Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (53) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (94) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 29. marraskuuta 2012

Lumitreenit


No eilen se taas alkoi. Lumisade. Huoh.
Ja se vaan jatkuu ja jatkuu. Ja jatkuu. Lumisade. Huoh.

Tässä tilanteessa ei voinut tehdä muuta kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja vetää ulkokamppeet päälle ja napata karvapersaus kainaloon ja lähteä kentälle. Vielä kun puhelin piippaili että sinnepäin olisi muitakin treenihulluja menossansa. Eli ei kun mukaan vaan.

Pikainen kuteiden vaihto ja liikkeelle. Yhtään hetkeä ei ole hukattavana. Seitsemältä pitää olla takaisin sivistyksen parissa ja siivosti anopin luona illallista nauttimassa. Kaasu pohjaan sitten vaan.

Kentällä tuuli niin että meinasi pipo, korvat ja hiuksetkin lähteä päästä. Maassa oli ihan hienoinen lumikerros. Ja jotain hyvää hyytävästä kylmyydestäkin: kenttä oli aivan kova. Ei jälkeäkään siitä mutavellistä eikä vesilammikoista joita siellä vielä viikko sitten oli.

Ja rakit, ne olivat kuin neljä idioottia juuri vapauteen päässeenä. Kolme sakua ja yksi mikälie hoitopiski mahtoi olla;P. Kukaan niistä ei kuitenkaan (valitettavasti?) päässyt rusakkojahtiin tällä kertaa. Kun saimme valot kentälle, ei paikalla ollut yhtään ainoaa metsän elävää. Outoa!?

Mutta siis itse treeniin.

Ensinnäkin: intoa piisasi vaikka muille jakaa. Se on kuulkaa tuo tekemisen halu ja keskittymisen taito jonkinlaisessa suhteessa treenien määrään. Vielä kun joku jonain päivänä pystyisi määrittämään tuon suhteen... mielestäni siinä kaavassa ei ole yhtään ainoaa vakiota.
Mutta yritän siis sanoa että vaikka aluksi esiintyi vähän yliyrittämistä (ai vähän!) niin yhtään ainoaa piippausta ei kentällä kuulunut. Röyhkeää vaatimista ja ennakointia ja kuusnolla yritystä kylläkin mutta sitten kun taas vähän muistuteltiin että miksi täällä oikein ollaan, niin kyllähän se sitten rupesi pelittämään. Ja hyvin pelittikin.

Jäävät. Seiso-maa-istu, vuorotellen sekoittaen, laumapalkka liikettä keskeyttämättä, paluu koiralle takalenkin kautta, vauhdista mukaan ilman perusasentoa. Joku sanoisi että näin ei saa treenata, mutta minäpäs treenaan. Tämä toimi kerrassaan loistavana "korvien avaajana". Palkkasin nopeasta oikeasta toiminnasta. Ensimmäisessä (maa) ei takapään hissi koskaan laskeutunut, pöh. Toisessa (istu) koko kroppa lämähti maahan, pöh oliskohan kannattanut kuunnella? Kolmannessa (maa) tapahtui historiaa. Rakkimus Pakkimus Karvapersaus Idiottamus Domesticus (rakkaalla lapsella on monta nimeä ;P ) meni maahan vauhdilla ja kokonaan maahan, hissi tipahti, koira tömähti ja niin edelleen. VAU!
Ja joo joo, tottakai minä sen ymmärsin heti välittömästi. Tuo oli niin tasan tarkkaan ainutlaatuinen tapahtuma (kamera, missä oli mun videokamera!?!?! ai niin, ei ole sellaista). Ei varmana tulee enää ikinä toistumaan. Ei todellakaan. Eikä se tämän treenin aikana kyllä sitten toistunutkaan.
Loppupätkä jääviä vuorotellen menikin sitten maininnalla erittäin hyvä. Ohjaaja sai vähän noottia seurauttamisasennosta. Pää ja naama ihan liikaa kallellaan koiraan päin. Kyllä se kuulemma sieltä perässä vaappuu vaikka minä en sitä kyttäisikään. Huoh.
Jäävät siis hyviä. Ja korvat aukenivat siinä samalla.

Sitten kaukoja. Istu-maa (-seiso). Ensin vain istu-maa. Ohjaaja keskittyi aloittamaan komennon sanallisella tavalla ja kädet seurasivat vasta perässä. Rakkimus tällä kertaa lähti toteuttamaan liikettä heti käskysanan jälkeen, ei jäänyt odottamaan käsimerkkejä. Ne tietysti vahvistavat, eli en todellakaan jätä niitä pois. Mutta näin saimme siis ennakoinnin (koira tehnyt kolme liikettä ennen kuin ohjaaja on ehtinyt lausua ensimmäistä loppuun!) hoidettua. Hyvin toimi, olen tyytyväinen. Neljännen sarjan loppuun lisättiin seiso. Eli maa-istu-maa-seiso. Mikä tossa Rakkimuksessa on vikana? Se nousi seisomaan suorille jaloille ilman yhtään askelta. Ihan kuin me oltaisiin treenattu tätä jo pitkään. Ja ei muuten olla.
Nooh, hopochstå:ta nyt ehkä vähän...
Ehkä tämä oli taas tällainen alkuvahinko ja ainutkertainen tapaus. Mutta mitä siitä, siinä oli silti aihetta kunnon biletykseen.

Luoksetulo pysäytyksellä. Neljä yritystä. Ensimmäinen pitkä, tosi hyvä, laumapalkka. Toinen lyhyt, tosi hyvä, laumapalkka. Kolmas sika pitkä, ihan surkee, tuli parin metrin päähän, pöh pöh sinä tyhmä otus. Neljäs pitkä, extra super hyvä stoppi. Ja eikun bileet!

Lopussa seuruuta. Rakkimuksen kierrokset ovat todella hyvät, korvat ovat auki ja työskentelyhalu on hyvä. Uskomattoman hyvää seuruuta.... siis pienen alkusähläyksen jälkeen tietysti:D
Tosi lyhyttä, 1-3 askelta, askel-vasen-stop, askel-askel-oikea-askel-stop, sivuaskel-stop ja niin pois päin. Pientä ja lyhyttä. Katse suoraan eteen. Kokonaisuudessaan aika pitkä setti. Se vaatii näköjään riittävästi pituutta tämä seuruuttaminen jotta alkusählä saadaan pois alta. Pitääkö tuon Rakkimuksen jotenkin laittaa aivonsa eri vaihteelle seuruutusta varten? Edisti vähemmän. Painoi vähemmän. Persaus oli suht aktiivinen. Ei piipannut. Suorituksen aikana erittäin rauhallista laumapalkkaa ilman kosketusta. Kierrokset eivät nousseet. Lopetimme täydelliseen sivuaskeleeseen ja peffan aktiivisiirtoon. Hetkittäin seuruuttaminenkin on kivaa tämän otuksen kanssa.
(Ohjaajan pää oli oikeassa asennossa.)

Ja sitten paikkamakuuta verannalla sen aikaa kun minä leikin vuorostani apparia.
Pysyi hiljaisena, ei noussut kertaakaan ja asento oli hyvä. Kävin vahvistamassa (kyykistys vierelle, lauma silityksellä ja namia) kolmeen kertaan. Ai kolmeen kertaan? Nooh, olihan se sentään siellä makuulla melkein vartin verran :D

Sitten pikainen metsälenkki ja eikun anopin luo syömään. Rakkimus sai normaalit viisi namiaan sekä (koska me ihmisetkin söimme ruokaa, nih!) tietysti kasan tonnikalaa ja kananmunan. Ai anoppi lällyttää Rakkimuksen pilalle? Eeeei kai, miten te nyt noin voitte ajatella :DDD






maanantai 26. marraskuuta 2012

Kosketusalusta, osa 1


"Opeta sille kosketusalusta."

Okei. Minähän opetan.

Rymsis ryskis kuuluu romukaapista. "Haa, vanha hiirimatto, mä otan tän!"

Läiskis. Hiirimatto keskelle olohuoneen lattiaa.
Lomsis, persaus maahan metrin päähän hiirimatosta.
Sylissä klikkeri ja nameja.

Jaa jaa, sillä on tuo klik-vekotin. Nuuh nuuh... ja namipussi!
Ja nyt se tossa istuu vaan eikä käske mitään. 
Mä istun tähän viereen.

Vähän lähemmäs vielä.

Suoristan persukkeeni. Tää auttaa takuulla.
Se on niin viime ajat vouhottanu mun
perskarvojeni suunnasta ja paikasta. 
Kohta se klikkaa.
Ihan kohta.

Enks mä ookkaan tarpeeks lähellä. 
Noin, nyt ei lähemmäs enää pääse.
Nyt klikkaa.
Varmana.

Mitään ei kuulu Mikä sille tuli. Vuh!
Mää tiiän, nualasen sen naamaa, sit tulee klikki!
Jaa ei tullu. No mää istun tähän ihan sen eteen.
Kuono kuonoon melkeen. Niin liki ku pääsen. 

Mikä vikana? Oonks mä vinossa?
Oota, oota, ,mä pyörähdän ympäri ja asettelen uudestaan.
Onks mun karvat taas vinossa?

Onks sillä nyt varmana se klikki ääni kädessä? Joo, on.
Nyt sen luulis pitävän ääntä, tollee hyvin kuolattuna.
Namipussiin en koskenukka. Sen mä jo tiiän.
Sitä jos nuoleskelee tai pureskelee tai jotain ni se laittaa sen piiloon. 

Päätiltti.
Auttaiskohan tää?
Ei, se ei edes hymyile tiltille niinku normaalisti.
Hmmm, selkeesti nyt ei siis ole kyse
persukkeen asennosta eikä kontaktista. 

Lipi lipi slurps slurps.
Noin, nyt on sekin vehje puhdistettu.
Tää auttaa aina jos ei heti tiiä mitä pitäs tehdä.
Toi sanoo tätä "sijaistoiminnoks". Mitä sitten tarkottaneeki.
Mitäs nyt sit tekis?

Oiskohan täällä jotain .... hei, uusi juttu tuolla mun takana. 
Anna mää arvaa, mää tiiän mikä tää on!!!!
Jee, tää on taas niitä jotka pitää laittaa tohon tassujen
eteen ja sit mennä sillee makuulle siihen. Helppo nakki kuulkaa.

Ja ei vai?
No tästä suunnasta? 
... tai täältä päin?
Onks mun perskarvat taas vinossa, siis onks tässä sittenkin kyse suunnasta?
Ja hei toi on siis tosi tarkasti mun tassujen edessä, ihan oikeessa paikassa.
Enkä takuullakaan kosketa sitä tassullani, tää menee nyt
kuule ihan varmana oikein, mää tiiän sen! 

Jaa ei sekä toiminu.

Vai haluutsä tän?
Täsä, ota ny, mää toin tän sulle!
Ai ei kelpaa. 

Nyt se vei sen takas tonne lattialle. 

Jos mää haukun sitä!
VUH VUH VUH VUH? Hau? 
Jaa ei tämäkä kelpaa. 

Jos mää seison takajaloilla sen viäressä, sitä on hinkattu
viime päivinä. Kato kato, eiks oo komeeta!
Mää voin vaiks kävellä... ryskis!
Tai siis en kävele takajaloilla. Mut siis ei kliksunu siitäkä vai?

Ja paskat, mää jaksa enää. Tää leikki loppu ny. Mää astun tän päälle ja vaikka... 

KLIK!
Siis mitähä?!?!
Ai tän päälle piti astuu! No olisit heti sanonu:D
klik klik klik klik klik klik kliketi klik!
 Älä lopeta, anna mää tuan tän sun syliin ja
sit laitan tassun siihen päälle.
On sit lyhkäsempi matka vipata se nami mulle.
Röyh! Hyvii namei :D




torstai 22. marraskuuta 2012

Treenit 21.11


Vuoden viimeiset ohjatut treenit.
Siis meidän porukan ruoskanheiluttajat on kyllä niin parhaita. Sen näkee jo siitäkin, että säännöllisiä ohjattuja treenejä järjestettiin reilu kaksi viikkoa pidempään kuin muilla seuramme ryhmillä. Jopa "kovat jätkät" suojeluryhmistä heittivät pillit pussiin kun oli niin märkää ja kylmää ja pimeää ja ja ... ruti ruti vellihousut:D
Ei vaineskaan, kukin ryhmä ajallaan ja pitää aina muistaa että kouluttajat ja molarit sun muut vapaaehtoiset on oikeasti vapaaehtoisia. Ja ylläri pylläri: heillä kaikilla on myös omakin elämä perheineen, työpaikkoineen ja niin pois päin.

Eli hatun nosto ja suuri kiitos kaikille meitä tänäkin vuonna eteenpäin ruoskineille ihanille ihmisille!
Nauttikaa lomastanne, ensi vuonna pääsette taas hakkaamaan päätänne meidän kiviseinäämme.

Mutta siis ne treenit.
Ensin alkuun tuttuun tapaan pieni lenkki ja namivenytykset ja sitten vielä hetkeksi autoon odottamaan omaa vuoroa. Ja tällä kertaa oma treenivuoro alkoikin makoisasti. Meidän ihana pikku vakiohäiriö oli pitkästä aikaa paikalla ja oli vieläpä tuonut omat namipussit kullekin karvapersaukselle! Ja pitihän sitä sitten maistiaiset antaa.

Perusasentoa ja seuruuta ja pysähdyksiä ja käännöksiä... lyhyttä lyhyttä... pallolla, kainalopallolla, takapalkalla, namilla.... vinkuu ja painaa ja kierrokset nousee ja on vinossa ja edistää ja ei tule mukana ja PLÄÄH!
MÄÄ NIIN VIHAAN TÄTÄ!!!! Eiks me voitais todeta että meidän seuruu nyt vaan on niiiin syvältä ja poikittain. Huoh.

Perskules! Periksi ei anneta!
Reilu viikko ankaraa perusasentotreeniä pienin pienin askelin sivulle, taakse, eteen. Ja se siitä. Kuun vaihteen jälkeen koko joulukuun aikana ei tehdä yhtä ainutta perusasentotreeniä. Eikä seuruuteta pelkän seuruutuksen vuoksi. Ei kertaakaan.

Kaukot. Takapalkka. Eka vaihto huono, loput kolme hyviä. Oli vahingossa kierrokset kohdillaan ;P

Pallottelua ja irtona maahan.
Niin siis myös se persuke maahan.
Juu ei. Liikaa kierroksia.

Luoksetulo. Mahtava Rakkimus! Ei himmannut, ei jäänyt odottamaan pysäytyskäskyä, ei edes yrittänyt ennakoida. Juoksi suoraan läpi ja melkeinpä jopa suoraan asentoon eteeni. Palkkasin suoraan etuasennosta ottamatta sivulle.

Luoksetulo pysäytyksellä, takapalkka. Kolme yritystä. Ensin hyvä, toisessa (piiitkä matka ja minun takanani myöskin pallo maassa) tuli läpi. Ei palkkaa, uusiksi sama. Pysähtyi hyvin. Jee jee mun rakki!


Loppuun este. Lähti todella voimakkaasti hyppyyn ja alastulossa liukastui ja molemmat etujalat pettivät alta ja turvalleen. Nousi ylös, kääntyi ja käskystä istu. En halunnut hyppäyttää takaisin koska pelkäsin että jalat ovat mahdollisesti pahastikin loukkaantuneet. Sanoin hyvä ja yritin heittää pallon suoraan koiralle vaan kun laitoin käden taskuun niin hyvä-sanalla oli koira vapautunut liikkeestä ja hyppäsi esteen yli palkkaa hakemaan.

Ontui/kevensi vasenta etujalkaa koko illan hiukan. Ei kuumota, ei arista. Nyt ei hypitä hetkeen varmuuden vuoksi. Noh, tauollehan tässä oltiinkin jäämässä.

Kasvattaja joskus päivitteli että miten meillä aina sattuu ja tapahtuu. Etujalkaa, takajalkaa, anturaa, kynttä, kuonoa, korvaa ja vaiks mitä. Eihän me koskaan loukkaannuttaisi jos vaan oltaisiin sohvalla ja katottaisiin salattuja elämiä. Tai Dallasta. Tekevälle sattuu, eiks ne sillee sano. Noh, me tehdään ja rämmitään mettissä ja hypitään liukkailla kentillä ja sit vaan joskus sattuu.
Mutta nyt me levätään hetki.
Ja maataan sohvalla ja katotaan telkkaria. Ei salattuja elämiä. Ei Dallasta. Ehkä Olipa kerran ja Kosketus ja Criminal Minds ja Bondit ja jotain sellaista :D



tiistai 20. marraskuuta 2012

Kahvia? Kyllä, kiitos.


Töissä.
Juon kahvia.

Mun kahvikupissa lilluu karva.
Koirankarva.

Toinen pää valkoinen, toinen musta.
Rakkimuksen karva.

Mitä ihmettä Rakkimuksen karva tekee mun duunipaikan kahvikupissa?!?



Omatoimitreenit 19.11


Parkkipaikalla on muutama autollinen aktiivisia koirakoita valmistautumassa myöhäisillan omatoimikimppatreeneihin.

Kenttä on pimeä.

Taskulampun valokeilan avulla kentän lamppujen painikkeiden luo.

Naps. Tulkoon valkeus.
Ja valkeus tuli.


.... ja valkeuden myötä me ohjaajat sekä irrallaan olevat (siis näähän on hei koulutettuja koiria, kyllä nää nyt voi irrallaan iltamyöhällä parkkikselta kentälle päästää!) koirat näimme että kenttä ei ollutkaan tyhjä. Pimeyden suojassa oli kentällä reippaasti toistakymmentä rusakkoa (kani, rusakko, who cares!) joko rauhallisesti syömässä tai nopeatahtisesti sukua jatkamassa (tähän aikaan vuodesta?!?!).

Noh, ei ne sit enää rauhallisesti paikallaan pysyneet kun nuo valopäät karvapersaukkeet ne huomasivat :D
Jeps, vain kaksi lähti jahtaamaan, muut palasivat komennosta heti takaisin. Ja nuo kaksi älyn riemuvoittoakin palasivat heti metsän reunasta takaisin. Asiaan vaikutti luultavasti myös saaliseläinten paljous. Selkeästi on häntäkoiralla vaikeuksia valita saaliinsa silloin kun niitä vipeltää toistakymmentä vaihtoehtoa mutkitellen edessä. Ja ylläri pylläri, saaliseläin on ihan piiiiiiiikkiriikkisen nopeampi vaihtamaan suuntaa kuin kankea sakemanni :D
Oli ne niin hullunkurisen näköisiä kun yrittivät nopeasti vaihtaa saalista ja suuntaa ... eihän siitä mitään tullut, kankeat on kankeita. Hassuja elikoita.

Mutta siis itse treeniin. Ohjelmavuorossa siis omatoimitreenit viereistä koirakkoa häiriönä hyödyntäen. Pellon päähän palanneet rusakot lisäsivät myös onnistuneesti häiriön voimakkuutta.

Perusasennot ympyrää tehden. Parempi kuin sunnuntaina. Siis ihan pikkiriikkisen parempi. Haki enemmän katsekontaktia, edisti ja painoi. Mutta selkeästi tajusi homman jujun nyt paremmin. Siirtyi jalan mukana todella paljon nopeammin ja takapää oli aktiivisempi. Pikkaisen positiivista vaikka paljon on vielä töitä.

Seuruu. Kaksi lyhyttä (suoria) ja yksi sikapitkä (ei kulmia, serpentiiniä). Eka lyhyt ok, toinen ihan syvältä ja poikittain, kolmas - se pitkä - aivan sairaan hyvä!

Luoksetulon pysäytys. Takapalkka. Ensimmäinen kerta pitkään aikaan pelkällä sanallisella komennolla, ei käsimerkkiä. Pysähtyi kuin seinään. Jee :DD

HopOchStå nousu. Namilla, ilman käskyä. Hieno. Pysyy jo aika hyvin. Ja nousu on rauhallinen. Hyvä Rakkimus!

Pallottelua ja irtona maahan-seiso. Muuten hyvä, pysähtyy nopeasti ja niin poispäin.... mutta takapään hissi on selkeästi jumissa. Liikaa kierroksia niin persus ei laskeudu. Ja sit katotaan isoilla ruskeilla silmillä sillee syyllistävästi että missä mun palkka on??? No perskules, siellä se on alhaalla maassa, niinhän mä sanoin että "maahan". Laske persukkees sinne alas ni jo pitäis löytymän.... ai et laske vai. No ei sit. Ole ilman sit. Kyllä nää pallot täällä mun taskussa mahtuu olemaan. Nih.

Pallottelua ja irtona seiso-istu. Hyvä. Seiso toimii todella hyvin ja istu oli yllättävän nopeaa ottaen huomioon Rakkimuksen hitauden istumisessa. Ja nyt se palkkakin löytyi :D

Pitää selkeästi ottaa joku maahanmeno kuuri tolle persaukselle.

Valot sammuksiin ja parkkipaikan kautta kotio.
Kiitos häiriökoirakoille sekä -rusakoille.
Klik. Pimeys valtasi maan.



maanantai 19. marraskuuta 2012

Pikatreenailua


Torstain jälkeen ei sitten ole kunnolla treenailtu. Lenkeillä olen tasaisen epätasaiseen pyytänyt vauhdista maahan, istu tai seiso. Istuminen on Rakkimuksen perushidasta, kyllä se sen tekee mutta kello ehtii kyllä tuon hissin kanssa raksuttaa. Maahanmeno on ollut nyt normaalia nopeampaa, ehkä siihen vaikuttaa tuo että komento on heitetty sillee vähän puskasta, yllättäin. Miten tahansa, palkkaus on ollut komeaa koska alas on kerran menty vauhdilla. Ja oikeaan asentoonkin vielä :D
Seiso käsky tällee irtona heitettynä on aina ollut näistä kolmesta vahvin. Ja edelleen on. Kyllä se tässä vaan pysähtyy kuin seinään. Miksei sama käsky toimi yhtä hyvin kentällä ja luoksetulon pysäytyksessä??? Mitä häh, miksei?

..... vastaa ei kukaan. Huoh.

Sunnuntaina käytiin lähikentällä ja lasten iloksi treenattiin perusasentoa siten että minä otin aina pienen sivuaskeleen oikealle piirtäen lopulta vajaan metrin halkaisijaltaan olevaa ympyrää. Ideana että Rakkimus seuraisi tasan oikeassa paikassa ja varsinkin että heittäisi sen persaukkeensa oikeaan paikkaan eikä jättäisi sitä aukeamaan. Tässä tarvitaan selvästi lisää treeniä. Ei se nyt kauhean huonosti mennyt, mutta ei siinä kyllä mitään kehuttavaakaan ollut. Paitsi kontakti. Tuijotin suoraan eteenpäin enkä alas Rakkimukseen. Kontakti pysyi tiukasti kasvoissani mutta ei hakenut katsekontaktia joten ei myöskään tunkenut liian eteen (Lähikaupan iso ikkunaseinä toimii hyvin peilinä!). Siinä asiassa edistymistä siis havaittavissa.

Lieneekö syynä vähäinen treenimäärä, mutta Rakkimus käy nyt näissä pikatreeneissä todella hyvillä kierroksilla. On oikein ilo touhuta sen kanssa.

Ruuan kanssa olen yrittänyt opettaa sille hopochstå-liikkeen ylösnousua. En tiedä osaanko hyödyntää sitä kaukkareissa, mutta ajattelin että se on hyvää treeniä takajaloille. Eli opetin Rakkimuksen ruokakipon avulla nousemaan takajaloilleen. Nyt sama onnistuu myös namilla. Seuraavaksi opetellaan askelia eteen- ja taaksepäin. Ja turha nyt huokailla siellä ruutujen ääressä että onpas outo koira kun ei osaa takajaloilleen nousta. Osaahan se. Todisteena keittiön ikkunanpuitteet joista on petsaus etutassujen kynsillä saatu tuhottua. Tassujen painaumat olohuoneen valokatkaisijan yläpuolella. Siltä mielipuoliselta hetkeltä kun jonkun mielestä oli fiksua opettaa koira sytyttämään ja sammuttamaan valot. Painauma on ja pysyy tapetissa kunnes tapetti jotain päivänä vaihdetaan uuteen. Eli kyllä se takajaloilleen nousee. Mutta haluan että se nousee hallitusti ;P

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kyynelten aika


Ystävälleni Ursulalle


Tiesimme sen tulevan
ajan kaikilta loppuun kuluvan
Nähneet emme hetkeä
aavistaneet emme henkilöä

Voi miten sattuukaan
tuska pakahduttaa rintaa
Miten voisimme lohduttaa
tuskan terävän tukahduttaa

Voimme vain olla täällä
sinulle, sinua varten
Kun kutsut, me tulemme
Kun tarvitset, me autamme

Joskus vielä läpi kyynelten
muistat hetket kultaiset
Aarteenasi säilyvät nuo
sopukoissa sydämen

Nenäliinoja kyynelillesi
Halaus sydämellesi






torstai 15. marraskuuta 2012

Treenit 14.11


Perusasento: painaaaaaa, aukeaaa....
Yhtä askelta kerrallaan, paranee. Askel + käännös vasempaan... paranee
Suoraan 2-3 askelta kerrallaan.... kaaameetaa... paranee parilla toistolla.
Hirveetä kuraa toi seuraaminen nyt!

Luoksetulo pysäytyksellä. Takapalkka. Kaartaa (koirasta katsoen) vasemmalle sellaisen koukkauksen. Treenikaverit siihen sitten vaan riviin estämään tuo kaarros. Kaksi hassua hidasta pysähdystä ja yksi läpijuoksu (!) ja lopulta kaksi ookoota ja yksi hyvä. Huh.
Rakkimus tietää mitä pitää tehdä. Läheisyysongelma vaan pukkaa päälle. Kyllä se tästä.

Kaukot. Takapalkka. Istu-Maa. Etäisyyttä about puoli metriä. Ennakoi toooosi pahasti. Ohjaaja opettelee aloittamaan käskysanan ensin ja vasta sanan aloituksen jälkeen aloittaa käsimerkin. Opettele!!
Neljäs yritys oli HYVÄ!

Jäävä seis. Eka niiin huono kuin olla ja voi. Hidas jopa Rakkimuksen mittapuulla. Huoh. Toinen (pienellä avulla) normihidas. Kolmas jo ihan suht ok, palkka.

Paikallaolo. Yksi kerrallaan alas. Rakkimus ei noteerannut muiden käskyjä, Donna-Ihanaisen kohdalla vilkaisi että "joko mun vuaro?" eli meni hyvin. Alussa pahaa piippausta. Komennosta (*2) hiljaa ja sit ykskaks vierähti kierrokset oikein. Tosi hyvä ja tarkkaavainen, hyvä asento, valpas. Kävin palatessa ensin luona palkkaamassa paikalla, sitten takaisin "kehän reunalle" ja siitä normi paluu ja yksi kerrallaan ylösnostot. Todella tarkkaavainen, loistava nousu. Hieno!

Plääh...

Iltalenkillä irtostoppeja ja maahanmenoja sekä voltteja molempiin suuntiin. Tapettiin, revittiin ja raadeltiin ohimennen Impivaaran jäähallin takana olevan pienemmän lumikasan kaikki isot lumilohkareet. Nam nam.

Ihan sekopää koira. Ihan sekanen kuva.




keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Niskasta kiinni!


Nonnih, nyt loppu!

Se laiskottelu ja jahkailu nimittäin. Nih.

Ulkona on pimeää ja märkää ja kylmää ja tuulee ja voi kun jos jättäiskin treenit väliin ja jäis vaan kotiin. Vois vaikka ottaa kutimen käteen ja saada lopultakin tuon puseron valmiiksi. Tai lukea sen jo viime jouluna lahjaksi saadun kirjan loppuun. Tai tehdä jotain kivaa syötävää....

JUU EI!
Nyt se on todellakin loppu.

Laadin eilen itselleni treenikalenterin. Olen sellaisia yrittänyt värkätä jo moneen kertaan. Ainoa mikä on tähän asti toiminut, on sellainen mustakantinen vihkonen johon lyhyesti kommentoin kaikki treenit jälkikäteen. Mutta kun tarvitsisin sellaista jota kutsutaan etukäteen suunnitteluksi. Ja luulenpa että nyt lopultakin sain aikaiseksi sellaisen mallin joka toimii myös meikäläisellä.

Tässä mallissa on nyt vasta pohja, itse toimintasuunnitelmaa tähän ei vielä ole laitettu. Loppuvuoden osalta laadin sen tämän ja huomisen illan aikana.

Ensimmäinen osio on tässä esimerkissä 13 kuukauden mittainen. Jokainen sarake on yksi kuukausi. Siinä on yläreunassa (otsikkorivi jossa lukee kuukaudet) väreillä merkitty kuntotaso. Ollaanko peruskuntokaudella vai missä mennään. Eli siitä luetaan liikunnan määrää ja laatua. Alareunassa on myöskin väreillä merkitty eri lajien pääkuukaudet. Alkuvuoden joihinkin päiviin on jo merkitty TOKO ja suojelun treenipäivät värikoodein. Sinne olisi sitten tarkoitus vähän tekstinä hahmotella että mihin keskitytään. Sellainen suurpiirteinen suunnitelma joka kattaa koko vuoden.




Sitten on joka lajille oma tarkempi suunnitelmansa. Esim. TOKO-suunnitelmaan voi valmiiksi ruksailla per päivä että mitä liikkeitä treenaa. Ja treenin jälkeen voi sitten ruksin tilalle laittaa kommentin että miten meni. Eli suunnitelma ja tapahtuneen seuranta samassa taulukossa.



Jälkitaulukkoon laitan askel- & metrimäärn, kulmat, esineet ja vapaan kommentin.


Jatkan silti mustan pienen vihkoni kirjoittamista. Minulla ei kuitenkaan ole näitä taulukoita mukanani kentällä eli jonnekin ne tiedot pitää heti tapahtumatuoreina laittaa ylös. Ja sitä paitsi... sinne kun voi vapaasti kirjoitella mitä haluaa :D


Toivottavasti nämä auttavat hiukan järjestelmällisempään treenaamiseen.
Huoh.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Kuva, vassåkuu



Kuva on Studio Turku, Kimmo Leppäkorpi.

Katsokaa mitkä kuvankäsittelyohjelmat niillä siellä on, Rakkimuskin näyttää ihan siltä kuin tuolla korvien välissä olisi isompikin kasa toimivaa harmaata aivomassaa :D



On se vain komea koira.


Valokuvia ja käsineitä


Vauhdikasta viikonlopppua sitten taas kerran vietetty :D

Perjantaina kentällä itsenäiset tottistreenit ..... soooouu NOT!
Iski väsy, tehtiin porukalla hyvää ruokaa ja toooosi pitkä remmilenkki.

Lauantaina käväisin Raisiossa kuuntelemassa Riitta Kempen "Pennusta urheilukoiraksi"- seminaarin. Hyvää tekstiä, aiheina koiran ruokinta ja treenaus, kyllä taas viisastuttiin. Jos sinulle joskus tulee tilaisuus päästä kuuntelemaan Riittaa, niin käytä ihmeessä tilaisuus hyväksesi. Sen verran tasokasta ja asiapitoista tekstiä. Suosittelen lämpimästi.

Semman jälkeen nappasin Rakkimuksen ja kävimme otattamassa karvapersauksesta mahtavia kuvia oikein valokuvausstudiolla. Studio Turku, kuvaajana Kimmo Leppäkorpi. Olisi ollut kuvaussessio hiukan onnistuneempi jos koira olisi esim ollut pitkällä lenkillä tai treenitetty hiukan.... mutta koska joku oli kuuntelemassa seminaaria ja antoi karvapersauksen vedellä hirsiä sillä aikaa, niin studiolla käsissämme olikin sitten kerrassaan ärsyttävän aktiivinen, melkeinpä ADHD tapaus. Nih. Saa ajatella etukäteen ja ennakoida. Nih. Sitä saa mitä tilaa.
Minä postaan sitten teidänkin nähtäväksenne pari esimerkkiä kunhan saan kuvat Kimmolta.

Ai niin... jos joskus otatatte koirastanne kuvia studiossa ja heitätte sille palloa niin tähdätkää koiran suuhun. Jos pallo lentää koiran yli niin sehän tietysti kääntyy ja säntää sen perään.... ja juuri ennen seinään törmäystä tirpaisee molemmat tassunsa seinää pitkin alas lattialle valuvan taustakankaan läpi. Tuo taustakangas näet ei ole kangasta. Se on paksua paperia. Siitä menee Rakkimuksen jalka ihan kevyesti läpi... Se ei ole ihan halpaa paperia.

Kyllähän me viikonloppuna hiukan tottisteltiinkin. Vaikka pääasiassa vain ulkoiltiin. Paikka paikoin leikittiin jopa sylikoiraa. Koska jotkut ovat sitä mieltä että kävely- ja pyörätien koristukseksi sopii paskaksi läjäytetty viinapullo. Onneksi säästyttiin vahingoilta. Voin kertoa että jos ko. tyypit tulevat minua vastaan, niin silloin ei vahingoilta vältytä.

Mutta siis tottistelusta. Naapurikentällä, sorapohjalla.

Seuruu - palkka kentän reunassa. Toimi ihan satasella, kontakti loistava, asento hyvä (okei, painoi ihan hiukan edelleen mutta ei edistänyt laisinkaan), ei piipannut, käännöksissä perän käyttö huonoa. Hassu Rakkimus! Ei olla treenattu tällä kentällä yli kuukauteen, mahtoikohan tuo vaikuttaa asiaan?

Käännös vasemmalle ja pysäytys samantien - suht hyviä, perän käyttö ei kyllä ollut parhaimmasta päästä. Kainalopallo.

Jäävä seis - todella hyvä, bileet, ei toistettu. Pallo takataskussa.

Jäävä maahan - nopea pysähdys, hiiiiiiiidas hissi. Toistossa nopeampi pienen käsiavun kanssa. Pallo takataskussa.

Luoksetulon asento - matkaa noin metri, plus miinus pikkasen. Vinoon se vaan tulee. Tajusi lopulta mitä hain ja korjasi älyttömän vinoon toiseen suuntaan. Huoh. Pitäisköhän kokeilla kentällä laatikon avulla?

Tein sitten jotain laitontakin. Sellaista mitä itse asiassa en yleensä milloinkaan tee enkä hyväksy muidenkaan tekevän. Päästin Rakkimuksen irti vaikka oltiin siinä omakotitaloalueella.  Oltiin justiinsa tottisteltu enkä ollut vielä ottanut Rakkimusta takaisin hihnaan kun se halusi pissalle. Annoin luvan mennä siinä vieressä olevaan "pusikkoon". Sen kentän reunalla on siis sellainen 50m*20m "metsä". Eli 38 puuta ja 20 pensasta ja ryteikköä. Noh anyways, sinne se siis karvat heiluen leiskautti, nosti koipea puun juurella ja rupesi sitten tonkimaan aivan innoissaan yhden pensaan vieressä. Olin ihan varma että sieltä löytyy jokin vanha variksen raato tai puolikas makkaraa tai hampurilaista. Älkää kysykö miksi siellä on makkaroita ja hampparinloppuja, siellä niitä nyt vain silloin tällöin on. Syy lienee nuorison. Tällä kertaa esiin ei kaivettukaan mitään syötävää, vaan oman armaan aviomieheni noin kaksi viikkoa sitten lenkillä hävittämä treenikäsine!

No eihän se sitä hansikasta sitten
enää valokuvauksen ajaksi suostunut
suuhunsa ottamaan...





perjantai 9. marraskuuta 2012

Haaste


Käväisin tuttuun tapaani lukaisemassa mitä kuuluu Sakemanneille Niilo ja Jalo ja löysinkin yllätyksekseni haasteen meille. Kiitos!

Kyseessä on LIEBSTER- palkinto jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa.  Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.




Liebster - palkinnon & haasteen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


Heitämme haasteen edelleen seuraaville:



torstai 8. marraskuuta 2012

Treenit 7.11.


Viikonlopun reissaamisen ja kylmässä hallissa hengailun tuloksena vietin maanantai-illan ja koko tiistain kuumeessa sängyn pohjalla. Maanantaina illalla ei siis treenailtu. Eikä treenailtu tiistainakaan. Takana oli reissuviikonloppu eli Rakkimus ei ollut treenaillut viikonloppunakaan. Perjantaina oltiin laistkoteltu eli silloinkaan ei oltu treenailtu. Torstaina oli ollunna kiirus eli silloinkaan ei oltu treenailtu. Eli mennessämme kentälle nyt keskiviikkona oli meillä tasan viikon mittainen tauko treeneissä. Siis no joo, jotain pientä nyt aina lenkillä ja ruokakipolla puuhataan, mutta mitään varsinaisesti ei oltu tehty.

Johtuiko mahdollisesti treenitauosta vai missä lienee ollut "vika", oli Rakkimuksen tunnetila ja vire täysin tarkkaan oikea kun ylitimme kentän reunan ojan ja aloitimme tottis-merkkisanalla. Ei piippausta, ei vuotoa, ei ylimääräistä hönkäilyä eikä läähätystä.... tarkkaavaisuutta, keskittymistä, suorittamista. Tietysti minä vähän sekoilin vastapainoksi, mutta kaikenkaikkiaan treeni oli hyvä. Sikälikin että treenatessamme kentän päädyssä, olivat kentänryöstäjät tekemässä suojelua juuri samalla hetkellä siinä A-esteiden toisella puolella. Häiriötä, sano!

Äiti-Raipanheiluttaja oli taas pitkästä aikaa paikalla, hienoa!

Okei, aloitettiin perusasennoilla. Koira maahan, minä koiran etutassujen kohdalle seisomaan ja "istu" tai "sivu". Enemmän noita istu-komentoja koska sivu-komento nostaa ikävästi kierroksia. Ja tällä tavalla tehtynä toteutus niissä on sama. Hyvin toimi. Piippaamatta. Jee.
Ja sitten samaa mutta puolikkaalla tahi yhdellä askeleella. Hyvin toimi edelleen. Suurimmaksi osaksi piippaamatta. Jee!!
Ei liikaa. Lopetetaan kun ollaan ns. voitolla:D

Sitten kaukokäskyjä takapalkalla. Liikkui 10-15 senttiä takaperin tuo karvapersaus. Muutama nopea liike ja muutama piippaamaton. Jos ne vielä olisivat osuneet yksiin, olisi se ollut melkein täydellisyyttä hipovaa;P Suojelutreenit häiriöitsivät sen verran, että pidimme välimatkan lyhyenä. Ja tekniikkaahan tässä nyt treenattiinkin, eli välimatkaa.

Noutokapulan pitoharjoituksia. Kädestä edestä suoraan "ota" ja siinä pitoa. Hyvä on tuo Rakkimus, ote on syksyn aikana tullut hieman tiukemmaksi. Sehän oli siis sellainen että lujempi kesätuulen henkäys olisi saanut kapulan tippumaan. Mutta pitää nyt siis ihan kunnolla kiinni tuosta kapulasta. Edistystä. Vieläkin saa edistyä, ei siinä mitään, mutta nyt on jo ihan hyvä ote. Rauhallinen ja tasainen.

Noutokapulan nostoharjoituksia. Kapula puolisen metriä koiran eteen ja minä siitä edelleen puolen metrin päähän. "Tuo". Ja Rakkimus siirtää karvapersauksensa kapulan päälle ja on ihan oikeassa kapulan luovutusasennossa.... kapula perseen alla. Huoh.
Tätä pitänee treenata taas lisää sisätiloissa. Ruokakipon avulla. Haluan lisää varmuutta Rakkimuksen otteeseen kun se nostaa kapulaa maasta. Kokonaisessa liikkeessä ja iskuharjoituksissa tuo kyllä nostaa kapulan maasta ja vauhdikkaasti jopa. Mutta ottaa milloin millaisenkin otteen jota sitten joutuu kantaessaan vauhdissa korjaamaan. Haluan että keskittyy nostoon ottamalla kapulan heti oikein suuhunsa. Takaisin nollapisteeseen, reeniä reeniä. Pelkkää nostoa ja eteentuontia, välimatka vaihdellen mutta max yksi metri. Nami nami, ruokapalkalla.

Loppuun yksi iskutreeni kapulalle. Pannasta kiinni, kapulaan vauhtia potkien ja hetsausta. Nopea lähtö, hyvä nosto - melkein oikea ote jopa - ja vauhdikas eteentuonti. Kapulan asento oli loppuun asti hiukan vino mutta en puuttunut siihen koska hain vauhtia. Ja sitä oli. Kapulan asento korjataan tulevien viikkojen aikana ruokakipon ääressä.

Nouto on selkeästi Rakkimuksen lempiliikkeitä. "anna kapula, mää tuan sen, heitä se, mää tuan sen, tiputa se, mää tuan sen, kato kapula, mää tuan sen, tässä tässä ota kapula, mää toin sen". Niin paimenta, niin paimenta:D
On se hyvä.

Viretilasta.
Jotain oli hassusti koska vire oli hyvä. Se huononi harjoituksen mittaan, osittain häiriön vuoksi. Mutta ottaen huomioon häiriön tason (suojelutreenit), olin erittäin tyytyväinen Rakkimukseen.
Hyvät treenit. Lyhyitä juttuja, täsmällisiä. Päästiin palkkaamaan asiasta - ja tietysti sokea ohjaaja palkkasi pari kertaa varmuuden vuoksi ihan huonostakin suorituksesta. Jotteivat asiat pysyisi liian yksinkertaisina;P

Seuraavana ohjelmassa varjelus.
Treeni samalla paikalla ja samalla tavalla kuin viimeksi. Mutta paljon pienemmällä paineella ja voittajaa luoden, itsevarmuutta kasvattaen. Viimeksi kun iski pupu pöksyyn niin nyt varmistettiin että se pupu ei ole jäänyt kummittelemaan. Kyllähän se vielä muutaman sekunnin oli, mutta kun maalimies osaa asiansa, niin poishan se  sen sieltä kummittelemasta karkoitti. Rakkimuskin kulkee kunhan sitä oikein ajetaan.
Nyt tarvitsisi niitä piiloja sitten ruveta ajamaan. Mahdetaanko ehtiä ennen lumia, saas katsoa...

Pikaisen ruokakauppareissun jälkeen nautimme vielä lyhyen - about 170askelta - jäljen pimeällä leikkaamattomalla pientareella. Heinä (tai mikä lie villiintynyt ruoho, ei sitä siinä pimeydessä taskulampun valossa erottanut) about 10-15 senttistä eli ihan loistavan pituista. Aivan äärimmäisen hyvä keskittyminen, kuono työskenteli todella hyvin. Ei yhtään kulmaa mutta hiukan serpentiiniä, hyvin pysyi jäljellä. Nooh, se oli kyllä aikasen tuore jälki, vanheni vaivaisen vartin verran. Mutta saa niitä lyhyitä ja tuoreitakin joskus ajaa, eikös.

Jälki on niiiiiin kuningaslaji. Nih.


Hyvä päivä. Hyvä mieli.

Ja hei, meidät on haastettu, kiitos Niilo ja Jalo!
Se olkoon siis seuraavan postauksen aihe.



maanantai 5. marraskuuta 2012

Pyörii.. Hyvä poika!


Lauantaina aamulla toinen raipanheiluttajista ja minä hyppäsimme autoon ja suuntasimme nokan kohti Nastolaa. Siellä vietimme kaksi kylmää päivää pimeässä, kosteassa ja kylmässä hallissa opetellen kouluttamaan ohjaajia kouluttamaan koiriaan.

Tai noh, ei me sentään koko viikonloppua siellä paleltu. Ensin molempina päivinä aamusella muutama tunti teoriaa pienen koulun ruokalassa ja sitten loppupäivä hallilla käytännön treenejä tehden. Paikalle oli kutsuttu useita eritasoisia ja -rotuisia koirakoita treenimateriaaliksemme. Ensin opeteltiin miten opetetaan ohjaajia opettamaan koirilleen kaikkia kivoja temppuja ja sitten siirryimme TOKO-liikkeisiin. Esille tuli hyviä ideoita miten eri tavoilla niitä temppuja ja liikkeitä voi opetella. Ja tietysti opettajamme listasi hirvittävän määrän pieniä juttuja joita voi tehdä jo 8 viikkoisella pennulla ja joita voi sitten hyödyntää TOKO-liikkeissä myöhemmin. Voi kiasus miten vähän minä Rakkimusta olenkaan kouluttanut! Siis ne sääntöjutut joissa määritetään että koiran on oltava vähintään 10 kuukautta tai 12 kuukautta tai 15 kuukautta ennen kuin saa osallistua tietyn tasoiseen kokeeseen... Minä olen niille vähän hymyillyt, mutta siis jos koiran koulutuksen aloittaa 8 viikkoisella ja treenaa suunnitelmallisesti päivittäin... Niin, kyllähän ne koirat sitten ovatkin ihan eri planeetalta kuin minun häntäkoirani.
Siis enhän minä mitään kateellinen ole... ;P

Ja höpönlöpön! Vaikka nuo tokotöttörötaiturit osaavatkin kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput maan päältä ja vielä muutaman ylimääräisenkin vain saadakseen kourakaupalla nameja, niin kyllä se vain on kuulkaa maailman parhautta kun ihan ikioma paimen tekee kaikkensa saadakseen huomiosi ja vain puhtaalla laumapalkalla, suurella sydämellä.

Pyörähdystemppu oli yksi perustottiskurssin tempuista josta kuitenkin on hyötyä myös TOKO-liikkeissä. Se auttaa ohjatun noudon treenauksessa. Päätin kokeilla sitä Rakkimukseen tänään aamulenkillä. Mutta kuten normaalistikin, taskustani löytyi vain avaimet, nenäliina, kännykkä ja kasa tyhjiä kakkapusseja. Ei palloa, ei patukkaa, ei nameja. Ja tähän temppuunhan siis tarvittaisiin niitä paljon puhuttuja nameja. Varustus siis oli vaillinainen. Käytettävissä oli vain palvelualtis paimen ja laumapalkka. Muutahan siinä ei sitten tarvittukaan, kissa elää kiitoksilla ja paimen pyörii laumapalkalla:D

Ja iltasella treeneihin....

Poikkeuksellisesti otan myös nameja mukaan;P




perjantai 2. marraskuuta 2012

Erään aikakauden loppu


Eihän meidän pitänyt keskiviikkona treenata tottista lainkaan kun oli niin pitkä työpäivä. Ja tottistreenit oli muutenkin peruttu kun raipanheiluttajat olivat ansiotyössä. Mutta minäpäs olinkin ahkera joten ehdimme sittenkin ottaa kunnon tottistreenit ennen puruja. Sellaiset itsenäiset treenit siis. Kentällä pyöri lauma pk-tottis koirakoita joten häiriötä oli yllin kyllin. Lentävää kapulaa, A-esteen yli syöksyviä häntäkoiria, eteenmenoa treenaavia tuulispäitä. Sekä tietysti sitä iki-ihanaa seuruuta tekeviä tosikoita.
Mehän ei sitä tylsää hommaa nyt tehdä.
Ei.
.... kunnes taas ensi maanantaina.

Jatkoimme maanantaisten treenien linjalla eli pääpaino kaukkareissa ja luoksetulon pysäytyksessä.

Kaukkarit takapalkalla. Ihan hirveetä kääntyilyä sinne pallon suuntaan. Pelkäsikö se hölmö että joku muu koira käy ryöstämässä sen? No nyt ei ainakaan ryöminyt eteenpäin, se tuli selväksi. Minä luulin ensin että pysyi ihan paikallaan mutta näin ei ihan ollutkaan. En palkannut ensimmäisestä ylösnoususta koska oli hidas, maahanmenokin oli hidas mutta sitten tuli salamannopea istuminen joten siitä palkka... ja kas hassua, se pallo jonka eteen olin koiran laittanut... se olikin nyt ilmiintynyt sinne Rakkimuksen vatsan alle. Eli pallo maassa, koira siihen eteen (muistan vielä tarkastaneeni että häntä ei ihan ottanut siihen palloon kiinni) niin istu - maahan - istu joka kerta hiukan pakittaen ja Vau! Kats keppanaa, palkkahan on tuossa ihan navan alla:D Juoni koira tuo Rakkimus!

Noh ei se mitään, jatkettiin harjoituksia. Kaukkarit takapalkalla edelleen. Mutta tällä kerralla minä seisoinkin vain puolen metrin päässä Rakkimuksen kuonosta. Ja eikun niska/persus-otteella nahasta kiinni ja nosto takaisin samaan paikkaan joka asennon muutoksen jälkeen. Eikä tarvinnut nostaa kuin kaksi kertaa kun loppui kuikuilu sinne pallolle eikä pakkikaan enää ollut päällä. Hyvin tiesi huijanneensa ja selkeästi myös näytti osaavansa tehdä oikein kun vain haluaa. Saas katsoa miten ensi kerralla käy. Silloin otetaankin taas pidemmältä etäisyydeltä mutta aivan varmasti apparin kanssa!

Luoksetulo pysäytyksellä oli hyvä. Kolme treeniä, eka lyhyeltä matkalta ja toimi hyvin. Toinen tosi pitkältä matkalta ja jouduin antamaan kaksi pysäytyskäskyä, jälkimmäisestä pysähtyi kuin seinään. Kolmas taas ihan hiukan lyhyemmältä, todella jämpi pysäytys ja onnistuin ajoittamaan pysäytyksen tasan puoleenväliin. Takapalkka toimii tässä tosi hyvin. Ja nyt siis jätin kokonaan pois ne etu/taka-askelet oman käännökseni jälkeen ja jäin seisomaan niille sijoilleni. Ehkä juuri siitä johtuen Rakkimus oli tosi tarkkaavainen.

Loppuun vähän hubbaa ja bubbaa. Hetsiä + istu/maahan/seiso ja palkkana taistelu tai lentävä pallo. Maahan ja seiso oli hyviä, istumiset Rakkimuksen tapaan hitaita. Tähän oli hyvä lopettaa tottis.

* Oikoluettuani tämän tekstin tajusin, että en ole sanallakaan kommentoinut Rakkimuksen tunnetilaa. Noh, se oli loistava. En tiedä mistä johtui, mutta Rakkimus oli oikeasti todella hyvässä tilassa. Monet häiriökoirat aiheuttivat hiukan vilkuilua ... ja pallon tarkkailua tietysti, mutta ottaen varsinkin huomioon ison häiriön aiheuttama paine niin tunnetila oli loistava. Pitääpä oikein miettiä että mistä se johtui.

Pienen levon ja lyhyen lenkin jälkeen vuorossa olivat varjelustreenit.

Rakkimukselle on nyt lyöty hiljalleen lisää painetta ja uhkaa ja yritetty antaa karvapersaukselle tilaisuus ylittää itsensä ja tajuta että kentältä pääsee aina voittajana pois. Hyvin on karvapersaus edistynyt, välillä mielestäni jopa ylittänyt itsensä. Tai ainakin ylittänyt minun odotukseni. Mutta tänään löytyi nyt erittäinkin selvästi Rakkimuksen raja. Pelko (ja itsesuojelusvaisto?) ajoivat rohkeuden pakosalle. Onneksi se löytyi pikaisella kiepsauksella ohjaajan selän takaa. Kahteen kertaan.


Tästä hetkestä kokeeseen on enää vain yksi tie.
Väistämisen kautta.

Sille tielle me emme lähde. Kun Rakkimuksen raja viimeksi löytyi päätimme edetä ns. kellarin kautta. Sieltä olemme nousseet tähän pisteeseen ja Rakkimus teki sen hienosti. Juuri kuten oletimmekin. Tälle karvapersaukselle ei ole mikään ongelma tipahtaa kellariin kunhan sille samantien näyttää ulos aurinkoon vievät rappuset. Tuo otus kyllä kiipeää sitkeästi.
Tähän pisteeseen mutta ei tästä edemmäs.
Rakkimuksen IPO koe on täten todettu mahdottomaksi. Meidän kokeeseen tähtäävät suojelutreenimme ovat nyt ohi.

Vaikka tämä onkin eräällä tavalla yhden aikakauden loppu, jäämme me silti suojelukentille treenaamaan. Maalimiehemme on maalimiesoppilas joka ilmoitti jatkavansa erittäin mielellään Rakkimuksen treenaamista. Pysyttelemme Rakkimuksen rohkeuden rajoissa ja keskitymme tekniikkaan ja hallintaan. Nyt pääpaino siirtynee siis ohjaajan oppimiseen. Jotenkin minusta tuntuu että molarillani on oma lehmä ojassa:D Onhan ensi vuonna meille tarkoitus tulla uusi pentu nimenomaan suojeluun. Ehkä hän nyt laskee että saapi pentu sitten osaavamman ohjaajan ja sehän tietysti helpottaa myös hänen hommaansa. Tämä ajattelutapa sopii minulle, on itseasiassa täysin toiveideni mukainen.

Rakkimus ei  IPO-tulosta koskaan siis tule saamaan, mutta AB ja TOKO AVO ja ehkäpä TOKO VOI ja entäs jos TOKO ERI.... no joo, eipäs nyt mennä ihan toiveunille saakka:DD
Jos nuo AB ja TOKO AVO nyt ensin. Ensi vuonna.