 20. helmikuuta 2013

VihaRakkaus metalliin


Tök! Tök! 

tömisee märkä kirsu metallikapulaan

Ruakaa!! 
Tök Tök!

Tuu keittiöön, 
miten sää voit olla noin hidas?

Joo joo, takkia ja kenkää, 
mitä ihmeen ulko-ovi rutiineja teillä ihmisillä pitää ollakin. 
Mää autan, 
mennään jo!

Kato, kato, ruakakippo, ihanaa! 

S..tanan metalli, mitä pirua se tossa viälä lojuu?!? 
Tök!

No nyt, no nyt, 
ruakakippo,
oo varovainen,
laske se siihen lattialle,
ihana kippo, mitä siäl on, anna mää haistan...

No nih, mitä sä haluut?
Aina sä haluut jotain, 
eteentulo, 
kuis ois, kelepaako?
Tai sivu, 
olisko hyvä, 
olisko olisko, 
annatko jo luvan, nälkä ois?

Tule

Okei, jee, eteentulo, täs mää olen!
Kato, ihan suarasa, häntää myäten. 
Oonko vähä hyvä, oonko hei!
JokoJo?

Ota

WHAAAAAAT?!?!?!

Ota

Siis et oo tosissas?
Tök.
Soon metallia, thyi s...tana, yäk!
piip piip...

Ota

Tök

hyvä

Tök tök

hyvä

huoh. 
Tök
huoh.
....rouskis

HYVÄ! Ole hyvä!

YÄK! THYI! 
nom nom nom...


Että sellainen aamiainen:D


tiistai 19. helmikuuta 2013

Miehet rautaa, laivat puuta HiioHoi!


Ne olivat aikoja ne. Mutta eivät ne koirat silloinkaan rautaa syöneet. Ainoa henkilö jonka olen edes huhupuheiden mukaan kuullut syövän rautaa oli Tuntemattoman Koskela Suomesta joka söi rautaa ja paskansi kettinkiä. Ei todellakaan mitään sukua Rakkimus Domesticukselle. Ei sitten niin minkäänlaista. Ei syö paimen rautaa. Eikä muutakaan metallia. Thyi s..tana ! sano Rakkimus.

Poikettiin treenireissulla kentän kautta. Aikases kamalassa kunnossa oli tuo. Lumen alla vaikka minkälaisia kuoppia, ei uskaltanut usuttaa koiraa juoksemaan lainkaan. Onneksi Omatoimi-Rakkimus haki autosta punaisen jalkapallonsa ja retuutti sen kanssa ympäri ämpäri kenttää. Tällä reissulla tuli sitten jalkapallolle mitta täyteen. Nyt riitti, sanoi tuo pyöreä kapistus ja hajosi palasiksi. Paimenen hampailla saattoi ehkä mahdollisesti olla jotain tekemistä tämän tapahtuman kanssa. Palaset heitin roskikseen, jäljelle jääneen roikaleen Rakkimus vei autoon takaisin. Josko tällä riehuntahetkellä olisi positiivista vaikutusta treenien piippaukseen...

Olihan sillä. Hiukan. Rakkimuksen pääkoppa oli suurin piirtein kunnossa koko treenin ajan. Muutama hiukan äänekkäämpi piippausyritys ja paljon pienpä piipitystä. Mutta vastapainoksi muutamia täydellisen hiljaisia suorituksia. Kyllä se vaan taas tuntuu edistyvän. Hitaasti mutta kuitenkin.

Perusasentoja. Paljon näitä. Asennot ovat hyviä kun Rakkimus on hiffannut mikä treeni on päällänsä. Mutta yksittäisenä (eli ne kaksi tahi kolme ensimmäistä käskyä) eivät kyllä saa aikaiseksi mitään ihmeellisen hyvää suoritusta. Asento voi olla oikea, mutta kierrokset ovat väärät. Pääsin kuitenkin palkkaamaan useamman kertaa. Hyvän asennon JA oikeiden aivohernekierrosten yhdistelmästä. Hyvä Rakkimus!

Seuraamista. Lyhyitä, lyhyitä. Yksi tai kaksi askelta suoraan; yksi askel kääntyen oikealle; kymmenkunnan askeleen suora. Näitä vaihtoehtoja sekoittaen. Paljon pääsin palkkaamaan rauhallisella laumakehulla sekä pari täydellisyyttä hipovaa suoritusta ihan pallopalkallakin. Kyllä oli kiva veivata perusasioita kun Rakkimuksen pääkoppa oli taas oikealla mallilla. Nih. 
 
Luoksetuloa. Sivu-komennolla suoraan perusasentoon. 2, 5 ja 15 metriin vaihdellen. Ensin oli niiiiiin h i d a s t a   että voi yrjö perskules! Sitten muistui mieleen Rappiksen kommentti. Ja niinhän se taas oli tuo nainen oikeassa. Jätin Rakkimuksen istumaan, kävelin todella reippaasti, nopea käännös ja käsky saman tien. Spadam, sieltä lähti kuin kuppa töölöstä taas kerran! Rakkimus reipas kun ohjaaja reipas, Rakkimus hidas kun ohjaaja hidas. Kyllä Raippis tietää:D

Noutokapulan pitoa. Sivu-ota-sivu. Pienempi puukapula. Rakkimukselle kapula suuhun ja sitten seuraamaan. Pari lyhyttä ja yksi pidempi siivu. Hyvin oli keskittynyt. Eikä pystynyt piippaamaankaan kun oli pidettävä kapulasta kiinni :D
  Noutokapulan pitoa. Sivu-ota-istu-tuo. Rakkimukselle kapula suuhun ja sitten luoksetulo ohjaajan eteen eli perinteinen kapulan luovutus. Noudon loppuosuuden treeni siis, ajatuksena paluuvauhti. Ja taas toimi sama kuin luoksetulossa. Minä reipas -> Rakkimus reipas. Neljäs toisto oli niin super että siihen oli pakko lopettaa.

Noutokapulan pitoa. Puukapula, se pienempi. Rakkimus ohjaajan edessä, "ota". Ihan vain pitoa ja keskittyneestä tasaisesta pidosta palkka. Tietysti hiukan käsihäiriötä ja sellaista. Pari hyvää toistoa loppuun pari iskunoutoa hetsattuna, idealla vireen nosto.

Metallinoutokapulan pitoa. Ja tämän vuoksi edellisen harjoitteen lopussa vireen nostoa:D
Kuten äsken puukalikalla, Rakkimus ohjaajan edessä ja "ota". Thyi! Syä ite! En koske! Piip!! Ota Lipaisu hyvä Piiiiiip! kuono töks, lipaisu hyvä Thyi! Ota kuono töks, suu auki ja pikaisesti "muka kosketus takahampailla" hyvä! Uuuuaaa piip! Thyi! S..tana, nyt loppuu tämä HAU! Ota Salamaakin nopeampi ote takahampailla ja oksennukselta kuulostava YäkThyi!  Hyvä! ja (sylkäisy!) pallopalkka. Tulihan se sieltä :D


Paikallaolo. Makuu, ohjaajat piilossa. Rakkimus ensin maahan, Lady tipahti myös minun komennostani. Hyvä ja keskittynyt suoritus molemmilta. Rakkimus ensin ylös, taas Lady seurasi minun komentoani. Tästä pitää ottaa vaikka ensi kerralla Ladyn kanssa erillinen treeni.

Paikallaolo. Istuminen, ohjaajat 5m päässä. Rakkimus lähtee jossain vaiheessa "kiehnaamaan" persaustaan ja selkeästi kärsii ns. tekemisen puutteesta. Eli paljon lyhyttä antoisaa treeniä tämän tiimoilta.

Pieni pätkä seuruuta ja perusasentoja sekä pari iskunoutoa puisella kapulalla jotta päästään taas oikealle toiminta-alueelle. 

Metallinoutokapulan pitoa. Sama sähellys kuin ensimmäisellä kerralla. Mutta ajallisesti melkein puolta lyhyempi. Tuloksena loppujen lopuksi yksi äärimmäisen nopea mutta erittäin tiukka ja varma ote metallista! Jes, tästä tulee vielä jotain jotain päivänä!!!


Aasinsillan kautta....
Kaukana syvällä suomenmaan metsien kätköissä laskettiin ultrausanturi pienen paimenen vatsan päälle. Siellä se möyri, tuleva sukupolvi.
Piskimus Domesticuksen emä on tukevasti tiine!



Aamulla ruokipon ääressä kuultua: Ota. Piip piip uuaaa piiip piiip töks töks piip töks piip! Jumal'avita nainen, nyt menee herrrrrmo! RUAKAA!!! HAU HAU!!! Ota Aargh! Anna tänne se st.a..az!! Jee, hyvä Rakkimus!Laitoin metallinoutokapulan keittiön ikkunalaudalle. Se sai osakseen myrkyllisen katseen. Karvapersaus taisi tajuta mikä on avain ruokailuun lähitulevaisuudessa :D





maanantai 18. helmikuuta 2013

Syvä oja


Metsää, metsää, enemmän metsää. Lunta ja pakkasta, kirkasta ilmaa. Tien reunan aurausmerkit ainoina vihjeinä oikeasta suunnasta. Lapsuuden maisemat heijastuvat silmissäni. Paljon on aikaa viime vierailusta kulunut. Metsää on vähemmän, tukkipinoja enemmän. Osa kaadetusta metsästä on jo uudella alulla. Maasta on ponnistautunut pari uutta taloakin sitten viime näkemän.

Täältä jostain korvesta löytyy Duffakin. Sinne on lähetetty pitkä tilauslista ja pankin kautta aimo summa rahaa. Takapenkille saadaan vastineeksi pahvilaatikollinen TOKO-sälää. On metallikapulaa, tötteröä jos jonkin mallista ja väristä, tunnareita parisataa ainakin sekä muutama sarja ohjatun noudon kapuloita. Ties mitä muuta laatikon pohjalta vielä löytyy...

Viikonlopun kohokohtia olivat ehdottomasti Kummitädin tarjoilut sekä radalla ilakointi.
Rakkimuskin pääsi osalliseksi kahvipöydän tarjoiluista, Kummitäti kun oli sitä mieltä että noin harvinainen vieras on oikeutettu saamaan herkkunsa suoraan kahvipöydältä. Lauantaina se siis tapahtui. Rakkimus sai, ei yhden tai kaksi, vaan kokonaisen nipun kurkkuviipaleita suoraan kahvipöydästä. Suoraan kahvipöydästä!!
Sunnuntaina aamiaisella joku karvapersaus norkkasi tiiviisti keittiön pöydän vieressä...

Radalla ilakoitiin vuoroin jalkapalloa retuuttaen lanatulla tiellä, vuoroin syvässä umpihangessa. Muutama kilometri hangessa ja siihen päälle pari lumionkalosta pakenemista. Mikä onkaan hauskemman näköinen kuin päättäväisesti pihisevä sakemanni joka kiipeää syvästä lumentäyttämästä jyrkkäreunaisesta ojasta ylös vain pudotakseen sinne hetken päästä uudelleen. Hanki vei Rakkimuksen voimat joten lopussa ei meille enää palloa luovutettukaan jotta emme sitä keskelle umpihankea heittäisi. Rakkimus leikki ja retuutti palloaan kuin pahaisin pentu. Eipä taida nuo paimenet milloinkaan oikeasti aikuisiksi kasvaa :D

Tänään illalla viedään Ladylle vähän niitä TOKO-tarvikkeita ja sitten otetaankin hallitreeniä kera ihan oman metallinoutokapulan. Thyi lienee illan sana ;P



perjantai 15. helmikuuta 2013

AARGHH!!!


Päivitin treenisuunnitelman.


En sit tallentanut.


Kahvia. NYT!


Thyi!


Raippis ilahdutti meitä eilisissä treeneissä ystävänpäiväkahvilla ja kekseillä. Kaupantätikin naureskeli että kun sakemannit treenaa, niin kahvintuoksu täyttää ilman. Taisi viitata sunnuntaisiin varjelustreeneihin, joihin olennaisena osana todellakin kuuluu kupillinen kahvia. Tai kaksikin käy.

Jäävä maahan. Seuruu-käsky, paluu koiran takaa, liikkeestä mukaan. Piip PIIP PIIP UUUAAA!!! Ja kierrokset vain nousivat. Ihan liian korkeille. Makuulle meno oli hidasta tai erittäin hidasta. Kun kierrokset saatiin hiukan tasattua, tapahtui kaksi järisyttävän nopeaa maahanmeno.... mutta ei se rakki jäänyt sinne maahan vaan lähti kuin kuppa töölöstä takaisin seuraamaan! Mutta se siis osaa mennä nopeasti maahan. Vaan jos se menee liian nopeasti maahan, se ei pysty jäämään sinne. "Mikä menee ylös, sen on tultava alas" sanoi joku viisas aikoinaan. "Mikäli menee vauhdilla alas, on tultava vielä nopeammin ylös" sanoo Rakkimus. Huoh. Onneksi tuo sentään alas jäätyään todellakin pysyy siellä ohjaajan paluukierroksen ajan eikä lähde tulemaan vastaan. Jotain hyvää sentään.

Jäävä seiso. Yksittäisiä irtoaskelia pysähdyksen jälkeen. Mutta ihan hyvä, pienen säädön tarvetta.

Jäävä istu. Jaa mikä? Just :/

Noutokapula. Pitoa ja luoksetuloa. H i d a s  on koiran paluuvauhti. Täytyy muistaa treenata tätä kun päästään ulos kentälle. Pienessä hallissa on hiukan ahdasta antaa vauhdikas pallopalkka ohjaajan taakse... Mutta siis ehdottomasti kevään treenattava aihe.

Estenouto. Hyppy - Tuo. Rakkimus hyppää, pysähtyy, kääntyy kuuntelemaan Sanoitsä jotain? Ihan liian vaativaa tälle koiralle että kesken liikkeen voisi samalla vastaanottaa uuden komennon. Uusiksi. HyppyTuo. Sille yhteenlausuttuna että se Tuo kuuluu samaan aikaan kun Rakkimus ponnistaa esteelle. Nyt toimii kun ei ole liikaa liikkuvia osia. Rakkimus osaa tämän, pitää vain opetella käskyttämään oikeissa kohdissa. Sitä ollaan välillä niin herkkiksiä käskytysten suhteen.

Metallikapulan pitoa. Ota. Thyi sissus sentäs, luuleks sää todella että mää...? Thyi! Yäk, älä sorki sitä tännepäin!!! Kiäli paleltuu, hampaat irtoo! Tätä ei ole vielä treenattukaan kuin pari hassua kertaa. Tilanne korjaantuu ensi lauantain jälkeen. Silloin meidän TOKO-kamppeiden tilaus saapuu ja siellä on mukana meidän ihan ikioma metallikapula. Rakkimuksen reaktio kyllä kertoi hyvin suoraan, että tämän esineen kanssa on tehtävä rauhallisesti ja antaumuksella töitä. Veikkaanpa että tästä tulee ruokakippotreeni?

Tunnarin pito. Istumaan, tunnari suuhun, rauhallisesta otteesta palkka. Siis noin sanoi raippis. Ja minä ryhdyin toteuttamaan. Rakkimus istumaan, tunnari suuhun Thyi! tunnari suuhun Rouskis, thyi! tunnari suuhun rouskis rouskis rouskis tunnari pois rauhoitu tunnari suuhun rouskis rouskis. Ehkä me harjoitellaan tätä lisää kotona? Namilla.
Btw, tartteeks joku hammastikkuja...

On koiria joiden kanssa esim. metallikapulaa on treenattu pitkään ja rauhallisesti. Tällainen koira käsittelee metallia kuin ammattilainen. Rauhallisesti ja vakaasti. Vähän kuin... noh, vaikka Lady. Rauhallinen tiukka ote, käsittelyssä ei eroa onko metalli- vai puukapula kyseessä. Ja sitten on sellaisia kuin Pamaus. Mikäli ohjaaja on riittävän selvä ohjauksessaan, ei tälle koiralle tarvitse kertoa kuin yhden kerran että mitä sen halutaan tekevän. Lamppu syttyy saman tien eikä opittu unohdu. Tämä tietysti vaatii hiukan myös ohjaajalta. Ennakointia esimerkiksi. Jos alokasluokkaan on näet opeteltu että hypyn jälkeen käännytään ja seistään, niin hypyn jälkeen käännytään ja seistään. Ihan sama vaikka ohjaaja esteen toisella puolella hokee jotain naurettavaa istumis-käskyä. Iiiiiihan sama. Mitäs opetit. Ja sitten on sellaisia kuin HiljaisenMiehen koira. Ikinä edes kuullut puhuttavankaan mistään metallikapulasta. Ja miten kävikään. Rauhallinen ja tiukka ote. Siis koiran ensimmäinen kerta koko saakelin kapistukseen ja se karvapersaus otti sen rauhallisesti itse suuhunsa ja piti otteessaan kuin olisi koko pienen elämänsä päivittäin sitä harjoitellut!

Ja sitten on sellaisia koiria kuin esimerkiksi Rakkimus ja Raippiksen Ii. Me molemmat olemme koulutusohjaajaharjoittelijoita. Raippiksella nyt tietysti huomattavasti enemmän kokemusta. Rakkimus ja Ii vuotavat ja piippaavat. Rakkimus paaaaljon enemmän. Kumpikaan koirista ei todellakaan osaa käsitellä metallikapulaa. Päinvastoin, thyi kerrassaan!
"Ne jotka osaa, ne tekee. 
Ne jotka ei osaa, ne kouluttaa ja konsultoi."
Vaimitensenytoli?



Muoks:
Laskurit päivitetty ja siirretty blogin reunasta omalle sivulleen. Kts. yläreunan linkki.



tiistai 12. helmikuuta 2013

Treenit 11.2.13


Me ja Lady. Tuttuun maanantaiseen tapaan.

Helmikuun hälvettyä joudunkin sitten miettimään miten selviän ilman näitä rauhoittavia yksityistreenejä. Jotenkin se itsekseen treenaus ei vain ole samanlaista kuin kaverin rinnalla treenaaminen. Eipä me muuta yhdessä treenata kuin paikallaoloa, muilta osin ollaan vain häiriötä toinen toisillemme aiheuttamassa omalla treenaamisellamme. Mutta silti. Kun halli on varattu, niin sinne tulee mentyä. Ja tosissaan. Joka ainoa maanantai on hallin oven auetessa ollut jo treenisuunnitelma valmis, viimeistään sunnuntaina se on vihon reunaan raapustettu. Eikä mene tunti sählätessä kun toinen treenaa siinä vieressä ja sparraa pelkällä olemassaolollaan. Treenisuunnitelma toteutetaan rauhassa läpi, muistellen raippiksen kommentteja ja painetaan samalla mieleen treenin toteutuminen, onnistuuko vahi ehikö. Maaliskuussa palataan sitten taas siihen "noh, katotaan jos joku minuutti tuolla kusetuslenkillä vaikka vähä reenattais, tai jottai" -tyyliin. Sitten on taas kylmä rinki sanonko missä kun mennään ohjattuihin treeneihin.
"Harjoittelittekos kotiläksyjä tällä viikolla?"  kysyy raippis ja me vastataan jotta
"Juu, tottkai, iliman muuta ;P Kah, hassu juttu, kylä se viä kotona tän osas"
Huoh. Me niin tarvitsemme tämän semipakollisen omatoimihetken. Sparraajalla.

Onneksi vielä on helmikuuta jäljellä.
Sinulle joka ihmettelet että mitä helmikuun loppumisella on tämän kanssa tekemistä... DogSportCenter Raisio, jonka tiloissa siis treenaamme, muuttaa uuteen (hallittomaan) osoitteeseen maaliskuun alussa. Ja näin ollen treenihalli ei enää ole käytettävissä. Nyyhkis.



Jäävä seiso ja vauhdista sivulle. Muutama kerta keskittyen viretilaan ja vinkumisen poistoon sekä erilaisiin luoksetulokulmiin. Hyvin jäi ja hyvin tuli. Palkatta jääminen lisäsi vinkunaa, pari toistoa lisää palautti maanpinnalle ja sitten saatiinkin jo jotain aikaiseksi.

Nouto. Kapulan noutoa sivusta, passiivinen kapula. PIIP piip VUFF! Mikä ihana rakki :/ Veturinpilli mokoma. Onneksi toistot taas hiukan auttoivat. Mutta vain todella hiukan. Piip vuf.

Vänster+Höger. Miksi tuo Vänster on nyt niin vaikea? Nosti kierroksia namin kanssa joten tein sitten palkkana pariin kertaan muissa väleissä ja silloin toimi paremmin. Höh!?

Ruutu. Aina pallo ruudussa ja pitkä matka. Merkkaa hyvin, lähtee hyvin. Vietillinen liike mutta ei nostata kierroksia silti liikaa. Hyvä liike. Pysäytyksiä ruutuun. Ei toiminut.

Ruudun pysäytystä irtona. 4/5 pysäytyksestä onnistuu. Ei kun treeniä.

Kaukot. Is-maa. Piip piip uuuaaa piip. Is. Vuf! Maa. Piip piip! Is. Vuf! Maa. Piip piip!
Haist home senkin karvakorva.

Raippis antoi meille kotiläksyksi istumisia. Jos oikein ymmärsin, niin pääpointti olisi siinä nopeudessa millä tuo liike suoritetaan. Nopeuden puutteessa varmaan noin niinkuin tarkemmin sanottuna. Täydellisessä nopeuden puutteessa. Tätä sitten hinkattiin. Ensin muiden liikkeiden väleissä muutamia lyhyitä sarjoja ja treenijakson loppupuolella kaksi pidempää sarjaa. Kyllä se vaan on niin, että kun kierrokset ovat kohdillaan, niin tuo Rakkimus toimii paremmin kun siltä oikeasti vaaditaan. Toistoa toisen perään, korkeintaan rauhallista kehua palkaksi ja pallo vasta sitten kun oikeasti ollaan nopeita. Lieneekö kyse kovasta otsaluusta "minun tapani istua on näin ja sen on kelvattava" vai hitaasti kipinöivistä aivoherneistä, mutta pisimmässä sarjassa tiukkaan vaatimalla saimme neljä erittäin hyvää suoritusta kaiken kaikkiaan 27:stä yrityksestä. Ja noista neljästä on sanottava että ne olivat todella nopeita istumisia. Siis ei pelkästään Rakkimuksen mittapuulla. Tai siis okei, eipäs liioitella, normaali mittapuulla ne olivat vain hyviä istumisia, eivät nopeita. Mutta Rakkimuksen tekeminä ne olivat siis todella nopeita.
Pitkien sarjojen tilastot tässä:
1. sarja: 18 istumista, 6 kehua, 1 pallopalkkaus
2. sarja: 27 istumista, 12 kehua, 4 pallopalkkausta
Yhteensä: 45 istumista, 18 kehua, 5 pallopalkkausta
Lasketaa te prosentit, minä en halua.Vaikka olenkin erittäin tyytyväinen siitä, että Rakkimus tajusi mistä haluttiin. Näitä pitkiä sarjoja pitää lisätä. Pitkät ja lyhyet sarjat yhteenlaskettuna veikkaan että teimme noin 70 istumista. Ja viimeisin oli ehdottomasti paras. Tietysti. Parhaaseen pitää aina lopettaa, vaikka sinne pääseminen kestäisikin :D

Loppuun paikallaoloa. Istuen lyhyt treeni. Rakkimus jaksoi ehkä 40 sekuntia ja sitten alkoi yläpää painaa josko tästä hissukseen makuulle menisin... Korjaus ja uusiksi. Sitten olikin keskittyminen (molemmilla) erittäin hyvä.
Sama makuulla, ohjaajat piilossa. Suht lyhyesti tämäkin, hyvin olivat keskittyneinä.


Aasinsillalla kuultua...
Jäin sitten kiinni. Team Zirotami:n Jenni on tarkkasilmäinen tyyppi :D



sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Mahoton!


Noin se sano. "Mahoton". Voitteko kuvitella. Näin minua kohdellaan. Pilkataan selän takana (kirjaimellisesti selän takana, ihan kosketusetäisyydellä) ihan julkisesti, matkitaan jatkuvaa lärpätystäni ja selitystäni ja heilutellaan käsiä kuin tuulimyllyjä ja sitten vielä kutsutaan "Mahottomaksi". Nih. Että sellaisia treenikavereita mulla.

Jos minä nyt pikkaisen tuppaan käsilläni tehostamaan ainaista puhetulvaani, niin onko se nyt sitten muka noin äärimmäisen hauskaa, mitä? 
Tuntuu olevan:D

Uskomatonta kyllä, tuo treeniporukka on kestänyt loputonta lärpätystäni treenikaudesta toiseen. Onkohan mitta täyttymässä vai miten pitäisi tulkita tuo kun porukan hiljaisinkin jo "ystävällisesti kommentoi" asiasta? Vai onko asia niin, että olemme lopultakin onnistuneet opettamaan tuonkin miehen puhumaan ääneen :D
Miten tahansa, naurua ei treeneistä puuttunut. Tälläkään kertaa.
Ainoa mikä puuttui, oli häiriö. Äiti-raippis oli luvannut tuoda hänet paikalle, vaan ei. Ladyn ohjaaja nautiskeli sitten pillimehun häiriön puolesta.

Treeneissä naurettiin kyllä poikkeuksellisen paljon. Eikä edes pelkästään minulle. Ihan kaikille vuoron perään. Ladyn ohjaaja sai myös ansaitusti oman osansa. Mikä ihme siinä on että joillekin tuo kääntyminen voi olla niin vaikeaa?
Heh, miten minulla voikaan olla kanttia kysyä että miten jokin voi olla vaikeaa ja vielä viitata johonkuhun toiseen henkilöön? Ihan kuin itse osaisin kaiken. Noh en todellakaan osaa, olen varsinanen mämmikoura. Ja sitäpaitsi joukon ainoa joka treenaa liikkeitä vakituiseen myös kuivaharjoitteluna. Siis ilman koiraa. Ja tarpeeseen tulee tuokin treeni kuulkaa.
Avot, se Ladyn emäntä. Tällä kertaa ongelmia ei tullut valitessa oikean ja vasemman oikeaa sijaintia, koska oikealle ja vasemmalle meneviä käännöksiä ei annettu. Raipanheiluttajan käskyttäessä ensimmäistä käännöstä "Täyskäännös!" meni ohjaajalta hetki päättäessä että mihin suuntaan ja mitä kautta.... joten ei sitten enää uskaltanut käskyttää oikealle ja vasemmalle, olisivat selkeästi olleet liikaa vaadittu kyseisenä ajankohtana. Lady ressukka on kuitenkin tottunut emäntäänsä, hidasti rauhassa vauhtia ja odotti että ohjaaja heilumisensa päätteeksi löytää oikean kulkusuunnan.  Vaan jos ei huomioida Ladyn emännän suuntaongelmia, meni Ladyn treenit erittäinkin hyvin.

Juuri ennen treenejä kävimme kentällä. Riekuimme punaisen jalkapallon kanssa, potkimme ja heittelimme sitä, Rakkimus kaivautui lumeen ja kieppui into piukalla pallonsa kanssa. Sinne väliin muutamia leikin pysäytyksiä ja kahden-kolmen askeleen seuraamisia.  Itse treeneissä Rakkimuksen kierrokset eivät olleet ihanteelliset, mutta toimivat. Pariin kertaan jouduttiin aloittamaan kierrosten nousun vuoksi uudestaan ja muutaman kerran pidin pidemmän rauhoittavan tauon perusasennossa. Ääntä löytyi tietysti taas vakiomäärä. Seinänvierustuoleilta kommentoitiin että jompikumpi on aina äänessä, Rakkimus tahi ohjaaja. Vitsin vakava osuus on muuten siinä, että kun minä puhuin, Rakkimus oli hiljaa...

Jäävät. Seuraaminen - käsky - seuraamaan vauhdista. Liikkeen aikana ohjaaja ei siis pysähdy missään vaiheessa. Koira tiputetaan vauhdista asentoonsa, ohjaaja jatkaa kävelyä ja kutsuu koiran seuraamaan suoraan asennosta liikkeeseen.

Jäävä maahan. Rakkimuksen maahanmeno nyt on hidas. Teknisesti tämä liike on meillä hallussa, joten keskityimme maahanmenon oikeellisuuteen. Siis vauhtiin oikeammin. Toistoja ilman palkkaa koska mitään palkattavaa ei ollut. Kyllä se siitä muutaman toiston jälkeen tuli hiukan vauhtia Rakkimuksenkin perskarvoihin. Eivät ne nyt nopeita maahanmenoja olleet, noin niinkuin normikäyrällä arvostellen. Mutta Rakkimuskäyrää käytettäessä on sanottava että ihan kelpo suorituksia. Opimme kolme asiaa:
1. Rakkimus toimii paremmin kun siltä oikeasti vaatii. Ylläri:D
2. Ohjaaja EI osaa itse katsoa edestäpäin että menikö Rakkimus maahan asti vai ei. Eikä myöskään näemmä peilin kauttakaan. Huoh.
3. Jos ohjaajalla on appari (raippis) niin ohjaajan ehkä mahdollisesti kannattaisi ottaa päänsä pois sieltä minne aurinko ei paista ja käyttää sitä apparia! Siksihän tuo siinä vieressä kulkee ja raippaa viuhuttaa... Huoh.

Note to myself:
  • Minä en saa enää milloinkaan treenata jäävää maahan menoa ilman apparia koska minä olen sokea. Heittäkää minua treenipallolla otsaluuhun jos tämän joskus unohdan. Kiitos.
  • Käytä apparia sinä pahuksen omahyväinen sokea tohelo!

Jäävä seiso. Samalla tekniikalla kuin jäävä maa. Mitä sitä täydellistä enää enempää hiomaan. Rakkimus osaa tämän. 

Jäävä istu..... Mikä "istu"? Oota, oota, menee pieni hetki, venaa vähän.... kyllä mää tän kohta... lähenee, lähenee, karvat koskee lattiaa ihan hetkenä minä hyvänsä, vielä vähän, ihan, juu, oota, polttaa, polttaa... NO NYT! EIKS OLLUKKI TÄYDELLINEN SUARITUS, ANNA PALAKKA!!!
No juu en. Osta itte ruakas. Saakelin jäärä. Huoh.
Tämä on oikeasti ensimmäinen liike jonka olen väärällä koulutuksella tuhonnut. Ja täydellisesti tuhosinkin. Voiko fyysisesti edes olla mahdollista että istumaan menoon saa kulumaan noin paljon aikaa? Ainoa positiivinen puoli jonka tästä löydän (ja siis joka asiastahan on löydyttävä jotain positiivista!) on se, että tässä saimme taas kerran loistavan näytteen Rakkimuksen mahtavista takapään lihaksista. Noin hidasta hissiä ei kuulkaa millään nirunarulihaksilla saisikaan aikaiseksi.
Saatiin sitten istumisia kotiläksyksi. Huoh.

Noutoa. Pitkästä aikaa. Tämä liike on oikeastaan hallussa. Siis pääosin. Jokaista osa-aluetta voisi parantaa ja hioa. Siis ei voisi, vaan pitää.
Pito oli hyvä, häiriöllä ja hämäyksellä löysäsi kuitenkin kapulaa niin paljon että meinasi raukka parka pudottaa sen varpailleni. Seuraava pito olikin sitten jo huomattavasti parempi. Noutoon lähtiessä haukahtaa, kapulalle haukahtaa, paluuasento on hiukan vino. Ei varasta, vauhti on hyvä molempiin suuntiin, ottaa kapulan heti oikein suuhunsa, paluuasennossa etäisyys on oikea, luovutus toimii.... Hiontaa, hiontaa.

Rakkimuksen kanssa ei ole toiminut sellainen nouto-osion harjoitus jossa kapula on maassa koiran ja ohjaajan välissä. Siinähän ei tarvitse kuin nousta, nostaa kapula ja luovuttaa sen. Rakkimus ohittaa aina sen kapulan noston. Nyt teimme tämän siten, että kapula ei ollutkaan koiran ja ohjaajan välissä, vaan koiran etuvasemmalla vähän matkan päässä. Ensimmäisellä suoraan luokse, toisella hiffasi. Tehdäänpä näitä ja katsotaan onko sillä vaikutusta jompaan kumpaan haukahdukseen.

Ruutu. Ei yhtään tyhjää ruutua ja lisättiin etäisyyttä. Ohjaajan pitäisi muistaa sanallisesti (JES! HYVÄ! taijotainsellaista) merkata koiralle oikean paikan löytyminen. Rakkimus tykkää edelleen ruudusta.

Loppuun otettin paikkamakuu. Tai siis paikkaistuminen jos halutaan olla tarkkoja. Ensin rivissä koirat yksitellen maahan ja sitten takaisin istumaan. Rakkimus reagoi tällä kertaa Pamauksen ohjaajan komentoihin. Yhden kerran. En ehtinyt kunnolla edes huomauttaa asiasta kun korjasi itse. Loppuajan kontakti ja kuulo olivatkin sitten kunnossa. Istui suht hyvin. Varmuus puuttuu. Treeniä, treeniä....







torstai 7. helmikuuta 2013

Haaste; 11 asiaa kirjoittajasta



Saimme haasteen Luuhullujen nnopa:lta

11 asiaa kirjoittajasta

Säännöt:
- Kerro 11 asiaa itsestäsi
- vaastaa haastajan 11 kysymykseen
- keksi uudet 11 kysymystä
- haasta 11 bloggaaja
- kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
Kerro 11 asiaa itsestäsi:
  1. Olen jääräpää.
  2. Rakastan kirjoittamista. Ohjeistuksia, koulutuksia, blogeja, tarinoita, raportteja...
  3. Vihaan maksaa. Ja muita sisäelimiä. Ja lanttua. Yök!
  4. Haluaisin olla naisellisempi. Ja laihempi. Ja viisaampi. Ja kärsivällisempi. Ja rikkaampi. 
  5. Elämääni kuuluu muutama ihminen joita ilman voisi olla aika toivotonta elää. En halua edes yrittää. 
  6. Vihaan sekaista kämppää. Ja siivoamista.
  7. Olen kyllästynyt selkään puukottajiin. En jaksa edes vihata heitä. Enää. Selkä on jo niin arvilla että enää ei tarvitse välittää.
  8. Pehmolelut löytyvät lasten osastolta. Koiran on oltava KOIRA. Ei fyysiseltä kooltaan, vaan psyykkiseltä. 
  9. Olen pettänyt omat ja muiden odotukset. Olen pahoillani siitä. En kuitenkaan kykene kääntämään kelloa taaksepäin. Ja vaikka voisinkin, niin mitä se hyödyttäisi? Näillä korteilla pelataan mitä käteen on saatu.
  10. Tulevaisuuteni on positiivinen. Se ei voi olla mitään muuta. Asennekysymys näes.
  11. Jälki on kuningaslaji.

Vastaa haastajan 11 kysymykseen:
  1. Lempiohjelmasi/elokuva?
    Ei erityistä lempparia. Jännitystä ja draamaa. Vähän mielikuvitusta ilman rajoja:D
  2. Mitä asiaa inhoat muissa ihmisissä?
    Marttyyriasennetta. Valittamista, selkään puukottamista, valehtelua, juonittelua.
  3. Elämäsi kohokohta? (tähän mennessä)
    Aikajärjestyksessä, ei tärkeysjärjestyksessä:
    23.6.1976
    Syyskuu 1998
    6.4.1991
    27.9.1991
    7.12.1994
    ja, yllättävää kyllä, myöskin 1.3.2009
  4. Onko jokin asia jota kadut ja olisit mielelläsi voinut jättää esim. tekemättä?
    Voih, todella monta! Kirjasarja aiheesta valmistunee parinkymmenen vuoden kuluttua. Aikaisintaan.
  5. Asumismuoto?
    Sekainen. Pienoiskerrostalo. Vaihtuu toivon mukaan isolla pihalla varustettuun pieneen omakotitaloon. Pitänee lotota...
  6. Mihin haluaisit matkustaa?
    Etelä-Afrikkaan. Pohjois-Italiaan.
  7. Mitä tekisit jos voittaisit lotossa 1,000,000e?
    Maksaisin lainat pois, perustaisin oman yrityksen ja siirtyisin lämpimämmän auringon alle.
  8. Viisi asiaa joistä pidät itsessäsi?
    En pidä ;P
  9. Mikä haluaisit olla ammatilta jos lasketa nykyistä?
    Kouluttaja.
  10. Poltatko ja/tai juotko alkoholia?
    Lopetin tupakoinnin reilu vuosi sitten. Muutama yksittäinen hairahdus keväällä ja kesällä. Mutta en ole lakossa. Saan polttaa jos haluan. Nyt en halua.
    Juon alkoholia. En kuitenkaan tarpeeksi.
  11. Lempijuomasi?
    Puhutaanko edelleen alkoholista? Mustikkasnapsi ja kuoharit.
    Alkoholittomat? Tee. Ehdottomasti. Ja kahvi. Aaah, kahvia :D

Uudet kysymykset:
  1. Miksi?
  2. Vasen- vai oikeakätinen?
  3. Siviilisääty? Miksi?
  4. Jos voisit kääntää kelloa, mitä tekemiäsi valintoja muuttaisit?
  5. Missä haluaisit elää eläkkeellä ollessasi?
  6. Toiveammattisi?
  7. Paras kehu jonka olet saanut?
  8. Ensimmäinen suudelmasi?
  9. Hunaja vai etikka?
  10. Mitä hetkeä et unohda milloinkaan?
  11. Tämä on saamasi haaste bloginkirjoittajalta jota et oikeasti tunne. Miksi vastasit tähän?
Haastan: Kultaista karvaa vuodesta -09, Nollavaimo, This is not the life I ordered, Tirsat, Suden hetki, team Zirotami, Mutsis oli ku sua teki, Ocan treeniblogi, Jetta, Laulava lintukoira, RyhmäRämä



tiistai 5. helmikuuta 2013

Treenit 4.2.13



Omatoimihallitreenit maanantai-illan tapaan :D

Rakkimus Idiottamus ja Lady Lovely sekä kaksi toheloa ohjaajaa. Ooolrait, oolrait, joo joo, se toinen ohjaaja on vähemmän tohelo. Minä siis se tohelompi. Ladyn ohjaaja toheloi erittäin harvoin ja silloinkin on (aina!!) kyseessä vain sellainen pienen pieni yksityiskohta kuin "vasen" ja "oikea". Kumpi olikaan siis kumpi? Ihanat treenikaverinsa ovat antaneet vinkkejä jos jonkinlaisia, tämän hetkinen lempparivinkki lienee "VolvO". Saas nähdä oppiiko tuo ennen ERI-luokkaan siirtymistä. Tarkennukseksi sanottakoon että Lady kyllä osaa jo.

  Aih, miten suloisenpelottavaa, Ladyn emäntä on näet liittynyt lukijakuntaan. Minä niiiiiiiin saan pallosta turpavärkkiini seuraavissa treeneissä. Ja ansaitusti :DD  )

Rakkimuksen kierrokset olivat treeneissä liian korkealla, mutta kuitenkin sillee... miten sen sanoisi? Sillee normaalilla tasolla ylikierroksilla? Vinkuu, piippaa, säheltää. Mutta sitten kuitenkin onnistuu laskemaan kierrokset takaisin työskentelytasolle. Välillä ihan itse omatoimisesti, välillä rauhoittavan pääkosketuksen kautta. Saimme siis aikaiseksi sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Loppujen lopuksi ihan positiiviset treenit jälleen kerran.

Perusasentoa. Askel vasemmalle kääntyen. Paranee, paranee, persaus heilahtaa jo huomattavasti paremmin. Tein neljä eri settiä, kaikissa ensimmäinen käännös innokas mutta huono, toinen vähän epäuskoinen (Vielä uudestaan?!?!) ja viimeinen/viimeiset aikases hyviä.

Seuraaminen. Aukeaaaaaa... Huoh.
Siis perusasentotreeni jossa persaus ei todellakaan aukea, nimenomaan päinvastoin, Rakkimus tarjoaa persaustaan ihan hippasen vasemman jalkani taakse... se treeni ei taas tämän treenin perusteella ole vaikuttanut seuraamiseen laisinkaan. Huoh.
No onneksi etujalkojen paikka on parantunut. Ja pään. Jotain hyvää edes.
Palkkailin sitten kovasti vaatien oikeasta asennosta (koko perskuleen kroppa!) sekä mielentilasta. Monta lyhyttä settiä treenin kuluessa, paljon paljon pieniä onnistumisia. Tosi tosi pieniä.

Kosketusalusta. Ilkeä ohjaaja vaati rauhallisuutta (Mitäääh!?!?!) ja pidempää tassukosketusta (?!?!?). Hermot meni Rakkimukselta, päätti vaihtaa ohjaajaa kesken leikin. Mutta ei onnistunut moinen raukkamainen yritys, pakko oli palata. Ja sitten lämäisikin tassunsa sellaisella voimalla alustan päälle että varmasti tuli asia selväksi! Tiukka tuijotus ohjaajaan No kelepaako, häh! Tietysti kelpaa, tassu oli selkeästi alustan päällä reilusti yli kymmenen sekuntia, se oli kuulkaa ennätys!
Kierroksethan ne ovat tässäkin olleet ongelmana. Nyt oli kotona treenaus auttanut ja pitkästä aikaa alustan kanssa hallilla edes pystyttiin treenaamaan. Hiukan.

Täyskäännös. Tehtiin vain kaksi. Ensimmäinen meni leväksi koska ohjaaja antoi merkin liian myöhään ja meinasi samalla kävellä seinää päin. Kauhhian vähän jäi paimenelle tilaa suorittaa. Voi ressukkaa! Taas se pieni karvapersaus yritti mutta ohjaaja ei anna tilaisuutta onnistua. Vaan toisella yrittämällä molemmat osasivat asiansa. Mikä parasta, täyskäännös ei nostattanut kierroksia. Outo juttu.

Vänster+Höger. Suhteellisen hyvä, pikkaisen turhia kierroksia. Rakkimus reagoi kuitenkin kädenliikkeeseen paremmin ja nopeammin. Eli tietää siis jo hyvin mitä pitää tehdä. Hyvä! Nyt vielä kun opetetaan että se pitää tehdä rauhallisesti. Pala kakkua. Buahhahhaaa!

Luoksetuloa. Suoraan sivulle. Hah! Suoraan eteen juoksi paimen pörröinen, pysähtyi sekunniksi, katsahti ohjaajaa silmiin kummissaan... ja pyörähti täydelliseen perusasentoon ohjaajan vasemmalle puolelle. Niin hieno on koirani mun! Treenin aikana vielä kolme kertaa uusiksi ja joka kerralla pyrähti paimen suoraan oikealle paikalleen. Vauhti ei ole paras mahdollinen, mutta kerrassaan riittävä kuitenkin. Raipanheiluttaja oli oikeassa, lisäavuksi tarkoittamani käsiliike kun jätettiin pois, pysyivät kierrokset oikealla tasolla.

Ruutu. Pallolla, ilman palloa, pallolla, ilman, pallolla, pallolla. Ensimmäinen ilman palloa oli hyvä, toisessa pysähtyi kahteen kertaan väärään paikkaan. Molemmat pysähdykset kylläkin ruudun sisällä. Mutta mikä parasta, Rakkimus oma-aloitteisesti lähti hakemaan uutta paikkaa ja vieläpä oikeasta suunnasta kun palkkaa ei heti kuulunut. Asiaa saattoi ihan hippasen auttaa ohjaajan poikkeuksellinen käytös. Ohjaaja näes kerrankin muisti olla kuin seipään niellyt ja odotti täysin reagoimatta kunnes Rakkimus lopultakin oli palkkauspaikassa. Ah, kyllä toimii raipanheiluttajien neuvot:D

Jäävät. Maahan ja seiso, paluu takakautta, vauhdista takaisin mukaan seuraamaan. Jos seuraamisen puutteita ei huomioida, niin Rakkimus Domesticus on täydellinen!

Paikallaolo. Istuen ja maassa.
Ensin istuen, peräkkäin käskytettiin maahan-istu jotta päästiin treenaamaan toisen käskyjen huomiotta jättämistä. Rakkimus aloitti haistelun jonkin ajan kuluttua, olisi varmasti laskeutunut makuulle ilman huomautustani. Lady oli todella keskittynyt, korvat pystyssä istui karvankaan liikahtamatta.
Sitten makuulla. Peräkkäin taas alas ja sitten ohjaajat pois näkyvistä, palatessa taas peräkkäin ylös. Tehtiin poikkeuksellisesti todella lyhyt paikkamakuu. Molemmat koirat olivat hiljaa ja keskittyneitä joten ainakin Rakkimus sai tästä tarvitsemaansa vahvistusta. Toivottavasti tästä oli hyötyä myös Ladylle.

Este. Haettiin vauhtia ja palkattiin vauhdista suoraan ensimmäisen hypyn jälkeen pallolla kauas. Paluu kehuen hypyllä takaisin ja heti leikkiin. Saatiin vauhdikasta menoa. Ylläri pylläri, toiseksi viimeisellä sanottiinkin hyppy-istu-Jee!-hyppy. Saatiin pitkästä aikaa hypyn jälkeinen istuminen hiukan kauemmas esteestä.

Mitä minä tekisinkään ilman raipanheiluttajia ja treenikavereita :D


maanantai 4. helmikuuta 2013

Taistelun jälkiä


Viikonloppu meni normaalissa matalaliidossa, pitkiä lenkkejä ja hiukan treeniä. TOKO-juttuja ja hiukan temppuja lenkkien ja ruokailun yhteydessä sekä sunnuntaina normaaliin tapaan varjelusta.

Lauantaina kävelimme pienellä porukalla leipomolle hakemaan tuoretta leipää brunssille. Matkalla metsän poikki kulkiessamme otin kuvan polun varrelta. Joku tässä on karvansa menettänyt. Nuolten osoittamissa kohdissa ei ole "keltaista lunta" vaan kellertävää karvaa.

Jäljet kertovat raa'asta tapahtumasta...?


Tänä sunnuntaina Varjelus Rakkimus oli hyvä ja minä mokailin. Kiitos molarille, treenin jälkipuinti oli normaaliin tapaan selkeä ja perusteellinen. Ah miten minä rakastankaan henkilöitä jotka pystyvät toikkaroimaan näkymätön koiruus vierellään edessäsi ja näyttämään "Teit näin, älä tee niin. Katopas, ota näin... tämä on parempi. Näin tehtynä koira...." jne. Siis kerrassaan mahtavaa rautalangasta väätöä! Mitä pitää tehdä ja miksi, miten koira mihinkin asiaan vastaa. Näillä ohjeilla ei voi kuin parantaa toimintaa... toivon :D


perjantai 1. helmikuuta 2013

Pillipiipari


Piip piip UUUUAAAAUUUU PIIIP PIIIP UUUUUAAAA PIIIIP PIIIP UUUUIIIIIIIUUUUUAAAA Piip piip UUUUAAAAUUUU PIIIP

Siinä ne torstain treenit sitten meni. Justiinsa tuolla tavalla. Kierrokset kaakossa.

Stana!

Oma vika se kai oli. Jollain tavalla. Mutta millä?
Mun kierrokset vinossa joten Rakkimus reagoi?
Oliko? Ei minun mielestäni. Ihan normi torstai.

Vai oliko se nyt vain aika päästellä höyryjä?
Tiedä häntä. Mutta persiilleen meni.

Perusasennot.
Seuraaminen.
Kaukokäskyt.
Hyppy.
Kaikki nämä voi analysoida samassa. LIIKAA KIERROKSIA!

Mun "magic touch" ei toiminut. No ehkä kolme tai korkeintaan neljä kertaa. Mitä tahansa tein, niin kierrokset pysyi korkeina. Todella korkeina. Luovuttiin rauhallisesta toiminnasta ja tempaistiin luoksetuloa ja temppuja jotta saataisiin kulutettua niitä kierroksia. Mutta ei. Ei se mitään auttanut. Hypyssä yritin uudestaan ja uudestaan vaikka kuinka helkkarin monta kertaa pelkillä kehuilla ilman muuta palkkaa. Ainoa mitä tapahtui, niin paluussa minun kiertoni ja perusasentoon istumisnopeus parantuivat. Kieltäytyipä Karvapersaus kerran jopa istumasta esteen taakse ja päätti palata kiertäen (ja haukkuen!) koska ei kerran tullut palkkaa haluttuun tahtiin. Toi jästipää ei kyllä luovuta. Jos kerran on päätetty mennä korkeilla kierroksilla niin sittenhän mennään.

Jotain onneksi melkein toimi. Luoksetulot olivat suht ok. Otettiin suoraan luokse ja kiertäen perusasentoon. Samoin ruutu oli suht hyvä. Pitää vain muistaa ettei innostu liian paljoa tekemään tyhjällä ruudulla. Paikallamakuu ja -istuminen menivät melkein hyvin. Kerran jouduin korjaamaan kun meni maahan naapurin käskystä.

Ainoa hetki jolloin seuraaminen treeneissä oli hyvä ja keskittynyttä, oli aivan lopuksi tehdyissä ohitus/vastaantulo seuraamisissa. Tultiin vastakkain siten että Rakkimus ja Lady kohtasivat vierekkäin... mahtoiko Rakkimus pelätä Ladyn hampaita, se kun on joskus aikojen alussa saanut pientä muistutusta Ladyltä että kenen persuksia saa haistella ja milloin ja milloin nimenomaan ei saa. Oli syy mikä tahansa, niin eilisissä treensissä saatiin siis aikaiseksi neljä ja puoli metriä hyvää, keskittynyttä toimintaa.

Aamen ja se siitä.


Annoin tuolle Idiottamukselle iltaruuaksi peuran kaulan. Se tuhottiin ja siirrettiin vatsanpeitteiden alle yhdellä istumalla. Lopuksi nuoltiin koko keittiön lattia jotta muruakaan, tippaakaan, pienen pienintä limaista nähtyvääkään ei vain jäisi syömättä. Sitten komea röyh! ja unta kaaliin.

Aamulenkillä tempaistiin pienet pikatreenit.
Perusasentoa ja askel eteen vasemmalle kääntyen. Kaukokäskyjä noin kahdesta metristä. Peruutusta. Vänster+Höger. Irroituksia.
Rakkimuksen kierrokset olivat aivan kohdallaan. Se oli täydellinen. Ainakin likimain.

Pitääkö tuon karvapersaukkeen vain saada aina välillä höyrytä jotta sitten voisi taas pienen hetken toimia kunnolla? Oliko eilen kuu jotenkin väärässä asennossa? Oudot ilmanpaineet? Onkohan tuo sittenkin naispuolinen elikko?

Täytyypä laittaa Kennelliittoon nimenvaihdospaperit. Rakkimuksen virallisen nimen pitäisi olla KylläSeKotonaToimii Idiottamus Pösilömys.


Huoh.