Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (2) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (1) Hallissa (7) HaneRitola (49) HERMOT!!! (10) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (57) HuonoOhjaaja (13) Idiotismia (19) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (7) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (20) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (5) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (25) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (218) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (63) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (92) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (68) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (1) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (19) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 30. elokuuta 2012

Vuorossa kisatauko


Nyt on paikallaan päänselvitystauko.
Ei kisata, tämä viikko katsellaan taas vain ruohon kasvua. Ja ehkä koitetaan löytää muutama kanttarelli. Viikonloppuna ohjelmassa on luultavimmin pari jälkeä mikäli Rakkimus ei enää onnu. Jos ontuu, niin sitten chillaillaan mökin nurmikolla ja käydään haistelemassa vaikka kirpputorin antimia. Portti kaipaa edelleen hyvän näköistä hakaa ja jos taas löytyisi vaikka kulunut jalkapallo pilkkahintaan, sellaistahan ei voi koskaan ohittaa.

Tällä viikolla ei ole käyty kentällä treenaamassa lainkaan. Maanantaina käytiin eläinlääkärillä näyttämässä tuota Rakkimuksen hiivaista koipea. Ja muu osa maanantaista menikin sitten ohjaajan toipuessa sunnuntai-illan ruokamyrkytyksestä. (Jep, pitsalla huoltsikalla. En suosittele.) Ja keskiviikkona joku nimeltä mainitsematon idiootti karvapersaus repi varpaansa verille. Ei sitten kestänyt kymmentä minuuttia odottaa kentällä autossa omaa vuoroaan treenata. Ei, pakko oli ruveta piippaamaan ja nysvätä se varpaan vanha patti auki.

Nyt kun Rakkimus ontuu, niin nyt ei siis treenata, ei juosta, ei pyöräillä, ei uida (varpaan patissa reikä), ei tehdä pitkiä lenkkejä...
Olisikohan nyt sitten aika harjoitella noutokapulan otetta ja tunnistusnoutoa?
Ei, ei tunnistusnoutoa.

Tunnistusnoudon treenaus pitää ensin suunnitella kunnolla. Miten ositan sen, mitä haluan ensin saada aikaan, miten yritän saada sen aikaan. Noudon treenaus meni niin loistavasti kun se oli kokonaan loppuun saakka ajateltu. Jos jokin homma ei toiminut, niin otin käyttöön seuraavan varasuunnitelman. Ja koska liike oli ositettu, pystyi harjoituksissa nimenomaan keskittymään yhteen ainoaan asiaan kerrallaan. Ja tunnistusnouto on sen verran vaikea, että haluan tähän yhtä selvät sävelet. Eli siis noutokapulan ote. Ja esineilmaisu, sitäkin voisi treenata!

Jes, siinä se oli. Takapihalla esineilmaisua. Tämän päivän agenda. Loistavaa.

Seuraavat viikot treenataan rauhallisesti. Viikonloppuna aion mökillä tehdä muutaman viikon treenisuunnitelman. Pääideana TOKO puolen kuntoon saaminen. Treeneihin saadaan toivottavasti sisällytettyä vähintään yksi möllitoko. Ongelmalliset liikkeet (a.k.a. läpijuoksu) ja viettitaso. Myös ohjaajan. PK-puolelta työn alle otetaan eteenmeno ja A-este. Vähintään kolme jälkeä per viikko. Treenejä kolmet viikossa, yksi tottis ja kahdet purut. Siinä on sitten tekemistä taas alkusyksylle.


Hiivaa



Tassu on kipeä.
Varpaiden välit täynnä hiivaa.
Alaleuka täynnä hiivaa.
Pestään lääkkeellisellä shampoolla.
Pitkä vaikutusaika.
10 minuuttia.
Ei saa nuolla.
Kestämätöntä.
Kutiaa.
Hampailla rapsutetaan.
Verta.
Ontuu.
Ei treenata.
Ei juosta.
Kielletään rapsuttamasta.
Lääke maistuu pahalta.
Tylsää....

Ankea on allergisen koiran elämä joskus.
Kuva varpaasta kamerassa. Kamera kadoksissa. Huoh.

maanantai 27. elokuuta 2012

TOKO AVO, yritys nro 3



Kokeen jälkeen kaksi rauhallista päivää ja sitten... joo, sitten mentiin uudestaan kokeeseen.

Jos olisin etukäteen aavistanut millaisia ongelmia meillä on, niin en olisi ilmoittautunut kahteen kokeeseen näin lyhyellä aikavälillä.

Tai oikeastaan tämä olikin kyllä ihan hyvä. Tein lauantain kokeessa jotain sellaista mitä en ole ennen kokeessa tehnyt, mutta treeneissä useinkin. En vain ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Ja veikkaan että jos nämä kaksi koetta eivät olisi olleet aivan peräkanaa, en olisi tätä juttua varmaankaan huomannut kokeilla.

Maahanmeno.

Minähän laitan Rakkimuksen maahan treeneissä kun keskustelen jostakin asiasta arvoisan rouva raipanheiluttajan kanssa. Laitan Rakkimuksen maahan siksi aikaa kun odotamme että toinen koirakko lopettaa esteellä harjoittelun. Laitan Rakkimuksen maahan siksi aikaa kun annamme toiselle koirakolle tilaa eteenmenon harjoitteluun. Laitan Rakkimuksen maahan kun haen noutokapulan telineestä. Herranjestas, minähän laitan Rakkimuksen treeneissä maahan vaikka ja kuinka usein!

Miljoona ideaa, miljoona tapaa lähestyä ongelmaa, monia kertoja jo näyttänyt hyvältä mutta mikään ei ole vielä todella auttanut tähän ongelmaan.... Voisiko tämä lopultakin olla meidän viisastenkivemme?

Tätä täytyy miettiä. Laitoin Rakkimuksen nyt kokeessa maahan kolme kertaa eri liikkeiden välillä. Maahanmeno selkeästi rauhoitti Rakkimusta. Valitettavasti tässä on vielä ongelmana se, miten tästä jatketaan seuraavaan liikkeeseen. Maahanmeno ei voi kestää kuin reilut kymmenkunta sekuntia, muuten tuomari puuttuu asiaan. Eikä sitä voi tehdä joka liikkeen jälkeen. Eli to do - listä näyttää tältä:
  • Seuraa maahanmenon vaikutusta Rakkimukseen. Treeneissä, ennen ruokakupille pääsyä, vaikean ohituksen aikana/jälkeen, kesken hubbabubban, metsälenkillä... ihan joka paikassa.
  • Testaa erilaisia tapoja jatkaa toimintaa maahanmenon jälkeen. Miten/millä käskyllä ottaa Rakkimus ylös perusasentoon/valmistelevaan vaiheeseen.
  • Pisteytä korkean vietin treeneissä kaikki liikkeet huomioiden vietin nousu, ylikierroksilla käynti ja vuotamisen  määrä ja vastaavat ongelmat. Selvitä liikkeet joiden jälkeen ei ole tarvetta maahanmenoon ja ne joiden jälkeen se on tarpeen. 
  • Esitä suunnitelma raipanheiluttajalle. Jos Raipanheiluttaja hylkää suunnitelman, vaivu epätoivoon.

Ai niin se lauantain koe. Päivä oli todella hieno. Lämpötila oli melkein helteen puolella, paikalla oli tuttuja ja puolituttuja. Pari uuttakin tuttavaa saatiin. Jutustelua, vinkkejä ja paljon hienoja suorituksia. Oli oikeasti kivaa.

Tässä meidän sähläykset liike liikkeeltä:

Paikalla makaaminen                                  9 *3 = 27
Seuraaminen taluttimetta                            7  *2 = 14
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä     7  *2 = 14 
Luoksetulo a.k.a. läpijuoksu, taas:(            5  *3 = 15           perskules:(
Seisominen seuraamisen yhteydessä        8  *2 = 16 
Noutaminen                                                7  *2 = 14 
Kauko-ohjaus                                             5  *3 = 15            pöh:(
Estehyppy                                                   6  *2 = 12      
Kokonaisvaikutus                                       8  *1 = 8    
Yhteensä                                                   135 pistettä, AVO3


Paikalla makuu meni erittäin hyvin. Rakkimus oli hiukan piipannut ensimmäiset parikymmentä sekuntia, siksi ei täysiä pisteitä. Sai kehuja että piippauksen loputtua oli todella tarkkaavaisena keskittynyt tuijottamaan näkösuojaan päin. 9p

Seuraaminen alkoi tietysti piippaamisella. Juoksuun siirtymisessä teki matalan "hypähdyksen" mutta pysyi käteni alla. Käännökset huonoja ja selkeästi paineistui. 7p


Kuva: Vilma Sjölund
Kiitos kuvasta!




Jäävä maahan meni hitaasti. Otti mielestäni ainakin kolme askelta käskyn jälkeen ja laskeutui tooooodella hitasti maahan. Muuten hyvä. 7p


Luoksetulo pysäytyksellä oli taas läpijuoksu. Nyt himmasi lopussa eikä tullut asentoon eteen vaan teki viime hetkellä hidastetun kaarroksen ja kiersi minut mennen suoraan perusasentoon sivulle. Liike on täysin pilalla. Perkules. 5p

Jäävä seisominen meni muuten ok, mutta jäi vinoon sekä otti sivuaskelen kun palasin Rakkimuksen taakse. Ja laskeutui hitaaaaaasti perusasentoon. 8p

Nouto meni huonommin kuin aiemmin. Tiputti kapulan, otti samantien sen takaisin suuhun mutta vinoon, mälväytti sitä pari kertaa ennen kuin se oli taas suorassa sekä ennakoi irroituksen jälkeen perusasentoon siirtymisen. 7p


Kuva: Vilma Sjölund
Kiitos hyvistä kuvista




Kauko-ohjaus meni heti alusta persiilleen. Jouduin antamaan kaksi maahan-käskyä jättäessäni Rakkimuksen paikalleen. Suorituksen aikana siirtyi puoli koiranmittaa eteenpäin. Argh! 5p


Estehyppy olisi ollut muuten melkeinpä täydellinen mutta Rakkimus siirtyi hypyn jälkeisen käännöksen aikana vähän sivuun ja jouduin antamaan kaksi kertaa käskyn ennen kuin istui. 6p

Kokonaisvaikutuksesta saimme 8p. Jo toisen kerran peräjälkeen ohjaaja sai ehdotuksen rentouttaa itsensä ennen koetta. Huoh. Minulla on kuulemma loistava koira jonka piuhat ovat pikkaisen kireällä mutta varsinainen ongelma on kuulemma siinä että koira menee sekaisin kun minä jännitän.


Minähän olen useasti sanonut että koirani on ajatukseni jatke.
Moni on hymähdellyt tälle.
Ehkä olisi kuitenkin pitänyt ohittaa se mitä tämä kertoo koirastani ja miettiä mitä tämä kertoo minusta ja minun hermorakenteestani;P


Tuomari oli uusi tuttavuus ja mielestäni todella tiukka arvostelussaan. Mutta kommentit olivat hyviä ja tunnelma hyvä sekä arvostelun linja piti läpi koko kokeen. Tuomareiden mustalla listallani ei ole vielä yhtään nimeä, suht ok -listalla on kaksi nimeä ja tämän päiväinen tuomari merkitään hyvä tyyppi -listalle.


Nyt siirrymme kisa- ja treenitauolle. Ensi viikko jää luultavasti tottiksen osalta kokonaan levon kannalle, leikitään, lenkkeillään ja ollaan vaan. Katsellaan miten takapihalla ruoho kasvaa. Purutreenit ja muutama jälki, se kuulostaa hyvältä suunnitelmalta ensi viikolle. Seuraavat kokeet ovat ehkä marraskuussa, ehkä helmikuussa, aika näyttää. Jos kohdalle osuu, niin pari möllitokoa voisi mielelläänkin mahtua ohjelmaan (saa vinkata paikkoja & ajankohtia) niin saisimme tehtyä koetilanteisen stressitreenin.

Summa summarum:
Meillä on paljon duunia edessä. Onneksi treenikumppanini Rakkimus Domesticus on innokas oppimaan uutta ja kerrassaan motivoiva treenauskaveri. Kunhan jaksatte vain odottaa, niin meistä tulee vielä tosi hyvä koirakko.
Jonain vuonna, ehkä mahdollisesti, hih!


torstai 23. elokuuta 2012

TOKO AVO, yritys nro 2


Joku voisi sanoa että nyt tippui korkealta ja kovaa, mutta se ei olisi totta. Eilinen koe meni huonosti ja sain kommenttia että ehkä hehkutin osaamistamme liikaa etukäteen. Näin ei kuitenkaan ole. Rakkimus Domesticus osaa komeasti ykköstuloksen arvoisesti kaikki avoimen luokan liikkeet, meidän ongelmamme vain on tuo pahuksen ylikierroksilla käyminen ja vuotaminen. Valitettavasti en ole pystynyt luomaan sellaisia treeniolosuhteita joissa saisin nämä samat ongelmat näkyville ja pääsisin niihin puuttumaan.

Kun koira on hyvä ja koira osaa, niin silloin ohjaaja voi ansaitusti olla itsevarma. Mutta mikä tärkeintä, tämä toimii voimakkaammin toisin päin. Kun ohjaaja on itsevarma niin hän silloin myös ohjaa koiraansa itsevarmemmin ottein. Koira vastaa aina kuin metsä huutoon. Itsevarman ohjaajan koira seuraa ja toteuttaa automaattisesti varmemmin koska koira ei tunne tarvetta itse arvailla mitä pitää tehdä. Pitää muistaa että koira, jopa vahva koira, seuraa mieluummin voimakasta johtajaa kuin ottaa itse johtajan vastuun kannettavakseen. Tämä tietysti vaatii että koiran ja ohjaajan suhde on kunnossa.

No mitä tapahtuu kun koiralla on voimakasta taipumusta käydä ylikierroksilla ja valua yli ja ohjaaja reagoi voimakkaasti koetilanteeseen jännittämällä? No näinhän siinä käy...

Paikalla makaaminen                                10  *3 = 30   Hieno!
Seuraaminen taluttimetta                            7  *2 = 14           pöh:/
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä       9  *2 = 18   Nopea!
Luoksetulo a.k.a. läpijuoksu, taas:(            5  *3 = 15           perskules:(
Seisominen seuraamisen yhteydessä          9  *2 = 18   Hyvä!
Noutaminen                                              10  *2 = 20   Mahtavaa!!
Kauko-ohjaus                                             6  *3 = 18             pöh:(
Estehyppy                                                   0  *2 = 0              perskules:(
Kokonaisvaikutus                                       8  *1 = 8    
Yhteensä                                            141 pistettä, AVO 2  

Paikalla makaaminen: Tämä meni pitkästä aikaa todella todella loistavasti. Rakkimus meni maahan hiukan vinoon asentoon mutta oli palatessani aivan samassa asennossa. Eikä piipannut lainkaan. Eli treeneihin tehty muutos (poistumme koiran luota piiloon kokeenomaisesti kehän reunaa pitkin) todella kannatti. 10p

Seuraaminen taluttimetta: Ja tästä se alkoi. Kierrokset nousi ylikorkealle. Seuraaminen muuten suht ok, mutta piippasi ja juoksuosuudessa loikkasi puolentoistametrin kaarroksen. Olen nyt juostessa heiluttanut käsiä kyynärpäistä taivutettuina joten Rakkimuksella ei ole ollut tilaa hypätä ylöspäin. Joten nyt sitten kun kierroksia oli liikaa, niin hypättiin sitten sivulle. Saakeli. 7p

Jäävä maahan: Yllättävän nopea, tosi hyvä! 9p

Luoksetulos: No eihän se pysähtynyt. Treeneissä 7 onnistunutta pysäytystä 7 yrityksestä. Vaan nyt oli kierroksia liikaa. Ja tuli mieleeni että emme varmaankaan muuten ole montaa kertaa treeneissä tehneet näin pitkältä matkalta. Eli nyt matkavaihtelua ja lisätään rajusti pitkiä matkoja. Helskatti. 5p.

Jäävä seiso: Nopea, rauhallinen suoritus, hyvä! 9p

Nouto: Vaatimattomasti sanoen täydellinen. 10p

Kauko: Ei nopeinta mahdollista toimintaa mutta vietti niin korkealla että takajalat jousiasennossa valmiina ampaisuun koko ajan. Eli siis takapuoli koko ajan 10 sentin korkeudella maasta. Perskeles! Tämä oli yksi minun luottoliikkeistäni ja senkin onnistuimme tyrimään. 6p

Este: Esteen takana, minusta katsoen kello yhdessätoista, kehän reunalla on laatikko joka sisältää noutokapuloita. Myös meidän kapulamme laitettiin sinne kehään tullessamme. Rakkimus vetää kierroksia korkeammalle kun lähestymme estettä, jopa karkaa käskyn alta, onneksi kuitenkin ennen suorituksen alkua. Virheetön hyppy yli ja suunta kapulalaatikolle. Se siitä. Saakeli. Ei istunut vaikka käskytin kun lopulta palasi esteelle. Hyppäsi kyllä takaisin hienosti. Saakelin saakeli. Nyt todella treenataan hyppyä ja vierelle pestataan kaikki kaverit saman aikaisesti heittelemään kapuloita. 0p

Kokonaisvaikutus: Mielestäni oma työskentelyni oli (viime kertaan verrattuna) rauhallisempaa ja tasaisempaa. Ja nyt siis mietin varsinkin suoritusten välejä. Palkkasin laumalla jokaisen suorituksen mutta en vapauttanut kertaakaan. Ennen estettä Rakkimus vapautti itse itsensä, kun tajusi tuijottavansa suoraan kapulalaatikolle. Sain todella komentaa tiukasti että sain koiran takaisin vierelleni. Tätä kierrosten hallintaa pitää nyt saada treenattua kunnolla, täytyy vain selvittää miten saan vastaavat olosuhteet luotua. Mutta kokonaisvaikutuksesta pisteitä 8.

Note to myself:
  • Vältä kokeessa antamasta turhaan käskyä SIVU, nostaa vain kierroksia.
  • Luoksetulossa lisättävä reilusti pitkiä matkoja.
  • Treenattava noutokapuloiden seassa ilman lupaa katsoa kapuloita ja viettiä kurissa pitäen (kuulostipa helpolta, hah!)
  • Kun noutokapula on luovutettu liikkurille, käännä koira (ota vaikka hihna tässä vaiheessa pois) käskyn alla siten että se ei näe kapulalaatikkoa. 
  • Estehyppyä treenattava lentävien noutokapuloiden vieressä.

Pisteitä toistakymmentä enemmän kuin viimeksi mutta vain nippa nappa kakkostulos.
Pettymys.Odotin oikeasti enemmän. Paljon enemmän.


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Muchos Panicos



Miten se menikään... no panicos??
BUAHHAHHAA

Kyllä vaan oli Muchos Panicos.

Käytiin mökillä lepäilemässä ja katsottiin miten ruoho kasvoi. Rauhaa ja hiljaisuutta. Ihania sukulaisia ja mahtavia kavereita. Höpinää, löpinää, pientä touhua, paljon teetä. Rakkimus Domesticus kävi kuonollaan läpi koko nurmikon, piehtaroi kaikki apilat lyttyyn ja nukkui nurmikolla rakkaan pallonsa kanssa. P*skat käytiin vääntämässä lehmäaitaukseen ja ajettiin takaa muutamia sammakoita. Pahukset loikkivat sähköaidan alta karkuun, ei saatu niitä kiinni.

Ja sitten kotimatkalla se iski.
Panicos.
Muchos Panicos.
Ja kenttähän on siinä melkein reitin varrella. Ei tule kuin muutaman kilsan lenkki. Sinne siis.

Kuuden ja puolen minuutin treenit.

Signaali. Kunnossa.
Seuraamista. Kunnossa.
Käännöksiä vasemmalle tiukalla kulmalla ja pienellä heilahduksella taaksepäin. Asento kunnossa. (Ai että heittää takapäänsä oikeaan paikkaan hienosti!)
Käännöksiä oikealle tiukalla kulmalla ja pienellä hidastuksella. Kunnossa.
Hyppy. Istu. Tule. Kunnossa. Hypyn jälkeisessä kääntymisessä jää keskelle mutta tulee todella lähelle estettä. Pystyy silti hyppäämään takaisin. Kunnossa mutta tähän puututtuva tulevaisuudessa.
Luoksetulo pysäytyksellä. Kunnossa.
Kaukot. Palkkaus ekasta. Kunnossa
Jäävät. Molemmat. Kunnossa.
Luoksetulo ilman pysäytystä. Hyvä vauhti. Kunnossa.
Nouto. Ei tehty.

Kaikki nopeesti ja lyhyesti. Seuraamista joka välissä. Kolme liikettä ja bileet. Siirtymä ja bileet. Kaksi liikettä ja bileet. Siirtymä ja bileet. Ja siihen malliin. Ja oikeesti, kuusi ja puoli minuuttia. Otin oikein kellolla aikaa. Tasan.

Ja mikä on loppusumma tässä kohdassa?
Jos huominen ja lauantainen koe epäonnistuu niin vika on ohjaajassa. Jos Rakkimuksen viettitaso on kunnossa ja ohjaaja ei hermoile, meillä menee loistavasti.

Koirani on melkein täydellinen.

Niinhän ne sanovatkin. Viisaammat. Koira kykenee juuri tasan tarkkaan niin hyviin suorituksiin kuin mihin ohjaajan rahkeet riittävät.

Nyt nukkumaan.



tiistai 21. elokuuta 2012

Loppuhiontaa ja välipäivä



Panicos Panicos??
Ei kiitos, kiitos kysymästä, nyt ei enää Panicos.
Rakkimus Domesticus olla nyt Perfectimus.
Homo Sapiens Ohjaus olla nyt rauhallinen.

Viime päivien treenit on tehty suunnitelman mukaan. Paitsi luoksetulon pysäytys. Se on oma tarinansa. Mutta muilta osin kotipihalla, lähikentällä, lenkillä ja treenikentällä tehdyt treenit ovat seuranneet tasan tarkkaan aiemmin tekemääni suunnitelmaa ja kaikki on toiminut hyvin. Enkä nyt tarkoita että kaikki treenit ovat olleet täydellisiä, koira ja minä olemme osanneet kaiken. Ei, vaan olen päässyt puuttumaan niihin asioihin joihin halusinkin puuttua. Ne ongelmat jotka ovat olleet liian pieniä puututtaviksi, noh niitä ongelmia olen sitten omalla liikkumisellani korostanut ja siten saanut tilaisuuden puuttua. Tai sitten treenit on tehty sellaisen häriön vieressä että on sitä kautta päässyt puuttumaan. Nimimerkillä yritäpä tässä nyt hypyttää esteen yli kun vieressä lentää noutokapula. Nih. Taas päästiin puuttumaan.

Ongelmakohtia tietysti vielä löytyy. Seuraaminen on hiukan parempaa, tässä on vielä töitä mutta siis paremmin menee. Ja nopeuden nosto juoksuksi toimii jo. Käytän tähän vartaloapua. Kun lähden juoksuun, nostan kädet kyynärpäistä koukkuun, tiedättehän jotkut oikeat juoksijat tekevät niin. Näin Rakkimuksella ei ole tilaa hypätä ylöspäin koska minun käsivarteni heiluu sen pään yläpuolella. Rakkimus ei siis enää voi olettaa että juokseminen tarkoittaa "Nuole mun naamaa, nyt heti äkkiä!". Toivotaan että se muistaa tämän myös kokeen aikana korkeammassa vietissä.

Vartaloavut ovat huijausta, joo tunnustan. Mutta puolustuksekseni sanon että vakaa tarkoitukseni on  poistaa pikkuhiljaa kaikki käyttöön ottamani ylimääräiset avut. Tähän asti olen tässä onnistunutkin. Vartaloavut ovat joskus vain niin paljon helpottava keino päästä sinne minne haluaa. Ja sitä onnistumisen tunnetta kun sen avun saa onnistuneesti häivytettyä...

Se luoksetulon pysäytys. Siihen on nyt sitten yritetty kaikkea ja vaikka mitä. Erilaisia tapoja antaa käskysana, huutamisesta kuiskaamiseen ja kaikki siltä välillä. Käsimerkillä ja ilman. Erilaisilla käsimerkeillä. Hypäten samalla ylöspäin. Tai eteenpäin. Palloa heittäen. Pallolla. Ilman palloa. Naama punaisena karjuen. Kädet ristissä hiljaa rukoillen. No ei vaiskaan, sitä ei ole kokeiltu. Vielä.

Ei vaan toimi. Ehkä kerran tai kaksi, mutta ei milloinkaan kahta kertaa enempää. Huoh.

Se treeniporukan henkinen niskalenkki jonka avulla löydän itseni kokeista vaikka en olisi ollut niihin alunperin menossakaan. Se sama niskalenkki ilmoittautuu vapaaehtoisesti mukaan myös silloin kun tarvitaan viime hetken treenejä. Ihana ihminen.

Sateessa sunnuntai-iltana.
Siellä me kahdestaan vedettiin viime hetken hiontatreenejä. Tietysti yritettiin sitä pysäytystäkin. Ja yks kaks. "Huomaatko, annat aina käsimerkin yläkautta. Mutta heität etupalkan alakautta...". Ja sieltä se tuli. Luoksetulon pysäytys ilman sanallista käskyä, pelkällä käsimerkillä, heilauttamalla oikeaa kättä kämmenpuoli eteenpäin ALAkautta otsan korkeudelle. Ja Rakkimus Domesticus Karvapersaus Ihanaus pysähtyy kuin seinään! Tai noh, ei kuin seinään, tätäkin voidaan vielä hinkata sitten joskus tulevaisuudessa. Mutta ottaa tasan yhden ylimääräisen askeleen ja sitten pysähtyy. Tätä kirjoittaessani tämä on tapahtunut nyt jo seitsemän kertaa. Putkeen. 7. Seitsemän! Peräjälkeen. Ei ainuttakaan läpijuoksua. Wau!
Kenelläkään ei ole parempaa treeniporukkaa kuin minulla.

Maanantaina oli normitreenit. Viimeiset treenit ennen koetta eli niissä sitten biletettiin. Nopeeta, palkkaa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, viettiä, viettiä. Ainoa mitä tehtiin tosissaan oli este. Hiukan keskemmälle tuo Rakkimus nyt hyppää mutta saas katsoa miten kokeessa sitten. Pahaa pelkään että saattaa hypyn jälkeen käännöksessä siirtää itsensä niin paljon sivuun että tulee kiertäen takaisin. Mutta toivon että nyt on saatu iskostettua sinne korvien väliin se paluuhypyn automaatti. Ja Rakkimus kun tykkää hyppäämisestä eli en oikein ymmärrä miksi se edes valitsee kierron jos kerran voi hypätäkin. No miten tahansa, paremmin se nyt ainakin menee kuin reilu viikko sitten. Pääsimme treenaamaan myös viettitasoa. Naapuri teki näet noutoja samaan aikaan kun me olimme hyppyesteellä. Siinä nousi Rakkimuksen kierrokset ja painekattilan sisältö kuohahti yli ja valui ja kiehui ja piippasi ja ulisi. Ja se oli sitten niputettava. Epäonnistuneen yrityksen jälkeen sain Rakkimukselta kannen kiinni ja paineet tasaantui. Ja ehkä siitä johtuen hypyn jälkeinen käännös osui keskelle. Tiedä häntä.
Kaikki muut liikkeet tehtiin nopeutta ja aktiivisuutta palkaten. Ja Rakkimus nautti. Ja tietysti loppuun nouto sillee vauhdista liikkeelle ja sen jälkeen jätettiin pikkasen viettiin ... ja poistuminen kentältä. Katsotaan kannattiko. Keskiviikkona se sitten nähdään.

Maanantai-illan kruunasi purutreenit joissa Rakkimuksen puruote oli parempi kuin koskaan ennen. Hiukan alkumölinää vietinvaihdoissa mutta hyvin vähän. Hallinta toimi ja lisäksi vartioi löysällä hihnalla upeasti. Hyvä Rakkimus!

Tänään on välipäivä. Lepopäivä. Mennään mökille, juodaan teetä ja katsellaan kuinka ruoho kasvaa.


Vetoketju vieköön!


Oletko milloinkaan huomannut että jotkut tavarat eivät kuulu johonkin tiettyyn paikkaan. En tarkoita että jokin tavara ei näytä hyvältä jossakin paikassa, vaan että jokin tavara tai asia ei kertakaikkiaan toimi jossakin paikassa. Toimii ja/tai näyttää hyvältä, mutta juuri tuossa yhdessä paikassa... ei, ei toimi.

Minä huomasin tällaisen eilen. Tapahtumasarja alkoi itse asiassa jo paljon aiemmin, mutta eilen vakuutuin tästä. Uskomattomalta tietysti kuulostaa, mutta tehdäänpä näin: minä kerron mitä tapahtui, sinä saat sen jälkeen päätellä ihan itse olenko minä oikeassa vai en. Tapahtumasarja on kolmiosainen.

Tapahtuma 1:
Tästä on aikaa jo reilusti toista vuotta. Kesäinen arkipäivä. Töissä tärkeitä vieraita ja olin tapauksen vuoksi luopunut normaalista työasustani eli farkuista. Päälläni on siisti paitapusero, lyhyt musta hame ja matalat korkokengät. Hame on ihana, hiukan polven yläpuolelle ulottuva ja siinä on ylhäältä alas menevä vetoketju. Vetoketjun kun avaa ylhäältä niin hameen saapi pois ja kun sen avaa alhaalta niin saapi halkion.
Töissä meni vähän pitkään ja ihana aviomieheni sanoi että tule töistä suoraan kentälle, hän toimittaa koiran ja treenivaatteet sinne. Noh, näin siis teimme. Mieheni ajoi treenikentälle meidän "koira-autolla" kamppeet mukana. Ja minä porhalsin paikalle (hiukan myöhässä kylläkin) pienellä punaisella paholaisautollani. Kaikki oli niin kuin pitikin. Siis tottakai kentän reunalta tuli kommenttia, että tuossa asussa nyt ei ehkä kannattaisi treenata. Mutta ei hätää. Koira-autosta treenivaatteet esille ja - VETOKETJU jumiutui. Sen ihanan hameen kertakaikkisen p*ska VETOKETJU jumiutui yläosasta kiinni. Onneksi aviomiehelläni oli joku perskuleen työkaluhärpäke mukana jolla VETOKETJU saatiin hajoitettua jotta sain hameen pois päältäni.
Se siitä. Pääsin treenivaatteissa onnellisesti kentälle.

Tapahtuma 2:
Pari viikkoa sitten samalla parkkipaikalla. Naapurikentällä oli TOKO-koe juuri ohi ja olimme suorittaneet ensi yrityksemme avoimessa luokassa. Kaikki muut osanottajat ovat jo poistuneet paikalta, vain minä ja treenikaverini vielä juoruamme autojen vieressä. Ojennan käteni treenihousujen oikeanpuoleista taskua kohti ottaakseni auton avaimet esiin. Taskun VETOKETJU on jumissa. Joudumme leikkaamaan taskuun sisäpuolelle reiän jotta saan avaimet esiin.
Se siitä. Kiinni jumittuneessa taskussani on reikä ja pääsin onnellisesti kotiin.

Tapahtuma 3:
Eilen. Sama parkkipaikka. Treenit ovat ohi ja olen viimeisenä kentällä. Ojennan käteni treenihousujen vasemmanpuoleista taskua kohti ottaakseni auton avaimet esiin. Siis vasenta, oikeanpuoleista taskua kun kukaan ei ole korjannut. Nyt auton avaimet ovat siis vasemmanpuoleisessa taskussa. Taskun VETOKETJU on jumissa.
Se siitä. Leikkaan tämänkin taskun auki jotta saan avaimet esille.

Päätelmä:
Meidän kentän parkkipaikka ja VETOKETJUt eivät sovi yhteen. Menen kauppaan hankkimaan uudet treenihousut. Sellaiset joissa ei ole yhtään VETOKETJUa.



torstai 16. elokuuta 2012

Yrittänyttä ei laiteta... vai?



Treeniporukan henkinen niskalenkki toimi taas.
Ilmoittauduimme TOKO kokeeseen. Treenikamut järkkäsi minulle peruutuspaikan ensi viikolle.
Ihanaa kun meistä pidetään huolta;P

Eli viime viikolla epäonnistuimme (noin niinkuin pistesaalista ja vietinhallintaa jne ajatellen) reippaasti kokeessa ja ensi viikolla osallistumme kahteen kokeeseen. Vaikka nyt onkin treenattu edellisen kokeen jälkeen ja vielä ennen seuraavia ehditään ottaa useitakin treenejä... niin luuleeko joku että me tässä alta kahden viikon ajassa ehdimme löytää viisastenkiven? Siis ihan realistisesti ajatellen?
Ai ei vai.
Jep, niin minäkin vähän ajattelin.

Toisaalta, kuten ryhmämme ruoskaa heiluttava tyyppi totesi, niin me kaksi tarvitsemme nimenomaan kisakokemusta. Suurin ongelmamme kun ei ole luoksetulon läpijuoksu tai hyppyesteen kierto. Meidän ongelmamme on viettitaso ja vuotaminen. Ja niitä taas emme pysty riittävästi treeneissä harjoittelemaan koska me emme kumpikaan (huomatkaa, nyt siis jo puhutaan ohjaajan viettitasosta?!?!) ole treeneissä samassa tunnetila-atmosfäärissä kuin koesuorituksen aikana.

Pitänee laittaa treenisuunnitelmat uusiksi. Vähän tiivistää niitä. Huoh.

Kotipiha ja lähikenttä:
  • Pysäytyksiä "pitkältä" etäisyydeltä: pysäytykset vaihdellen seiso ja maahan jotta Rakkimuksen on pakko kuunnella.
  • Seuruuta: vauhdin muutokset, hyppimisen poisto.
  • Nouto: pistoja sekä ote.
  • Asento: suoruus perusasennossa ja seuruussa, vaadi!
  • Hubbabubbaa ei saa unohtaa!


Lenkillä:
  • Pikatreenejä (signaali, kontaktia ja seuruuta) omituisissa paikoissa ja olosuhteissa, huomio täysillä tekemisessä häiriön alla sekä asennon suoruudessa.
  • Hubbabubbaa ei saa unohtaa!

Treenikenttä:
  • Hyppy: Ei paluukiertomahdollisuutta (ilman fyysisiä esteitä)
  • Noutoja: kaikki osaset, ei kokonaisuutta
  • Kaukokäskyt: vahvistaen pääsääntöisesti ensimmäistä
  • Luoksetulo: pari kertaa, ilman pysäytystä
  • Vietti: kokeile eri malleja viedä kapula kentälle (etukäteen/mukana) 
  • Hubbabubbaa ei saa unohtaa!

Noh, eipähän tule vapaa-ajan ongelmia. Harjoittelemaan mars!





Sakuhan se siinä



Alla oleva teksti on lainattu. Sen löytää todella monelta seinältä naamakirjasta sekä muutamista blogeista. Etsinnöistä huolimatta en ole löytänyt tekstin alkuperäistä lähdettä. Käsittääkseni en riko lakia julkaisemalla sen tässä. Jos kuitenkin olet toista mieltä, niin ole ystävällinen ja ota yhteyttä minuun (email löytyy profiilistani).

Kiitokset tekstin laatijalle, tämä sai hymyn huulilleni.


Saksanpaimenkoiran rotumääritelmä

Yleisvaikutelma  
Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, omasta mielestään jättimäinen, kulmakunnan voimakkain ja lihaksikkain koira.

Tärkeitä mittasuhteita  
Urosten säkäkorkeus on 60-65 cm ja narttujen 55-60 cm, ylettyy vaivattomasti nappaamaan nakin ruokapöydältä. Kropan pituus on noin 10-17% säkäkorkeutta suurempi mutta venyy tarvittaessa koko sohvanmittaiseksi.

Luonne ja käyttäytyminen 
Humoristinen, oma-aloitteinen, avulias ja tuppautuva jokapaikanhöylä, jota myös seura-, vahti-, suojelu-, palvelus- ja paimenkoirana käytetään.

Pää 
Kiilamainen pallero joka pyörii vartalon etuosassa. Pään sisältä saattaa toisinaan kuulua ääniä.

Silmät 
Havaitsee helposti naapurin kissat ja pimeissä puskissa vaanivat näkymättömät pikku-ukot. 
 
Korvat 
Ne töttöröt siinä pään päällä valikoivat ja suodattavat ääniä koiran mieltymysten mukaisesti. Mitä suuremmat töttöröt, sitä tehokkaammat suodattimet niihin mahtuu.

Leuat/hampaat/purenta 
Kovassa käytössä varsinkin elon alkutaipaleella. Käytetään ensin nilkkojen ja varpaiden puremiseen, joista siirrytään kenkien ja kirjojen pilppuamisen kautta aina sohvan raateluun saakka. Puruluihin hampaita ei käytetä.

Kaula 
Kaula yhdistää pään ja vartalon, siihen laitetaan kaulapanta. "Kaulapanta? Kaulapanta! Sä laitoit mulle kaulapannan! Jee! Minne me mennään?! Etkö sä ole vielä saanut ovea auki?! Ovi auki nyt! Mä en kestä enääääää!"

Runko 
Runko sisältää mm. mahan. Sinne uppoaa vain sitä kalleinta koiranmuonaa. Oveluudella myös ihmisruokaa. Ja kompostiroskaa ja hevosenpaskaa ja...

Eturaajat 
Etujaloilla voi kaivautua kukkapenkkiin ja muovimaton alle. Nostamalla etujalkaa ihmiseen päin saa herkkupalan.

Takaraajat 
Takajalkojen holtiton heiluminen paljastaa koiran unen olevan sikeää sorttia. Nostamalla takajalkaa ihmiseen päin saa huutia.

Käpälät 
Koiran hellyttävin kohta, hyvä että niitä on neljä.

Häntä 
Se on se vehje peräpäässä joka heiluu, pyörii, huojuu, sojottaa, vatkaa, paukuttaa ja roikkuu mukana. Sitä pitää ajaa takaa ja varoa ovia sulkiessa.

Liikkeet 
Saksanpaimenkoira on ravaaja. Se on myös laukkaaja, löntystäjä, hyppääjä ja hiipijä. Harvoin patsasteleva.

Nahka 
On päiviä, jolloin koiraa voi muistuttaa, että koirannahka sopii rukkasten tekoon vallan mainiosti.

Karvapeite 
Oikea saksanpaimenkoiran karvapeite on irtonainen, leijuva ja tiukasti kankaisiin tarttuva. Ympäri vuoden.

Väri 
Löytyy laidasta laitaan, saviojassa lutraus saattaa tummentaa väriä hyvinkin paljon. Hevosenpaska tuo lisää punaista pikmenttiä. Värillä ei ole väliä, vanhemmiten se haalistuu joka tapauksessa.

Koko ja paino  
Urokset: säkäkorkeus 60 - 65 cm, paino 30 - 40 kg. Sopii just eikä melkeen isännän syliin 
Nartut: säkäkorkeus 55 - 60 cm, paino 22 - 32 kg. Sopii just eikä melkeen emännän syliin.

Virheet 
Niitä ei ole. Tuomari oli epäpätevä puusilmä. Säässä ei ollut kehumista ja kentänlaidallakin oli jotain häiritsevää toimintaa..
 
 

tiistai 14. elokuuta 2012

Treenit 13.8


Sunnuntaina illalla ajettiin jälki.
Oli Rakkimus Nälkäkuolemus yllättävän keskittynyt. 

Hyvin vähäruokainen jälki, kolme esinettä....
Kuono teki melkein vakoa maahan ja kulmatkin löytyi todella pienellä pään kääntelyllä. Esineet ilmaistiin ehkä jopa turhankin kaukaa. Viimeisen kohdalla korjasinkin jo, kyllä sen esineen nyt vaan kuuluu siinä tassujen edessä olla. Siis heti tassujen edessä, ei metrin päässä. Mutta selkeästi laihdustuskuurin tuoma jatkuva nälkä tekee hyvää jäljelle.

Jälki.
Kuningaslaji, niin se vain on kuulkaa.


Maanantaina käytiin sitten kentällä taas treenaamassa.
Myöhästyin pahasti tottiksesta, mutta onneksi porukat tiesivät minun olevan tulossa joten otimme kimppa paikallaolon vasta melkein lopussa. Eli ehdimme siihen mukaan ja ehdimme jopa treenata (viimeisinä tietysti:D) ennen kuin ruoskanviuhuttaja joutui lähtemään kotiin. Kyllä meillä vaan on niin reilut treenikaverit.

Paikallaanolossa teimme kisamaisen poistumisen koiran luota (suoraan eteenpäin "kehän" reunalle, siitä rivissä piiloon). Pari koiraa hiukan mulkoili että mitäs pelleilyä tuo on, Rakkimus piti kiitettävän tiivistä kontaktia minun perääni.

Muokkasimme hyppyä. Otan koiran nyt takaisinpäin komennolla tule, joka on siis luoksetulon komento ja sijoittaa koiran minun eteeni.
  • Tästä hamaan ikuisuuteen esteen takaa ei palata muuta kuin hyppäämällä. Piste.
  • Tästä hamaan ikuisuuteen esteen takaa ei palata muuhun kuin luoksetulon loppuasentoon ja siitä vasta käskystä sivulle. Piste.

Seuraaminen tökkii. Rakkimus poikittaa ja reilusti. Tämä onkin sitten aihe torstaina kotitreeneissä. Olen tämän jo kertaalleen selvittänyt mutta selkeästi nyt koepaniikissa olemme keskittyneet kaikkeen muuhun ja jättäneet tämän huomioimatta. Ja Rakkimushan käyttää tilaisuuden hyväkseen kun sellaisen näkee. Samoin tuo juoksuosuus takkuaa. Nyt onnistui muutaman kerran pakote todella hyvällä ajoituksella kun lähti pomppimaan ja sen seurauksena kaksi onnistunutta vauhdin nostoa. Kyllä tämä tästä vielä. Takaisin perusasioihin jälleen kerran.
  • Note to myself:
    Älä ikinä milloinkaan kuuna kullan valkeana unohda seurata ja VAATIA kunnollinen perusasento ja suora seuraaminen ilman mitään venkulointeja. Rakkimus osaa kyllä, se ei vaan aina halua. Sinäkään et "halua", sinä VAADIT!

Jääviä tehtiin muutama, isolla häiriöllä koiran taakse mennessä. Toimi hyvin, mutta kun nyt katsoimme tarkemmin niin vaikka Rakkimus ei varsinaisesti liikukaan, niin se on lievästi levoton. Tähän kun yhdistetään kokeen aikainen korkeampi viettitaso niin tuloksena on liikkuminen. Vaatii lisää treeniä. Tämäkin.

Katsoimme koesuorituksen videolta. Ai miten kaunista katseltavaa nuo kaukokäskyt ja nouto olivatkaan! Ja ei, ei puhuta seuraamisesta tai hypystä tai mistään muusta hömpästä samassa lauseessa. Keskitytään nyt vain olennaiseen eli positiiviseen ja nautitaan siitä.

Mutta aikuisten oikeesti, joo. Kyllä tuosta nauhalta vain nähtiin muutamia asioita mihin täytyy puuttua. Hyvä niin. Ilman tuota nauhaa näihin asioihin ei ainakaan tässä vaiheessa tulisi puututtua. Tuollaisia pikku juttuja mutta jotka kuitenkin vaikuttavat pisteisiin.
  • Note to myself:
    Älä vapauta Rakkimusta suoritusten välissä. Kehu, mutta älä vapauta.


Onnistuneen illan päätti aikases onnistuneet purut.
 
Viime viikolla treenien jälkeen molari heitti ohimennen että: “max parit onnistuneet löysällä (hihnalla) pysyvät lähetykset piilolle ja sen jälkeen katsotaan piilonkiertoa”.
Ja tämä kommentti olisikin sitten pitänyt kuulla näin: “rupee nyt heti treenaamaan piilonkiertoa, suunnittele miten sen tekisit ja rupee tekeen pohjia, katotaan heti ens kerralla että kuinka oot päässy alkuun”.
Minä siis katsoin takaisin erittäin kysyvänä kun molari kysyi että mites piilonkiertoharjoitukset sujuu. Ei me mitään piilonkiertoja olla tehty, ensinhän piti ne löysällä lähetykset varmistaa kuntoon!
Juu ei.

Nyt sitten treenien (ohimennen huomio: onnistuneiden treenien) jälkeen pidettiin meikäläiselle pikainen briiffi että mitä koulutustapavaihtoehtoja minulla on. Ja siitä sitten valitsin sen joka mielestäni sopii parhaiten Rakkimukselle ja minulle.
Vaikka siinä on kyllä yksi vähän epäilyttävä kohta.
“… ja sitten juokset täysillä siihen piilon toiselle kulmalle ja..”
Siis mitä? Juoksen täysillä? Minä? Buahhahhaa

No joo, mutta niin minä siis teen. Heti tänään, tiistaina. Omassa kotona, kaikilta piilossa, omalla takapihalla. Kierrätän Rakkimuksen muutaman kerran onnistuneesti pensaan ympäri. Jos saan karvapersukkeen tajuamaan (miksen saisi?!?) mikä on homman nimi, niin sitten tehdään ensimmäinen treeni oikealla piilolla heti keskiviikkona.
Onneksi meidän treeniporukka on rautaa ja sieltä löytyy aina appareita. Niitä vielä kuulkaa tarvitaan.

Minä olen vakaasti sitä mieltä että me mennään kokeeseen ensi kesänä. Onnistuneesti.
Kyllä ihmisellä tavoitteita olla pitää, vaikka sitten vähemmän realistisia;P


maanantai 13. elokuuta 2012

Soffapotaatti


Silloin kun antaa jonkin asian lipsua, niin sehän sitten lipsuu. Olen jo aiemmin valitellut Rakkimuksen tapaa viettää mökillä osan yöstään meidän sängyssämme. Noh, nyt se hyväkäs hyppää sänkyyn heti kun huomaa että minun hengitykseni hidastuu. Ja kun partaisempi puoliskoni tulee sänkyyn, niin koiruus avaa silmänsä, heilauttaa korvaansa ja sulkee silmänsä jatkaen nukkumista.

Heitin tuon rakin pois sängystä useaan otteeseen viikonloppuna. Mutta ei auta. Sunnuntaina aamulla kun avasin silmäni, niin tajusin että Rakkimus ei ollutkaan nukkumassa kerällä jaloissani kuten aiempina öinä, vaan se turjake oli pitkin pituuttaan meidän välissämme keskellä sänkyä! Eli kun avasin silmäni, niin ruskea silmäpari katsoi minuun kainaloni korkeudelta. Nyt meidän sänky on täynnä koiran karvoja. Ja turkista kävelemään lähteneiden ötököiden määrää en halua edes ajatella.
Luojan kiitos rakkimuksen omavaltaisuus sänkyä sekä sohvaa kohtaan eivät päde kotona, ainoastaan mökillä. Ja jos ihmettelette että mistä tuo sohva tähän tuli, niin nukumme siis mökillä levitettävässä sohvassa. Päivällä sohva, yöllä tuplaleveä sänky.

Mun sohvaperuna:D





Ja nyt käsi sydämelle.
Minusta on aivan ihanaa kun tuo karvapersaus kiertyy kerälle jalkoihini illalla tai kutoessani sohvalla se tunkee kuononsa syliini ja sulkee silmänsä tyytyväisenä. On se niin ihana. Ja minä olen niin huono kurinpitäjä.
Mutta kun se on niin ihana:D


Treeneistä...

Perjantaina käytiin kentällä. Tehtiin kaksi eri treenikertaa ja kokeilin erilaisia tapoja nostaa ja täsmäyttää vietti oikealle tasolle. Nämä harjoitukset tuovat vain lisää tietoa, todellisia nämä treenit eivät ole koska minun oma viettitasoni ei ole sama kuin kokeessa.

Liikkeistä treenattiin perussetin lisäksi hyppyä ja kapulan pitoa sekä iskuja.

Kapulatreeni oli ihan normaalisettiä, ote oli hiukan löysä mutta iskut todella nopeita. Tämä oli viimeinen kerta kun vähään aikaan otamme iskuja ilman oikeaa luovutusta.

Hypyssä teimme esteen molemmilta puolilta eestaas hyppyjä ilman istumisia. Hiukan tuossa on hakua vielä. Mietin vain että pitäisikö vaihtaa paluuhypyn komentoa? Jos saisin Rakkimuksen tajuamaan että takaisin on tultava aina hypäten, niin luoksetulon komennolla paluuasento olisi oikea? Eli kummalla käskyllä, hyppyä vai paluuasentoa koskevalla tässä pitäisi mennä? Jommankumman pitää mennä automatiikalla, hypyn tai asennon... Jotenkin veikkaisin että asennon komento olisi pidemmän päälle parempi. Tuon paluuhypyn on joka tapauksessa tultava automaattiseksi. Pk-tottiksessa sitä automatiikkaa tarvitaan myös A-esteellä.
Eli se siitä pohdinnasta, asia on päätetty. Hyppy-komennolla poispäin minusta, tule-komennolla paluuhyppy oikeaan asentoon. Ja tämähän vaatii sitten enää sen "sanoista teoksi" - osion:D

Mökillä tehtiin taas vähän pidempi polkupyörälenkki ja ensimmäistä kertaa olimme oikeassa ohitustilanteessa. Lyhyellä suoralla pellon reunassa meitä vastaan pyöräili nuori mies ison koiran kanssa. Hän huusi heti meidät nähdessään että pyöräilyharjoitukset vasta alussa, voitaisko ohittaa toisemme sillee reippaalla vauhdilla ja anteeksi jo valmiiksi jos tämä ei tule onnistumaan kuin strömssöössä. Sehän sopi minulle. Vauhtia en nostanut koska Rakkimus oli jo valmiiksi nopealla ravilla. Siirsin Rakkimuksen käskyllä hiukan reunempaan ja kehuin siirron onnistumisesta ja hups ohitus oli tehty. Nuori mies kuului käskyttävän koiraansa tasaiseen tahtiin ja ohituksen jälkeen kuului hienoja kehuja. Ja juuri ennen kuin pyöräilimme taas metsän suojiin huudettiin takaamme kiitokset hyvästä ohitustreenistä. Kiva huomata että muutkin ovat pyöräilyssä vasta treenivaiheessa, ettei siis olla ainoita tumpeloita tässä hommassa.

Pyöräily selkeästi väsyttää Rakkimusta mutta joka kerta se jaksaa paremmin ja palautuu nopeammin. Hyvä juttu! Ja lauantain lenkistä palautumista auttoi isäni perkaaman lohen perkuujätteet. Oli selkeästi perkauspuukko leikannut koiralle aikases meheviä osia siitä lohesta. Ja Rakkimus nautti:D





perjantai 10. elokuuta 2012

TOKO AVO, yritys nro 1


Hieno reissu, kivaa oli!

Pisteissä ei ole paljoa hurraamista vaikka oikeasti olen kyllä tosi tyytyväinen. Ja siis saimmehan me sen verran pisteitä että tulos saatiin. Kolmostulos mutta kuitenkin. Sen lisäksi ilta oli hieno. Tavattiin tuttuja ja vielä tutumpia ja vietettiin oikein hauska ilta.

Matkahan ei ollut pitkä, koe järjestettiin ns. naapurikentällä. Hiukan jänskätti että miten Rakkimus Idiottamus reagoi omalla kentällä käynnissä olevaan suojelutreeniin... meinaan että hilipaiseeko kehästä naapurikentälle molaria härkkimään:D
Mutta eihän tuo vilkaissutkaan sinne päin. Kerrassaan hieno juttu.

Kiitokset kehänreunustovereille, kilpakumppaneille ja kannustajille, treenikavereille, pisteiden ylös merkkaajille ja omalle rakkaalle siskolle joka oli paikalla kannustamassa!
Paikaltahan löytyi siis myös oma kouluttaja elikä ensi treeneissä ruoditaan sitten videolta että mitä sitä tulikaan tehtyä. Videoista on aina hyvä ottaa suuntaviivoja treeneihin!

Ja sitten itse suoritukseen.

Paikallaanolot oli ensin, kahdessa ryhmässä. Pisteitä 7. Rakkimus alkoi piippaamaan heti kun lähdimme kävelemään kentän poikki piiloon. Kävelysuunta oli niin erilainen kuin treeneissämme että tämä ehkä vaikutti.

Alkulämmittely sujui erittäin hyvin. Pientä härkkimistä ja sitten luukku kiinni ja hyvä tuli. Rakkimus lojui jaloissani kun odotimme vuoroamme. Tasainen hengitys, rento asento, kaikki hyvin. Ja sitten lähdettiin liikkeelle, edelleen kaikki hyvin, kierrettiin tuolin kautta ja tipautettiin pallo kassiin, edelleen kaikki hyvin, otettiin noutokapula mukaan, edelle... piip piip piip piip piip nousi paine. Se siitä sitten. Tuomari sanoi että tempaisi kautta koko suorituksen aina kaksi pistettä pois hermostuneen ääntelyn (piip piip) vuoksi. Ja ihan aiheesta, mekkala oli kyllä melkoinen.

Seuraaminen taluttimetta oli muuten hyvä mutta juoksuosuudessa Rakkimus esitti kaikki mahdolliset tavat hyppiä mukana. Istumiset ja kääntymiset hyvät. Pisteitä 6. Tässäkin, kuten siis kaikissa muissakin, mukana piip piip vähennys.


Maahanmeno seuraamisen yhteydessä hyvä. Rakkimus menee yleensä todella hitaasti maahan mutta tämä oli todella nopea. Pisteitä 8. Hyvä.

Luoksetulo. Voih, tämä liike joka on niiiiin kesken. Noh, läpihän se juoksi että kolina kävi. Ei edes hidastanut, onneksi sentään jarrutti ennen kuin törmäsi minuun. Tuomari sanoi että koira on niin nopea että minun pitää antaa pysähtymiskäsky reilusti aiemmin. Pisteitä läpijuoksusta komeat 5.

Seisominen seuraamisen yhteydessä meni osittain hyvin. Pysähtyi nopeasti mutta kun palasin koiran taakse, kääntyi Rakkimus poikittain jotta saattoi paremmin seurata minua katseellaan. Eipä ole treeneissä kääntyillyt enää pitkään aikaan tällä tavalla. Pisteitä 6,5.

Nouto. Rakkimus kävi tosi kuumana noutokapulalle, yritti jokaisen vapautuksen yhteydessä pinkaista laatikolle hakemaan kapulaa. Olin aivan varma että Rakkimuksen hermot pettää ja lähtee varastaen kapulalle, koskettaa sitä ja sitten häntä heiluen minun luokseni. Mutta ei. Sanoin kahteen kertaan "istu" ennen kuin liikkeenohjaaja ehti edes kysyä että olenko valmis, joten Rakkimus ei varastanut. Ei edes lihas värähtänyt kun heitin kapulan. Ja ensimmäisestä käskystä tuo leiskuva salamani, ajatukseni jatke, juoksi vauhdilla kapulalle, nappasi sen suuhunsa ja töks pamahti eteeni! Se meni niin hienosti että melkein hölmistyin. Onneksi liikkeenohjaaja sanoi "käsky" ja heräsin toimimaan. Rakkimus irroitti ensimmäisellä ja siirtyi komeasti perusasentoon. Siis VAU!
Eihän tämä tietysti virheetön ollut. Rakkimuksen ote oli hiukan löysä ja varasti irroituksen jälkeen sivulle menon. Eikä mitään hiukan vaan niin että ehdin hädin tuskin henkäistä "sivu" kun Rakkimuksen persus jo lämähti vasemman jalkani viereen. Pisteitä komeat 8,5. Hunajata kuulkaa!

Kaukokäskyt menivät todella loistavasti! Rakkimus toimi kuin unelma, vaihtoi asentoa nopeasti ja välittömästi käskyn kuultuaan. Kyllä kuulkaa kannatti palkita sitä ensimmäistä vaihtoa nopeana. Tietysti tässäkin tehtiin yksi virhe, tai siis ohjaaja tekin. Kun käskettiin jättää koira, niin tämä ohjaa sanoi että "istu" ja lähti liikkeelle. Mutta onneksi Rakkimus tiesi että kaukokäskyjä otetaan (onko meillä etukäteismerkki, onko, eeeei kai?) joten pamahti maahan kuten pitikin. Tuomarikin totesi liikkeen jälkeen että onneksi koira tiesi mitä piti tehdä eikä totellut ohjaajaa. Pisteitä älyttömän mahtavat 9 kappaletta! Lissää hunajata!

Estehyppy. Rakkimus hyppäsi vanhaan tyyliinsä vinosti esteen yli. Tähän pitää puuttua nyt todella paljon lujemmin!! Itse asiassa tähänhän  on puututtu ja edistystä on tapahtunut. Mutta nyt hyppäämisen jälkeen käänsi itsensä niin että kun annoin käskyn istua, niin ei ollut enää edes esteen takana vaan sen sivussa. Ja siis minähän tietysti mokasin istu-käskyn. Alokasluokasta tuttu "seiso" meinasi tulla ensin mutta sitten sanoinkin sillee jänskästi jotta "sei..ISTU". No istuihan Rakkimus kun kerran käskettiin. Ja paluuhypyn komennolla, kun ei kerran enää esteen takana ollut, tuli esteen kiertäen eteeni. Eli ei paluuhyppyä, eteentuloasento vino ja löysä. Pisteitä pyöreät 0. Ihan ansaitusti.

Kokonaisvaikutus... Rakkimus Piipitys kävi ylikierroksilla, hyppi ja piti mekkalaa sekä yritti todellakin joka vapautuksessa päästä kapulalaatikolle. Olin koko ajan komentamassa sitä takaisin, näytti varmaan siltä että koira yrittää karata pois kehästä joka liikkeen jälkeen. Pisteitä 6. Taaskin ihan ansaitusti. Piip piip piip.

Pisteet:
Paikalla makaaminen 7  *3 = 21
Seuraaminen taluttimetta 6  *2 = 12
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8  *2 = 16           Hieno Rakkimus!!!
Luoksetulo (aka läpijuoksu:D ) 5  *3 = 15
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6,5  *2 = 13
Noutaminen 8,5  *2 = 17                                               Ai että mä oon ylpee mun Rakista!!!
Kauko-ohjaus 9  *3 = 27                                               Ai ai ai miten mahtavaa!!!
Estehyppy 0  *2 = 0
Kokonaisvaikutus 6  *1 = 6
Yhteensä 127 pistettä, AVO 3 

 
Notes to myself, treenivinkkejä:
  • Paikallaanolotreeneissä ei saa mennä suoraan talon taakse piiloon vaan ns. kävellä ensin kehän reunalle ja siitä 90 asteen kulmassa koiraan nähden käveltävä piiloon.
  • Seuraamisessa treenattava juoksua, hyppiminen karsittava.
  • Luoksetulo pysäytyksellä.... noh, tässä pitää treenata sitä pysäytystä;D
  • Estehyppy pitää rakentaa niin että ainoa mahdollinen paluutapa on hypäten. Huoh.
  • Noutokapula viedään laatikkoon ilman Rakkimusta tai sitten kapula on taskussani näkyvillä jo härkkimisen ajan.
  • Viettitason eteen pitään vielä tehdä reippaasti töitä.

Tuomarilta saatiin hyvät kommentit, näillä eväillä on taas hieno jatkaa. Ja tänään illalla jatketaan, ei tässä montaa tuntia pidempää lomailla:D
Seuraava koitos on jo 25.8. Katsotaan mitä ehditään saada parannettua siihen mennessä.

torstai 9. elokuuta 2012

Rento fiilis


Just, buahhahhaa!
Tämä fiilis ei ole rentoa nähnytkään.

En muista että olisin ennen ollut näin hermostunut kokeeseen menosta. Ehkä tämän typerän fiiliksen aiheuttaa se tosiasia, että meillä ei todellakaan ole hommat hanskanssa. Mutta se ei saa nyt häiritä. Sählättiin aamulla takapihalla hubba bubbaa ja jätin Rakkimuksen hiukan viettiin. Muhikoon siellä nyt koko työpäivän ajan, josko illaksi olisi sopivasti kypsynyt.

Illalla otetaan sitten aivan normi lenkitys ja sitten kentälle, ihan kuin normi treeneihin oltaisiin menossa. Ennen koesuoritusta pari pientä härkkimistä ja sitten kansi kiinni ja menoksi. Saapi katsoa osaako ohjaaja tehdä tämän vai eikö. Noh, harjoittelun perusteella tämän pitäisi onnistua. Ja sen jälkeen katsotaan mitä avoin luokka antaa pisteitä kun valmiiksi jo tiedetään että ainakin kaksi liikettä menee vitoselle tai kutoselle.

Huomenna päivitetään tämän illan tuloksia.


tiistai 7. elokuuta 2012

Panikointia?


Juu ei mitään,  hyvin tämä menee.
Koe on ylihuomenna. Ja me ollaan... keskeneräisiä?

Vaan sellaista se on. Elämä näet. Joskus onnistuu, joskus taas ei. Tällä viikolla luultavimmin ei onnistuta.

Mutta mutta mutta! Se ei ole ihan noin yksinkertaista.

Plakkarissa on näet nyt tavaraa enemmän kuin pari viikkoa sitten.

Luoksetulon pysäytyksestä on tulossa täydellinen. Pysäytys irrallisena (hubba bubba ylläri pylläri -juttuna) on täydellisen mahtava! Rakkimus ei aina laske edes ylhäällä ollutta jalkaa maahan vaan seisoo kolmella jalalla. Ihanata! Hunajata!!!!
Se tosiasia, että minä en ehdi yhdistää tätä mahtavaa pysäytystä tuohon luoksetuloon ennen koetta... so what! Se yhdistyy ajallaan. Ja jonain päivänä se on täydellinen. Ja sinä päivänä tuomari antaa siitä täyden kympin ja vielä hymyilee päälle. Ah elämätä ja sen kauneutta.

Noudossa ollaan täysin samoilla linjoilla. Rakkimuksesta noutokapula on loistojuttu. Ja sellaisena se pidetään. Tylsä seuraaminenkin menee paremmin kun tietää että kohta pääsee noutamaan kapulaa. Ja kapulasta tulee aina mahtava palkka. Ah koiran elämätä ja sen kauneutta.

Kaukokäskyissä on haettu nopeutta ja ensimmäisen liikkeen varmuutta. Hyvin toimii. Pidetään jatkossakin vain vire korkealla ja hinkataan se puolen koiranmitan eteneminen pikkuhiljaa pois.
- täh? Ja siis ei todellakaan. Heti kokeen jälkeen eli tulevana viikonloppuna napataan se sikamaisesti kertaheitolla menneisyyteen. Vire ylikorkeelle, virhe ja naps! Rakkimuksen kanssa ei parane hinkkailla asioita pikkuhiljaa oikeaan suuntaan. Eiköhän minun olisi pitänyt tämä jo oppia. Kertalaakista, korkeelta ja kovaa. Ei vaikuta Rakkimukseen pienet piiperrykset ja pyynnöt.
Ah elämätä ja sen kauneutta.

Koe menee hyvin jos saadaan edes jonkin sortin tulos. Jos saadaan ykköstulos, niin treenikamut saa pullaa. Ne tietty toivoo ykköstulosta. Tottakai. Minä toivon tuomarilta asiallisia kommentteja ja neuvoja tulevaan.

Minä toivon...
päättäväisyyttä, varmuutta ja selkeyttä ohjaamiseeni.
Kiitos.

torstai 2. elokuuta 2012

Pikkuhiljaa


Eilen oli kentällä omatoimitottista ja suojelua. Tottis meni ihan kiitettävästi, suurin ongelma oli treenin alkuun kasvanut ylikiehuminen. Tuo ylipaineinen piippaushan oli meillä todella suuri ongelma. Sitä korjattiin koko viime talvi tekemällä rentoutusharjoituksia sekä hakemalla oikeaa viretilaa. Onnistuimme todella hyvin. Minä opin miten kapeaksi Rakkimuksen työskentelyalue muuttui syksyisen leikkauksen (naps, naps) jälkeen ja saavutimme kerrassaan hyviä tuloksia tällä saralla. Rakensimme tottissignaalin joka on erittäin suureksi avuksi vietin oikeaan tasoon asettamisessa. En tiedä teenkö nyt jotain väärin, mutta Rakkimus vastaa signaaliin entistä korkeammalla vietillä ja sen tuloksena on ylivaluminen. Piip piip piip, kuin jokin pahuksen ärsyttävä peruuttava rekka. Tähän ei auta kuin kokeilu. Ennen kentälle tuloa ja tottissignaalia annetaan hetsiä enemmän ja vähemmän, palkkaa järsittäväksi enemmän ja vähemmän ja katsotaan sitten että mikä määrä ja yhdistelmä toimii parhaiten. Se nyt ainakin on selvä, että yhtään enempää painetta tuohon signaaliin ei saa laittaa, päinvastoin jopa. Painekattila tarvitsee selkeästi uuden tiivisteen...

Luoksetulon pysäytystä en kentällä tehnyt. Jatkamme edelleen tekemään kotipihalla sitä hubbabubba ylläri pysäytys -juttua. Noudosta teimme iskuharjoituksia sekä pitämistä. Molemmat meni hyvin, pitämisessä ote oli itse asiassa erittäinkin tiukka ja rauhallinen. Hyvä Rakkimus!
Ja tietysti ne normit eli seuraamista pysähdyksin ja käännöksin ja täyskäännöksin sekä jäävät. Kaukokäskyjä teimme monta yhden settiä. Ensimmäisen liikkeen palkkaamisella koitan saada Rakkimuksen reagoimaan (ja mielellään vietikkäästi, kiitos) ensimmäiseen käskyyn. Tämä kun ei ihan ole toiminut. Mutta nyt jo toisen setin jälkeen hiffasi että hei, tästähän saa palkan kun nopeesti nousee istumaan!

Teimme tottistreenin toiseenkin kertaan, samat asiat mutta lyhyempänä settinä ja ilman noutojuttuja. Suojelutreenien aikana menimme viereiselle kentälle ja ideana oli päästä puuttumaan siihen että Rakkimus keskittyisi enemmän seuraamaan suojelutreenejä kuin minua. Mutta enpäs päässyt puuttumaan vaikka miten tosissani yritin. Väistin ja menin pois alta ja vaikkas mitä. Mutta ei, Rakkimus piti kontaktin. Jäävässä makuussa Rakkimus vilkaisi ohimennen naapurikentälle mutta niin nopeasti että en ehtinyt puuttua tähän. Eli yksi tilaisuus oli ja senkin missasin. Mutta olinpas tyytyväinen ja ylpeä.

Suojelukin meni suht mukavasti. Ottaen huomioon että Rakkimus oli sekavassa tilassa ja ohjaaja oli kömpelö. Mites se kuuluikaan... ai niin: "hetkittäin meni ihan mukavasti". Nih, että sellainen kommentti molarilta. Noh, näillä taidoilla ei voi kauheesti enempää kehuja pyytää:D

Kaiken kaikkiaan.... hei, ihan positiivinen treenipäivä!

T'änään mennään töiden jälkeen mökille pikaisesti ja siellä ohjelmassa on hubbabubbaa ja ylläripysäytyksiä. Sekä tietysti ruohikolla lojumista. Jos ehdimme takaisin riittävän ajoissa, niin teemme lyhyen pyörälenkin vielä päivän päätteeksi.

Rakkimus TyhjäVatsaLaukkumus Domesticus on nyt ollut kolmisen viikkoa laihdutuskuurilla. Ja tulokset näkyvät ja tuntuvat selvästi. Kylkiluut ovat huomattavasti helpommin löydettävissä sekä tuohon ns. vyötärön kohdalle on tullut sellaiset pienet kolot. Eli sieltä siis on mahdollista löytää se kapea vyötärö takaisin. Hienoa! Rakkimus jaksaa taas touhuta ihan eri tavalla kun läskiä ei lölly ympärillä niin paljoa. Selkeästi Rakkimuksen vietti tehdä asioita on myöskin hiukan korkeammalla tasolla. Josta nousee kysymys että nälkäkö se tämän elikon moottorina toimii? Joo, ei etsitä vastausta tuohon. Mutta tämä pitää mielestäni kuitenkin huomioida hakiessani oikeaa viettitasoa tuohon painekattilan vuotamisongelmaan.




keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kun suksi ei luista


Paniikki, paniikki, paniikki...

No niin, sitten taas itseään niskasta kiinni ja paniikki komeron nurkkaan.

Seuraava koe on reilun viikon päästä. Silloin pitäisi pystyä loistamaan ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Noh, loisto jäänee suht himmeäksi. Mutta nyt lähdetäänkin taas sillä mielellä, että kasvatetaan kokemusta ja kuunnellaan tuomarin kommentit tarkkaan.

Työn alla siis hyppy, tasamaan nouto sekä luoksetulon pysäytys. Ai niin, kaukokäskyt meinasi unohtua.

Aloitetaan kaukokäskyistä. Ne toimivat suhteellisen hyvin.  Rakkimus ryömii nyt eteenpäin todella paljon vähemmän. Neljän liikkeen aikana etenee puolikkaan koiranmitan. Se mikä tässä jostain syystä mättää on liikkeiden aloitus. Eli Rakkimus ei aina tottele ensimmäistä käskyä. Onneksi sääntöjen mukaan voi antaa toisen aloituskäskyn ilman että se aiheuttaa liikkeen hylkäystä. Mutta tähän siis muutamia tosi lyhyitä treenejä jotta ensimmäinen käsky saisi jo jotain liikettä aikaiseksi.

Hyppy menee hyvin, pari treeniä tähän vielä ennen koetta. Ehkäpä niin että ensimmäisessä treenissä voisi ottaa istumisen, eli kokeenomaisesti. Seuraavissa voisikin vain hypyttää käskystä ja rakentaa tähän tasaisempaa viettiä. Sekä tietysti puuttua tuohon hypyn jälkeiseen oikeaan reunaan valumiseen.

Jee, vielä kuulostaa ihan positiiviselta, eikös!
Ja kun huomioidaan että paikallaanolo, seuraamiset, täyskäännös ja jäävät ovat suht hyvässä kondiksessa niin pisteitä pitäisi saada ainakin sen verran että ei ihan nollille jäädä. Tässä on tietysti se mahdollisuus, että näiden vanhojen liikkeiden osalta minä en osaa olla skarppina ja tuhoan ne ylimielisyydelläni. Koska ylimielisyyteen ei todellakaan ole varaa. Vaikka nämä liikkeet ovatkin kunnossa, niin eivät ne todellakaan koskaan automaattisia ole.

Tasamaan nouto onkin sitten enemmän vielä hajallaan. Tätä on työstetty nyt jo pidemmän aikaa ja vaikka yksittäiset palaset näyttävät olevan jonkinlaisissa hantimissa, niin yhteen nämä palaset eivät vielä ole loksahtaneet. Noh, treeniä treeniä vaan, en usko että tämä nyt ihan nollillekaan menee.

Luoksetulon pysäytys onkin sitten jo ihan eri juttu. Se voikin mennä nollille. Rakkimus Idiottamushan siis pysähtyy kyllä. Ja käskystä. Tasan 1,5 m minun eteeni. Vaikka juoksumatka olisi 100 m ja käsky tulisi 20 m aloituksesta, niin karvakasa leiskauttaa tuohon puolentoistametrin päähän minusta. Ja pysähtyy siihen kuin patsas. Toiminto eräällä tavalla ihan oikea, paikka vain satumaisen väärä! Käskystä, käskyn tapahtuessa Rakkimus kiltti...
Noh, treeniä tähänkin sitten vaan. Taidetaan jatkaa samaa kuin eilen tehtiin. Rakkimus pyöriskeli aktiivisena takapihalla ja minä leikin itsekseni kahdella pallolla. Ja sitten komentoja yks kaks. Rakkimus pysähtyi että mikä ihme tolle muijalle nyt tuli? Ja palkka! Eli ylläripysäytyksiä hömppäilyn lomassa. Samaa tänään töiden jälkeen ja sitten illalla kentällä katsotaan että vaikuttiko se mitenkään. Sormet ja varpaat pystyyn, kiitos.

Varjelus on nyt mennyt yllättävän hyvin. Puruote on parantunut hieman ja Rakkimus on jotenkin tasaisempi. Sähellys on vähentynyt. Siis koiralta, ei ohjaajalta. Mutta olen joka tapauksessa ollut ihan tyytyväinen viimeisiin treeneihin. Ehkäpä mahdollisesti voisimme mennä kokeeseen ensi kesän lopulla, saas katsoa kuinka käy.

Jälkeä ei nyt ole tehty kuin kaksi vai kolme kappaletta viimeisen viikon aikana. Kulmat junnaa, palaa takaisin ja pyörii ympyrää. Mutta löytää kyllä itsenäisesti ja jatkaa matkaa mielestäni hyvässä vietissä. Itse asiassa ensimmäisen kulman jälkeen meno on tasaisempaa ja keskittyneempää. Hmmph.

Ei tuo nyt ihan toivottomalta näytä. Jos oikein hyvin menee, niin ehkä saadaan kolmostulos. Mutta väliäkö tuon mitä tulee. Ykköstulosta sieltä ei missään nimessä tule ja jos se ei ole ykkönen niin sitten se on vain kokemusta. Ja kokemus helpottaa seuraavaa ykköstulosta:D