Tunnisteet

AakkosNainen (2) Agility (29) AhnePazka (1) AinaUskollinen (2) Apulainen (1) Armas (1) Blogi (11) Buahhahhaa (12) C (2) ElämänMuutos (3) ElämääSivistyksenParissa (2) EpävirallisetKisat (8) Esineruutu (1) Haaste (5) Hakusana (2) Hakutreenit (13) Hallinta (2) Hallissa (7) HaneRitola (53) HERMOT!!! (12) Hieroja/Fysio (8) HiljaisenMiehenKoira (2) Hogatha (11) Huoh (58) HuonoOhjaaja (14) Idiotismia (20) IHME (11) Ii (2) Ilmaisu (8) Joulu (3) Judge-mm (1) Juhannus (5) Juhla (9) Jälki (16) Jörö (7) Kasvi (2) Keinu (2) Kepit (3) Klikkeri (8) Kokeet (16) Kokonaiskatselmus (19) Kontaktitreeni (1) Kosketusalusta (9) KotkanIhme (2) Kouluttamisesta (6) Kurssi (4) Kuva (4) KylläSeKotonaToimii (7) Kärsimystä (2) Lady (14) Laskurit (8) Laumapalkka (6) Leiri (4) Lelu (1) LukijanValinta (5) Luoksetulon pysäytys (27) Luonnon ihmeet (33) Lupaus (1) MelkeinVerta (9) Metallikapula (5) MukaNopia (1) Määritelmä (3) NallePuh (2) NomNomNom (10) Näytelmä (3) Ovara (1) Palkinto (5) Palkka (21) Pamaus (3) Pastori (1) Pazka (4) Pelko (1) Peltojälki (6) Penneli (15) PiskimusDomesticus (48) Pohdintaa (26) Pokkeri (1) Pyörä (5) Raippis (27) Rakenne (4) RakkimusDomesticus (219) Rauno (2) RautalankaMies (4) S-A (1) Saari (1) Selkäkierähdys (6) Seminaari (22) SpeedControlMimmi (2) SPLkesäleiri (2) Suru (19) Sydänkouluttaja (1) Säkkituoli (5) Säännöt (9) Temppu (15) Terveys (64) TheBootCamp (4) TheRookieTest (2) Tilasto (2) TiuhtiViuhti (5) TOKO (30) Tottis (1) Treeni (123) Treenisuunnitelma (7) Tuikku (1) Tunnari (2) Tunnetila (94) TÄHTIHETKIÄ (15) Töissä (5) UusiVuosi (4) Vapaa-aika (69) Vappu (1) Varjelus (19) VauhtiaJaVaarallisiaTilanteita (2) Verta (13) Vetoketju (1) Vietit (20) Välineurheilu (2) W (1) äityli-raipanheiluttaja (6) Ärrieri (1) ÄrränÄssä (6) ÖveriksMän (4)

torstai 28. kesäkuuta 2012

Elämää Juhannuksen jälkeen?


Kovinpa on tämä juhannuksen jälkeinen viikko ollut erilainen. Maanantai meni vielä normisti, tottista ja puruja, tarkemmat kommentit postauksen lopussa. Tiistaina Rakkimus käytettiin koirafysioterapeutilla (Tanja Kotti, Turku, suosittelemme lämpimästi!).

Talvella lumikasojen ollessa suurimmillaan, oli Rakkimuksen suurimpia iloja kiivetä korkeimman kasan päälle ja piehtaroida siellä. Ja eihän tuollainen iso köntys siellä päällä pysy, vaan piehtaroidessaa tulee selkäluisua alas. Ja välillä ihan reippaalla vauhdillakin. No, kerran sitten alastullessa vastassa olikin puun runko. Sitä vasten sitten pamahti karvainen persaus. Ja kipeällä ahterilla liikkuessa käytetään selän lihaksia väärin ja lopputuloksena oli jumissa oleva selkä. Ja persus. Ja etupää. Sitä on nyt sitten kevättalvesta alkaen käyty fyssalla hoidattamassa.

Nyt oli viimeinen kerta tätä hoitosarjaa. Toivottavasti. Rakkimus otti tämän käynnin yllättävän raskaasti. Oksensi onneton paluumatkalla autoon ja kotona ehti juuri ja juuri ovesta sisään ennen kuin nukahti eteisen matolle. Ja illalla ruuan jälkeen heitti koko satsin olohuoneen parketille. Ja jatkoi nukkumista. Keskiviikon Rakkimus vietti töissä pöytäni alla. Nukkuen. Lähdimme toimistolta joenrantaan joskus iltakuuden aikoihin ja silloin Rakkimus oli hetken jopa ihan virkeä. Kunnes lenkin jälkeen vaipui taas unten maille. Tänään aamulla Rakkimus oli poikkeuksellisesti minua vastassa kun nousin ylös. Se leikki ja riekkui tyhjän Nalle Puhinsa kanssa eli selkeästi patterit on nyt ladattu kuntoon. Ja mikä parasta, Rakkimus venytteli pitkään ja nautinnollisesti sekä etu- että takapäätään! Loistavaa, jumit lienevät auenneen. Suurkiitos Tanja!

Mutta jätimme siis keskiviikon treenit väliin jotta Rakkimus ehtisi toipua hoidosta. Ja ensi viikko onkin sitten taukoa. Minulla on töissä kiireitä ja joudun tekemään pidempää päivää. Ja lisäksi kouluttajat ovat leirillä riekkumassa koko viikon. Tarkoittaa että ensi viikolla nautitaan kotitottiksesta ja jäljestä.

Mutta ne maanantain treenit. En poikkeuksellisesti muistanut kirjoittaa niistä mitään vihkooni, eli tämä tulee nyt vähän näin jälkikäteen huonolla muistilla kelaten...

Signaali + kentälle tulo: Hyvä, ei erinomainen.
Keskityimme perusasentoon ja seurannassa oikeaan asentoon/kohtaan. Ei sujunut. Plääh.
Jäävä seisonta: Pysähtyi hyvin mutta palatessani kävelin ohi ja Rakkimus lähti kääntymään. Siirsin Rakkimuksen takaisin paikalleen ja pidin käskytyksellä liikkumatta kun tein uudelleen kävelyn Rakkimuksen taakse. Kehuin ja sitten alusta uudelleen. Pysähtyi hyvin eikä liikuttanut jalkaansa lainkaan, bileet!

Purut: Ohjaaja oli tiukkana (nooh, okei, ei niin tiukkana ja jämptinä kuin pitäisi, mutta perskuleesti parempi kuin ennen) ja maalimies kehui!!! Jee, mua kehuttiin, mä oikeesti ohjasin koiraa, jihuu!!!
Ja johtuuko ohjaajan otteista vai mikä lie, mutta Rakkimuskin ylitti itsensä!!
Ollaan me sit hyviä:DD

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannus


Kaupungin pölyt ravistettiin jaloista ja hypättiin perjantaina automobiilin kyydillä mökille. Lauman muut jäsenet tulivat perässä, kukin haluamallaan kulkuvälineellä. Minä ja Rakkimus valittiin siis auto koska pitihän jonkun viedä vaatteet ja ruuat.

Perjantaipäivä oli kauneimmillaan kun saavuimme mökille. Ja koko piha sekä kaikki mökin nurkat tuli nuuskittua sillä välin kun minä laitoin tavaroita paikoilleen. Vanhusten puolelta löytyi joku vanha pallonraatokin jonka kanssa olikin sitten hyvä piehtaroida nurmikon jokainen kohta. Ruoho oli juuri ajettu alapihalta eli Rakkimus olikin sitten hetken ihan marsilaisen vihreä.

Perjantai menikin sitten auringosta nauttiessa. Rakkimus viihdytti itseään pihalla ja juoksemalla jaloissamme sisälle, verannalle, pihalle, verannalle, pihalle, verannalle, sisälle, verannalle, sisälle... Selkeästi välillä oli pakko juosta sisälle jotta pääsi pikavauhtia tulemaan takaisin ulos. Kiersimme osan saaresta ja kävimme uimassa. Siis Rakkimus kävi, minä en. Minulla on vielä vuoden 2007 talviturkkikin heittämättä. Mutta Rakkimus päätti vetäistä lahdessa oikein kunnon uimalenkit. Rotan näköinen otus ei viitsinyt edes oksien perään uida, vaan veteli jumalattoman suurta ympyrää ihan puhtaasta uimisen ilosta. Siinä vaiheessa kun puuskutus oli jo aika kovaäänistä ja kuuli miten suuhun valahtava vesi häiritsi hengittämistä niin komennettiin Rakkimus ylös vedestä. Loppupäivä menikin Rakkimuksen osalta sitten aamulla pakastimesta kaivettua hirvenluuta tuijotellen. Selkeästi luu ei haissut vielä riittävän pahalle koska sitä vain tönäistiin silloin tällöin. Mutta siellä se oli, keskellä nurmikkoa lojui mätänevä luu ja siinä vieressä julma vahtikoira tuijotti sitä - pääasiassa suljettujen luomiensa läpi kylläkin. Vähän oli koiruus väsy.

Lauantaina kävimme sisareni mökillä. Se on suhteellisen jyrkkä rantatontti ja ohjelmassa oli tietysti vakioteema eli jalkapallon heitto mäkeä alas. Karvaturri lähti kuin tykinsuusta pallon perään. Vaikka pallo olikin välillä tiukasti hampaissa jo mäen puolessa välissä, ei sillä vauhdilla ja niin jyrkässä rinteessä voi muuta kuin jatkaa juoksua alas asti. Ja sitten edessä olikin reipas ylämäki. Ja aika ajoin ei Rakkimus enää tuonutkaan palloa ylös tullessaan kenellekään heitettäväksi vaan meni puun alle varjoon läähättämään. Tuo tontti on kuin tehty koiran väsyttämiseen. Ja sitäpaitsi siellä voi Rakkimus viihdyttää itse itseäänkin. Riittää että irrottaa otteensa pallosta ja sitten hetken seuraa sitä katseellaan kun pallo lähtee vierimään alamäkeen lisäten vauhtiaan hetki hetkeltä. Jossain vaiheessa katapultti taas irtoaa ja karvakasa on mahanalus jalkoja täynnä ryntäämässä pallon perään. Ja loppuun tietysti siskoni miehen kanssa oikein kunnon taistelu pallosta. Minä en huomannut että tämä ohjelmanumero oli alkanut ja hetkeksi todella pelästyin kun kuulin yläpihalta julmaa murinaa ja ärinää. Mutta siis siellähän olikin vain kaksi "tosi kovaa miestä" murisemassa ja ärisemässä sydämensä kyllyydestä vanhan vuotavan jalkapallon vuoksi. Miehet erotti toisistaan lähinnä karvoituksen ja jalkojen määrä. Aivan, ja toisella oli siis vaatteet.
Kun sitä menoa katselin, niin en yhtään ihmettele että Rakkimus pitää sisareni miehestä niin paljon. Sillä miehellä pitäisi olla oma Domesticus-eläin.

Sunnuntai menikin sitten vieraita vahtiessa ja luuta haistellessa. Nyt se jo rupesi haisemaan ja siirsin sen mökin taakse mutta eipä se sitten ollut sunnuntai-iltaan mennessäkään saavuttanut tarvittavaa mädäntyneisyysastetta koska sitä edelleen vain haisteltiin ja tuijoteltiin. Pakkasin sen muoviin ja heitin pakastimeen. Jos ensi viikonloppuna ei maistu, niin heitän sen tunkiolle. Mutta ei sitä voinut koko viikoksi jättää pihalle haisemaan, vanhuksethan olisivat kuolleet siihen hajuun.

Rankka liikunta ja normaalia isomman lauman vahtiminen olivat selvästi vieneet veronsa ja Rakkimus Domesticus ottikin sunnuntain ihan puhtaaksi piehtaroinnin ja lepäämisen kannalta.

Kun lopulta koitti aika heittää likaiset vaatteet autoon ja suunnata takaisin kaupunkiin, oli Rakkimuksen mitta selkeästi täysi. Avasin takaluukun ja mustaruskea salama syöksyi terassilta täydellä vauhdilla autoon ilman eri käskyä. Läimäytin oven kiinni ja palatessani parin minuutin kuluttua takaisin autolle kassien kanssa, veti karvaolio jo täysillä hirsiä.

Rakkimus Domesticus on nyt kotona lepäämässä juhannuksen rasituksista.
Katsotaan löytyykö karvakasasta riittävästi energiaa lähteä illalla treeneihin.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Treenit 20.6

Ja treenipäivä oli hyvä ja ei niin hyvä. Tai itse asiassa ei niin hyvä ja ei niin hyvä. Tai siis jos oikein tarkkoja ollaan niin Rakkimus oli hyvä, ohjaaja taasen ei niin hyvä. Eli tänään arvostellaan eilisten treenien ohjaaja eikä koira. Koska siis koirallahan oli kaikki ok. Viettitaso oli hyvä, tunnetila oli täysin oikea, aktiivisuutta löytyi (ok, paitsi se istuminen), yritystä oli reilusti, vauhtia riitti, hypyt oli ekstrahyvät... sanalla sanoen loistava Rakkimus!

Huoh. Se ohjaaja.

Perusasento paikallaan ja seuruussa: Koita nyt jästipää päättää että miten sitä kättä siinä heiluttelet! Ja onko se palkka nyt takataskussa vai kainalossa vai siinä kädessä? Ja siinä pään takana vai vielä taaempana ehkä?? Ja lakkaisitko ystävällisesti heiluttelemasta sitä yläkroppaasi ja olisit vähän niinkuin suorana, kiiiiiiitos! Äläkä hyvä ihminen huido sillä jalalla.

Kaukot: Ne kädet, ne kädet, niiden kuuluu tässä vaiheessa liikkua myös.

Hyppy esteen yli: Ensimmäinen kerta avoimen luokan tyyliin. Kyllähän minä takaisin osaan hypätä, vaikka ihan yksiksenikin, kunhan vaan kerrot mitä haluat. Ja joo, ei sen korkeuden niin tarkkaa ole, minä ponnistan kyllä ylemmäskin.

Istumiset hetsistä: Jepulis, saa palkatakin välillä. Ihan pienestäkin edistymisestä saa palkata. Kato, se on vähän niinku tän homman juju. Sä pyydät, mä teen ja sit sä palkkaat ja mä kehityn sitä kautta. Ymmärsitkö? Treenaa kuule tätä. Tää on kato mulle tärkee juttu. Jookosta?

Jep. Että siinä kommentit sitten ohjaajalle. Onhan se ihan oikeus ja kohtuus että ohjaajaakin välillä arvioidaan tällä palstalla. Ei pidä unohtaa, että koirakossa on kaksi osaa. Toinen niistä on ohjaaja. Molempien pitää toimia. Ja tällä hetkellä tässä koirakossa ohjaaja on enemmän treenin tarpeessa kuin mahtava Rakkimus Domesticus.

Varjelus: Korjaa korjaa! Jos kerran aivot sanoo että nyt pitää korjata niin herranjestas ihminen, tee jotain. Laita ne kädet liikkeelle ja anna jotain signaalia. Mistäs tässä tietää mikä on oikea paikka ja asento jos ei kukaan kerro. Niin että jottas tiedät, minä poika edistän minkä ehdin kunnes teikäläinen saa itsestään kiinni ja onnistuu korjaamaan oikealla hetkellä. Nih. Pikkasen on ehkä työsarkaa tässäkin. Teikäläisellä siis. Mullahan on nyt vietit ja vermeet kohdallaan, purut on hyvät ja hypyt suorastaan erittäin hyvät. 

Että näin meillä. Nyt siirrytään pikkuhiljaa juhannustunnelmiin. Ohjelmassa köllimistä ja olemista. Sekä pientä TOKOilua pihapiirissä. Ettei totuus unohtuisi.


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Treenit 18.6


Maanantai ja treenien aiheena BC.

Kentälle, sivu ja signaali: Siis tämä signaali on kuulkaa niin hyvä juttu! Olen minä sitä ennenkin ajatellut kun sitä on suositeltu ja joskus olen yrittänytkin. Mutta nyt, näillä ohjeilla, tämähän toimii! Kiitokset Juha Korrille.

Perusasentoa: Hetsistä ihan muutama, hiukan parempi.

Seuruuta: Edistää hiukan ja nyt tajusimme että siinä vaiheessa kun minulla on "paine jalassa oikeassa kohdassa" niin se kohtapa ei olekaan oikea! Eli nyt siirretään koira ihan himpun verran taaemmas. Siis lapa on kyllä oikeassa kohdassa mutta istuessa jalat kurottuvat liian eteen ja seurannassa kurkottaa päätään liian pitkälle eteen ja sitten vielä kääntää sen kaulansa&päänsä jalkani eteen.

Eli mitä tehdään? No, pallo kainaloon ja sitä kautta. Tämä viikko aikaa siirtää asento himpun verran taakse. Ja itseasiassa kun tuota hommaa sitten vielä tänään aamulla kotona tein, niin tuo pieni siirto on juuri riittävä siihen, että pään asento tulee oikeaksi. Katsotaan viikon päästä miltä näyttää.

Hetsistä istumisia: Ja pas...! Nopea istuminen, mitä se on? Tämä Rakkimus ei ole sellaisesta kuullutkaan taas tänään. Huoh.

Tottis-signaali: Samalla jatketaan. Hianoo!!!!
Perusasento: Kontakti hyvä, siirretään taaemmas.
Seuraa: Hyvä kontakti, ei painanut (paljoa). Siirretään taaemmas.
Käännös oikealle: Erinomainen.
Käännös vasempaan: Aukesi. 
Pysähdys: Hyvä mutta hidas.
Paikallaanolo: -
Jäävä seisonta: -
Istuminen: Huoh:(
Kaukot: -
Johdotus: Tosi hyvä! Siis molemmilla. Hyvät treenit (jos unohdetaan toi istuminen...)

Varjelus:
Hallinta + seuraa: Edisti, kontakti todella paljon parempi kuin viimeksi.
Ote + hyppy: Parempi
Ja nyt ohjaaja koitti olla hiukan aloitteellisempi. Palkkasin haukkumaan nopeasti, en odottanut pitkää hyvää vaan heti nopeasta ja tiiviistä kontaktista/seuruusta palkkaus. Vietti oli parempi, koira oli parempi.
Ja siis tätä lukiessa pitää muistaa että tämä koira ei ole eikä koskaan tulekaan olemaan mitenkään erityisen hyvä tässä lajissa. Sen verran hyvä että hyvällä koulutuksella ja ohjauksella saadaan ehkä tulos. Mutta ei sen enempää. Tavoitteena on saada yksi tulos, sen jälkeen tavoitteet katsotaan uudelleen. Ohjaaja jatkaa lajia pidemmälle ehkä seuraavan koiruuden kanssa...?

Jälkisunnuntai 17.6

Haa, JÄLKI!
Sunnuntaina olin autoton. Sää oli kerrassaan jumalainen ja päätinpä pitkästä aikaa tempaista jäljen tuohon lähistöllä olevan pellon laitaan. En tiedä mitä siinä pellolla on tehty, mutta se on käännetty jokin aika sitten ja nyt siinä kasvaa sellainen epätasainen maksimissaan viiden sentin korkuinen rikkakasvusto. Vilkuilin sitä tuossa lauantaina iltalenkillä ja nyt tempaisin Rakkimuksen aamuruuan mukaani ja eikun jälkeä tallaamaan. Mentiin idealla "lyhyestä virsi kaunis" eli aikasen tarkkaan 250 askelta. Vastaantulleiden esteiden vuoksi (jumalaton kivikasa ja polkupyörä) jäljessä oli kaksi vasenta ja kaksi oikeaa kulmaa. Mitä ihmettä se polkupyörä muuten teki siellä pellossa?

Rakkimus tempaisi kunnon vietit päälle kun näki jälkipaalun. Eli aloitimme siis äänen sulkemisella ja paineen tasauksella. Pahin mahdollinen tilanne jäljelle mentäessä. Noh, sunnuntaiaamun kunniaksi kiersin ongelman heittämällä vähän lisää painetta ja tekemällä isovirheiset pikatottikset. Ja oli muuten hyvä! Onnistuin ajoituksellisesti korostamaan Rakkimuksen virheitä ja puuttumaan niihin. Näin jälkikäteen voin todeta että tämä oli todella hedelmällistä ja vaikutus näkyi maanantain treeneissä. Enpä ole tuollaisissa treeneissä ennen onnistunutkaan näin hyvin.

Mutta siis se jälki. Alku oli vähän sättää mutta korjauksesta rauhoittui. Vauhti on edelleen ihan liian nopea mutta nyt reagoi ohjaukseen suht hyvin. Kulmat ihan hiukan hakusessa mutta löytyi. Nyt ei lähtenyt kiertäen hakemaan vaan otti joka kulmassa pari kolme askelta peruuttaen ja jatkoi sitten oikeaan suuntaan. Mistä lie tuon tavan tempaissut.

Anyways, siis lyhyt jälki. Ei mitenkään hyvä, mutta paskempiakin on tullut ajettua.

Mökkipäivän jälkeen tein viereiselle pellolle toisen jäljen. Vähän päälle 400 askelta ja yksi kulma. Taisi olla joko oppinut aamusta tai sitten oli niin nälkä, mikä sitten olikaan syynä, mutta Rakkimus heitti paalun nähdessään maahan odotusasentoon. Tuhtia tuijotusta minun suuntaani. Jokos jo mentäisiin? Ja sitten mentiin. Lähti heti keskittyneesti liikkeelle. Vajaan 200 askeleen kohdalla veto loppui. Otin kaksi metriä pakkia ja lähetin uudelleen. Tosi tympeää parikymmentä askelta ja sitten loppumatka menikin hyvin. Siis liian nopeasti tietysti, mutta keskittyen. Kulma meni paremmin kuin koskaan ennen.

Jälki on hieno laji.
Minä en tätä lajia osaa. Nyt pitää löytää jokin hyvä kirja, opas, seminaari, jotain! Tässä on "lähistöllä" jo ollutkin muutama peltojälkisemma tänä keväänä, mutta kun ajankohdat ovat olleet sellaisia ettei ole pystynyt osallistumaan. Mutta oikeasti, nyt pitää hommata lisää tietoa tästä lajista ennen kuin tuhoan tämän sähläilyilläni kokonaan.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Sateinen sunnuntai

Sataa sataa ropisee....

Aamupäivä oli hieno, aamulenkki pikatreeneillä (signaali, hetsistä istumista ja pikku pätkä seuraamista: hyvä) lintujen laulaessa ja oravan ilkkuessa puun oksaltaan. Pellonreunassa lyhyt jälki, noin 250 askelta. Vau, mikä sunnuntaiaamu!

Ja sitten linja-auto treeniä. Eipä ole sitä tehtykään vähään aikaan. Kahdella bussilla mökille ja siinä välissä melkein kahdenkymmenen minuutin odottelu. Ja Rakkimus käyttäytyi kuin tämä olisi arkipäivää. Yhtä puolituttua ihmistä haisteli, muut ihmiset ja ohikulkijat (pyöräilijöitä ja pari skeittaria) saivat mennä menojaan ilman että Rakkimus kiinnitti lainkaan huomiota. Bussissa istuinten alle makuulle ja siellä möllöttäen perille asti.

Mökillä tihkusateen aikana ruohossa piehtarointia ja ihmisten vahtimista. Useiden lyhyiden päiväunien välissä, tietysti. Kun sade alkoi toden teolla, siirtyi Rakkimus nukkumaan keskelle eteistä. Eli meni minne vain, aina joutui astumaan Rakkimuksen yli. Komensin sen muutamaan kertaan häipymään jonnekin vähän sivummalle mutta sitten vanhusten puolelta todettiin että antaa koiran pysyä vahtipaikallaan, onhan minulla kuulemma koivet joilla astua yli. Niin. Että varsinainen vahtikoira aitiopaikalla. Minun mielestäni kyseessä oli kyllä laiskaakin laiskempi Rakkimus Domesticus joka veti lonkkaa ja melkeinpä kuorsasi muiden touhutessa. Mutta ok, minä luovutin ja astuin yli. Ainakin viisikymmentä kertaa:D

Tällainen sunnuntaipäivä tällä kertaa. Nyt kuppi teetä ja sen jälkeen Rakkimus saa ruuan. Pellonreunassa. Reilu 400 askelta. Jälki on hieno laji.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Treenit 13.6


Päivittelee sitten perjantaina keskiviikon treenejä, joo. Mutta kun. Elämä häiritsee, ei ehdi bloggaamaan reaaliajassa. Mutta jotain sentään teen reaaliajassa. Eli pidän treenipäiväkirjaa. Olen oikein ylpeä itsestäni. Päätin Hyvinkään TOKO-tötteröissä että nyt tämä plikka ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjaa ylös joka treenin perusjutut sekä erityiset plussat ja miinukset. Ja tämän lisäksi siis ylläpitää ja toteuttaa treenisuunnitelmaa. Ja kas keppanaa, niin on pidetty kuin on luvattukin.
* buahhahhaa, alta kuukausi vierähtänyt ja nyt jo ollaan niin rehvakkaana kehumassa itseään :DDD *

Mutta asiaan, eli keskiviikon treeneihin. No niitä tottistreenejä siis ei ollut, vaan olimme treenaamassa ihan itseksemme. Raippaa normaalisti heiluttavat tahot olivat ansiotyössä ja/tai muuten vain poikkeuksellisesti estyneitä.

Kentälle tulo: Sivu, signaali ja MAHTAVAA!!! Ei edes mikään satasen kontakti vaan aivan jotain uskomatonta! Tätä on haettu. Tässä välissä eli siis aamu/iltalenkeillä olen tehnyt sellaisia kolmen kohdan treenejä lähikentällämme ja nyt ne selvästi tuottavat tulosta. Kolmen kohdan signaalitreeni menee siis näin:  1) mene kentälle 2) sivu + signaali, kontaktista palkka 3) pois.

Seuraamista pysähdyksin ja käännöksin: Vire hyvä. Pysyttelin palkan lähellä tehden ulkonevia pistoja kauemmas palkasta mutta en jäänyt kertaakaan hiomaan mitään liian kauas. Toimi hyvin. Pysähdykset olivat hiukan normaalia nopeampia, käännökset oikealle poikkeuksellisen hyviä mutta vasemmalle käännyttäessä painoi reilusti. Jännää, seuratessa ei painanut vaikka olikin mahtavan tiivis. Kontakti pysyi hetkittäin huonosti mutta korjasi hyvin.

Perusasento: Kaksi, eka pakotteella, toinen ilman. Molemmat erinomaisia, palkka ja bileet jälkimmäisestä.

Jäävä seisonta: Palaaminen koiralle kaarroksella ja koiran takana käyden. Jäi nopeasti, palatessa pää seurasi, yksikään jalka ei liikahtanut. Hyvä Rakkimus!

Kaukokäskyt: Jäi hyvin, kontakti hyvä. Istu, maahan ja palkka. Nopea reagointi eikä liikkunut paikaltaan. Ohjaaja unohti etukäteissignaalin.

Hetsistä istumisia: Hiukan nopeampi kuin normaalisti.

Tottis-signaali: Samalla jatketaan. Kolmen kohdan treenejä edelleen, lisää selkeästi viettiäkin tähän touhuun. Toimiva signaali on mielestäni tuottanut treeneihin parempaa otetta. Vire nousee!
Perusasento: Parempi, seuraavalla kerralla hetsistä.
Seuraa: Hyvä, kontaktia lisää.
Käännös oikealle: Erinomainen.
Käännös vasempaan: Painoi. Wierd...
Pysähdys: Hyvä. Korjasi itse nopeasti jos vinossa. Istuminen saisi silti olla nopeampi...
Paikallaanolo: -
Jäävä seisonta: Erinomainen.
Kaukot: Hyvä. Koitetaanpas ensi kerralla muistaa se signaali!
Johdotus: Koirakolla johdotus paikallaan taas tänään, kivaa oli ja vielä onnistuikin.

Varjelus:
Hallinta + seuraa: Edisti, kontakti hyvä.
Ote + hyppy: Hyvä.
Saaliilta veto hallintaan toimii pannalla paremmin, valjaat jää nyt kokonaan pois.
Ohjaajalle hiukan enemmän aloitteellisuutta. Luota nyt siihen molariin, kyllä se osaa asiansa ja reagoi oikein vaikka mitä tehtäisiin:D

Ja se jälki. Niin paljon häpeän. Huomenna lauantaina. Lupaan.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Treenit 11.6


Hammaslääkärin kautta treeneihin, leikkauksen jälkitarkastuksen lopputulos oli "Täydellisesti parantunut, häipykää treenaamaan!".
Jeee!

Ja mehän mentiin kun kerta käskettiin.

Ohjelmassa siis tottista. Molemmat kouluttajat tomerana paikalla, maskotti kyllä puuttui.

Kentälle tulo + signaali:
Suht hyvä, reagointi signaaliin melkein satanen.

Seuruuta käännöksin ja pysähdyksin:
Kontakti alussa osin hiukan hakusessa. Reagoi yllättävän voimakkaasti - ja siis negatiivisesti - kun siirryttiin kauemmas palkasta. Ei hyvä. Tiiviys hyvä. Kontakti kaikkiaan hyvä. Käännökset hyvät. Istumiset hitaat. Hiukan aukeaa edelleen suoralla ja istumisessa. Tarjoaa korjattua istumista herkemmin, hyvä juttu.

Perusasento:
Ei halua, ei tahdo. Ilman pakotetta lähtee sika hitaasti liikkeelle. Pakotteella kaksi ensimmäistä, loput ilman. Tarjoaa liian tiivistä, melkein kokonaan ohjaajan takana. Toistakymmentä reilusti ennen kuin saatiin palkattavaa. Palkalle päästiin vain kaksi kertaa. Sitten riitti ohjaajalle.

Kaukokäskyt:
Ensimmäinen "istu" sai aikaan ... ei mitään. Loput hyvät, suht ripeä, ei liikkunut lainkaan. Tehtiin viisi joista ensimmäiseen ei siis reagoinut. Seuraavista neljäs viimeisin todella ripeä, siihen hyvä lopettaa.

Tottis-signaali: Seuraavalla kerralla pitää ohjaajan olla jämptimpi.
Perusasento: Yksi kerta vielä samalla idealla, sen jälkeen ruvetaan heittämään suoraan hetsistä.
Seuraa: Aukeaa hiukan, mutta hyvä.
Käännös oikealle: Hyvä mutta hidas.
Käännös vasempaan: Väistää hyvin muttei niin hyvin kuin viimeksi.
Pysähdys: Parempi kuin viimeksi. Mutta siis hidas edelleen. Uutuutena yrittää korjata itse, hyvä.
Paikallaanolo: -
Kaukot: Eka metsään, neljäs nopea. Hyvä. Ensi kerralla kaksi toistoa, ei enempää. Pitäisiköhän tähän kehittää jokin etukäteismerkki?
Johdotus: Koira yli-innokas ja ohjaaja hiukan metsässä. Parempi olisi voinut olla. Ohjaaja keskeytti treenin lyhyesti kertaalleen vetääkseen henkeä. Parani siitä.

Varjelus:
Hallinta + seuraa: Edistää mutta vähemmän kuin ennen, kohtakti myös parempi.
Pako: Ensimmäinen kerta. Jäi hyvin maahan (yllätti ohjaajan!), reagoi oikein.
Ote + hyppy: Hyvät, paremmat kuin aikoihin. Tauko vaikuttanut?
Haukku: Menee liian lähelle, reagoi pakotteeseen huonosti. Poikkeuksellista, hmmm.
Rauha: Leuka arka. Siirrytään poskiin:D
Saaliilta hallintaan siirto ongelmallinen koska valjaiden vuoksi fyysinen ohjattavuus hukassa. Luovutaan valjaista ja katsotaan miten sitten käy.

Ja pitäisiköhän mennä jäljelle... häpeäkseni on tunnustettava että on mennyt melkein viikko edellisestä jäljestä. Laiskaa, hyi häpeä!
Joo, häpeän. Häivyn pellolle.


maanantai 11. kesäkuuta 2012

Työnteon raskaudesta



Rakkimus Domesticus, normaali arkipäivä:
Aamulenkki, aamiainen, ihmisten häätäminen ulos talosta.
8 tunnin kauneusunet.
Lenkki.
Treeniä, lisää lenkkiä, riehumista, kyläilyä, sekoilua, sähläystä, aktiviteettia tai ainakin ihmisten vahdintaa.

Rakkimus Domesticus, tänään:
Aamulenkki, aamiainen, ihmisten häätäminen... mitä mitä mitä, me lähdetäänkin kaikki yhdessä jonnekin?!?! Eikä ole edes viikonloppu? Onkohan tullut loma, jee!

Juu ei ole loma.
On työpäivä.

Tämä toimistoduunarin homma on niiiiiiin raskasta. Huoh!




perjantai 8. kesäkuuta 2012

Muurahaisia


Muurahaisia aamulenkillä.
Oota, mä istun ja tsekkaan
mitä nää pienet oikein on...
Siis ne hei lähestyy mun tassua!

Siis ne on mun tassulla!
Pitäskö mun nyt reagoida jotenkin?!?!?!


torstai 7. kesäkuuta 2012

Treenit 6.5


Ja taas mennään!

Kokeet on koeteltu ja sairasloma on lopuillaan. Nyt on kolme päivää treenattu normi kaavan mukaisesti. Ainoa todellinen ero normaaliin eloon on hampaiden varominen. Eli keppi- ja palloleikkejä ei leikitä. Treeneissä palkkaan pallolla, mutta taistelen vain minimin ja pidän huolen että veto loppuu heti jos pallo edes näyttäisi tipahtavan etuhampaiden päälle. Mutta onneksi Rakkimus Domesticus toimii hyvin - ja ehkä jopa korkeammassa vietissäkin - kun palkkaus on harvempaa ja lyhyempää. Turhaumaa, voisi jopa sanoa;P
Ensi viikon alussa tohtoritäti kertoo joko saa lopettaa hampaiden varomisen, siihen asti mennään näin.

Mutta siis perussettiä alkuun. Uusi aloitus: tottis-signaali.
Sivulle, koe-asento ja signaalisana terävästi kuiskaten: Rakkimus tempaisi upeasti satasen kontaktin ja siihen välitön palkka.
Palkka maahan ja seuruuta käännöksin ja parilla pysäytyksellä.
=> Hyvä. Istumiset hitaat mutta nopeammat kuin normaalisti. Oikealle käännöksessä avautui ihan hiukan, vasemmalle väisti hienosti.

Sitten perusasentoon siirtymisiä metrin siirtymisellä.
Ei toimi lainkaan, uupoilee. Kevyellä pakotteella tarjoaa eteentuloa mutta korjataan sivulle. Toistoja pakotteella, viides hyvä ja siitä palkka. Uudelleen, kaksi ensimmäistä pakotteella sitten ilman. Vasta kuudes hyvä, palkka. Uudelleen ilman pakoitetta, eka ok, toinen tosi hyvä, palkka ja bileet.
=> Jos palkka minun oikealla puolellani maassa, vetää eteen ja auki. Palkka vasemmalla puolella maassa, on kiinteä, liiankin kiinni takaa (tämä on hyvä, tähän ei puututa!) mutta etujalkojen asento täydellinen ja kontakti täysi.

Hetsillä istumista ja nopeasta palkka ja bileet.

Paikallaanolo porukalla, aloitus hyvä, tasapainoinen ja vietissä. Jäi hyvin vaikkakin hiukan vinoon, olin piilossa, nousi palattaessa, torppasin takaisin ja kävelin seisomaviivalle palaten välittömästi. Pysyi maassa normisti, hiukan alkoi vuotamaan.
=> En edes muista koska olisi viimeksi noussut palatessani. Kentällä oli samaan aikaan treenaamassa paikallaolijoiden takana muita koiria eli häiriötä oli, mutta ihan normiluokkaa.

Kaukokäskyt. Lyhyt etäisyys, viisi vaihtoa. Loistava.
=> Toimii hyvin, ei siirry lainkaan.

Tottis-signaali: Ensimäinen yritys meni loistavasti, samalla jatketaan
Perusasento: Ttähän pitää saada positiivisuus takaisin, mutta jatketaan palkka vasemmalla ja ensimmäiset pari hihnapakotteella. Muista: nosta vietti tähän!!
Käännös oikealle: Ohjaajan liike käännöksessä nopea (toimii signaalina) ja jalan suoristus hidas jolloin Rakkimus ehtii mukaan. Toimii hyvin, alkukäännös terävämmäksi jotta Rakkimus tajuaa nopeammin. Seuraa hyvin mukana mutta aukeaa ihan hiukan jos on myöhässä.
Käännös vasempaan: Väistää hyvin. Paranee selkeästi sitä mukaa mitä paremmin pitää asennon peruutuksessa. Normi ylläpitotreeniä, ei hiontaa. Katsotaan onko hioutunut valmiiksi sitten kun peruutus on kunnossa.
Pysähdys: Ja istuu niin maan hitaasti. Tänään kyllä paremmin. Hetsillä istumisia - ja maahanmenoja - nopeammaksi. Jätetään liikkeestä pysähdykset minimiin ja muutama päivä vain hetsi + istu -pyöritystä tämän suhteen.
Paikallaanolo: Ylösnousua ei ole tapahtunut aikoihin. Ei toimenpiteitä jos ei uusiudu. Maahanmenon suoruuteen puututtava.
Kaukot: Toistojen määrän vaihtelu rajummaksi. Nyt selkeästi treenattu liian monella toistolla, rupeaa hidastamaan neljännessä. Hyvä, ei hiota pilalle.
Johdotus: Sekä ohjaajan että koiran johdot tänään kunnossa. Tunnetila ja vireys oikea, keskittyminen toimi. Treenin kulku oli etukäteen suunniteltu ja se helpotti. Varsinkin ohjaajaa:D

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Viettiteoriaa


Viettiseminaari, puhujana Juha Korri.

Kyllä oli kuulkaa asiaa! Olen lukenut aiheesta jonkin verran sekä tietysti näistä asioista puhutaan ihan kentän laidallakin mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin jonkun selittävän asiaa kokonaisuutena. Selkeää puhetta, hyvin jäsennelty sekä höystetty ymmärtämistä helpottavilla käytännön esimerkeillä. Muutaman tunnin luento jatkui sitten tihkusateessa kentällä esimerkkikoirakkojen tahdissa.

Seminaarin jälkeen olo oli kuulkaa kuin lamppukaupassa. Monen - ja siis todella monen - pienen ja isommankin tapahtuman, mietinnän aiheen ja kysymyksen kohdalla oli lamppu syttynyt! Siis tämän vuoksi koirani tekee noin. Ai tota voisin koittaa, josko sitten... ja niin edespäin.

En yleensä mene itse harjoituskoirakoksi mutta tällä kerralla se olisi kyllä kannattanut. Vaikka sainkin luennolta aivan suoria vastauksia tarpeisiini - esim. vietin ylläpitoon ja viettikestävyyden kasvattamiseen sekä aloitussignaaliin - niin olisin todella mielelläni testannut sitä käytännössä asiantuntijan valvovan silmän alla. Kun Juha seuraavan kerran tulee näille kulmille puhumaan vieteistä, niin pyrin ehdottomasti harjoituskoirakoksi.

Vaikka seminaari oli kerrassaan mahtava, sadekaan ei tihkua pahemmaksi äitynyt, niin aina sitä tuntuu silti jäävän jotain hampaan koloon. Tai ehkä olen vain sen mallinen tyyppi, että minulle vain käy niin. Mutta. Urputan sen nyt ilmoille tässä joka tapauksessa. Jos tilaisuuden kutsussa ja laskussa lukee viettiseminaari, niin silloin seminaarin aiheena on vietit. Ylläri pylläri teille jotka ette sitä tajunneet. Jos ilmoittauduit harjoituskoirakoksi viettiseminaariin, niin silloin aiheena ovat vietit. Ei tottis. Ylläri pylläri. Mutta nämähän nyt olivat odotettavissa ja onneksi tämä väärinkäsitys oli tullut vain parille ihmiselle. Ja onhan mahdollista että kyseiset henkilöt eivät olleet tutustuneet aiemmin viettiteorioihin sun muihin ja eivät oikeasti ihan tajunneet että mitä tulivat kuuntelemaan. Siinä tapauksessa eikös ollutkin hienoa että osallistuitte, nyt ymmärrätte koiraanne paremmin. Mutta. Se todellinen mutta joka oikeasti nosti verenpainettani. Harjoituskoirakoista kaksi oli sellaisia joiden aihe/ongelma on ollut esillä jo todella pitkään omalla kotikentällä. He ovat saaneet neuvoja omilta kouluttajiltaan, treenikavereilta jne. Ja nyt molemmat näistä saivat seminaarin pitäjältä aivan samat neuvot. Ja tämähän on siis ihan hyvä juttu. Mutta se mikä tässä nyt minua häiritsee, on näiden kahden henkilön hehkutus "nyt saatiin lopultakin toimivia ja toteuttamiskelpoisia neuvoja". Kiva. Että ne henkilöt jotka teitä ovat parin vuoden ajan neuvoneet "ota A ja laita B" olivat siis antaneet vääriä ja huonoja neuvoja ja nyt kun oikein seminaarissa oikein kouluttaja sanoi "ota A ja laita B" niin yks kaks kukaan ei ole aiemmin moista älynnyt ehdottaa ja oikein seminaariin asti piti mennä saamaan kunnon neuvoja. Että näin. Koirienne vuoksi toivon että nyt molemmat teistä todellakin otatte saamastanne neuvosta vaarin ja lopultakin edes yritätte toimia niiden mukaisesti. Jos vaikka rupeaisi lopultakin sujumaan.

En yritä esittää että itse olisin minkäänlainen koirankouluttaja. En todellakaan ole. En vain sattumalta kestä sonnan jauhamista. Jos saat neuvon jota et ymmärrä, kysy. Jos saat neuvon jota et osaa/pysty noudattamaan, kysy. Jos neuvo ei toimi, kysy. Mutta älä jauha sontaa asiasta.
Ja se siitä purkauksesta. Kiitos, se helpotti. Ja pyydän anteeksi kaikilta joita mahdollisesti loukkasin.

Tänään olisi tarkoitus käydä läpi seminaarissa tekemäni muistiinpanot ja tehdä niiden pohjalta vähän muokkauksia (ehdotuksia, kommentteja) treenisuunnitelmaan. Se ainakin on varmaa, että aloitussignaalin rakentaminen tuli välittömästi prioriteettilistalle.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Hampaista


Nyt on Rakkimuksen purukalusto kunnossa. Leikkauksesta on muutamia päiviä ja kaikki näyttää hyvältä. Kipulääkitystä jatkettiin kotona pari päivää, mutta sekin on nyt lopetettu. Ainoa mikä kalvaa, on se suuri ihmetys kun kukaan ei leiki kepeillä eikä taistele mistään lelusta. Ihan itse joutuu rakkimus keppejään kantamaan ja lelujaan heittelemään. Ja kaikki kovat lelut ja luutkin on jotenkin mystisesti kadonneet. No, onneksi itseään voi viihdyttää vaikka kuolaamalla emännän lankakeriä. Tai sitten vaan kuolaamalla ihan yleisesti.

Uteliaille tiedoksi: vaikka lapsella hampaiden lähtö/vaihtumisiässä puheessa kuuluu yleisesti sihinää ja suhinaa johtuen puuttuvista hampaista, samaa ilmiötä ei esiinny koirilla. Testasimme asian kun sitä meiltä tiedusteltiin. Komennolla "puhu" tuli ilmoilla perinteinen VUH eikä VUFH.


Leikkaukseen menossa, rauhottavat annettu. Silmä on auki mutta ketään ei ole enää kotona...

Kuvan ottaminen koiran suuvärkistä ei ole niin helppoa kuin ehkä luulisi.
No nyt kuva on terävä - mutta ihan ei onnistunut tämäkään otos.

Lopultakin! Eli nätti kolo rikkinäisen hampaan tilalla.
Vielä viikko on Rakkimuksen kestettävä ja sitten pitäisi tikkien olla sulaneet ja kudoksen parantuneen. Jälkitarkastuksessa kuullaan koska päästään taas leikkimään kepeillä ja puremaan ja kiskomaan ja repimään ja ja ja :DDD