Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (218) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

S@@TANAN PETO, tappaa tommoset pitäs!


Jep, tuo meille huudettiin kun eilen illalla kuljimme halki hämärän kaupungin.

Huutaja oli kävelykeppinsä kanssa erittäinkin reippaasti kulkeva, maailman kaiken tiedon taitaja,  paikallinen nainen, syntymävuosi jossain 1900 luvun alussa. Syntymäpaikkaa en osaa varmuudella sanoa, joko tällä tai toispual jokkee. Oikein kerrassaan sivistynyt yksilö. Runsaalla iällä varustettu, avarakatseinen mummeli.

Tuollainen siis köpötteli meitä vastaan leveällä jalkakäytävällä. Minä oikeassa reunassa, Rakkimus vasemalla puolellani. Mummeli keppeineen jalkakäytävän vasemmassa reunassa, Rakkimuksen puolella siis. Mummelin ja Rakkimuksen välissä reippaan metrin verran tilaa. Jep, Rakkimuksen hihna oli niin löysällä että olisi helposti ylettynyt nuuhkaisemaan mummelin kävelykeppiä. Vaan ei nuuhkaissut. Ei edes vilkaissutkaan mummelia. Jolkotteli tylsistyneenä vieressäni toivoen vastaantulevaa koiraa koska silloin taskustani saattaisi ilmiömäisesti vapautua yksi herkullisen tuoksuinen namipala.

Vaan niin s@@tanan vaarallinen tuo helevatun rakki on että mummeli tunsi tarpeelliseksi hypätä suurinpiirtein vieressä olevan rakennuksen seinälle kuten hämähäkki ikään ja kiljui kuin sydäntä olisi rinnasta revitty "VIE SE S@@TANAN PETO POIS, TOLLASET KUULUU TAPPAA, MITÄ HELEVETTIÄ SÄÄ SITÄ TÄÄLÄ KULJETAT, MÄÄ SOITAN POLIISILLE, TULKAA NY JOKU AUTTAMAAN, MÄÄ KUALEN!!!".

Just joo. Meteli oli niin hirvittävä että Rakkimuskin näki parhaaksi ottaa pari askelta taaksepäin.

Muistelin miten paria korttelia aiemmin yksi äiti pysäytti meidät ja kertoi miten heidän lapsensa (vajaa 3v) oli pelästynyt puistossa päin juossutta koiraa. Äiti pyysi josko ehtisin hetkeksi pysähtyä juttelemaan hänen kanssaan niitä näitä ja jos voisin laittaa koiran vaikka makuulle maahan jotta lapsi näkisi että koiran läsnäollessa ei tarvitse hermoilla. Näinhän siis tehtiin. Rakkimus maahan ja sitten höpötettiin hetki. Lapsi oli aluksi tosi hermostunut mutta unohti koko koiran kun innostui esittelemään uusia saappaitaan minulle. Äiti kiitteli ja kehui miten ihana ja lutuna ja hyvin kasvatettu koiruus Rakkimus on. Jatkoivat matkaa hyvillä mielin, äiti-ihmisen nahkasormikkaat ihan Rakkimuksen kuolassa.

Ja nyt tuo samainen "lutuna" pitää sitten tappaa vaarallisena petona. Nih.

Ei riittänyt minulta ymmärrystä mummelille. Kysyin että soitanko poliisin vai suoraan valkoisen pehmustetun vaunun vai onko rouvalla lääkkeitä tarpeeksi omasta takaa. En kuullut vastausta, mummeli juoksi jo niin kaukana tien toisella puolella. Miksi sillä muuten oli keppi, hyvinhän nuo jalat näkyivät toimivan?

Minä niin ymmärrän jos pelkää jotain. Minä pelkään, suorastaan kammoan, korkeita paikkoja. Ja koska lapsuudessani koin erittäin ikävän kohtaamisen saksanpaimenkoiran kanssa, olen pelännyt kaikkia isoja koiria monen vuoden ajan. Mutta pelko, miten syvä tai voimakas tahansa, ei ole mikään syy käyttäytyä kuin idiootti. Huutaa kuin hullu keskellä katua, haukkua ja uhata ilman mitään muuta syytä kuin oma sisäinen pelkonsa. Minä en ole milloinkaan iän edessä kumartanut. Enkä kumarra. Vanhaksi eläminen ei oikeuta idiotismiin.
Nih!













Treenit 29.10.


Maanantain elämyksenä olivat talven ensimmäiset lumitreenit :D
Itse asiassa kivampaa lumessa treenaaminen on kuin vedessä ja mudassa pyöriminen.

Meillähän on vielä tämän viikon voimassa tuo seuraamistreenikielto (jeeee!!!!) joten nyt ei sitten seurautettu. Otin vapaasta liikkeestä istumaan vierelleni suoraan istu-komennolla, oikeaan paikkaanhan tuo automaattisesti tuli mutta saatiin vältettyä sitä oikealle nojaamista ja kaulan oikealle venyttämistä. Samalla melkein kuin vahingossa päästiin palkkaamaan kerrassaan täydellisestä perusasennosta. Juuri oikea etäisyys minusta, etutassut minun varpaideni kanssa samalla viivalla ja täysin suora tuijotus kainalooni. Ja tämä siis ilman kainalopalloa. (Mitä se oikein sitten tuijotti???)

Teimme kaukokäskyjä. Kyllä se pentele vaan edelleen liikkuu eteenpäin. Liikkeiden vaihto on nyt voimakkaampaa ja aktiivisempaa (vaihteleva palkkaus ja lyhyet treenit ovat tehneet tehtävänsä) mutta tuo eteneminen.... Noh, takapalkka auttoi asiaan. Mennään sillä edelleen ja keskitytään, kyllä tämä vielä purkkiin saadaan.

Treenien pääaiheena oli - jälleen kerran - luoksetulo pysäytyksellä. Nyt edistyttiin kerrassaan hyvin siinä mielessä, että raipanheiluttaja huomasi minun toiminnassani tiettyä väärää rutiinia. Rakkimus näet ennakoi pysäytykset. Ja nimenomaan niillä kerroilla jolloin aioinkin pysäyttää sen. Mistäs se sen tietää, lukee ajatuksia vai? No ei. Karvapersaus on vain huomannut että kun kävelen poispäin ja käännyn ympäri, niin otan askeleen tai kaksi takaisinpäin jos pysäytän ja jos taas aion ottaa suoraan luoksetulon, niin pysähdyn käännyttyäni niille sijoilleni.

Nuo epämääräiset paluuaskeleet ovat perua pk-luoksetulon treenauksessa siitä kun estin Rakkimuksen varaslähdön. Kun rupesin kääntymisen jälkeen sekalaisesti ottamaan askeleen eteen- tai taaksepäin tai pysähtymään niille sijoilleni, ei Rakkimus voinutkaan enää ampaista luoksetuloon välittömästi käännyttyäni. Sitä se näet harrasti. Istui nätisti paikoillaan kunnes minä käännyin ympäri ja sitten JIPPII TÄÄLTÄ TULLAAN OLIT VALMIS TAI EI! Ja niinhän siinä välillä kävi että minä en ehtinyt suutani avata luoksetulokäskyn antamiseen kun tuo otus jo ampaisi täysillä minua päin. Ja kun sanon että "minua päin" niin kirjaimellisesti todellakin tarkoitan sitä. Ei näet ole yksi eikä kaksi kertaa kun lensin selälleni mukkelis makkelis tuon karvakasan kanssa. Halpis versio näet, ei jarruja;D

Nyt siis selkeästi ja asiaa lainkaan tiedostamatta olen näemmä rakentanut omista liikkeistäni paljastavan maneerin. Tästä pitää päästä eroon. Näitä rakentuu niin helposti, luojan kiitos meidän raipanheiluttajat ovat hyviä bongaamaan näitä.

Tuosta Rakkimuksen pysäytyksen ennakoinnista... Yleensähän pysäytystä ennakoiva koira rupeaa hiiviskelemään ja hidastamaan vauhtia ja mahdollisesti etenee sellaisessa matalassa, vähän kuin vaanivassa, asennossa. No ei Rakkimus. Se ponkaisee hyvin vauhtiin mutta etenee korkealle hyppivää kaninloikkaa eteenpäin. Loikka, sekunnin murto-osan odotus "nytkö?", loikka,  odotus "nytkö?", loikka.... ja niin eespäin. Luulin ensin pienen hetken että se loukkasi jalkansa kun koikkelehti niin hassusti. Mutta ei, tuo on vain Rakkimus Karvapersauksen tapa vauhdikkaasti ennakoida pysähdys. On se niin hölmö ihanuus.

Mutta kaiken kaikkiaan tuosta luoksetuolon pysäytyksen edistymisestä siis. Se on näet edistynyt. Pysäytys onnistuu nyt pienemmillä avuilla. Eli jalan liike, kahden käden laaja heilautus ja voimakas sanallinen komento -yhteiskäsky on nyt pienennetty normaalivoimakkuuksiseen sanalliseen komentoon ja yhden käden heilautukseen. Tällä pieni hetki eli sen aikaa että saadaan tuo ennakointi poistettua. Sen jälkeen pitää sitten tehdä lopullinen päätös että kumpi jää, sanallinen vai käden liike. Mutta hoidetaan tuo ennakointi nyt ensin pois alta. Mutta edistymisestä lisääkin. Olemme saaneet välimatkaa pidennettyä ja pysäytyksen tehtyä kauempana minusta tekemällä pituudeltaan erittäin voimakkaasti vaihtelevia treenejä. Läheisyysongelmaa on siis saatu ihan hippirikkiisen korjattua. JEEEE !!! Mahtava Rakkimus, jonain päivänä siitä sukeutuu vielä ihan oikea koira :DD


maanantai 29. lokakuuta 2012

Ensilumi


Fiilistelyä kännykkäkameralla...


Torstain ja perjantain välinen yö, Turun kävelykadulla


Kotipihalta

Perjantaina aamulenkillä näpsittyä.








 Mikaelin puistossa piipahdettiin










perjantai 26. lokakuuta 2012

Lyhyt äänestys


Bloggerin äänestyspalikka sanoi sopimuksensa irti.

Piskimus Domesticus oli johdossa kuudella äänellä kun sitä viimeksi vilkaisin. Hurttaus Murttaus oli saanut kaksi ääntä ja minun postilaatikossani ei ollyt yhden yhtään fiksua nimiehdotusta.

Täten julistamme ennen aikojaan päättyneen tulevan urospennun bloginimiäänestyksen päättyneeksi. Pentu tulee seikkailemaan näillä palstoilla nimellä

PISKIMUS DOMESTICUS



 Mahdolliset valitukset äänestyksen äkillisesti muuttuneesta aikataulusta, epämiellyttävästä lopputuloksesta, tai valitukset ja/tai kommentit muuten vaan asiasta tahi sen vierestä voipi osoittaa kommenttikenttään. Tai sähköpostiin. Ja vastaan minä puhelimeenkin. Jos löydät numeron jostain.



tiistai 23. lokakuuta 2012

Siis oikeesti ihmiset!


Vilkaisin juuri ensimmäisen kerran julkaisun jälkeen tuossa oikealla olevaa nimiäänestystä. Siinä on siis kaikilla lukijoilla mahdollisuus vaikuttaa ensi kesänä meille muuttavan urospennun bloginimeen. Heitin sinne äänestystä pystyyn laittaessani ihan vaan jotain typeriä nimiä ja ajattelin että valtaosa valitsisi kohdan "Jokin muu..." ja laittaisi minulle viestillä mitä mahtavimpia nimiehdotuksia.

Äänestäneitä on vasta neljä (kaunis kiitos ja kumarrus heistä jokaiselle!) ja kolme näistä on sitä mieltä että PISKIMUS DOMESTICUS on mitä parhain nimi.

No joo, sen ymmärrän että Domesticus olisi molemmilla karvakasoilla vähän niinkuin yhteinen sukunimi.
Mutta PISKIMUS!?!?!

Hei halloo ihmiset!   

PISKI

"Terve naapuri, tässä koirani: Rakki ja Piski"
"Ulisee kuin kapinen piski"
"Tollanen piski, olis edes kunnon elukka"

Tsiisus, pankaas nyt laittaen hyviä nimiehdotuksia tulemaan!

Ja ihan heads-up varoituksena: Tämän äänestyksen jälkeen tammikuun alusta alkaa äänestys jolla pääsee (ehkä?) vaikuttamaan kyseisen urospennun kutsumanimeen. Eli aivontystyrät liikkeelle, kiitos:D


Seuraustreenikielto


Buahhahhaa, nyt ei seurailla, siinäs kuulitte raipanheiluttajat, pitäkää tunkkinne:DD

Jep, häpeäkseni on myönnettävä että tuo oli ensireaktioni kun eilen hieroja lämäisi tiskiin kahden viikon seuraamistreenikiellon.
Enpäs sitten taidakaan olla niin aikuinen kuin olen kuvitellut;P

Olimme siis eilen lopultakin hierojalla hoidattamassa loppuun kuun vaihteessa sattuneen rappusepisodin jälkiseuraamuksia. Olen tehnyt Rakkimuksella ihan hirvittävästi erilaisia venytysharjoituksia joilla täysin lukkoon mennyt takapää saatiinkin jo suhteellisen hyvään kuntoon. Anu hieroi nyt loputkin jumit veks mutta käski ottaa todellakin iisimmin kaikki Rakkimuksen  oikealle puolelle vaikuttavat treenit - kuten esim. seuraaminen. Polkypyöräily on ok, kunhan Rakkimus juoksee pyörän vasemmalla puolella. Eli pyöräily on sallittua kunhan Rakkimus ei vedä. Samoin kaikki muut treenit ovat luvallisia. Ja tämä loppuviikkohan nyt tietysti otetaan erittäin rauhallisesti ja annetaan Rakkimuksen levätä.

Minä yritin olla kohtelias ja kävin Rakkimuksen eilen aamulla furminaattorilla läpi. Ajattelin että sitten ei ihan niin paljoa sitä irtokarvaa sinne hierojan lattialle jäisi. Täysin turha toivo! Anun kädet irroittivat miljoonamäärin karvoja. Sinne ne jäivät kaikki, lattialle pyörimään. Mutta minä ainakin yritin!!

Rakkimus osaa kyllä nauttia hierottavana olosta täysin rinnoin. Silmät lupsahtelivat kiinni ja pieni yninä kuului silloin tällöin. Tietysti takapään jumissa olevien lihasten kanssa ilmeni hiukan ininääkin, mutta on tuo karvakasa jo ehdinyt Tanjan käsittelyssä oppimaan, että kun kestää hetken kipua, niin lopputulos on ihanaakin ihanampi. Tanjahan pyöritteli Rakkimusta keväällä useammankin kerran, kiitos Idiottamuksen lumikasaleikkien. Illalla ei ollut tarpeen kehottaa Rakkimusta yöpuulle, karvakasa simahti välittömästi ruokailun jälkeen. Vieläpä omalle pedilleen, ei jaksanut edes säkkituoliin kavuta:D

Viime perjantaina kävimme kentällä tekemässä pikaiset tottikset. Kenttä oli märkä ja kurainen. Plääh. Minä haluan kesän takaisin!
No eihän se sieltä vielä tule, talvi ja kevät pitää vielä odotella.
Anyways, otimme hiukan seuraamista, luoksetulo pysäytyksellä, häsläystä ja loppuun hypyn.

Seuraaminen oli ihan karvan verran parempaa kuin viimeksi. Tein todella lyhyttä sarjaa, palkkasin hiljaisuudesta ja oikeasta paikasta. Kainalopalkka. Ja tipautinpa sitten palkan yhden kerran nostamalla kättäni liian vähän... ja pallo ponnahti sattumalta vielä Rakkimuksen kuonosta ylöspäin... ja Rakkimus hyppäsi nappaamaan siitä kiinni.... ja minä saman aikaisesti laskin jo käsivarttani alaspäin.... ja lopputuloksena pallo pyöri märällä kentällä iloisesti yksinään ja Rakkimus roikkui hampaillaan minun kyynärpäässäni. Olisipa maalimies nähnyt. Rakkimuksella oli aivan täysi ote.
Auts.

Luojan kiitos tuo karvakasa tajuaa aina todella nopeasti mikäli on napannut suuhunsa jotain ihmisruumiin osia joten osaa tehdä nopeaakin nopeamman irroituksen. Mutta voinpa kertoa, että nopeakin nappaisu tuntuu. Varsinkin kun kulmahammas osuu oikein makeasti kyynärpään hermoon. Miksen minä harrasta vaikka kastematojen kasvatusta...

Luoksetulo meni hyvin. Takapalkalla, yksi lyhyeltä matkalta ja toinen pitkältä matkalta. Vaatii vielä sekä käsi että äänikomennon.

Häsläsimme myös, eli otin sarjan jossa oli erilaisia liikkeiden osasia pätkittyinä ja sekoitettuina. Taas meni pari liikkeen osaa ennen kuin Rakkimus tajusi että tässä pitääkin nyt vain keskittyä ja kuunnella, ennakoimaan ei pysty. Olen sitä mieltä että vaikka onkin hyvä ja reilua koiraa kohtaan kertoa sille kokonaisten liikkeiden kohdalla etukäteen että mitä nyt on tulossa, niin kyllä tällainenkin harjoitus tekee välillä hyvää. Antaa muistutuksen tuosta kuuntelun ja keskittymisen tärkeydestä. On se hieno koira kun se keskittyy.

Hyppy meni todella hyvin. Muistin kerrankin asettaa itseni riittävän kauas esteestä ja aivan esteen oikeaan reunaan. Rakkimus hyppäsi aivan keskelle estettä, vau! Paluuhyppy oli täydellinen, vain luoksetulon asento oli aavistuksen vino.

On se hyvä:D

Tänään kokoustetaan ja huomenna mennään juoruamaan "noitien" kanssa, torstaina nautitaan Sparzanza:n keikasta Klubilla. Perjantaina voidaan sitten miettiä josko vaikka treenattaisiin hiukan. Mutta ei seuraamista, hih!




perjantai 19. lokakuuta 2012

Nalle Puh


Meillä ei siivota sohvan alta mitenkään liian usein. Ei todellakaan. Joku ääliö (minä ihan itse) osti muutamia vuosia sitten uuteen kämppään uuden sohvan. Sokkelilla. Pitää siis NOSTAA toisesta päästä ylös että pääsee imurilla alle. PAINAVA!!! ... ja valkoinen.

Tämä siis tapahtui ajalla E.R. (Ennen Rakkimusta) jolloin kuvittelin että teini-ikäiset lapsemme on niin hyvin kasvatettu, että voimme jo ostaa valkoisen kangaspäällysteisen sohvan.
Voih miten väärässä olenkaan. Ja mikä häpeällisintä, ensimmäiset todelliset läiskät sohvaan tulivat minun omista mustista farkuistani. Että sillee. Fiksua juu. Ja sen jälkeen menin ja ostin koiran. Buahhahhaa! Se siitä valkoisesta väristä. Sohvaa peittää vuorollaan jokin iso lakana tai peite tai vastaava. Kunnes se jokin on pesun tarpeessa ja sohvan päälle heitetään jokin muu kangas. Meillä on siis milloin minkäkin värinen sohva.

Kappas keppanaa, harhauduin pahasti sivuraiteelle.

Se sohvan sokkeli. Normaalisti siis imuroidessani en nosta tuota sohvaa pystyyn. Hamuan sohvan alustaa harjanvarren ympärille heitetyllä kostealla rätillä. Se kerää mukaansa koiran karvat ja pölyn, mutta isommat jutut jäävät sohvan alle pyörimään. Ne vain vaihtavat paikkaa harjanvarren sohinnan mukaisesti. Siellä on pyörinyt jokin kellertävä kangasjuttu jo jonkin aikaa. Nyt siis nostimme pitkästä aikaa sohvan ylös ja sain pelastettua tuon jonkin kellertävän  jutun pois sieltä.

Se kellertävä juttu oli kuulkaa Rakkimuksen kultaakin kalliimpi Nalle Puh!
Kyllä nyt on ollut taas ihanaa kun on saanut repiä ja raastaa ja ottaa päiväunosia oman Nalle Puh'n kanssa. On se niin hassu koiruus:D
 
Rakas Nalle Puh, jonka punainen liivi
joutui roskikseen viime talvena jossain vaiheessa.
Oli niin reikäinen että ei päällä pysynyt.
Nallen sisälmykset ovat poistuneet jo yli vuosi
sitten. Pitkä ikäinen tämä karhuli.



Unosia (päivä-, kauneus-, väli- ja yöunosia siis) on viime aikoina harrastettu tuossa ihanassa säkkituolissa. Se vaan tuntuu olevan tekniikkalaji.

Siinä voi olla tasaisesti. Pää alaspäin. Täysin kerällä. Persus roikkuen. Tai ihan miten vaan.

Niin tasapainoinen asento että näyttää melkein asetellulta.
Mutta ei, ihan luomua tämäkin asento.

Pikkasen on toi takapää valumassa pois...

Tässä oli hetkeä aiemmin pää tipahtamassa reunan yli ja
se pelastettiin nostamalla pää tuonne kerän keskelle.

Tämäkin on aika tasapainoinen asento.
Veikkaan että joku ihminen on hetkeä aiemmin käynyt
tasoittamassa säkkituolin jotta koiruuden
olisi helpompi siihen mennä?

Loppuun vielä kuvasarja eilisestä yöpuulle valmistautumisesta, olkaa hyvä!

Tästä alkoi  asennon haku.

Maan vetovoima on puuttunut asiaan...
 
Väsynyt koira ei jaksa taistella vetovoimaa vastaan...


Taiteellisempi kuvakulma melkein suoraan
ylhäältä hetkellä, jolloin luulimme
saavuttaneemme lopullisen vajoamispisteen.
 
Mutta olimme väärässä.
Tässä on näyte lopullisesta vajoamisesta:D






torstai 18. lokakuuta 2012

Kokeenomaisesti 17.10


Raipanheiluttajan unelma, kokeenomaiset treenit :/
No ei vaiskaan, ei tässä naama nurinpäin olla, kivaa se oli ;)

Toinen raipanheiluttaja oli töissä (jotenkin minusta silti tuntui että hetken tuo seisoskeli kahvimuki kourassaan mökin terassilla??) joten nyt kentällä viuhui ja paukkui vain yksi raippa. Tai eihän se paukkunut, ohjasi ja kommentoi suorituksia vain.

Minulla oli taasen (jälleen kerran) töissä sikamaisen kiire päivä joten olin treeneistä myöhässä. Josta kiitoksena luontoäiti lopetti sateen juuri saapuessani kentälle puolisen tuntia treenien alkamisen jälkeen.
Kenttä oli siis taas kerran erittäin märkä. Onneksi en ollut suunnitellut ottavani luoksetuloa loppuun asti vaan palkkaan pysähtymisestä, eli ei ole vaaraa että Rakkimus törmäisi minuun ja olisimme molemmat (jälleen kerran) selällämme märällä nurmikolla.

Päästin Rakkimuksen vapaana kentälle, se loikki kuin jänis kun huomasi raipanheiluttajan keskellä kenttää. Hassu koira.

Aloitimme treenin ilmoittautumisella, sellaisella pk-tyyppisellä. Kätellään tuomaria ja blaa blaa. Ja sitten aloitettiin TOKO-kokeenomainen treeni avoimen luokan liikkein. Rakkimus oli huonossa tilassa, piip-piip-piip.

Seuruu käännöksin ja täyskäännöksellä. Piippasi ja edisti, täyskäännöksessä jäi taakseni hamuamaan palloa treeniliivin takataskusta. Toisella yrittämällä sama joten yritettiin vielä kolmaskin kerta ja kyllähän se sieltä sitten tajusi että pirskutalauta, pakko tämä on oikein tehdä! Eli seuruu ja käännökset olivat pidemmät kuin kokeessa, mutta saimme onnistuneen täyskäännöksen sekä Rakkimuksen kierrokset ja keskittyminen pääsivät laskemaan lähemmäs haluttua tasoa. Pari oikein hienoa vasemmalle kääntymistäkin nähtiin.

Sitten jäävät; seiso ja maahan. Yllättävän hyvät, seisten otti yhden askeleen minua vastaan palatessani mutta muuten pysyi paikallaan kun palasin taakse ja vierelle. Hyvä Rakkimus, treeni on ollut onnistunutta ja mennyt perille!

Luoksetulo pysäytyksellä. Tätä ei tehty kokeenomaisesti, vaan takapalkalla ja pysähtymisestä suoraan palkalle. Lähti hyvään vauhtiin ja pysähtyi hyvin, jee!

Kaukokäskyt. En tiedä mitä tapahtui, mutta Rakkimus toimi melkein kuin kone!?! Siis joo sen verran eroa edelliseen treeniin että minä tein liikkeet hiukan selkeämmin ja suurempina. Ja sitten tietysti pitkästä aikaa oli tämä kyseinen raipanheiluttaja seisomassa Rakkimuksen takana. Ja oltiinhan tässä tehty treeniä jo hetki ja palkattu vain luoksetulossa pallolla, muuten laumapalkalla eli rauhallisilla kehuilla oltiin edetty. Miten tahansa, kierrokset oikeassa nopeudessa tai jotain, Rakkimus eteni vain muutamia senttejä ja vaihtoi asentoja reippaasti käskytysten mukaisesti. Hieno rakki se on, niinhän minä olen sitä sanonut:D

Nouto. Muuten todella hyvin ja energisesti mutta käpläsi kapulaa tassuillaan ja oli edessä hiukan vinossa. Otimme treenin lopuksi uuden noudon jossa en heittänyt kapulaa vaan vein sen kauemmas ja nyt ei käplännyt lainkaan tassuilla. Olisikohan ollut että ensimmäisessä noudossa olisi liukastunut yrittäessään pysähtyä kapulalle ja siksi tallonut sitä? Noh, niin tai näin, nouto on periaatteessa hyvä, pientä hiontaa tietysti vielä tarvitaan. Tuohon kapulan tassuttamiseen pitää nyt kiinnittää huomiota ettei vahingossakaan keksi siitä uutta leikkiä. Kapulan tassuttelu kun on täysin kiellettyä.

Hyppy. Minä seisoin liian keskellä estettä, minunhan pitäisi olla niin oikeassa reunassa kuin mahdollista. Eli hyppäsi taas vinoon. Mutta sitä lukuunottamatta meni loistavasti. Paluuasentokin oli suht suora vaikka hyppäsi niin vinosti esteen takaa palatessaan. Minun moka. Mutta siis meni hienosti.

Summa summarum:
Kyllä me osataan. Kauheasti pientä viilausta tarvitaan ja sitten edelleenkin ihan hirveesti pitää tehdä töitä tuon tunnetilan eteen. Mitään uutta ja mullistavaa ei tässä treenissä löytynyt eli jatketaan saman treenisuunnitelman mukaisesti.

AVO1, täältä me tullaan ja joku päivä ollaan vielä perillä:DDD

Kännykkäkuva.
Kokeenomainen treeni ja 1,5h lenkki
takana.... pikkasen on väsy.




maanantai 15. lokakuuta 2012

Treenit 15.10. On se hyvä.

Triplatreenipäivä taas tänään. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta ei se nyt huonostikaan mennyt:P

Treenit aloitettiin TOKO-sessiolla.

Seuruu kainalopallolla, aiheena oikea paikka ilman piippausta, kiitos!
Hyppii käännöksissä ja säheltää, piippaa. Tuntui tosi vaikealta. Olemme treenanneet tätä kotipihalla ja huomasin että tässä tapahtui jostain syystä jo aiemminkin huomaamani pihalta-kentälle-siirron-viettivimpula. Eli joskus aina kun jotain on tahkottu vähän enemmän kotipihalla, epäonnistuu sen siirto kentälle. Pitäisi treenata samaa asiaa samanaikaisesti sekä kotipihalla että kentällä. Nyt ollaan oltu niin vähän kentällä että saimme tämän viettivimpulan sitten aikaiseksi. Huoh. Yritin korjata sitä tasoittamalla viettiä ja kun parin lyhyemmän seuraamispätkän jälkeen otin yhden pidemmän niin pääsin palkkaamaan lyhyestä onnistuneesta pätkästä (5 askelta + käännös vasempaan). Ja siihen lopetettiin, jätettiin hyvä maku suuhun. Seuraavassa kentällä tehtävässä kainalopalloseuruussa pitäisi nyt olla mahikset parempaan onnistumiseen. Kotipihalla ei tehdä tätä ennen kuin on onnistuttu yhden kerran kentällä.

Luoksetulo pysäytyksellä. Takapalkka ja pysäytyskäsky äänellä, etuaskeleella ja kaksin käsin tehdyllä isolla pysäytysliikkeellä. Pitäisi noilla avuilla sokean ja kuuromykänkin koiran jo tajuta! Ensimmäinen lyhyeltä matkalta, kaksi pidemmältä, kaikissa palkka nopeasta pysähtymisestä. Toimi kuin junan vessa.
Sitten yksi jossa pysäytyskäskynä vain ääni ja toinen käsi. Toimi! Jee, bileet, tämä oli tässä tältä erää, katsotaan miten ensi treeneissä käy.
Minun täytyy muistaa tehdä käsiliike oikein. Taitaa olla tarpeen tehdä parit kuivaharjoittelut. Huomasin näet että vuorottelen kahta eri tapaa nostaa kättäni:(

Ruutu.
Voi kiasus että mää olen sitten kömpelö ja pölö ja sählä ja idiootti.
Ei, ruudun edessä seisominen ei riitä.
Ei, ruudun kiertäminen ei ole se mitä haetaan.
Ei, ruudun etuosassa tai keskellä seisominen ei riitä.
Ei, tarkoitus ei ole että minä ohjeistan vaan Rakkimus saisi luvan aktiivisesti itse yrittää.... juu ei.
Raipanheiluttaja kävi näyttämättä paikan - Rakkimus ei edes vilkaise sinnepäinkään vaan tuijottaa minua.
Minä käyn näyttämässä paikan - juosten ruudun eteen tai etuosaan. Ei vahingossakaan takaosaan.
Huoh. Tämä on väsytystaistelu. Mutta pitää olla tarkka miten tämän kanssa edetään. Rakkimukselle on saatu rakennettua juuri oikea vietti tähän liikkeeseen, sitä ei saa tuhota oikean paikan hionnassa.
Onneksi tällä ei ole kiire. Hiljaa hyvä tulee.

Noutokapula, ote.
Kädestä "ota" ja pitoa. Ihan ok.
Maahan meidän väliin siten että ei tarvitse Rakkimuksen liikkua, kumartua vain ottamaan kapula... se pölö ottaa askeleen eteenpäin ja seisoo eteentuloasennossa kapulan päällä. Uudella käskyllä tekee kiemuran, siirtyy kapulalle ja tuo sen vinoon eteeni. Huoh.
Jalalla Rakkimuksen persus oikeaan paikkaan ja pitoa. Parempi, lujempi ja rauhallinen.
Uusiksi meidän välistä. Huoh. Sama juttu.
Kädestä vielä kerran. Luja ja rauhallinen, tosi hyvä. Isot käsihäiriöt. Edelleen luja ja rauhallinen. Hyvä Rakkimus.

Loppuun yksi hetsinouto ilman loppuluovutusta. On se hyvä.

Sitten C-osio.
Pelottava, kamala, kirkasvaloinen vaja keskellä sysipimeää kenttää. Toinen tällainen treeni peräkkäin. Kehua, taputusta, kannustusta, lähetyskäskyä kannustimena. Parempi kuin viimeksi mutta rohkeutta saisi kyllä olla hiukan enemmän. Mutta edistystä. Selvää edistystä. Meillä on ihan hirveästi vielä työstettävää tässä, mutta ihanaa nähdä miten edistymme. Pienin askelin mutta suunta on koko ajan eteenpäin. On se hyvä.

Kotimatkalla otettiin ylläripylläri (ihan itsekin yllätyin, mistä tällainen idea mahtoikaan tulla!) pimeässä leikkaamattomassa märässä nurmikossa 150 askeleen pikajälki. Ikää vain 15min ja kulmia kaikki yksi sekä esineitä kaksi.  Jälki on kuulkaa kuningaslaji! Rakkimus, on se hyvä.

Ja nyt tuo karvakasa on ihan väsynyt. Herne on joutunut tänään liikkumaan useampaankin kertaan. Voi ressukkaa:D


Pentuaaarrgghh!


Miten hirvittävän hankalaa tämä valinta onkaan!

Mikä yhdistelmä, kuka periyttää mitäkin, joku kehuu tätä ja haukkuu toista, tää on mun tuttu, toi huijas tai siis on ainaski hankala ihminen, ne koirat on tosi teräviä, noi on hyrriä, noi ei oo kaksiviettisestä kuullutkaan, noilla taas viettiä oo lainkaan, noitten nenäkäyttö on ihan syvältä....


Ja ne tilastot, voi kiasus!
Niitä riittää kuulkaa pilvin pimein. Onneksi minussa on lievästi tilastonikkarin vikaa, joten niiden parissa vietetty aika ei ole ihan hukkaan heitettyä. Mutta jälleen kerran asioita hankaloittaa se aloittelijan ongelma, liian vähäinen tietomäärä omien korvien välissä.

AAARRGGGGHHHHHH!!!

Minä ostan pennun.
Ensi keväänä tahi kesänä. Ei sen niin tarkkaa sen ajankohdan. Mutta siis ensi vuonna.

Vaan mistä äiti, mistä isä?

Mitä enemmän noita videoita katselen ja sukutauluja tutkin.... sitä sekopäisemmäksi tulen. Ja koko ajan opin että että osaan aina vain liian vähän. Huoh.

Vaan nyt kyllä, ainakin hetken ajan, näyttäisi siltä että tästä vielä jotain tuleekin. Neljä - tai oikeastaan viisi - hyvää narttua on listalla. Tosin kahdella niistä on jo aikamoinen varaajalista eli näyttää vähän epätoivoiselta niiden suhteen. Mutta siis anyways - nämä ovat minun listallani ja minä olen niiden listalla.

Paria nuorta narttua pitäisi vielä lähteä katsomaan. Kasvattaja on haastateltu ja vähän salapoliisintyötäkin on asian suhteen tehty. Vink vink, kiitosta vaan sinne keskisuomeen;P
Toisesta nartusta on siis kertynyt enemmän tietoa kuin toisesta. Mutta molemmat vaikuttavat tähän asti hyvältä. Vaikka pitää kyllä tunnustaa... toinen vaikuttaa ihan hiukan mielenkiintoisemmala kuin toinen:D

Uroksia listalla on tällä hetkellä kolme. Ja hei, jiihaa, yksi listallani olevista uroksista on myöskin yhden listallani olevan nartun "listalla".

Tajusin muuten juuri nyt tätä kirjoittaessani miten erilaista tämän pennun valinta onkaan kuin Rakkimuksen valinta aikoinaan. Silloin kun tiesi suvuista ja linjoista vielä vähemmän. Suurimpana kysymyksenä oli silloin ensin tehtävä rodun valinta. Sitä valintaa ei enää tarvitse tehdä. Häntäkoira, sesse suklaasilmä, saatanallinen hammaspeto, säkkituolin valtias. Rodunvalinta on tehty, tässä pysytään.

Tämä on stressaavaa eräällä tavalla. Ymmärrän kokonaisvaltaisemmin nyt, että valintani tulos riekkuu ja riehuu ja tiputtaa karvojaan kämpässäni yli vuosikymmenen ajan (jos hyvin käy, siis). Rakkimuksen kohdalla en ajatellut että haluanko tuollaisen luonteenpiirteen ja siedänkö tuollaista luonnetta ja niin pois päin. Rakkimus tuli vähän niinkuin luonnonlapsena. Erittäin onnistuneena sellaisena. Mutta nyt tieto lisää tuskaa. Teenkö oikean valinnan, osaanko ottaa kaikki asiat huomioon. Huoh.

Ja sitten se kuitenkin on tuo luontoäiti joka ne valinnat loppujen lopuksi tekee. Vaikka sitä valitsisi millaiset vanhemmat, ei sitä milloinkaan tiedä mitä yhdistelmästä tulee. Varsinkin kun on selvää että jokainen pentu on omanlaisensa.

Mutta luottavaisin mielin katson nyt tulevaisuuteen. Siis koirien ja harrastukseni osalta. Rakkimuksen tuleva taival on suhteellisen selvä. IPO1 ja sitten keskitytään vain TOKOon ja jälkeen. Tai sitten todetaan että ei onnistu IPO1. Mutta siis sen pidemmälle ei Rakkimus ipoile. Ja tuleva pentu taasen... no sieltä toivottavasti saadaan sitten ipoilukaveri.
Sen enempää ei ohjaaja voikaan vaatia. Kaksi onnistunutta HarrastusDomesticusta. *pidetään peukkuja*

Mitä Rakkimuksen tämän talven suunnitelmiin tulee, niin nyt on kyllä to do -listalla aika monta asiaa. Onneksi on myöskin paljon suunnitelmia ja muutamia varasuunnitelmiakin että miten mitäkin asiaa lähestytään. Oikeasti odotan jo innolla että pääsen toteuttamaan uutta suunnitelmaani. Sitä jonka muokkaamiseen vaikutti oman porukkamme TOKOtteluilta/seminaari. Mutta sitä ennen on vielä selvittävä kunnialla yhdestä koitoksesta. Nimittäin raipanheiluttaja järjestää meille keskiviikkona mölli-tokon! Kiva nähdä onko syksyn treenien seurauksena tapahtunut mitään edistystä....

Loppuun vielä todiste siitä, että en ole itsekkäästi ajattelemassa vain omaa harrastustani, vaan uutta koiraa valitessani otan huomioon myös muut samassa taloudessa asuvat. Meidän huushollissa jokainen tekee oman osansa kotitöistä. Alla esimerkki siitä, miten häntäkoiraa voi käyttää avukseen jokapäiväisissä askareissa, esimerkiksi lakanoiden vedossa.




perjantai 12. lokakuuta 2012

Säkkituolin lumo


Joku roudasi säkkituolin yhdestä makuuhuoneesta (koira-vapaalta alueelta siis) olohuoneeseen.
Ja näinhän siinä sitten kävi :D











keskiviikko 10. lokakuuta 2012

TOKO semma omalla porukalla


Ja lamppu syttyi! Itseasiassa useampaankin kertaan. 
Ja muutaman kerran myös ohjaajilla:D

Pientä hiontaa toimintatapoihin, uutta ajatustapaa, paljon raksutusta korvien välissä (karvaisten ja vähemmän karvaisten), uusia ideoita ja syttyviä lamppuja. Useita lamppuja, melkeinpä ilotulitusta hetkittäin.

Ilo nähdä kun koirakon aivot raksuttavat, odotetaan, kuunnellaan raksutusta ja sitten, kuin pienen ihmeen tavoin, tapahtuu aktiivista yrittämistä ja ajattelua, lamppu syttyy ja siinä se on! 
Aktiivista oppimista. Sitä itseään. Jeah!

Kouluttaja jonka perusajatus on saada koira aktiivisesti itse ajattelemaan ja älyämään. Ne moninaiset, yksinkertaiset, pienet jutut ja huomioon otettavat seikat joilla ohjaaja auttaa koiraa tässä päämäärässä.

Moni asia joita eilisessä seminaarissa käsiteltiin, olivat jo tuttuja ja toteutuksessa mukana. Mutta opimme että liikekokonaisuudet voidaan jakaa vieläkin pienempiin osiin. Tai ne voidaan jakaa eri tavalla kuin mitä me olemme tehneet. Opimme pari oikotietä miten keskityttäessä tiettyyn asiaan, voidaan jotkin asiat "huijata" ohi - esimerkiksi monta liiketreeniähän tuntuu välillä menevän pieleen ihan seuruun ja perusasennon huonon onnistumisen takia. Vaikka itse opeteltava aihe menisi hyvin mutta asento on ihan sikamaisen vino... palkata vai ei palkata, siinäpä kysymys. Ja vastaus on että etsi uusi tapa tehdä treeni ilman seuruuta, ilman perusasentoa. Laita koira vapaasta tilasta istumaan ja aloita treeni siihen suuntaan mihin kuono osoittaa. Nih. Helppoa kun sen noin ajattelee.

Meille osoitettiin myös, että usein vaadimme tiettyä toimintaa ja sitten kuitenkin palkkaamme toisesta toiminnasta. Tämä oli ainakin minulle todellinen valaistus. Siis onhan tästä puhuttu ja onhan tätä yritetty toteuttaa, mutta edelleen teemme tässä virheitä joissakin liikkeissä. Tai siis useissa liikkeissä.

Tässä pari poimintaa illan teemoista ja vinkeistä ja tekemistämme virheistä.

Paikalla makuu
  • Toiminta: Perusasento, maahan, ohjaaja poistuu, ohjaaja palaa koiran viereen, perusasento, palkka
  • Tavoite: Palkata koira rauhallisesta maassa makaamisesta
  • Ikävä totuus: Koira palkattiin perusasentoon siirtymisestä
  • Oikea toimintatapa: Käy koiran luona kehumassa sitä rauhallisesta makuusta tai kehu sitä kurkatessasi piilon takaa. Kaikki kehut rauhallisella äänellä. Palatessasi koiran luo ota hetkeksi asento, sitten polvistu alas koiralle, kehu ja/tai silitä rauhallisesti ja palkkaa (edelleen maassa oleva) koira syöttämällä kädestäsi makupaloja. Syötä kädestä, älä lattialta jotta ei opi nuuskimaan maata. Makupalat parempia kuin pallo koska pysytään samassa asennossa sekä makupaloilla myös pysytään alhaisemmassa vietissä.

HAA, mä olen aina palkannut perusasentoon siirtymisestä!
Mää olen sit niiiiiin pölö. Me ollaan kaikki niiiiiin pölöjä. Miksi me emme itse tajunneet tätä. Huoh.

Toisena esimerkkinä esittelen meidän tämän hetkisen suurimman teknisen ongelmamme eli läpihuutojutun a.k.a. läpijuoksu. Eiku siis luoksetulo pysäytyksellä.
  • Toiminta: Istu, ohjaaja jättää koiran, tule, pysäytyskäsky
    1) jos matkaa ohjaajan luokse on alle 20m, koira pysähtyy hidastellen pyrkien pysähtyessään olemaan alta neljän metrin päässä ohjaajasta
    TAI
    2) jos matkaa ohjaajan luokse on yli 20 m, koira tulee pysähtymättä ohjaajan eteen.
    Palkkaus onnistuneesta pysähtymisestä sanallisena kehuna samalla kun ohjaaja palaa koiran eteen ja siitä pallopalkka koiran taakse estäen pysähtymisen jälkeisen eteenpäin siirtymisen.
  • Tavoite: Koira pysähtyy käskyn saatuaan samantien ja jää siihen kunnes toisin ohjeistetaan.
  • Ikävä totuus: Kaikkea kauhean paljon ja erilaista on yritetty, tulos on aina sama. Pysähtyminen on joko nopeaa tai hiipivää.... mikäli ohjaaja ei ole liian kaukana. Jos ohjaaja on kaukana, läheisyysongelma naksahtaa päälle ja tuloksena on ns. läpijuoksu.
  • Uusi toimintatapa: Takapalkka!
    1) Koira vapaalla vieressä, lasketaan palkka maahan, istutetaan koira (persaus suurinpiirtein palkan suuntaan) ilman mitään perusasentoja, ohjaaja poistuu koiran luota, tule, pysäytyskäsky (alkuvaiheessa sanallinen ja molemmat kädet, muista ISOT liikkeet käsillä) ja välittömästi kun koira pysäyttää annetaan vapautus pallolle.
    2) Jos koira jossain vaiheessa ennakoi pysäytystä, sekä ylläri muuten vaan silloin tällöin ei liian usein, vedetäänkin taskusta toinen samanlainen pallo esille ja HIIHAA TÄÄLLÄ OLISI PALLOOO!!! ja pidetään siis yllä sitä vauhdikasta luoksetuloa myöskin.

TAKAPALKKA! Sitähän on käytetty ennenkin, mutta miksi se ei ole tullut mieleen tässä?!?! Luulenpa että kyse tässä tapauksessa on siitä, että olen osittanut tämän liikkeen eri tavalla. Enkä todellakaan ole miettinyt riittävästi syytä siihen että miksi se koira hiippailee eteenpäin. Kyllä noin fiksun koiran omistajan pitäisi jo itsekin älytä että ei se sitä tyhmyyttään tee vaan sillä on jokin syy. Pling, idealamppuni siis syttyi:D

Luoksetulon pysäytyksessä takapalkalla siis poistetaan koiralta syy pysähdyksen jälkeen hiippailla ohjaajan suuntaan. Miksi hiippailla eteenpäin kun palkka kerran on persauksen takana? Nopealla luoksetulolla ja pysähtymällä rivakasti saa luvan palata takaisin pallolle. Nih. Yksinkertaista kunhan sen vain osittaa ja ajattelee oikein. Sillee niinku... koiran näkökulmasta yksinkertaisesti?

Siis eilisillan vinkeistähän saisi vaikka kirjan! Mutta ehkä en nyt kuitenkaan ryhdy romaanin tekoon vaan tyydyn näihin pariin esimerkkiin. Tulevissa treenipostauksissa yritän muistaa mainita mikäli toteutustapaa muutetaan tämän seminaarin oppien mukaisesti. Eli vinkit tulevat kyllä ajan mittaan kaikki tänne kirjattua.

Pääideat seminaarista lienevät jotain tämän suuntaista:

  • Poista ylimääräiset askeleet ja valmistelut, tee vain olennainen
  • Mistä haluat palkata versus mistä todellisuudessa palkkaat
  • Lohkota/hajota liikkeet riittävän pieniin osiin keskittyen todellakin siihen olennaiseen
  • Ole koiralle reilu. Auta koiraa oppimaan ja tajuamaan. Kerro koiralle mitä on tarkoitus tehdä ja rakenna esim. käsimerkit riittävän isoiksi ja toisistaan selkeästi erottuviksi.

Loistavan TOKOillan kruunasi vielä se, että koulutusta edeltävät Rakkimukseen kohdistuneet "etukäteistoimet" tekivät tehtävänsä. Töiden jälkeen teimme normilenkin sekä puolen tunnin pyörälenkin ja sitten levättiin. Hallille tulin sen verran myöhässä että viime hetken pikatottistreeniä en ehtinyt tekemään. Hallille sisälle omalle vuorolle mennessämme teimme ensin ulkona tottis-alkumerkin sekä lyhyen pätkän seuraamista parilla käännöksellä. Ettei totuus unohtuisi. Sisälle menimme ns. vapaalla ja aloitimme tottis-merkillä. Sillä seurauksella että Rakkimuksen piuhat ja herneet olivat täysin oikeassa kohdassa. Karvapersaus oli todellakin oikeassa tunnetilassa, kierrokset kävivät juuri oikealla nopeudella. Piippausta kuului pari kolme kertaa mutta todella lyhyesti ja hiljaisella äänellä.

Tällaisissa seminaareissa yleensä käy niin, että itse toiminnan aikana ohjaaja ja kouluttaja keskustelevat ja koiran osalta toiminta keskeytyy. Useitakin kertoja. Tällöin ohjaajan pitää muistaa kuitenkin koko ajan keskittyä myös koiraan. Multitasking - taito tämäkin, helpompaa naisille kuin miehille ( kokemuksen syvä rintaääni kertoi tuon:D ). Koska olemme aiemmin mokanneet tämän vuoksi, otin tähän nyt tehoasenteen. Laitoin koiran maahan ja palkkasin rauhallisesti odottelusta pallolla, hetken päästä istuminen ja pallon viskaus muutaman metrin päähän ja pienen odottelun jälkeen vapautus pallolle. Seurasin mahdollista piippausta ja kierrosten nopeutta ja palkkasin ja leikin ja makuutin sen mukaisesti. Tavoitteena siis estää koiraa tylsistymästä ja valumasta väärään tunnetilaan sekä vastaavasti olla nostamatta kierroksia liian korkealle. Tästä annan itselleni täydet pisteet. Koira pysyi koko treenin ajan, sisältäen useita pitkiä keskustelutaukoja, oikeassa tilassa. Ja minä pystyin myös keskittymään kouluttajan kanssa keskustelemiseen.

Summa summarum.... kerrassaan loistava TOKO-sessio! Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin.
Kuten kasvattaja tapaa sanoa: Kuono kohti uusia pettymyksiä:D


tiistai 9. lokakuuta 2012

TOKOtoko-tokottoo!


Ihan aito, oikea TOKOtteluilta, JEEEE!!!

Tänään mennään vakihalliin, sinne missä talvisin treenataan, ja saadaan koko meidän pienryhmälle kädestä pitäen opetusta oikein pesunkestävältä TOKO-kouluttajalta.

TOKO-seminaari. Vain meille. Ja meidän häntäkoirille:D

Sitä tulee elämys, kuulkaa.
Eikä mikään täysin ongelmaton, veikkaan. Minulle ainakaan. Haluaisin näet keskittyä ihan täysillä tekniikkaan.... enkä mihinkään saakelin tunnetilaan ja piip-piip-uuuaaa:han!

Siksipä tänään tulin töihin oikein, oikein aikaisin. Jotenka pääsin kotiin aikaisin. Tarkoittaa siis, katotaas... jep, reilu puoli tuntia sitten.  Kohta tempaisen Rakkimuksen kanssa lyhyen pissalenkin jonka jälkeen suuntaamme puolen tunnin pyörälenkille. Lenkin jälkeen lepoa ja siirtyminen hallille. Matkalla, juuri ennen hallia, pysähdymme tekemään pienen tottiksen. Ettei totuus unohtuisi.

Eli nyt toivotaan, toivotaan ja melkeinpä rukoillaan, että liikunta, lyhyt lepo ja pikainen tehotottis-sessio kolauttavat Rakkimus Pakkimus Karvapersaus Domesticuksen ylipitkät piuhat ja vähäiset aivominiherneet oikeaan tunnetilaan illan koulutusta varten.


maanantai 8. lokakuuta 2012

Jestas sentään mikä viikonloppu!


Olipa taas reippaasti menoa ja melskettä koko viikonlopun. Perjantaina jätettiin treenit väliin koska mukana oli vain normi treenivälineet, ei uimapukua eikä snorkkelia. Sukellusvarusteet olisivat näet olleet täysin paikallaan kentällä perjantaina. Vettä oli satanut.... ei, ei satanut vaan valunut, kokonaiset vaiks kuinka monta päivää ja siltä maailma näyttikin. Kenttä lainehti sanan varsinaisessa merkityksessä ja metsän reunasta valui mökin alitse kentälle solkenaan lisää vettä. Jos en tietäisi paremmin, olisin väittänyt että mökin alla oli puhjennut vesiputki.

Pyynnöt ja toiveet täyttyivät, sade loppui perjantaina illan aikana ja lauantaina kokeen alkaessa saimme nauttia reippaasta tuulesta ja suhteellisen kuivasta maailmasta. Tai no, ehkä "kuiva" on liian voimakas sana... vähemmän märkä? Suhteellisen vähän lätäkköinen? Kuiva-hko-ish -ehkä? Ei puututa pikkuseikkoihin, todettakoon vain että pystyimme siis luotsaamaan kokeen kunnialla läpi ilman snorkkeleita.

Maskussa suhteellisen kuivilla pelloilla ajettiin siis jäljet. Naapuripellolla lainehti järvi, sorsineen kaikkineen. Maasto oli hyvä ja jälkien tekijät taitavia. Valitettavasti saimme todistaa paria yllättävää epäonnistumista. Aina ei ole hyvä jälkipäivä :(

Jälkipellolla oli selkeästi ollut
hiukan vettä jossain vaiheessa...?

Joskus taas toisilla on "jumalan armosta" kerrassaan loistava jälkipäivä. Toiset meistä ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Huoh.

Tottis- ja puruosuudet suoritettiin Raisiossa märällä nurmikkokentällä. Enää ei lainehtinut, mutta kuivaksi kenttää ei todellakaan voinut luonnehtia. Erittäin-hirvittävän-kostea?

Tottiksessa nähtiin normisuorituksia ja yksi jopa kerrassaan melkeinpä... sanoisinko loistava? Kyllä se vain on kuulkaa niin, että koirakon välinen yhteistyö ja rehellinen itsearviointi treenatessa ovat niitä voittajien rakennuspalikoita. Sama tahti jatkui puruissa. Yhteistyö ja yhteistyö, siinä ne avainsanat.

Kokeen lopputulema oli... hmmm. Hyvää ja ei-niin-hyvää?
Joka tapauksessa maailmassa on nyt pari IPO-tulosta enemmän ja kaduillamme kulkee neljä uutta bh-tunnuksella varustettua koiraa.

Historian kirjaan, alaviitteeseen, unohduksiin maailmalta, kirjattiin pienellä präntillä myös pienen pieni kappale hyvä veli -järjestelmää. Se siitä. Verenpaineeni nousi ihan pikkaisen, mutta tästä ei puhuta tämän enempään. Huoh.

Sunnuntain kruunasi uusi hyllykkö tai siis uuden hyllykön kokoaminen. Ikea-palapeli, käytetty, ei kaikkia puu-pikku-tappi-juttuja. Jee:D
Rakkimus oli tietysti kokoamisessa täysillä mukana.  Huoh;P

Huh, hylly on kasattu,
nyt voi nuolaista:D


torstai 4. lokakuuta 2012

Treenit 3.10.12 painaa


Painaa, painaa, PAINAA!!!

Joo, kait se sit seuruussa hiukka painaa...

No, okei, okei, myönnetään: Rakkimus Paskimus Karvapersaus Domesticus painaa seuruussa niin paljon mun jalkaani vasten että on oikeesti vaikea kävellä!
Huoh. Ja tämä vain pahenee. Joo joo, siihen pitää puuttua. Minä puutun. Huoh.

Mutta hei oikeesti. Mun mielestä sen kuuluu tuntua mun jalkaani vasten. Ja sillä siisti. Seuruu kymmenen sentin etäisyydellä... juu ei.
Mutta kyllä nuo ruoskanheiluttajat ovat oikeassa. Nyt se painaa jo ihan liikaa.

To do -listalle:
  • Seuruuta pallo kainalossa.
Ai niin, sehän on tolla listalla jo. Ei näköjään ole vain treenattu sitä tarpeeksi.

Seuruuta käännöksin siis otettiin. Painaa ja piippaa. Jee. Normisettiä siis. No, kun kierrokset laski niin suorituskin parani. Sitten siirryttiinkin itse illan aiheeseen. Luoksetulo pysäytyksellä.

Aloitin suht luottavaisin mielin. Olimme treenanneet tätä viikonloppuna radalla. Silloinhan sekoitin liikkeiden osat täysin ja pakotin Rakkimuksen oikeasti tarkkailemaan minua ja keskittymään. Luoksetulon pysäytykset toimivat suht hyvin, joten positiivisena ihmisenä ajattelin että ehkä sitä samaa onnistumista saataisiin nyt siirrettyä tänne kentällekin.

Juu ei saatu.
Rakkimus "pysähtyi" ensimmäisellä kerralla, eikä se edes vaatinut kuin kolme metriä lopulliseen pysähdykseen. Tuota ei voi enää sanoa edes hiipimällä pysähtymiseksi. Se oli jotain lähempänä keskisormen näyttämistä. Toisella yrityksellä en enää havainnut merkkiäkään edes pysähtymisen yrittämisestä. Koin vastaanottavani nyt aivan selkeää keskisormen heilutusta. Ja silloinhan sitä saa juuri sitä mitä tilaa. Toistoja. Toistoja toiston perään kunnes vahvempi voittaa.

Kumpikohan meistä sitten on se vahvempi? Rakkimus tuli joka ainoa kerta suoraan läpi, käskin sivulle-istu ja uudestaan. Kunnes tajusimme jotain. Rakkimus otti sivulle-istu komennon palkkana. Sillähän pääsi mamman lähelle ja läheisriippuvuushan on se ongelmamme. Eli palkka tuli joka läpijuoksusta.

Minä siis jälleen yhden epäonnistuneen suorituksen jälkeen vain käänsin selkäni ja lähdin pois. Rakkimus kääntyi perääni ja jäi istumaan. Kävelin jonkun matkan päähän ja komensin luokse ja annoin pysäytyskäskyn. Läpihuutojuttu taas. Käänsin uudelleen selkäni ja hylkäsin koirani. Nyt se karvapersaus lähti seuraamaan ja tunki kuonoaan treeniliivini takataskuun, palloa hamusi paskiainen. Unohdin koko koiran ja menin mökille juoruamaan ihmisten kanssa. Siinä se sitten istui vieressäni ja odotti että hänet huomattaisiin. Ei piipannut. En edes vilkaissut.

Palasin kentälle, sivu-istu. Kävelin 20 askelta, palasin 7 askelta, luokse-pysäytys (käsimerkki JA seis-komento): Rakkimus seisahtui parilla hapuilevalla hiipimisaskeleella. Kehuminen-istu ja käännyin kävelemään 5 askelta, palasin 2 askelta, luokse-pysäytys(ääni+käsi): Rakkimus seisahtui jälleen parilla hapuilevalla askeleella.
Tätä sitten jatkettiin siten että minun etäisyyteni koirasta oli kaikkea 3 askeleen ja 30 askeleen välillä. Missään välissä en ottanut liikettä loppuun eli Rakkimus ei päässyt minun vierelleni vaan aina jatkettiin istumalla siitä kohdasta johon oli pysähdytty ja minä taas käännyin sijoillani ympäri ja poistuin kauemmas.

Lopulta pääsin palkkaamaan Rakkimuksen täydellisestä pysähtymisestä - siis ei hiipimisaskelia - mahtavat neljä kertaa! Viimeiset kaksi kertaa olivat peräkkäisiä ja tämä mielestäni (toivottavasti!) todistaa että Rakkimus ehkä tajusi jutun jujun. Eli palkkasin pelkällä laumakehulla kun pysähtyi huonosti ja täydellisestä palkkasin laumakehulla samalla kun palasin kävellen suoraan Rakkimuksen eteen ja heitin pallon sen taakse. Näin siis estin Rakkimusta ottamasta etuaskelia palkan kohdalla. Pysäytyskäskyn kanssa otin siis koulutuksellisesti ajatellen ns "yhden askeleen taaksepäin" ja lisäsin jo kertaalleen poistetun äänikomennon väliaikaisesti takaisin. Tuplakäskyllä ja tällä hassulla tyylillä nyt sitten mennään niin kauan että tämä on täydellistä ja selkäytimessä. Ja mikäs kiire meillä, seuraava koe on vasta ensi vuoden puolella.

Minähän se loppujen lopuksi sitten olin vahvempi. Kentällä meni yhteen putkeen reilusti yli puoli tuntia mutta lopulta se koira pysähtyi. Huoh. Tähän on muuten ihan turha kommentoida että teemme liian pitkiä treenejä. Tuo koira ja keskisormen näyttäminen.... siinä ei muu auta kuin toistoa toiston perään kunnes nuo ruskeat silmät taas kerran myöntävät heiluttelevansa keskisormea väärälle henkilölle. Siinä kohdassa kun piippaus on poissa ja kierrokset käyvät tasaisina, tuo koiruushan on kuin juna. Jaksaa ja jaksaa ja jaksaa.

Eri asia ovatkin sitten sellaiset treenit joissa opetellaan uutta ja vaaditaan ajattelemista;D



keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Painosta asiaa


Tämä päivä aloitettiin Raision Vettorissa käynnillä. Leuan tulehduksen ja tassujen hiivan jälkitarkastus. Ja eihän se hiiva minnekään vielä ollut lähtenyt. Toisaalta, antibioottikuuriakin on vielä muutama päivä jäljellä. Totesimme että bakteeritulehdukseen syödään aiemmin määrätyt lääkkeet loppuun mutta hiivaan syödään parin viikon kuuri lisää. Tai siis yksi väliviikko ja sitten yksi viikko lääkkeillä. Muuten kaikki näytti hyvältä.

Tuossa kesän keskellä huomasin - tai siis minulle huomautettiin - että Rakkimuksen ympärillä löllyi kerros läskiä.


Sivuhuomautus: Jos joku sanoo sinulle hymyillen että te olette näköjään viettäneet paljon aikaa jäljellä, lienee koirasi jo ihan mestaritasoa" niin kyse ei ole siitä että olisitte jäljellä niin hyviä että se näkyisi jo ihan päälle päin vaan siitä että koirasi on paksu.


Noh, Rakkimushan siis pääsi laihdutuskuurille. Kolmisen viikkoa sitten totesin että nyt riittää, läskit ovat häipyneet ja koiruuden kunto on kohonnut komeasti.

Vaan kuinkas onkaan käynyt. Lieneekö syynä viime viikkojen pyöräilylenkit vai olenko ajattelemattomuuttani edelleen antanut liian pieniä ruoka-annoksia vai onko keski-ikä muuttanut Rakkimuksen aineenvaihduntaa vai mikä ihme, mutta Rakkimus on viimeisen kolmen viikon aikana laihtunut 1,2 kg. Kokonaispaino on nyt 30,3kg.

Rakkimus on kuulkaa todella hyvän näköinen nyt. Kiiltävä turkki, hoikka uuma, hyvät lihakset. Vähän se on ressukka sillee tyttömäisellä tavalla komea. Eihän tuolla ukkelilla ole säkääkään kuin tasan 60cm. Sään ja kokonaispainon suhde on nyt parempi kuin koskaan. Mutta nyt saa siis riittää. Ei grammaakaan enää pois. Jos tuo karvapersaus vielä jostain laihtuu, niin seuraavaksi se lähtee sitten jo lihaksista. Aivoista ei lähde, ei näes ole mistä ottaa:DDD Ja kyllähän tuossa olennossa pitää hiukan rasvaakin jossain kohdissa olla.

Joten kotiin palattuamme nakkasin Rakkimukselle ylimääräisen kalkkunan kaulan. Ja josko vaikka illalla ajettaisiin taas pitkästä aikaa jälki. Edellisestä onkin jo yli kolme viikkoa aikaa. Voisi laittaa jäljen loppuun vähän jotain herkkua... vaikka sisälmysmoskaa, se on Rakkimuksen herkkua.


maanantai 1. lokakuuta 2012

Metallirappusia


Voihan tätä tunnetilan riemua. Eipä ole viime aikoina kauheasti muuta treenattu kuin tunnetta ja tilaa ja tunnetilaa ja viettitasapainoa ilman tasapainoa ja piip-piip-vuuu-aaaa :ta. Selkeästi kyllä huomaa että passivoiva pakote ja pitkäjänteisyys (tätä nyt rauhallisesti jankataan kunnes kierrokset laskee -idealla) ovat ne avainsanat. Ohjaajalle aaauuuummmmm-mieliala ja sen kanssa rauhallisesti eteenpäin. Ehkä se tästä vielä jonain päivänä, saas kattoa.

Mutta mehän treenataan. Viime keskiviikon treeneissä ei mitään ihmeellistä. Keskityttiin tuohon.... ootas, mikäs se mahtaakaan olla.... joo, tunnetila! Vau mikä yllätys;P

Viikonloppuna kävimme toisen saksalaisen - sellaisen erilaisen saksalaisen - kanssa vähän radalla viettämässä aikaa. Pojat eivät sen enempää saaneet mellastaa keskenään, koska toinen on vähän MÄÄ OLEN KULMAKUNNAN KOVIS ja toinen on taas vähän nössö, iskä auta mua mut kyl mää vähän voisin kyl leikkii, apuaa en mää uskallakka eli suurempien vahinkojen välttämiseksi sitten vain kuljettiin ja riehuttiin vapaina mutta ei melskattu koirien kesken. Veikkaan että kun tuo toinen saksalainen saa vielä muutaman kuukauden ikää lisää ja pikkasen itsevarmuutta, niin näistä tulee kyllä hyvä riehuntapari. Siinä vaiheessa kun tuo meidän kukkoilija käy liian paljon päälle, niin nuoremman ei tarvitse kuin nostaa vauhti raviksi niin sillä pääsee helposti ulottumattomiin. Voin meinaan kertoa että Saksanpaimenkoira ei pysy Saksanseisojan vauhdissa, ei sitten millään.

Ratareissu oli onnistunut. Teimme pitkän lenkin metsässä - juu, pysyttiin ihan radan vierellä, ei lähdetty hortoilemaan susien sekaan. Löydettiin sieniä ihan älyttömästi - vanhoja mädäntyneitä herra ties mitä sieniä sekä aivan uusia kirkkaan värisiä kärpässieniä sadoittain. Ei siis mitään kotiinkannettavaa. Löydettiin risuja, käpyjä ja mikä parasta: hirvenpaskaa! Ja vieläpä aivan höyryävän tuoretta. Itse asiassa ryskeestä päätelleen kasan töräyttäjä lähti meitä karkuun. Nam nam, turpa sinne höyryävään kasaan sisälle ja maiskis!
Yäks. Joo, siinä on hyviä bakteereja ja kuitua ja hyi helkatti!

Sitten kun oli Rakkimuksen suurimmat höyryt päästetty ulos ja päällimmäinen energia kulutettu, niin sittenhän oli aika ottaa pieni lepo ja sen päälle intensiiviset treenit.

Treenasin tällä kertaa ns. sekametelisoppa-menetelmällä. Olin itseasiassa tarkkaan suunnitellut mitä treenaan ja missä järjestyksessä, eli mistään hetken mielijohteesta ei ollut kyse. Idean nimi oli treenata mahdollisimman montaa eri liikettä mutta paloittaen joka liike osiin ja sitten sekoittaen ne palaset sekaisin. Eli Rakkimuksen oli kertakaikkisen pakko seurata ja keskittyä todella tarkkaan, koska se ei voinut ennakoida lainkaan.

Esimerkki:
Rakkimus jätetään istumaan, kävellään 20m, käännös ja luoksetulokutsu. Pysäytys matkalle, kävely takaisin koiralle kiertäen takaa, maahan, istu, seuraa, kaksi askelta, käännös vasempaan, kaksi peruutusaskelta, maahan, seisomaan koiran eteen ja siitä muutama askel takaperin ja kolme kaukokäskyä, paluu koiralle, sivu, peruutetaan kaksi askelta, käännös takaperin oikealle ja palkka.
Tällä tyylillä täysin pakan sekoittaen siis. Lyhyen alkuhämmennyksen jälkeen Rakkimus totesi että nyt ei auta kuin keskittyä kuuntelemaan. Siinä ei radan pauke eikä Saksalaisen haukku eikä edes puussa riekkunut orava haitannut luupään keskittymistä.
Voi kun tuon keskittymisen ja tunnetilan saisi siirrettyä metsän siimeksestä kentälle.

Joku psykopaattisemmin orientoitunut henkilö voisi nyt analysoida johtuiko tuo hyvä suoritus treeniä edeltäneestä liikunnasta ja leikistä, metsän tuoksujen aiheuttamasta hyvänolontunteesta ohjaajan korvien välissä, hirvenpaskan myllerryksestä Rakkimuksen vatsassa vai mistä?
Minä veikkaan hirvenpaskaa.
Ja veikkaan myös että raipanheiluttaja - luettuaan tämä tekstin - antaa minun kuulla kunniani kun olen sekoittanut liikkeet...

Eihän se siis kuitenkaan täydellistä ollut. Varsinkin tuo luoksetulon pysäytys on edelleen sellainen muutaman askeleen mittainen. Mutta ainakaan tässä treenissä Rakkimus ei hiippaillut vastaantulossa lainkaan.

Ei päivää metsässä ilman pientä onnettomuutta tai edes onnettomuuden poikasta, eihän.

Tauluille vievälle bunkkerille noustaan metallirappusia pitkin. Ja eikös tuo Rakkimuksen idiootti päättänyt toisella käyntikerralla että alaspäintulo ei olekaan niin kivaa tehdä rauhallisesti vaan puolestavälistä voi jo hypätä suoraan alas. Huomasipa kuitenkin kesken ilmalentoa että loikka ei ollutkaan tarpeeksi pitkä vaan rämähti suorilla jaloilla alimmille rappusille. Ja kyseessä siis ne sellaiset metallirappuset joita pitkin ei ihminenkään mielellään paljasjaloin kulje. Hiukan siinä sitten toinen takajalka otti hittiä mutta onneksi jo muutaman kevennetyn askeleen jälkeen meno oli entisellään. Täytyy noita jalkoja nyt pari päivää vahtia ihan varmuuden vuoksi hiukan tarkemmin.

Kyseessä tällaiset metallirappuset. Kuva on kierreportaista,
Rakkimuksen tyhmä hyppy siis tapahtui suorissa portaissa.